Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki esittää lehtensä pääkirjoituksessa 15.1. hyviä ja aiheellisia näkökohtia piispa Teemu Laajasalon väitetystä tavasta käyttää entisen työnantajansa luottokorttia. Yhteisten verovarojen käyttöä on aina valppaan median syytä seurata ja puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin.
Pääkirjoituksessaan Heinimäki kuitenkin harhautuu samaan ennakoimiseen ja populismiin kuin on tapahtunut Johanna Korhosen Laajasalolle esittämän 40 kohdan kysymyslistan käsittelyssä julkisuudessa. Kysymys on Korhosen yksityishenkilönä tekemästä selvityksestä, johon hän on ilmoittanut odottavansa 16. tammikuuta mennessä vastausta, miten Laajasalo aikoo kysymyksiin vastata.
Kysymys ei siis ole jo todennetuista väärinkäytöksistä vaan Korhosen esittämistä epäilyistä ja niiden pohjalta esitetyistä kysymyksistä, joihin ei ole vielä saatu vastauksia.
En yhtään epäile, etteikö Laajasalon luuottokortin käyttö olisi ollut vähintäänkin huoletonta tai että hänellä olisi taipumusta pikemminkin ylelliseen elämäntyyliin kuin asketismiin. Mutta ei se vielä tee toiminnasta juridisesti moitittavaa. Toki sitä voi paheksua, mutta ei sekään ole kirkossa mitenkään harvinaista.
Heinimäki muistuttaa asioiden mittasuhteista. Siinä hän on aivan oikeassa. Kun kirkkoherran kolme hotelliyötä, shampanjalasillisen tarjoaminen, pari matkalaskua, epäselvät lounaat ja festarilippu nousevat molempien iltapäivälehtien lööppien ja valtakunnallisen median ykkösaiheiksi ja saavat poliisin käynnistämään esiselvityksen siitä, onko syytä käynnistää esitutkinta, on mittasuhteissa todella jotain pielessä.
Länsimaisissa demokratioissa ja oikeusvaltioissa erityisesti on periaate, että epäilty on syytön siihen asti, kunnes oikeudessa toisin todistetaan. Tähän syyttömyysolettamukseen viittasi myös arkkipiispa Kari Mäkinen lausunnossaan.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että someoikeudenkäynnissä on tuomioita julistettu ennen kuin virallinen esitutkinta on edes käynnistynyt tai syytetty olisi saanut tai ehtinyt vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Ja tarkoitan nimenomaan luottokortin käyttöön liittyviä kysymyksiä, joita ei tiettävästi ole aikaisemmin missään vaiheessa käsitelty julkisuudessa.
Johanna Korhonen on sanonut, että ei hän ole toimittanut kysymyslistaansa julkisuuteen eikä edes halunnut tehdä siitä julkista. Joudun kuitenkin kysymään, miksi hän on kuitenkin tehnyt muistiostaan julkisen toimittamalla sen Helsingin tuomiokapitulin kirjaamoon – ei suinkaan kanteluna vaan julkisena muistiona ja asiakirjana, jota eivät koske kantelun käsittelyyn liittyvät julkisuusperiaatteet.
Joudun myös kysymään, miten nimenomaan Heinimäen johtama Kirkko ja Kaupunki -lehti on osannut ensimmäisenä kysyä tuomiokapitulin kirjaamosta Korhosen muistiota juuri samana päivänä, kun se on sinne toimitettu. Toki toimittajana tiedän, että lehdellä on oikeus ja velvollisuus salata uutislähteensä, mutta aina voin kysyä.
Samalla joudun myös kysymään, miksi juuri kirkollinen media on tässä asiassa ollut ensimmäisenä liikkeellä ja toiminut someoikeudenkäynnin huutokuorossa syyttäjänä ja välillä tuntuu myös tuomarina.
