Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki esittää lehtensä pääkirjoituksessa 15.1. hyviä ja aiheellisia näkökohtia piispa Teemu Laajasalon väitetystä tavasta käyttää entisen työnantajansa luottokorttia. Yhteisten verovarojen käyttöä on aina valppaan median syytä seurata ja puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin.
Pääkirjoituksessaan Heinimäki kuitenkin harhautuu samaan ennakoimiseen ja populismiin kuin on tapahtunut Johanna Korhosen Laajasalolle esittämän 40 kohdan kysymyslistan käsittelyssä julkisuudessa. Kysymys on Korhosen yksityishenkilönä tekemästä selvityksestä, johon hän on ilmoittanut odottavansa 16. tammikuuta mennessä vastausta, miten Laajasalo aikoo kysymyksiin vastata.
Kysymys ei siis ole jo todennetuista väärinkäytöksistä vaan Korhosen esittämistä epäilyistä ja niiden pohjalta esitetyistä kysymyksistä, joihin ei ole vielä saatu vastauksia.
En yhtään epäile, etteikö Laajasalon luuottokortin käyttö olisi ollut vähintäänkin huoletonta tai että hänellä olisi taipumusta pikemminkin ylelliseen elämäntyyliin kuin asketismiin. Mutta ei se vielä tee toiminnasta juridisesti moitittavaa. Toki sitä voi paheksua, mutta ei sekään ole kirkossa mitenkään harvinaista.
Heinimäki muistuttaa asioiden mittasuhteista. Siinä hän on aivan oikeassa. Kun kirkkoherran kolme hotelliyötä, shampanjalasillisen tarjoaminen, pari matkalaskua, epäselvät lounaat ja festarilippu nousevat molempien iltapäivälehtien lööppien ja valtakunnallisen median ykkösaiheiksi ja saavat poliisin käynnistämään esiselvityksen siitä, onko syytä käynnistää esitutkinta, on mittasuhteissa todella jotain pielessä.
Länsimaisissa demokratioissa ja oikeusvaltioissa erityisesti on periaate, että epäilty on syytön siihen asti, kunnes oikeudessa toisin todistetaan. Tähän syyttömyysolettamukseen viittasi myös arkkipiispa Kari Mäkinen lausunnossaan.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että someoikeudenkäynnissä on tuomioita julistettu ennen kuin virallinen esitutkinta on edes käynnistynyt tai syytetty olisi saanut tai ehtinyt vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Ja tarkoitan nimenomaan luottokortin käyttöön liittyviä kysymyksiä, joita ei tiettävästi ole aikaisemmin missään vaiheessa käsitelty julkisuudessa.
Johanna Korhonen on sanonut, että ei hän ole toimittanut kysymyslistaansa julkisuuteen eikä edes halunnut tehdä siitä julkista. Joudun kuitenkin kysymään, miksi hän on kuitenkin tehnyt muistiostaan julkisen toimittamalla sen Helsingin tuomiokapitulin kirjaamoon – ei suinkaan kanteluna vaan julkisena muistiona ja asiakirjana, jota eivät koske kantelun käsittelyyn liittyvät julkisuusperiaatteet.
Joudun myös kysymään, miten nimenomaan Heinimäen johtama Kirkko ja Kaupunki -lehti on osannut ensimmäisenä kysyä tuomiokapitulin kirjaamosta Korhosen muistiota juuri samana päivänä, kun se on sinne toimitettu. Toki toimittajana tiedän, että lehdellä on oikeus ja velvollisuus salata uutislähteensä, mutta aina voin kysyä.
Samalla joudun myös kysymään, miksi juuri kirkollinen media on tässä asiassa ollut ensimmäisenä liikkeellä ja toiminut someoikeudenkäynnin huutokuorossa syyttäjänä ja välillä tuntuu myös tuomarina.
Minulla ei ole mitään tarvetta puolustaa Laajasalon menettelyä. Siinä on varmasti moitittavaa ja ylilyöntejä on tapahtunut. Samoin kuin kirkon koko hallintokäytännöissä on paljonkin tarkistettavaa ja kummallisuuksia. Niin kuin esimerkiksi siinä, että vielä vuoteen 2015 asti Helsingin seurakuntayhtymän kirkkoherrat tarkistivat omat matkalaskunsa itse.
