Piispa Teemu Laajasalon talousasioiden selvittely etenee. Nyt on julki saatu ensimmäiset tiedot. Tähän mennessä on Maura Auditin raportissa (2.3.2018) saatu vahvistetuksi, että
– Maura Audit toteaa Laajasalon rikkoneen matkustusohjesääntöä: hän on valinnut kaksi kertaa ohjesäännön vastaisesti liian kalliin hotellin. Hän on myös laskuttanut päivärahaa seitsemältä vuorokaudelta, vaikka matka-aika Israeliin oli vajaat neljä vuorokautta. Tel Avivin -matkan yleiseen asianmukaisuuteen Maura Audit ei ota kantaa.
– Raportin mukaan Laajasalo ei ole noudattanut luottokorttiohjetta eli raportoinut korttimenoja asianmukaisesti ja ajallaan. ”Keskeinen puute Teemu Laajasalon osalta luottokorttilaskujen tilityksissä on – – kuittien puuttuminen. ”
– Maura Audit: ”Taksin käyttöön vaaditaan esimiehen lupa ja taksia voidaan käyttää poikkeustapauksissa, perustellusta syystä. Tämän ohjeen noudattamista emme ole voineet varmistaa käytettävissä olevasta aineistosta.” Laajasalon runsaiden taksikulujen asianmukaisuutta ei siis edelleenkään ole ollut mahdollista varmistaa.
– Laajasalo on nyt, Maura Auditin pyynnöstä, toimittanut lisäselvityksiä puuttuvien kuittien ja selitteiden osalta.
– Maura Audit ilmoittaa, että se ei ole varmentanut näiden lisäselvitysten paikkansapitävyyttä esimerkiksi kolmannelta osapuolelta. Yhtiö tähdentää, että ”viime kädessä selvityksien riittävyyden arvioi kaikissa tapauksissa työnantaja”.
Jotta saisin vastaukset kysymyksiini, onkin erinomaista, että Maura Auditin työn ansiosta saadaan tietää, millaisia lisäselvityksiä Laajasalo on puuttuvista kuiteista ja kulutositteista nyt toimittanut. On myös ratkaistava, miten on mahdollista arvioida näiden jälkikäteen annettujen selitysten paikkansapitävyyttä, kun yhtiö ei ole sitä tehnyt.
Näistä Laajasalon yhtiölle toimittamista lisäselvityksistä saanen toivon mukaan vastauksia listani kysymyksiin 24-40 (luottokortin käyttö). Kysymykset 1-23 eivät kuuluneet yhtymän tilaaman selvityksen piiriin lainkaan.
Pidän hyvänä myös Kotimaan tietoa siitä, että ”niin sanottu lähipiiriselvitys – esimerkiksi töiden tai palveluiden mahdollinen tilaaminen omalta tai perheenjäsenen yritykseltä – ja muita sidonnaisuuksia koskeva selvitystyö on vasta käynnistymässä, eivätkä ne kuuluneet tähän toimeksiantoon”. Muistan asiakirja-aineistoista yhden tositteen, jolla TL Opetus Oy myi Laajasalon vaimon työtä seurakuntayhtymään kuuluvalle seurakunnalle. En ottanut sitä mukaan kysymyslistaani, mutta pidän erittäin suotavana myös tällaisten asioiden avaamista.
Kaiken kaikkiaan on erinomaista, että Laajasalon epäselvyyksien selvittely on jo nyt johtanut siihen, että seurakuntayhtymä tarkentaa kontrolliprosessejaan.
Kahden arviointi virheen vuoksi koko suunnaton vähintään parisataa lehti yms juttua käsittänyt kohu. Inhimillisen kärsimyksen vuoksi toivon toimittaja Korhosen jo ymmärtävän lopettaa. Tämä toisaalta kuvastaa hyvin tiettyjen tahojen tapaa toimia: kun tarpeeksi kauan lyödään rumpua ja väitetään jonkin asian olevan totta, se pian on totta, koska yleinen mielipide ja some niin sanoo. Onneksi nyt ei käynyt niin.
”kun tarpeeksi kauan lyödään rumpua ja väitetään jonkin asian olevan totta, se pian on totta, ”
Juuri näin. Kun tarpeeksi hoetaan kahdesta arviointivirheestä, siitä tulee totta.