Minulla ei ole mitään tarvetta puolustaa Laajasalon menettelyä. Siinä on varmasti moitittavaa ja ylilyöntejä on tapahtunut. Samoin kuin kirkon koko hallintokäytännöissä on paljonkin tarkistettavaa ja kummallisuuksia. Niin kuin esimerkiksi siinä, että vielä vuoteen 2015 asti Helsingin seurakuntayhtymän kirkkoherrat tarkistivat omat matkalaskunsa itse.
Mutta se mitä minulla on tarve puolustaa, on syytetyn oikeus saada länsimäisen demokratian mukainen oikeudenmukainen kohtelu prosessin eri vaiheissa. Väärinkäytöksiä ei pidä lakaista maton alle. Mutta ennen niistä rankaisemista pitää ne tutkia asianmukaisesti ja nimenomaan niissä elimissä, joille niiden tutkiminen kuuluu. Eikä matkalaskujen tarkistamisen paikka ole somessa. Nyt julkisesta epäilystä on tullut syyte ja syytteestä tuomio – jo ennen oikeudenkäyntiä.
Toimittajana joudun myös harrastamaan lähdekritiikkiä ja kysymään, miksi tämä reilun 2000 euron epäselvyyksiin kohdistuva prosessi on käynnistetty. Ei tässä rahasta tai vain periaatteista voi olla kysymys. Siksi joudun kysymään, mitä kirkkopoliittisia tavoitteita tällä ajetaan? Miksi juuri Teemu Laajasalo ja juuri Helsingin piispanvaalin jälkeen?
Journalistisesti näen, että prosessi noudattaa tuttua kaavaa, jossa herätetään epäily, toistetaan sitä riittävän monta kertaa, vaaditaan syytettyä osoittamaan syyttömyytensä eikö lopulta uskota syytetyn selittelyjä. Näin voidaan osoittaa, ettei epäilty nauti enää luottamusta. Tämä metodi on ollut käytössä monissa poliittisissa ja yritysjohtoa koskeneissa kohujutuissa, jotka asioiden osalta ovat usein kuivuneet kasaan, mutta ehtineet johtaa henkilöiden eroon.
Laajasalon jutussa tavoite näyttää olleen selvä heti alusta asti. Suorimmin sen on ilmaissut monissa Facebook-kommenteissaan Kai Sadinmaa, joka jo heti prosessin alkuvaiheessa Laajasalon yritystoimintaa käsiteltäessä viime vuonna totesi, että jos Laajasalo olisi ollut nainen, hän olisi ymmärtänyt erota. Nyt puheet ovat vain koventuneet; näin Sadinmaa 12.1.2018 Kari Kanalan FB-seinällä:
”Laajasalon toiminta on kokonaisuudessaan täysin kestämätöntä. Ei ole kyse mistään erehdyksestä, ei huolimattomuudesta, ei virheistä vaan järjestelmällisestä ja pitkäkestoisesta petoksellisuudesta ja vilpistä….. Aivan paskapuhetta kaikki nuo käytäntöjen tarkistukset saatikka sitten Laajasalon anteeksipyynnöt. Kirkon jonkinlaisen uskottavuuden säilyttämiseksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Laajasalon ero.”
Sadinmaan puheet voi leimata katkeroituneen, piispaltaan moitteet saaneen papin yksittäiseksi purkaukseksi. Joudun kuitenkin kysymään – kun seuraa erityisesti FB:ssä toisiaan kannustavia samalla tavoin ajattelevia – voiko tässä todella olla taustalla laajempi pyrkimys saada Laajasalo eroamaan ja Helsingin piispanvaali uusiksi.
En tiedä, mutta kysyn. Mutta tämä on myös kysymys, jonka lähdekritiikkiä harjoittavan kirkollisen median tulisi uskaltaa tehdä. Ja harrastaa tutkivaa journalismia. Jos näin ei ole, se on uutinen. Jos näin on, se on vielä suurempi uutinen.
Asiat ovat miltä ne näyttävät. Ja vielä useammin ne ovat, miltä ne halutaan saada näyttämään.
Siksi joudun vielä uudestaan kysymään, miksi. Jos todella on epäily vakavista taloudellisista väärinkäytöksistä tai oman edun tavoittelusta, oikea tie olisi ollut antaa asia poliisin tutkittavaksi, kuten julkisuudessa oikeustieteilijät ja juristit ovat jo esittäneet.