Mutta se mitä minulla on tarve puolustaa, on syytetyn oikeus saada länsimäisen demokratian mukainen oikeudenmukainen kohtelu prosessin eri vaiheissa. Väärinkäytöksiä ei pidä lakaista maton alle. Mutta ennen niistä rankaisemista pitää ne tutkia asianmukaisesti ja nimenomaan niissä elimissä, joille niiden tutkiminen kuuluu. Eikä matkalaskujen tarkistamisen paikka ole somessa. Nyt julkisesta epäilystä on tullut syyte ja syytteestä tuomio – jo ennen oikeudenkäyntiä.
Toimittajana joudun myös harrastamaan lähdekritiikkiä ja kysymään, miksi tämä reilun 2000 euron epäselvyyksiin kohdistuva prosessi on käynnistetty. Ei tässä rahasta tai vain periaatteista voi olla kysymys. Siksi joudun kysymään, mitä kirkkopoliittisia tavoitteita tällä ajetaan? Miksi juuri Teemu Laajasalo ja juuri Helsingin piispanvaalin jälkeen?
Journalistisesti näen, että prosessi noudattaa tuttua kaavaa, jossa herätetään epäily, toistetaan sitä riittävän monta kertaa, vaaditaan syytettyä osoittamaan syyttömyytensä eikö lopulta uskota syytetyn selittelyjä. Näin voidaan osoittaa, ettei epäilty nauti enää luottamusta. Tämä metodi on ollut käytössä monissa poliittisissa ja yritysjohtoa koskeneissa kohujutuissa, jotka asioiden osalta ovat usein kuivuneet kasaan, mutta ehtineet johtaa henkilöiden eroon.
Laajasalon jutussa tavoite näyttää olleen selvä heti alusta asti. Suorimmin sen on ilmaissut monissa Facebook-kommenteissaan Kai Sadinmaa, joka jo heti prosessin alkuvaiheessa Laajasalon yritystoimintaa käsiteltäessä viime vuonna totesi, että jos Laajasalo olisi ollut nainen, hän olisi ymmärtänyt erota. Nyt puheet ovat vain koventuneet; näin Sadinmaa 12.1.2018 Kari Kanalan FB-seinällä:
”Laajasalon toiminta on kokonaisuudessaan täysin kestämätöntä. Ei ole kyse mistään erehdyksestä, ei huolimattomuudesta, ei virheistä vaan järjestelmällisestä ja pitkäkestoisesta petoksellisuudesta ja vilpistä….. Aivan paskapuhetta kaikki nuo käytäntöjen tarkistukset saatikka sitten Laajasalon anteeksipyynnöt. Kirkon jonkinlaisen uskottavuuden säilyttämiseksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Laajasalon ero.”
Sadinmaan puheet voi leimata katkeroituneen, piispaltaan moitteet saaneen papin yksittäiseksi purkaukseksi. Joudun kuitenkin kysymään – kun seuraa erityisesti FB:ssä toisiaan kannustavia samalla tavoin ajattelevia – voiko tässä todella olla taustalla laajempi pyrkimys saada Laajasalo eroamaan ja Helsingin piispanvaali uusiksi.
En tiedä, mutta kysyn. Mutta tämä on myös kysymys, jonka lähdekritiikkiä harjoittavan kirkollisen median tulisi uskaltaa tehdä. Ja harrastaa tutkivaa journalismia. Jos näin ei ole, se on uutinen. Jos näin on, se on vielä suurempi uutinen.
Asiat ovat miltä ne näyttävät. Ja vielä useammin ne ovat, miltä ne halutaan saada näyttämään.
Siksi joudun vielä uudestaan kysymään, miksi. Jos todella on epäily vakavista taloudellisista väärinkäytöksistä tai oman edun tavoittelusta, oikea tie olisi ollut antaa asia poliisin tutkittavaksi, kuten julkisuudessa oikeustieteilijät ja juristit ovat jo esittäneet.