Johannallehan sattui listalle useampi arviointivirhe kun siellä oli päivänselviä asioita.
Toivola: ”Johannallehan sattui listalle useampi arviointivirhe kun siellä oli päivänselviä asioita.”
Johanna Korhonen ei ole syyttänyt Laajasaloa listallaan yhtään mistään, ainoastaan esittänyt kysymyksiä epäselviistä asioista. Millä perusteella voit väittää hänen tehneen arviointivirheitä?
Johanna olisi voinut helposti tarkistaa muutaman asian paikkansapitävyyden.
Lain mukaan esimerkiksi kunnianloukkaus ei tarvitse sanamuodoltaan olla tiukka väite:
”joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa”
Ja syytös itse on määritelmän mukaan:
”väite että jku on syypää jhk väärään, sopimattomaan, luvattomaan, lainvastaiseen tms. kielteisenä pidettävään, moite, soimaus.”
Jos luemme Johannan tekstin tarkkaan tulee tämä esille jo alussa ja kattaa ikäänkuin koko kysymyspatteriston: ”pidän ilmeisenä, että toimintasi on ollut ohjeiden vastaista”
Jos olisin ollut listan laatija olisin toimnut kahdessa asiassa toisin
i) toiminut yksityishenkilönä
ii) korjannut listaa heti kun siihen on tullut oikaisuja
iii) varmistanut että ei ole mitään epäselvää
Lista olisi tosin ollut silloni kovin lyhyt ja julkisuusarvo olematon.
Jaakko Toivola, näkeehän sen sokeakin että Laajasalon toiminta on ollut ohjeiden vastaista. Miten sinä tuon sanoisit?
Eipä voi muuta uskaltaa näihin ketjukirjeisiin lisätä kuin sen, että usko ’hyvyyden voimaan’ olisi kaikkiaa voinut säilyä vahvempana, jos olisi malttanut pysyä paremmin tietämättömissä kuin tiedon lähteillä.
Jaakko Toivola, näkeehän sen sokeakin että Laajasalon toiminta on ollut ohjeiden vastaista. Miten sinä tuon sanoisit?
Paavo Eero, se on totta että tieto lisää tuskaa.
Risto Voipio, jos luet tätä palstaa, mielelläni kysyisin: mitkä ovat kirkkotyönantajan ohjeet samanaikaisesta virassaolosta ja kirkkotyönantajan laskuttamisesta yrityksenä? Viittaan kysymykseeni siitä, miten Laajasalo on noin viikon aikana laskuttanut kirkkoa seurakuntavaalitilaisuuksista 7500 euroa plus kulut. Hän on saanut koko ajalta myös kuukausipalkkaa. Tilaisuudet ovat olleet eri paikkakunnilla. Yhdessä viikossa ei viranhaltijalla voine olla viittä vapaapäivää työajattomassakaan työssä. Mikä on tällaista tilannetta koskeva ohjeistus?
Työn tilannut Kirkkohallituksen viestintäjohtaja Pesonen ja Helsingin tuomiokapitulin lakimiesasessori Saario ovat jo julkisesti tämän kohdan selvittäneet. Onkohan se mennyt sinulta Korhonen ohi? Tämä siis on normaalia käytäntöä kirkossa. Ihme, että olet kirkolliskokouksen jäsen ja näin huonosti perillä kirkon tavasta toimia. Omassakin seurakunnassa aina välillä joku pappi tekee jotain projektia Kirkkohallitukselle ja saa siitä erikseen palkkion. Jos sinun mielestäsi hinta on työpanoksesta liian suuri, pitää sinun valittaa siitä työn tilaajalle.
Se taas onko Laajasalo jonkun kuukauden aikana käyttänyt liikaa työaikaa sivutoimeen, on ollut Kallion seurakuntaneuvoston asia. Nämä ovat niitä asioita, joita esimerkiksi piispan tarkastuksessa keskustellaan, jos seurakunnassa on jotain valittamista kirkkoherransa suhteen. Mutta tämä ei mitenkään kuulu vantaalaiselle luottamushenkilölle eikä edes kirkolliskokouksen jäsenelle.