Tutkinta olisi mennyt niin, että poliisi olisi aloittanut – jos syytä on – esitutkinnan ja sen perusteella tehnyt päätöksen asian viemisestä syyttäjälle. Sen jälkeen, kun syyttäjä olisi tehnyt oman päätöksensä joko syytteen nostamisesta tai syyttämättä jättämisesti, olisi myös esitutkintamateriaali tullut julkiseksi. Mutta ei ennen sitä.
Miksi tämä tie ei kelvannut? En tiedä mutta arvaan: koska se olisi liian hidas tie ja siitä ei olisi saanut tarpeeksi raflaavia otsikoita.
Ennen arkkipiispan vaalia.
Tapio,
miten ymmärrät Raamatun antaman tiedon ”Vanhurskas on elävä uskosta.”?
Salme, oikeampi käännös Hb 2:4 viim. lauseesta on ” ja oikeudenmukainen uskollisuudesta elää!”
וְצַדִּיק בֶּאֱמוּנָתוֹ יִחְיֶה
Herroille Hämäläinen ja Tuomaala haluan huomauttaa, että keskustelu raamatunkäännösten oikeeellisuudesta ei mitenkään liity blogin aiheeseen. Jos haluatte jatkaa keskustelua aiheesta, kirjoittakaa oma blogi.
Tuomaalalle huomautan myös sivuston käyttöehdoista: ” Kotimaa24-palvelua ei saa käyttää avoimeen omaan kaupallisen edun tavoitteluun eikä muutoinkaan Kotimaa Oy:n liiketoiminnan
vahingoittamiseen.”
Tuomaalan oman Kotimaa Oy:n kanssa kilpailevan kustantamon mainostaminen tässä yhteydessä on vastoin käyttöehtoja.
OK, ymmärrän, t. Antti
”Tuomaalalle huomautan myös sivuston käyttöehdoista: ” Kotimaa24-palvelua ei saa käyttää avoimeen omaan kaupallisen edun tavoitteluun eikä muutoinkaan Kotimaa Oy:n liiketoiminnan vahingoittamiseen.”
Mielenkiintoinen tulkinta, kun kauppaamaani tuotetta saa ilmaiseksi. Sen sijaan kirjoitan täällä, kun olen siitä maksanut Kotimaa yhtiölle.
Voinet vastata, miten olen vahingoittanut Kotimaa Oy:n liiketoimintaa, kun keskustelen Raamatun kääntämisestä. Mikäli Kotimaa omistaa Ut:n käännösoikeudet, niin olen syyllistynyt liiketoiminnan vahingoittamiseen.
”Tuomaalan oman Kotimaa Oy:n kanssa kilpailevan kustantamon.”
Kiitos huomiosta, mutta en kilpaile Kotimaan kanssa edes höyhen sarjassa 🙂
Tuomaala, jos linkität kommentissasi oman kustantamosi sivulle, jossa myydään esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan ja Prisman verkkokaupan kautta rahallista korvausta vastaan kustantamiasi kirjoja, niin kyllä se on avointa oman kaupallisen edun tavoittelua. On se sitten miten pienimuotoista tahansa. Keskustelut ja mielipiteet ovat asia erikseen.
Pienissäkin asioissa kannattaa olla tarkkana. Sitähän tässä on Laajasaloltakin perään kuulutettu.
Kuosmanen ohjeisti minua: ”Pienissäkin asioissa kannattaa olla tarkkana. Sitähän tässä on Laajasaloltakin perään kuulutettu.”
Kuosmanen Laajasalosta: ”En yhtään epäile, etteikö Laajasalon luuottokortin käyttö olisi ollut vähintäänkin huoletonta tai että hänellä olisi taipumusta pikemminkin ylelliseen elämäntyyliin kuin asketismiin. Mutta ei se vielä tee toiminnasta juridisesti moitittavaa. Toki sitä voi paheksua, mutta ei sekään ole kirkossa mitenkään harvinaista.”