Tutkinta olisi mennyt niin, että poliisi olisi aloittanut – jos syytä on – esitutkinnan ja sen perusteella tehnyt päätöksen asian viemisestä syyttäjälle. Sen jälkeen, kun syyttäjä olisi tehnyt oman päätöksensä joko syytteen nostamisesta tai syyttämättä jättämisesti, olisi myös esitutkintamateriaali tullut julkiseksi. Mutta ei ennen sitä.
Miksi tämä tie ei kelvannut? En tiedä mutta arvaan: koska se olisi liian hidas tie ja siitä ei olisi saanut tarpeeksi raflaavia otsikoita.
Ennen arkkipiispan vaalia.
Laajasalo on itse tunnustanut huomiota herättäneet hutiloimisensa. Niiltä osin hän on oman todistuksensa mukaan syyllinen, vaikkei sitä ole oie vielä juridisesti käsitelty. Sikäli kriittinen kommentointi on perusteltua.
”Kysymys on Korhosen yksityishenkilönä tekemästä selvityksestä,..”. Tämä on jännä huomo, jota en oikein ole humannut. Kyllä on kova halu ollut Kohosella päästä piispaa kaatamaan ja selvä malttamattomuus kuin olisi ”mopo karannut käsistä”. Kyllä tässä olisi pitänyt tytyä vanhaan viisauteen eli ”Jumalan myllyt jauhavat hitaasti”. Nämä Korhosen ”lihamyllyt” taas ovat jauhaneet huomattavan nopeasti.
Hannu Kuosmaselta aivan erinomainen ja analyyttinen kirjoitus! Iso kiitos.
Avaaja: ”Kysymys on Korhosen yksityishenkilönä tekemästä selvityksestä, johon hän on ilmoittanut odottavansa 16. tammikuuta mennessä vastausta, miten Laajasalo aikoo kysymyksiin vastata.”
Onko tuo totuudenmukainen väite?
Eikö Korhosella tietojesi mukaan ole mitään sellaista positiota, joka jopa velvoittaisi häntä tuon selvityksen pyytämiseen?
Hiilamon blogissa taitaa olla vastaus Sawelan kysymykseen positiosta. Täytyy muistaa, että syytteet ja tutkinta liittyvät Laajasalon kirkkohettana oloaikaan ei piispuusaikaan.
”Korhonen on kertonut toimivansa asiassa kirkollisena luottamushenkilönä. Vantaalaisena hän ei kuitenkaan kuulu Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntaan. Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.” Hiilamo
Kiitos Salme vastauksesta puolestani. Se sisältää olennaisen. Lisäisin vielä, että Johanna Korhonen on allekirjoittanut kysymysmuistionsa nimenomaan Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana. Kuten Heikki Hiilamo toteaa, tämän asian selvittämiseen hänellä ei kuitenkaan ole valtuuston valtuutusta eikä piispan toimien tutkiminen muutenkaan kuulu hiippakuntavaltuuston toimenkuvaan. Uskoisin Heikin tämän hyvin tietävän, koska hänen vaimonsa Kirsi-Marja on valtuuston jäsen.
Korhonen voisi toki tutkia Laajasalon tekemisiä myös toimittajana. Tätä roolia hän ei ole kuitenkaan missään tuonut esiin eikä hän ole itse julkaissut ainakaan minun tietoni mukaan asiasta lehtijuttuja.
Yksityishenkilönä voi tietysti tutkia mitä vain ja tehdä asioista muistioita. Mutta on väärin luoda mielikuvaa, että tekisi tätä jonkun organisaation puolesta tai toimeksiannosta.
” Siksi joudun kysymään, mitä kirkkopoliittisia tavoitteita tällä ajetaan? Miksi juuri Teemu Laajasalo ja juuri Helsingin piispanvaalin jälkeen?” Blogisti
Mielestäni yllä olevat kysymykset ovat jupakan ydinkysymykset.
Blogisti: ”Nyt on kuitenkin käynyt niin, että someoikeudenkäynnissä on tuomioita julistettu ennen kuin virallinen esitutkinta on edes käynnistynyt tai syytetty olisi saanut tai ehtinyt vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.”