Kirkolliskokouksessa voit toki vaikuttaa niin, että teet esityksen, että virassa oleville ei jatkossa saa maksaa palkkioita, jos tekevät sivutoimisesti projekteja kirkkohallitukselle. Ei sinänsä minustakaan huono idea, mutta miten sitten heitä voisi niihin töihin innostaa? Kirkkoherrat kun ovat töissä itsenäisissä seurakunnissa eivätkä kirkkohallituksen alaisuudessa.
Johanna, yritän kysymyksesi johdosta avata asiaa hiukan:
Kirkkoherralla ja muilla papeilla ei kirkossa ole määriteltyä työaikaa. Ei siis ole päivittäisiä, viikoittaisia, kuukausittaisia tai vuosittaisia työtunteja. Työaika on tavallaan määritelty käänteisesti: on määritelty vapaa-aika, mutta sekin vain päivinä. On ollut ja on olemassa työaikakokeiluja, ja ne sivuutan tässä. Ruotsissa on ollut (ehkä vieläkin) vuosittainen työtuntien määrä, johon on liittynyt normitaulukko, mikä tuntimäärä mihinkin työtilannetyyppiin tariffinomaisesti kuluu (esim. jumalanpalvelus valmisteluineen 7 tuntia). Teollisuus- ja konttorityöhön luodut järjestelmät laskea tunteja eivät ole istuneet eivätkä istu henkisen eivätkä vallankaan hengellisen työn mittaamiseen, suunnitteluun, valvontaan eikä palkitsemiseen ja ongelman ratkaiseminen on aidosti vaikea haaste.
Työajattomalle työlle leimallista on se, että päivittäiseen työhön käytettävän ajan määrä ja vuorokaudelle sijoittuminen vaihtelee. Voi siis sanoa, että työajatonta työtä tekevällä on joka päivä -paitsi vapaapäivänä – työpäivä. Mutta se ei tarkoita, että jokainen vuorokauden tunti on työtunti. Jotta työ menestyisi, avainkysymyksesi nousee työn suunnittelu, järkevä ajankäyttö ja työpäivän täyttäminen niin, että työ tulee tehdyksi, virkistykseen käytetään aikaa ja päivään sisältyy muutakin kuin työnantajalle tehtävää työtä. Palkitsemispuolella tämä näkyy niin, että palkka pysyy samana työn päivittäisestä, viikoittaisesta, kuukausittaisesta ja vuosittaisesta vaihtelusta riippumatta. Palkka on tavallaan siis könttäsumma työvelvollisuuden hoitamisesta. Avainasemassa on työn suunnittelu ja sen seuranta. Työn valvonta kuuluu esimiehelle ja siis pappien osalta kirkkoherralle. Kirkkoherralla ei ole seurakunnassa esimiestä, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö myös kirkkoherran tule huolellisesti täyttää työvelvoitteensa. Piispa valvoo, mutta normaalitilanteessa etäältä ja yleisellä tasolla.
Työvelvollisuus sisältää sen, ettei saa ottaa hoitaakseen sellaista tehtävää, joka haittaa tuon velvollisuuden täyttämistä. Kirkkolain 6 luvun 30 § kuvaa asian tarkasti, enkä sitä toista tässä. Tuo pykälä osoittaa asian haasteellisuuden papin työssä. Toisaalta puhutaan työajan käyttämisestä, mutta sanotaan, että sivutoimilupaa tai ilmoitusvelvollisuutta sivutoimesta sovelletaan silloinkin, kun ei ole kiinteää työaikaa. Papin työssä rajanveto ei oikeasti ole helppoa ja erityisen hankalaa se on silloin, kun kysymyksessä ei ole selkeä sivutoimi vaan työkeikka, lausunto, kirjallinen tuote tai muu lyhytaikainen tapahtuma tai toimeksianto. Nelisenkymmentä vuotta siihen törmäilin, enkä keksinyt viisasten kiviä, joilla ketään heittää niin mielelläni kuin olisinkin niin tehnyt.