Olet paheksunut mainostamistani julkisesti, mutta tekstisi perusteella et paheksu Laajasalon toimintaa, vaikka toki sitä muut voivat paheksua. Tämä ristiriita tuli esiin blogistasi, mutta kiitos, että avasit sitä niille lukijoille, jotka eivät ymmärtäneet, mitä kirjoituksellasi hait, samoin kuin Heikki Hiilamo. Laajasalolaisuus tuo esiin tietyn ihmisryhmän käsitystä oikeamielisyydestä. Siksi kävin keskustelua oikeamielisyydestä Hämäläisen kanssa, mutta et huomannut osoitetta.
Toki myönnän motiivin, jolla muutkin kirkolliset perustelevat hairahtumistaan. Koetan tuoda esiin evankeliumia, mahdollisimman puhtaana, vapaana kirkon manipuloinnista.
Meillä on Tuomaala yksi perustavaa laatua oleva ero. Journalistina minulla ei ole mitään tarvetta paheksua kenenkään tekemisiä, ennen kuin koko prosessi on käyty läpi. En ole myöskään paheksunut mainostamistasi, olen vain todennut sen olevan käsitykseni mukaan sivuston käyttöehtojen vastaista.
Ehkä kannattaisi muutenkin vähemmän paheksua ja ottaa asioista enemmän selvää. Minun käsitykseni oikeamielisyydestä – ja koko blogin idea – on se, että pelkkien epäilyjen perusteella suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei pidä ketään tuomita.
Erityisesti tämä olisi hyvä muistaa juuri tänä vuonna, kun on kulunut 100 vuotta suomalaista yhteiskuntaa verisesti jakaneista pikaoikeudenkäynneistä.
Hyvä Hannu K,
Huomaa, että voit moderoida blogiasia ja poistaa kommentteja (vaikka tämänkin samantien). Itse poistan melkein aina tiettyjen henkilöiden kirjoittelut, koska ne sisältävät aina samaa aiheesta riippumatta..
Tuomaala. ”tottelemattomat oikeamielisten mielenlaatuun”. Voidaan päättää keskustelu tähän. OIkeamielinen on oikein hyvä ilmaisu, ja ymmärrän kyllä, että ajattelet, että vanhurskas-sana on liian pliisu ja etytä sillä oikeutyetaan siivosyntisyys, kun ollaan ”vanhurskaita”. Lulin kuitenkin,että näkemysero olisi ollut suurempi. Mielenlaadustahan tässä kuitenkin on puhuttu.
Hannu Kuosmanen: ”Ehkä kannattaisi muutenkin vähemmän paheksua ja ottaa asioista enemmän selvää.”
Tehdään niin, otetaan selvää, ja palataan blogissa esittämiisi väitteisiin.
Hannu Kuosmanen: ”Kysymys on Korhosen yksityishenkilönä tekemästä selvityksestä,
Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Et tuo tätä asiaa millään tavoin esille, vaan korostat hänen olevan yksityishenkilö. Tämä on journalistinen kikka kiinnittää asia epäolennaiseen ja johdatella tietämätöntä lukijaa. Sanon tämän siksi, että jatkuvasti korostat toimittajan taustaasi ja journalismin sääntöjä, jotka eivät kuitenkaan todista mistään mitään. Käytät taustaasi puolueettomuutesi todistamiseen. Siispä jatketaan sen tutkimista, miten puolueeton olet.
Hannu Kuosmanen: ”Toimittajana joudun myös harrastamaan lähdekritiikkiä ja kysymään, miksi tämä reilun 2000 euron epäselvyyksiin kohdistuva prosessi on käynnistetty.
Olen päätynyt erilaisiin lukuihin, mutta en tuo niitä julki, koska en tiedä, mikä on todellinen luku. Mistä tiedät, että kysymys on reilusta 2000 eurosta? Kyse on vuoden 2017 kuiteista. Verottajan pitää tutkia tässä tapauksessa, kun epäselvyyksiä on huomattavasti, kuitit vuoteen 2013 asti. Duunarin joulukinkusta pitää ilmoittaa verottajalle. Henkilökohtainen lisä on palkanlisää myös kirkkoherralle. Miksi et ota esiin verotusta, joka on tässä tapauksessa oleellista.