Laajasalolla on ollut syksystä asti aikaa vastata kysymyksiin. On keskusteltu nokakkain, mutta kun vastauksia ei tule, vaan kahvikutsuja, niin mikä olisi blogistin tapa toimia?
Blogisti: ”Johanna Korhonen on sanonut, että ei hän ole toimittanut kysymyslistaansa julkisuuteen eikä edes halunnut tehdä siitä julkista. Joudun kuitenkin kysymään, miksi hän on kuitenkin tehnyt muistiostaan julkisen toimittamalla sen Helsingin tuomiokapitulin kirjaamoon – ei suinkaan kanteluna vaan julkisena muistiona ja asiakirjana, jota eivät koske kantelun käsittelyyn liittyvät julkisuusperiaatteet.”
Olen tehnyt kantelun samaan tuomiokapituliin kuin Johanna Korhonen kysymyksensä. Tein nimen omaan kantelun, mutta se julkistettiin mm. K24:n sivuilla. Kanteluani siteerattiin sanatarkasti. Voiko blogisti selventää väitettään, koska kantelu on yhtä julkinen kuin kirjaaminen?
”Laajasalolla on ollut syksystä asti aikaa vastata kysymyksiin.”
Tuo ei taida pitää paikkaansa. Eihän siitä ole kuin viikko kun ne 40 kysymystä on toimitettu eri kohteisiin. Näin asiasta kertoo Kirkko&Kaupunki viime viikolla.
”Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen on lähettänyt piispa Teemu Laajasalolle ja Helsingin tuomiokapitulin kirjaamoon asiakirjan, joka sisältää kaikkiaan 40 kysymystä Laajasalon taloudellisesta toiminnasta.
Tiistaina lähetetty asiakirja on osoitettu myös Helsingin seurakuntayhtymän johdolle, Kallion seurakunnan johtajille ja luottamushenkilöille, kirkolliskokouksen lainopilliselle asiantuntijalle ja piispainkokouksen sihteerille.
Ensimmäiset 20 kysymystä koskevat Laajasalon yrityksen TL Opetus Oy:n toimintaa vuosina 2014–2017. Muut kysymykset liittyvät kirkkotyönantajan luottokortin käyttöön aikana, jolloin Laajasalo on toiminut Kallion kirkkoherrana ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajana sekä Laajasalon noudattamiin eettisiin periaatteisiin.”
Tapio Tuomaalan tapa käydä keskustelu on tälle jupakalle tyypillinen. Sekoitetaan – tahallisesti, tietämättään tai tarkoitushakuisesti – monta eri asiaa. Kuten Salme tuossa edellä jo totesi Kirkko ja Kaupunki -lehteä siteeraten, Laajasalon yrityksen talousasiat ja viime viikolla esiin nostettu luottokortin käyttö ovat ajallisesti kaksi eri asiaa.
Kantelun julkisuuden osalta, voisitko Tapio tarkentaa, koska Kotimaa24 on julkaissut uutisen kantelustasi. Julkistettiinko se heti, kun kantelu oli tehty vai siinä vaiheessa, kun asiasta oli tehty päätös.
Yleinen periaate kanteluiden kannalta on, että niihin liittyvät asiakirjat eivät ole pääsääntöisesti julkisia, ennen kuin asia on ratkaistu. Viranomainen ratkaisee myös kussakin tapauksessa erikseen asiakirjojen julkisuuden. Se ei tietysti estä asianomaista itseään julkistamasta kantelun sisältöä.
Kuosmanen: ”Laajasalon yrityksen talousasiat ja viime viikolla esiin nostettu luottokortin käyttö ovat ajallisesti kaksi eri asiaa.”
Eivät ole siinä mielessä, että Korhonen on ilmoittanut etukäteen Laajasalolle tutkivansa tämän rahan käyttöä. Laajasalo ei ole tähän reagoinut kahden keskisessä keskustelussa. Miksi Laajasalo ei ole koko aikana ollut yhteistyöhaluinen, vaikka on tiennyt loppusyksystä kysymyksiä tulevan lisää? Homma olisi mennyt ohi jo syksyllä, jos Laajasalo olisi avannut kirjanpitoaan. Ehkä Laajasalo laskee sen varaan, että kannattajat huolehtivat hänen puolestaan Korhosen.