Kirkon omiin järjestelyihin sisältyy tilanteita, joissa papille maksetaan muusta työstä samaan aikaan, kun oma palkka juoksee vähentymättömänä. Kirkolliskokouksen jäsenet ovat päättäneet piispolle maksettavasta lisäkorvauksesta kirkolliskokouksen istuntojen aikana, vaikka he ovat siellä viran puolesta ja siis virantoimituksessa, hiippakunnan asessoriksi valittu pappi saa siitä hommasta lisäkorvauksen samalla kun oma virkapalkka juoksee normaalisti. Kirkossa on ns. toimituspalkkiotaksa, jonka mukaisen palkkion saa sellainen pappi, joka on kutsuttu sijaistamaan työkeikalle toisen seurakunnan pappia. Samaan aikaan juoksee keikkapapin oma virkapalkka eikä edes Kirkon työmarkkinalaitos ole keksinyt (ainakaan minun aikanani) vaatia, että samaan aikaan pitäisi keikkapapilta oman viran palkka pidättää. Myös niitä tilanteita esiintyy, jossa asiantunteva pappi pyydetään laatimaan kirjallinen selvitys tms. vastaava esim. hiippakunnan, kirkkohallituksen tai toisen seurakunnan tarpeisiin ja siitä maksetaan palkkio. Rajanveto voi olla haastavaa jopa silloin, kun pyytäjänä on oma työnantajaa, mutta vaikeata se helposti on, kun tilaaja on ulkopuolinen, mutta kirkollinen taho kuitenkin: Oma työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työstä, joka tehdään toiselle työnantajalle ja toinen työnantaja taas ei voi edellyttää, että työ tehdään sille ilmaiseksi sillä perusteella, että asianomainenhan saa jo muusta työstä (omalta työnantajaltaan) kuukausipalkkaa.
Helpointa rajanveto on silloin, kun muu työ tehdään kokonaan kirkon ulkopuoliselle työnantajalle, mutta silloinkin selkeä kanta siihen, missä määrin ajan ja energian käyttö toisen tehtävän hoitamiseen on varsinaisesta työstä pois. Siinä missä toinen luppohetkenään järjestelee kammiossaan selkä kumarassa postimerkkikokoelmaansa eikä muusta maailmasta huoli, toinen laatii lausunnon tai tekee laulukeikan ja saa siitä muutaman satasen. Jos tämä pappien osalta on vaikeaa, kirkkomuusikoiden osalta se on jo useampaan potenssiin sitä. Ainakin minun aikanani oli.
En osaa sanoa, onko viimeisen runsaan viiden vuoden aikana laadittu kirkolle yksiselitteisiä pelisääntöjä. Minun aikanani niitä ei ollut (sivutoimilupajärjestelmää lukuun ottamatta) enkä olisi osannut sellaisia laatiakaan juuri sen käytännön elämän monimuotoisuuden vuoksi, jota olen yrittänyt yllä kuvata. Siksi seuranta, korkea moraali ja oma terve arvostelukyky ja suhteellisuudentaju ovat avainasemassa. Ja se koskee sekä niitä, joita valvotaan että niitä, jotka valvovat.
Laajasalo ei ole tilannut työtä itseltään. Jääviysongelma on se joka tässä olisi voinut piillä.
Mutta asia on selvitetty moneen kertaan. Miksi siis jauhaa.
Samalla lailla Johanna Korhonen saa tuloja kirkolta Vox Silentii yhdistyksen kautta.
Onko siis keskusteltava onko 800 euron konserttipalkkio liikaa?
Pitäisikö siitä osa palauttaa?
Ote tarjousesitteestä:
”Konsertti ja työpaja- ja luentotarjous reformaatiojuhlavuodelle:
Vox Silentii (Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori, laulu)
800 euroa (laskulla Vox Silentii)”
Ja kun on laskutettu yhdistyksen kautta on luonnolista että työnantajavelvoitteet on suoritettu 100%, eikö vain.
Risto Voipio selventää hienosti ja asiantuntijan syvällä kokemuksella työajattoman työntekijän työn mittaamisen ja koko problemakentän laaja-alaisuutta ja siitä syntyviä velvollisuuksia ja vapauksia.
Minä saan Savonlinnan kaupungilta kuukausipalkkaa rehtorin työstä. Silti kaupungilla on myös sivutuloverokorttini. Miksikö? Koska lautakuntatyöskentely tai vaalilautakunnassa toimiminen eivät kuulu viranhoitomääräyksen mukaisiin työtehtäviini..