Hannu Kuosmanen: ”Miksi juuri Teemu Laajasalo ja juuri Helsingin piispanvaalin jälkeen?
Onko entinen toimittaja selvillä siitä, että Laajasalon talousepäselvyydet otti esille Salla Vuorikoski Suomen Kuvalehdessä? Hän sai lokaa niskaansa ja hänelle esitettiin ilkeämielisiä kysymyksiä tyyliin, miksi ”juuri Helsingin piispanvaalin jälkeen”. Laajasalon fanikerhosta heitettiin epäilyjä, että tietoja vuodatettiin Suomen Kuvalehdelle ja kukapa muu oli vuotaja kuin… et varmaan ikinä arvaa kuka. Ei auttanut toimituksen esimiehen vakuuttelu, että joku toimituksessa muisti Laajasalon bisnekset, joita oli käsitelty julkisuudessa, muistaakseni MTV3:ssa. Kyse oli naisten salaliitosta, kostosta, kun Laajasalo oli voittanut piispan vaalit. Tarina salaliitosta jatkuu edelleen ja sen haamu kummittelee Kuosmasen blogissa.
Hannu Kuosmanen: ”Johanna Korhonen on sanonut, että ei hän ole toimittanut kysymyslistaansa julkisuuteen eikä edes halunnut tehdä siitä julkista. Joudun kuitenkin kysymään, miksi hän on kuitenkin tehnyt muistiostaan julkisen toimittamalla sen Helsingin tuomiokapitulin kirjaamoon – ei suinkaan kanteluna vaan julkisena muistiona ja asiakirjana, jota eivät koske kantelun käsittelyyn liittyvät julkisuusperiaatteet.”
Tulkinta on jo todettu virheelliseksi tässä ketjussa omien kokemusteni perusteella, joten väite voidaan todeta Korhosen mustamaalaamiseksi. (En tiedä, mikä on ohjeistus, vaan mikä on käytäntö omassa asiassani.) Mikset noudata toimittajan eettisiä ohjeita ja selvitä asiaa tuomiokapitulista? Jos olisit noudattanut huolellisuutta, ei olisi tarvinnut kyseenalaistaa Korhosen vilpittömyyttä ja vieläpä julkisesti. Tuomitsit Korhosen antamalla väärän todistuksen.
Vastaa näihin ensin. Minulla on paljon lisäkysymyksiä. Meillä eläkeläisillä on aikaa.
Voin vastata, vaikka tyylisi tuntien siitä tuskin on hyötyä.
Korhonen on tehnyt tutkimuksensa yksityishenkilönä, koska hänellä ei ole mitään virallista valtuutusta tai toimeksiantoa sen enempää kirkolliskokousedustajana, Vantaan seurakuntien luottamushenkilönä tai Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana. Hän on myös itse ilmoittanut, ettei ole tehnyt selvitystä toimittajana.
Rahallinen määrä, mistä puhutaan, perustuu Korhosen kysymyksissään esittämiin summiin. Kaikki muu on spekulaatiota.
Älä taas sekoita asioita. Laajasalon yritystoiminta on eri asia kuin nyt viime viikolla esille nostettu luottokortin käyttö. Ja luonnollisesti toimittajat suojaavat uutislähteensä, sitä on turha lähteä kyselemään tai rakentelemaan salaliittoteorioita.
Varsin yleinen käytäntö tuomiokapituleihin tehtyjen kantelun osalta on ollut se, että niistä on annettu aika nihkeästi yksityiskohtaista tietoa julkisuuteen ennen asian ratkaisua. Tämä perustuu Julkisuuslain 24§:n 6 momenttiin, jossa todetaan kanteluasiakirjojen olevan salaisia ”ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle;” Myös osa asiakirjoista voidaan julistaa salassa pidettäviksi esimerkiksi yksityisyyden suojan perusteella.