Kuosmanen: ”Kantelun julkisuuden osalta, voisitko Tapio tarkentaa, koska Kotimaa24 on julkaissut uutisen kantelustasi. Julkistettiinko se heti, kun kantelu oli tehty vai siinä vaiheessa, kun asiasta oli tehty päätös.”
Muutama työpäivä kantelun tekemisen jälkeen. En ole saanut tietoa siitä, että kantelu olisi käsitelty. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kanteluni sisältöä avattiin.
Matti Vanhanen joutui kohun keskelle pääministerinä tuppeen sahatusta lautakasasta. Varmaan vaikutti hänen eroonsa. Ovatko Laajasalon epäselvyydet pienempiä? Piispa on julkisuuden henkilö siinä, missä pääministeri. Kummalta edellytetään enemmän moraalia, pääministeriltä vai piispalta?
Kirkollisveron maksajien pitää saada tietää, miten heidän rahojaan käytetään. Heillä on myös onneksi oikeus ilmaista mielipiteensä. Kiitos Johanna Korhosen.
Tapio,
Matti Vanhanen on hyvä esimerkki tässä tapauksessa. Lautakasa ei suinkaan johtanut Vanhasen eroon vaan osoitti YLE:n käyttäneen samaa metodia kuin mitä on nyt nähty Laajasalon jutussa: herätetään epäilys, vaaditaan epäiltyä todistamaan epäilyt vääriksi, ei uskota, jätetään epäily kytemään.
Ja epäily näköjään kytee edelleen, kun nyt käytät Vanhasen casea esimerkkinä. Voisitko siis kertoa, missä on osoitettu, että pitivätkö faktat lautakasasta paikkansa ja mistä virasta Vanhanen sen takia erosi. Fakta nimittäin on se, että perättömäksi osoittautunut lautakasajuttu johti YLE:ssä nimenomaan toimitustapojen muutokseen, ei Vanhasen eroon.
Toisaalta oli hyvä, että otit Tapio lautakasan esille. Siitä Vanhanen on kirjoittanut viime toukokuussa blogin, joka avaa hyvin myös Laajasalon jutussa nähtävissä olevaa metodia. Kannattaa lukea, lukeminen avartaa aina. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, erityisesti somemaailmassa.
http://mattivanhanen.fi/lautakasa/
Kuosmanen: ”Ja epäily näköjään kytee edelleen, kun nyt käytät Vanhasen casea esimerkkinä. Voisitko siis kertoa, missä on osoitettu, että pitivätkö faktat lautakasasta paikkansa ja mistä virasta Vanhanen sen takia erosi. Fakta nimittäin on se, että perättömäksi osoittautunut lautakasajuttu johti YLE:ssä nimenomaan toimitustapojen muutokseen, ei Vanhasen eroon.”
Tiedän kyllä, ettei lautakasasta saatu näyttöä. Joutui sotkun keskelle syyttömänä. Kirjoitin: ”Varmaan vaikutti hänen eroonsa.” Vaikutti siihen ehkä myös vaaliraha sotkut ja naisjutut ja monet muut asiat. Oli järkevämpää siinä vaiheessa vetäytyä sivuun ja jäädä ”korkoa kasvamaan”. Kohta nähdään, miten taktiikka toimii.
Tapio kirjoitit tuolla aiemmin näin: ”Olen tehnyt kantelun samaan tuomiokapituliin kuin Johanna Korhonen kysymyksensä. Tein nimen omaan kantelun, mutta se julkistettiin mm. K24:n sivuilla. Kanteluani siteerattiin sanatarkasti.” En nyt enempää tähän keskusteluun halua mennä, mutta voisiko sanatarkka siteeraus johtua myös siitä, että julkaisit kantelusi tekstin sellaisenaan Kai Sadinmaan facebook-päivityksen kommenteissa? Ehkei kannata lähdettä sen pidemmältä hakea.