Rostamo: ”mutta miten sitten heitä voisi niihin töihin innostaa? ”
Pitäisihän kirkon paimenpojalle sen jumalallisen kutsumuksen ja evankeliumin julistamiselle omistautumisen riittää. Mihin sitä maallista mammonaa nyt niin tolkuttomasti tarvitaan.
Eiväthän ne kedon kukat ja taivaan linnutkaan…
Niin, Kallion kirkkoherralla ei oel velvollisuutta osallistua seurakuntavaalikampanjaan ympäri suomen.
Jos kirkko häneltä taas sellaisen työpanoksen haluaa tilata on se kirkon ja hänen välinen asia.
Vai syytätkö nyt kirkkoa että on tilannut väärin?
Vai sitä että Laajasalo on tehnyt liian vähän töitä?
Näistä kommenteista näkyy, että kirkkotyönantajalla on varsin tuhlailevat periaatteet verovarojen käytössä. Ellei pappeja saa riittävästi töihin kuukausipalkkaansa vastaan, niin jääkööt ylimääräiset keikat tekemättä. – Nämähän ovat työnantajalle kuuluvia asioita, myös se miten löysästi luottokortteja käytetään. Ja kirkkotyönantaja painottaa, että se hyväksyy kaiken, niinkuin on tehnytkin. Siihen ei ulkopuolisilla ole nokan koputtamista. Vai onko sittenkin? Taitaapa lystin maksajalla olla, siis omalta osaltaan minullakin. Äänestän jaloillani. Voitte vapaasti todeta, ettei sota yhtä miestä kaipaa, ei varsinkaan teidän ”taivaallinen sotajoukkonne”, joka tätä nykymenoa urheasti puolustaa.
Mielenkiintoisia tietoja kirkon taloudenpidosta. Siitä muodostuu kuva vastaavasta organisaatiosta kuin eduskunta, joka voi vapaasti päättää palkoistaan ja lisäeläkkeistään. Se keskenään sopien valvoo toinen toisiaan, minkä Rostamo toi hyvin esiin. Valvonta ei herätä luottamusta, kuten ei muukaan toiminta, jossa kirkkoherra on itsensä herra ja voi toimia suhteellisen vapaasti oman moraalinsa mukaisesti. Siinäkin mielessä on hyvä, että Korhosen lista käydään huolellisesti lävitse kohta kohdalta.
Aina paljastuu jotain uutta ja ihmeellistä pienelle veronmaksajalle. Tämä on tärkeä projekti kirkon tulevaisuuden ja uskottavuuden kannalta. Nyt näyttää olevan niin, että uskottavuus perustuu asioiden peittelemiseen. Kun maksaja ei tiedä mitään, ei hän myöskään osaa vaatia tilikirjojen avaamista (ajatus harhaili jouluveljeen).
Itse liityin takaisin kirkkoon maksaakseni takaisin pientä velkaa, jota tahdon lyhentää kirkon diakonialle (liittyy lasten kerhotoimintaan). Ymmärtääkseni suuri osa kirkollisveron maksajista pysyy kirkossa tukeakseen diakoniaa eli juuri sitä, mihin alkukirkko panosti voimakkaimmin. Olisiko mahdollista tehdä samoin kuin bisnesmaailmassa, että kirkko jaetaan kahteen erilliseen yksikköön, diakoniaan ja kirkkoon? Näin kirkon toiminta saisi läpinäkyvyyttä, kun ihmiset tarkkaan tietäisivät, mihin heidän rahansa menevät. Veron maksajat voisivat itse määritellä, mikä osuus heidän rahastaan menee diakoniaan ja mikä kirkkoon.
Itse en käytä kirkon palveluja, mutta diakoniaa saatan tarvita, joten diakoniaan laittaisin varmuudella isomman maksuprosentin kuin nyt kirkollisveroon. Rahat menisivät sinne, minne tahdon niiden menevän. Pappien asema on tässä ongelmallinen, koska heitä tarvitaan, mutta rahaa voisi tasata yläpäästä huonommin hankkiville. Ei kirkkoherran tai piispan palkan pitäisi olla muutamaa prosenttia enemmän kuin rivipapin.
Apostoli puhuu tasauksesta, ”että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus”. Kirkon olisi viimeinkin syytä siirtyä sanan puhumisesta sanan toteuttajaksi, jotta sen sanoma olisi uskottava.