Poliisin suorittama esitutkinta ei ole julkinen ennen kuin asiasta on tehty päätös syytteen nostamisesta tai syyttämättä jättämisestätä.
Joka tapauksessa joudun epäilemään, että toimittamalla asiaa koskevat asiakirjat tuomiokapituliin ja laajempaan jakeluun yleisenä muistiona, on haluttu varmistaa, ettei niihin voida soveltaa julkisuuslain mukaista harkintavaltaa vaan asiakirjat ovat välittömästi julkisia. Mielestäni on vähintäänkin outoa väittää, että Laajasaloa koskevia kysymyksiä ei ylipäätään olisi tarkoitettu julkisuuteen, jos sekä Kirkko ja Kaupunki, Suomen Kuvalehti, Demokraatti, STT ja MTV ovat saaneet ne haltuunsa samana päivänä, kun ne on toimitettu tuomiokapitulin kirjaamoon. En ole missään väittänyt, että Korhonen olisi ne itse toimittanut julkisuuteen.
Muuten olen sitä mieltä, että ei meillä eläkeläisilläkään ole loputtomasti aikaa jankkaamiseen. Antaa asianomaisten nyt tehdä selvityksensä loppuun.
Hannu Kuosmanen: “Voin vastata, vaikka tyylisi tuntien siitä tuskin on hyötyä.”
Samoin tunnen, ettei vastaamisesta ole blogistille hyötyä, mutta ajattelenkin, että joku jaksaa lukea ketjua. Kirjoitan myös hänelle.
Hannu Kuosmanen: “ Hän on myös itse ilmoittanut, ettei ole tehnyt selvitystä toimittajana.”
Tulkitset niin, että on tehnyt yksityishenkilönä, kun ei ole tehnyt toimittajana. Olen saanut kuvan, että Korhonen on toiminut Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa, mutta riippumattomana valtuuston valtuutuksesta. Jos poliisi tutkii rikosta eikä ole pyytänyt siihen esimiehen lupaa, niin tekeekö se hänestä yksityishenkilön?
Hannu Kuosmanen: “Älä taas sekoita asioita. Laajasalon yritystoiminta on eri asia kuin nyt viime viikolla esille nostettu luottokortin käyttö.
En ole TAAS sotkenut asioita. Käytät TAAS sanaa kuin olisin sotkenut jatkuvasti asioita. Huomioin tämän, koska vetoat jatkuvasti toimittajan taustaasi. Tarkkuutta.
Hannu Kuosmanen: “Ja luonnollisesti toimittajat suojaavat uutislähteensä, sitä on turha lähteä kyselemään tai rakentelemaan salaliittoteorioita.”
Juuri tätä odotin blogisi perusteella. Heitit epäilyksen varjon Salla Vuorikosken päälle vihjailulla tietolähdesuojasta. Vuotajaa pitää LUONNOLLISESTI suojella eikä siksi voi kertoa asioiden oikeaa etenemistä, vaan valehdellaan lukijoille. Jopa Vuorikosken esimies saattaa olla peittelemässä vuotajaa. Onko tämä ollut toimintatapasi? Jos on ollut, niin älä yleistä moraaliasi muihin toimittajiin vihjailuillasi. Koko blogisi ja vastineesi perustuvat salaliittoteorioihin. En toki tarkoita sovittuja salaliittoja, vaan ihmisen päässä syntyviä salaliittoteorioita, jotka löytävät kasvualustan piilotajunnasta saman mieleisten ”saunan lauteilla”.
Jatketaan blogistasi.
Hannu Kuosmanen: “Journalistisesti näen, että prosessi noudattaa tuttua kaavaa, jossa herätetään epäily, toistetaan sitä riittävän monta kertaa, vaaditaan syytettyä osoittamaan syyttömyytensä eikö lopulta uskota syytetyn selittelyjä. Näin voidaan osoittaa, ettei epäilty nauti enää luottamusta.”
Juuri näin menettelet Johanna Korhosta kohtaan.