Johanna Korhonen hoveineen on vain syvästi pettynyt, että Laajasalo voitti ja ylivoimaisesti. Siinä koko pihvi. Se, että katkeruutta puretaan näin mauttomasti on ala-arvoista.
Solvaaminen näyttää pettyneiden taholta jatkuvan ja se tekee näytelmästä vielä vasenmielisemmän. Ensin ei vaivauduttu viemään asiaa oikeaan osoitteeseen käsiteltäväksi ja nyt kun näin on tapahtunut, siitä huolimatta sama kaunainen ja ilkeä levy pyörii ja pyörii.
Voisiko tämä joukko hetkeksi rauhoittua ja odottaa kunnes tapauksen virallinen tutkinta valmistuu?
Tarja Aarnio: ” sama kaunainen ja ilkeä levy pyörii ja pyörii.
Voisiko tämä joukko hetkeksi rauhoittua ja odottaa kunnes tapauksen virallinen tutkinta valmistuu?”
Samaa mieltä. Toivottavasti blogisti, Heikki Hiilamo ymv. lopettavat. On meneillään massiivinen ja vastenmielinen lokakampanjointi Johanna Korhosta vastaan.
Äläs nyt viitsi Tapio Tuomaala. Mikäs lokakampanja Korhoseen kohdistuu? Hän ihan itse on koko sopan synnyttänyt. Jos hänen menettelynsä herättää kritiikkiä niin se on aiheellista. Nämä hänen itsensä Laajasaloon kohdistamat epäilyt olisi voinut ja tullut hoitaa virallista tietä eikä lähteä sooloilemaan.
Tapio Tuomaala. Etkä oikeasti ymmärrä sitä, mitä täsä olemme kuorossa koettaneet sanoa: Korhosen toimitataapa on epäonnistunut. Hänellä ei ole hengellistä kompetenssia. Sitten, kun aletaan toimia näin ”lihallisesti”, jos sallit ilmaisun, on ihan turha valittaa kun alkaa rapa roiskua. Ei Suomessa kertakaikiaan saa sympatiaa omalle asialleen tällaisella tavalla. Raamatun viisaus sanoo, että”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat:….vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat.., eriseurat,, jne, Gal 5:19-20. Kysymys on oikeamielisestä, so. kritistillisestä tavasta käsitellä erimielisyyksiä. Tässä kristillinen mielenlaatu loistaa Korhosessa poissaolollaan ja ajatuksena näyttää koko ajan olevan, että kunhan joku saadaan todistettua syylliseksi, ollaan voitettu koko juttu. Etkö käsitä, kirkossa tavoitteiden pitää olla paljon korkeammalla, kuin vain jonku väittelyn voittamisessa ja vastustajan teilaamisessa.
Antti Hämäläinen: ”Etkä oikeasti ymmärrä sitä, mitä täsä olemme kuorossa koettaneet sanoa: Korhosen toimitataapa on epäonnistunut. ”
Jos kuoron koolla mitataan oikeassa olemista, niin silloin vain katolisen kirkko on ainoa oikea ja vain sen kautta voi pelastua, kuten he kertovat. Katolilaisia on 1,1 miljardi.
Antti Hämäläinen: ”Hänellä ei ole hengellistä kompetenssia. Sitten, kun aletaan toimia näin “lihallisesti”, jos sallit ilmaisun, on ihan turha valittaa kun alkaa rapa roiskua. ”
Ei ole ihmisen asia arvioida kenenkään hengellisyyttä.
Antti Hämäläinen: ”Ei Suomessa kertakaikiaan saa sympatiaa omalle asialleen tällaisella tavalla.”
Minusta Korhonen ajaa kaikkien seurakuntalaisten asiaa. Heillä on oikeus tietää, mihin heidän rahojaan käytetään. Myönnän, sympatiaa ei heru kirkollisten puolelta, vaan ei-uskovaisilta. Se kertoo rappiosta, joka pesii kirkossa. Ja kertoo myös siitä, että kirkon ulkopuolella saattaa olla terveempi käsitys oikeamielisyydestä. Kirkko on käsitteissä kompastunut omiin jalkoihinsa.