Olisi kiinnostaa tietää, miten kirkon hierarkian huippu suhtautuu ehdotukseen tasauksesta. Näkisi ainakin, miten tosissaan he ottavat sanan tekemisen. Tyhjän puhujia on maailma täynnä eikä kirkko tee siitä omalla esimerkillään poikkeusta.
Tapio Tuomaala, kiitos erinomaisesta puheenvuorosta! Tuli mieleeni veljeni ratkaisu jo vuosikymmeniä sitten. Hän erosi kirkosta ja maksaa kirkollisveron suuruista vapaaehtoista ”veroa” Unicefin lastenavulle ja hänen vaimonsa samoin jollekin syöpäjärjestölle. Ne rahat kohdentuvat hyviin asioihin eikä heidän sielunsa tarvitse kirkon hoitoa. Veljeni totesi äskettäin kun asia tuli tässä yhteydessä puheeksi, että toisaalta häntä surettaa nuorten pappien kohtalo, kun kirkon varojen huvetessa heidän on entistä vaikeampaa löytää työpaikkaa. Tapion esittämä malli kirkkohierarkian yläpään palkkojen tasaamisesta on hyvin kannatettava ja vertaus eduskunnan itseriitoiseen mahtiasemaan omien palkkojensa ja etuisuuksiensa suhteen osuva.
Työajaton työ on kuin urakkahommaa. Kun työt on tehty mitä piti tehdä, ei kysytä montako tuntia siinä meni.
Risto Voipio, kiitos laajasta vastauksestasi. TL Opetus Oy:n liikevaihto sinä noin neljön vuoden aikana, kun Laajasalo oli Kallion kirkkoherra eikä yritystoimintaa hänen itsensä mukaan ”käytännössä ollut”, oli 153 000 euroa. Ei ole tietoa, mikä osa tästä on laskutusta kirkolta. Pelisääntöjen selvennystä tarvitaan, vaikka tällainen ei liene tässä laajuudessa kovin yleistä.
Jaakko Toivola, Vox Silentii laulajat eivät saa kirkolta kuukausipalkkaa. Siinä on vissi ero Laajasalon laskutuksiin nähden. Tehdyn työn laskuttaminen konserttipalkkiona tai esimerkiksi kanttorin messupalkkiona on ongelmatonta, toisin kuin se, että sama henkilö samaan aikaan nostaa kirkolta sekä kuukausipalkkaa että palkkiota yrityksenä kirkon töistä, vieläpä ilmeisen laajassa mittakaavassa. Yksi ensimmäisiä kinmokkeitani tutustua Laajasalon toimintaan oli kummastus siitä ajatuksesta, että piispamme firma (jonka Laajasalo viime vuosina oli pitänyt visusti piilossa) jatkaa laskujen lähettelyä piispan keikoista eri puolille Suomea. Piispan ei tule palvella asiakkaitaan vaan hiippakuntaa ja kirkkoa.
Johanna Korhonn :”Yksi ensimmäisiä kinmokkeitani tutustua Laajasalon toimintaan ..”
Hämmästyttää, että vastako ensimmäinen? Arvostamani Erkki Toivanen kirjoitti Uusi Suomi –verkkolehden blogissa 26.11.2007 yhteisestä häpeästämme – EU:n kirjanpidosta. EU:n tilintarkastustuomioistuin oli päättänyt hylätä EU:n komission budjetin varainhoitovuodelta 2006.
Kielteinen lausunto annettiin jo kolmannentoista kerran peräkkäin eikä tuomioistuin ole voinut hyväksyä tilejä yhtenäkään vuonna, jolloin Suomi on ollut EU:n jäsen. Toivasen mukaan EU olisi liikeyrityksenä pantu konkurssiin vuosia sitten, ja sen johto istuisi telkien takana, ja että väärinkäytökset jatkuvat vuosikymmenestä toiseen niin kauan kuin se tapahtuu jäsenmaiden hallitusten ja viranomaisten tieten.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon verovaroja uhrataan pelkkiin konsulttifraaseihin, joiden avulla ajetaan omia poliittisia tavoitteista ja vastustetaan mm. euroa, kun kysymys kuitenkin on vallankäyttäjien moraalista ja etiikasta.
Nämä ovat sinun ohuita oljenkorsia kun alkaa olla maa käännetty ja mitään ei löydy.