Hannu Kuosmanen: “Mutta tämä on myös kysymys, jonka lähdekritiikkiä harjoittavan kirkollisen median tulisi uskaltaa tehdä.”
En kuulu kirkolliseen mediaan, jota kovin sanoin kritisoit. Onneksi kirkollinen media on ymmärtänyt tehtävänsä oikein. Se on vastuussa seurakuntalaisille ja lukijoille eikä kirkolle tai piispoille. Asenteesi perusteella kirkollinen media, ainakin osittain, on ollut aiemmin melkoinen peittelyn tunkio. Hyvä olisi, ettei tämä kulttuuri enää jatkuisi. On löydetty tervettä, uudistavaa suhtautumista lukijoihin.
Kiitos avoimuuteen pyrkivälle kristilliselle lehdistölle, kun se uskaltaa katkoa kirkollista salailun kulttuuria. Kiitos erityisesti Jaakko Heinimäelle rohkeudesta. Tätä samaa kirkollisen perinteen muutosta edustaa Johanna Korhosen. Ei ole siksi ihmeteltävää, että vanhan imperiumin puolustajat ryhtyvät laajan rintaman vastahyökkäykseen.
Hannu Kuosmanen: “Muuten olen sitä mieltä, että ei meillä eläkeläisilläkään ole loputtomasti aikaa jankkaamiseen. ”
Ymmärrän, ettei halua löydy dialogiin, mutta koska minulla on aikaa, niin jatkan vaikka yksikseni.
Hannu Kuosmanen: “En tiedä, mutta kysyn.”
Noudatan ohjettasi.
Ei tämä ole dialogia. Tämä alkaa muistuttaa samanlaista ohipuhumista, mitä käydään ainoassa oikeassa uskossaan olevien fundamentalistien kanssa. Se ei johda mihinkään. Se nyt vaan on yksi olennainen piirre kirkossa yleisestikin ja sen kanssa on yritettävä elää. Siitä olen kyllä vähän ymmälläni, että fundamentalismi tuntuu olevan niin vahvassa nousussa myös kirkon liberaalien joukossa.
”Siitä olen kyllä vähän ymmälläni, että fundamentalismi tuntuu olevan niin vahvassa nousussa myös kirkon liberaalien joukossa.”
Tämä on varteenotettava huomio.
Hannu Kuosmanen: ”Tämä alkaa muistuttaa samanlaista ohipuhumista, mitä käydään ainoassa oikeassa uskossaan olevien fundamentalistien kanssa.”
Ainoiden oikeassa olevien äänellä kirjoitit blogisi, vaikka koetit sitä pehmentää journalistisella retoriikalla. Oikeassa olemisen huomaa etenkin toimittajista. Mitä korkeampi asema ja mitä isompi lehti on takana, niin sitä enemmän esiinnytään totuuden torvena. Kun vaikuttaminen on pääsääntöisesti yksisuuntaista, niin palautetta ei kuule, mikä entisestään kasvattaa totuuden torven repertuaaria. Ehkä Kuosmanen on ollut asemassa, jossa voi vaikuttaa yksisuuntaisesti.
Jatketaan. Jos ei dialogi sovi, niin jatkan yksisuuntaisesti.
Hannu Kuosmanen: ”Sadinmaan puheet voi leimata katkeroituneen, piispaltaan moitteet saaneen papin yksittäiseksi purkaukseksi.”
Kerrotko keneltä piispalta on saanut moitteet? Oletko journalistina tarkistanut väitteesi? Minun tietojeni mukaan Sadinmaa on saanut tuomiokapitulilta vakavan moitteen.
https://yle.fi/uutiset/3-9829422
Miksi et noudata Sadinmaan tapauksessa samaa linjaa kuin vaadit noudatettavan Laajasalon kohdalla? Vakava moite ei ole edes lainvoimainen, ennen kuin se on saanut lainvoiman. Ymmärtääkseni vakava moite on menossa hallinto-oikeuteen. On myös huomioitava, että Teemu Laajasalo oli tuomiokapitulissa antamassa Sadinmaalle vakavaa moitetta.