Antti Hämäläinen: ”Raamatun viisaus sanoo, että”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat:….vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat.., eriseurat,, jne, Gal 5:19-20. ”
Huomaa hyvin Laajasalon puolesta puhujista. Heikki Hiilamo sanoi irti yhteistyön Johanna Korhosen kanssa. Mistä moinen vihamielisyys?
Antti Hämäläinen: ” Kysymys on oikeamielisestä, so. kritistillisestä tavasta käsitellä erimielisyyksiä.”
Alku meni hyvin, mutta kristillinen tapa käsitellä oikeamielisyyttä tarkoittaa liian usein samaa kuin kumota oikeamielisyyden vaatimukset. Niin nytkin. Pienikin houkutus vie ensin sormen…
Antti Hämäläinen: ”Tässä kristillinen mielenlaatu loistaa Korhosessa poissaolollaan ja ajatuksena näyttää koko ajan olevan, että kunhan joku saadaan todistettua syylliseksi, ollaan voitettu koko juttu.”
Vanhurskaus eli oikeamielisyys näkyy Korhosen toiminnassa. Oikeamieliset joutuvat aina vainotuiksi.
Antti Hämäläinen: ”Etkö käsitä, kirkossa tavoitteiden pitää olla paljon korkeammalla, kuin vain jonku väittelyn voittamisessa ja vastustajan teilaamisessa.”
Kerro, mikä on kirkossa tärkeämpää kuin vanhurskauden toteutuminen? Mitkä ovat niin korkeita tavoitteita, että oikeamielisyys pitää alistaa niiden alle? Tiedän, että näin on katolisessa kirkossa, jossa kirkko on tärkeämpi kuin oikeamielisyys. En haluaisi saman pätevän luterilaisessa kirkossa. Kirkon tehtävä on kertoa tulevasta maailmasta, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus. Jos kirkko tinkii oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, sen sanoma kääntyy sitä itseään vastaan.
Tuomaala. ”Ei ole ihmisen asia arvioida kenenkään hengellisyyttä. ”
Kyllä se on jokaisen uskovan asia, muutenhan meitä vietäisiin kuin pässiä narusta. Me saamme koetella ja meidän tulee koetella kaikki hengelliset ilmiöt mitä näemme ja myös vetää johtopäätökset kaikista, jotka palvelevat kirkoissa ja seurakunnissa. Tätä kutsumme hengelliseksi erottelukyvyksi.Se on kristittynä olemisen perustoimintoja.
”Oikeamieliset joutuvat aina vainotuiksi. ” Ihminen voi ihan hyvin joutua vainotuksi ihan oman tyhmyytensä takia, tai niinkuin nyt Korhosen kohdalla toteutuu ”Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”-
”Kerro, mikä on kirkossa tärkeämpää kuin vanhurskauden toteutuminen? ”
Minusta Korhosen menettelyllä ei ole mitään tekemistä minkään oikeamielisyyden kanssa. Kyse tässä on mielenlaadusta, jota hän edustaa ja siitä kumpuavasta kaunaisesta toimintatavasta. ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä, Room14:17b. Korhosen toimitatavassa ei ole jälkeäkään tästä hyvästä hengestä. Ja minulla on täysi oikeus arviooni. Muutenhan minun muka pitäisi uskoa, että tällainen Laajasalon julkinen syyttäminen on jotain vanhurskautta. Vanhurskaus ei kumpua kostonhalusta ja katkeruudesta, vaan Pyhästä Hengestä. Siinä on aina Jumalan viisaus, ja siksi vanhurskaat tuomiot (arviot) ovat myös opettavaisia. Juuri todellista vanhurskautta Laajasalo nyt varmasti tarvitsee, eikä se ole ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa. Se vaan yksinkertaisesti ei ole lihallista kostamista ja vainoamista mediakohuja lietsomalla, vaan rakkaudellista huolta nuoresta piispasta. Tässä Korhosen menettelyssäei ole mistään rakkaudellisuudesta jälkeäkään. Siksi se on niin vastenmielistä.