Sivutoimilupa on kunnossa, jos kirkko tilaa Laajasalon yritykseltä töitä se ei ole yhtään minkäänlainen ongelma. Jos Laajasalo tilaa päättäjänä itseltään hän voi tietysti olla jäävi.
Mutta nyt ollaan jo lain rajoilla. Yrittämiseen on vapaus ja suoja jo perustuslaissa.
Yrityksen laskutus ei ole julkista eikä pidä ollakaan.
Kirkon suunnalta kuitaatu että kaikki ok.
Mutta jatka toki kivien kääntämistä etenkin jos työnantajasi tukee tällaista toimintaa.
Harva toimitusjohtaja haluaa profiloitua näin.
Popparit on tulilla.
Ja onko siis 800 tunnin laulukeikasta liikaa?
Nyt Johanna tulee outoa tarinaa:
”Yksi ensimmäisiä kinmokkeitani tutustua Laajasalon toimintaan oli kummastus siitä ajatuksesta, että piispamme firma (jonka Laajasalo viime vuosina oli pitänyt visusti piilossa) jatkaa laskujen lähettelyä piispan keikoista eri puolille Suomea.”
Laajasalo vihittiin virkaansa marraskuussa. Oman taistelusi aloitit jo elo-syyskuussa.
Mistä olet voinut tietää että Laajasalo on lähettänyt piispan keikoista laskuja eri puolille Suomea, vieläpä etukäteen.
Ei oikeastaan tarvitse vastata.
Toisaalta kiinnostaa kyllä sekin miten voi pitää firmansa visusti piilossa jossa kaupparekisteritiedot ovat julkisia.
Jaakko Toivola, nyt vuosi myöhemmin tiedetään, että Laajasalon firmanpitoon liittyi rikoksia. Oikeus tuomitsi hänet jatketusta kirjanpitorikoksesta sakkoihin, mutta vähensi rangaistusta jutun saaman suuren julkisuuden takia. Vähennys aoheutui Laajasalon oikeudelle toimittamasta selvityksestä, jossa hän vaati kielteisen julkisuuden takia alennusta tuomioon. Kihlakunnansyyttäjä valitti hovioikeuteen, joten prosessi on vielä lesken. Piispa itse näyttää haluavan pysyä julkisuudessa, koska hänen vaatimuksensa vuoksi , joka siis johti tuomion alentamiseen, juttu meni hoviin ja on taas aikanaan otsikoissa.
Laajasalon vaalikampanja oli monella tapaa harhaanjohtava, ja liiketoiminnastaan hän ei siinä maininnut mitään. Varmaan se kuitenkin oli hänen tukiryhmänsä tiedossa. Yleinen epärehellisyys ja valitsijoiden harhaanjohtaminen oli kampanjan keskeinen piirre. Näissä keskusteluissa hänen kannattajansa, nämä rostamot ja toivolat jne. näyttäytyvät edelleen vilpin valossa, eikä heitä liikuta se, että piispa on saanut rikostuomion. Eikä tuo verovaroja tuhlaileva elämäntapakaan ole näille faneille mikään ongelma. Kirjoittipa joku, että rikostuomio on piispalle vain meriitti, siten hän ymmärtää paremmin muita hairahtuneita. Jos ei surettaisi niin naurattaisi tämä Jumalan kansa.
Pentti Korhonen sanot ”Näissä keskusteluissa hänen kannattajansa, nämä rostamot ja toivolat jne. näyttäytyvät edelleen vilpin valossa, eikä heitä liikuta se, että piispa on saanut rikostuomion.”
Mutta et kerro, että mainitsemaasi rikostuomiota ei ollut vielä annettu silloin kun näitä kommentteja on kirjoitettu. Tämä blogi ja kommentit ovat reilun vuoden vanhoja. Aika ikävästi leimaat kanssakommentoijiasi.
Sananlaskuissa sanotaa ” Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.”
Näin täälläkin on piispa Laajasalon päälle langetettu jos jonkinmoista ”kirousta” ja tuomiota. Mutta eivät ne toteen käy, kun niille ei ole mitään tarttumapintaa. Ne lentävät pois.