Otsikkosi on harhaan johtava, kun kirjoitat: Laajasalo julkisuuden jalkapuussa.
Ainoa, jonka menneinä vuosina tiedän olleen julkisuudessa jalkapuussa, on Kai Sadinmaa. Hän oli jalkapuussa tuomiokapitulin edustalla, kun Laajasalo käsitteli Sadinmaalle annettavaa rangaistusta.
Tässä todisteet jalkapuusta. (Huom. Hannu Kuosmanen, vaikka eräässä videossa lukee Paramedia, niin sellaista ei ole, joten en ole astumassa Kotimaa Oy:n tontille enkä mainostamassa. )
https://www.youtube.com/watch?v=YSwKmZ8-HCw
https://www.youtube.com/watch?v=j6r1U_sItPE
https://www.youtube.com/watch?v=FDiPvNnvPOo&t=23s
https://www.youtube.com/watch?v=4MxGLkNB4jk
https://www.youtube.com/watch?v=eimx-a4-SSw
Jääköön jokaisen mietittäväksi, mikä kirjoituksessani on sarkasmia. Vai onko sitä?
Tänään ilmestynyt uutinen, mikä valottaa tarkemmin Laajasaloon kohdistettujen syytteiden sisältöä.
http://jukkarelander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249411-korhosen-neljas-ristiretki
Salme, Uutinen on se, että Jukka Relander on kirjoittanut asiasta. Kirjoitus on kuitenkin Relanderin näkemys eli ei itse faktoihin perustuva tai toimittajan tekemä uutinen. Tällä en tarkoita, etteikö Relanderin kirjoituksessa olisi todellisia asioita, mutta nuo kaksi asiaa pitää kuitenkin erottaa.
Toivo,
Kiitos ohjeistuksesta, mutta minä kyllä ymmärrän ja erotan nuo asiat muutenkin toisistaan. Samahan koskee myös vastapuolen kirjoituksia.
Salme, toki on juuri myös niin. Johanna Korhosen puolesta kirjoitetut ovat myös kirjoittajien näkemyksiä.
Vaikka miten paljon ruodittaisiin Johanna Korhosen motiiveja ja toimintaa ,niin se on kyllä sanansaattajan kimppuun käymistä. Olisiko hänen pitänyt olla hiljaa ja odottaa että suuri tunnelataus menee ohi ja sen myötä katsoa sormienvälistä sitä kuinka Laajasalon korumptoitu elämäntyyli saa kaikessa hyväntahtoisuudessa mennä tuulenpuuskana ohi?
Aivan yksityishenkilönä ja vain julkisuudessa liikkuvien tietojen perusteella uskallan väittää ,että Laajasalo on syyllistynyt hyvin tavalliseen, virkaaseman antaman mahdollisuuden mukaiseen korumptoituun aseman väärinkäyttöön.
Jokainen pikku ylilyönti ei ehkä ole niin vakavaa ,mutta kun se on mennyt elämäntyyliksi niin se on. Ei papit tietenkään ole pyhimyksiä, mutta eivät myöskään vapaita siitä että he toimivat julkisesti asemassa joka edellyttää tiettyä itsekuria ja esikuvallisuutta.
Esimerkiksi. Mitä tuollainen pappi voi opettaa rippikouluissa julkisesta ja yksityisestä moraalista oppilailleen? Onko se aivan kohtuutonta että opettaja elää niinkuin opettaa?
”. Mitä tuollainen pappi voi opettaa rippikouluissa julkisesta ja yksityisestä moraalista oppilailleen? Onko se aivan kohtuutonta että opettaja elää niinkuin opettaa?” Markku H.
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys. Kuka vastaa siitä, että rippikoulussa opettavien pappien moraali on aina kunnossa niin taloudellisella, seksuaalisella, kielenkäytöksellisellä, alkoholiin ja ravintoon liittyvillä (mässäily) jne. alueilla?
Tämä voisi olla aivan uusi tutkimuskohde. Kuka jaksaisi nähdä niin paljon vaivaa, että ottaisi ”vakoilijan” roolin?