Hämäläinen: ”Vanhurskaus ei kumpua…”
Emme puhu samaa kieltä, se on ongelma.
Raamattu ei tunne sellaista sanaa kuin vanhurskaus. Vanhurskauteen on sotkettu erilaisia ilmaisuja, jotka eivät tule samasta kantasanasta. Tästä päättelen, että Raamatun suomentajat eivät ole ymmärtäneet, mistä apostolit kirjoittivat. Tai he eivät kerettiläisyyden leiman pelossa ole uskaltaneet nostaa esiin oikeaa tulkintaa. Tärkeämpää kuin totuus on kirkon vuosituhantinen oppikonsensus. Siksi ehkä oli turvallista niputtaa erilaiset merkityserot samaan sanaan. Mutta siitä saatiin sellainen soppa, että kuka siitä enää ottaa selvää?
Taivasten valtakunta on hapantunut, kuten Jeesus kertoi. Tästäkin keskustelusta voi päätellä osan hapantumisen seurauksista. Oikeudentunto heikkenee. Ei oteta todesta sitä, että joka vähässä on väärä, on myös paljossa väärä. Se on aina niin, aina.
Tuomaala. ”Raamattu ei tunne sellaista sanaa kuin vanhurskaus. Vanhurskauteen on sotkettu erilaisia ilmaisuja, jotka eivät tule samasta kantasanasta. Tästä päättelen, että Raamatun suomentajat eivät ole ymmärtäneet, mistä apostolit kirjoittivat.”
Oletko itse löytänyt tämän mielestäsi totuuden? Vai oletko lukenut senj ostain ja nyt sitten siteeraat muille? Jos, niin mikä lähde on kyseessä?
Voisitko avata näkemystäsi lisää? Anna ensin kantasana(t) ja sitten sen(niiden) etymologinen analyysi. Kerro myös minkälaiset merkitysyserot on niputettu samaan sanaan.
Älä ujostele, minulla ei ole tarvetta solmia sinua sanaaoistasi tms. Otetaan rakentavassa hengessä perinpohjaisesti selvää siitä,mitä sanot.
Mitä tässä valossa sanot tästä? Luukas 1:17b:”Ja hän käy hänen edellään Elian hengessä kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja Jumalattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaakseen valmistetun kansan”.
Mitä siis on vanhurskasten mielenlaatu josta tässä puhutaan?
Antti Hämäläinen; ”Oletko itse löytänyt tämän mielestäsi totuuden?”
Ota itse selvää, muuta tietä ei ole. Apostoli oli myös tiellä. Voi olla, että menen ojien kautta, mutta koetan kuitenkin päästä eteenpäin.
Antti Hämäläinen; ”Mitä tässä valossa sanot tästä? Luukas 1:17b:”Ja hän käy hänen edellään Elian hengessä kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja Jumalattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaakseen valmistetun kansan”. Mitä siis on vanhurskasten mielenlaatu josta tässä puhutaan?”
Oikeampi käännös:
1:15 Sillä hän on oleva suuri Herran edessä, viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.”
1:16 Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
1:17 Ja hän käy hänen edellään Elian hengessä ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat oikeamielisten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaakseen valmistetun kansan.”
Käännös löytyy
http://123userdocs.s3-website-eu-west-1.amazonaws.com/d/52/62/285978584223998546/c43410d4-8047-4be2-90f5-8bc1c688c813/uusi+testamentti+painettu+3.pdf
Mitä tarkoittaa ”oikeamielisten mielenlaatu”? Varmaan se on helpompi nykyihmisen käsittää kuin vanhurskasten mielenlaatu. Kirkko ei halua sanoittaa uudelleen oppiaan, koska se pelkää totuutta ja sitä, miten totuus muuttaisi kirkkoa. Lutherin vanhurskauttamisoppi pitäisi myös sanoittaa uudelleen, mutta siihen ei ole löytynyt halua sen enempää konservatiivien kuin liberaalien tulkitsijoiden puolelta. Kivet eivät liiku tiellä.