”Näin täälläkin on piispa Laajasalon päälle langetettu jos jonkinmoista ’kirousta’ ja tuomiota.” Eipä olekaan. Olen toisaalla huomauttanut, että kysymys ei ole syytös. Pitäisikö jatkaa, ettei syytös ole tuomio eikä tuomio sentään ole kirous.
Kysymykset eivät ole syytöksiä tai tuomioita, vaan jotkut kysymysten käsittelyyn liittyvät tulkinnat ja vastaukset, joita kommentoijat ulostuottavat.
”Olen toisaalla huomauttanut, että kysymys ei ole syytös. ”
—-
-Kysymys ei ole syytös, mutta syytös voidaan esittää kysymyksen muodossa. Tämä on tosiasia, ja sitä tapahtuu koko ajan.
Sitten se voidaan selittää pois ja vedota ”minähän vain kysyin”. Juuri siksi syytökset usein halutaankin esittää kysymyksinä, jotta vaikuttaisi siltä kuin ei suoraan syyttäisi.
Onko kysymys silloin syytös, kun vastaaja kokee syyllisyyttä eikä voi vastata rehellisesti?
Se milloin kysymys on syytös, eli milloin syytös esitetään kysymyksen muodossa, ei tietenkään riipu millään lailla siitä kokeeko vastaaja syyllisyyttä vai ei, ei siitä onko vastaaja rehellinen vai ei, eikä siitä onko vastaaja syyllinen vai ei.
Syytös voidaan kaikesta tästä riippumatta esittää kysymyksen muodossa, ja siihen on syynä vain se, että halutaan syyttää ja uskoa toisen syyllisyyteen.
Sari: ”Juuri siksi syytökset usein halutaankin esittää kysymyksinä, jotta vaikuttaisi siltä kuin ei suoraan syyttäisi.”
Kas kun sinäkin huomasit.
”Kas kun sinäkin huomasit.”
-Tämä ei ollut uusi havainto. Oliko sinulla jotain tähän liittyvää asiaa?
”Oliko sinulla jotain tähän liittyvää asiaa?”
Mitäpä minulla muuta.
Johanna ei rajoitu vain kysymään vaan toteaa että on voimittu vastoin sääntöjä ”pidän ilmeisenä, että toimintasi on ollut ohjeiden vastaista”
Kun tuo on johdannossa kattaa se koko kirjelmän ja jokainen kysymys sisältää sisäänrakennettuna syytöksen.
Jos pidetään ilmeisenä, että on toimittu ohjeiden vastaisesti, niin silloin on ilmeistä, että ilmeisesti on toimittu ohjeiden vastaisesti.
Tämän sanavaihdon jälkeen on nyt vuotta myöhemmin todettava, että poliisi on tutkinut, syyttäjä syyttänyt ja oikeus on rangaissut piispaa kirjanpitorikoksesta. Lukekaapa kommenttinne taas muistin virkistämiseksi, ja miettikää niitä uudelleen tapahtuneiden tosiasioiden valossa.
Hesarin artikkeli, joka tod.näk. käsittelee samaa asiaa, minkä päättelin Risto Voipion ja ja Kirsi Rostamon puheenvuoroista. (En pääse lukemaan, kun on maksumuurin takana.)
”Kirkkoherrojen ja piispojen rajoittamatonta valtaa pitäisi hillitä”
https://www.hs.fi/paivanlehti/03032018/art-2000005589237.html
Kuten olen monta kertaa todennut, niin tapaus Laajasalo nostaa esiin tärkeämpiä asioita kuin yhden kirkkoherran laista piittaamaton rahankäyttö. Toivottavasti tätä kokonaisuutta kirkko ei pysty hautaamaan sisäpiirien sisälle.
Tapio Tuomaala :”Kuten olen monta kertaa todennut, niin tapaus Laajasalo nostaa esiin tärkeämpiä asioita kuin yhden kirkkoherran laista piittaamaton rahankäyttö.”
Henk.koht. olen monta kertaa todennut, että ”hyvinvointiyhteiskunta” pitää sisällään paljon tärkeämpiä asioita kuin nyt esiintuotu Laajasalo-case, eikä ne ongelmat ratkea sillä, että taas kerran lietsotaan vallankumousta ”uralin perhosten” ulkoparlamentaaristen keinojen avulla kirkkoakin vastaan.
Kirkko tekee kaikkensa väärinkäytösten peittelemiseksi.