Maailma on monimutkaisempi kuin koskaan ennen. Saavutamme suuria asioita, ja maailma on nopeampi ja parempi. Tämän hintana on kuitenkin kasvava individualismi, joka yleistyy ja nousee kuin raketti korkeuksiin. Havainnoimme ympäristöämme monella eri tavalla ja näemme ja aistimme maailmassa tapahtuvia asioita myös sosiaalisen median ja internetin välityksellä.
Mutta me miehet vain istumme ja katselemme hiljaa. Olemme luopuneet vastuistamme muita kohtaan, ja ikäänkuin halvaantuneet. Olemme eristäytyneet itseemme, eksyneet syvälle omiin elämiimme löytääksemme nautinnon, onnen ja elämän tarkoituksen. Olemme irroittaneet sielumme sen lähteestä tyydyttääksemme tarpeemme. Näin meistä on tullut eksyneitä
Kun Jumala loi tämän maailman, Hän sanoi: ”Se oli hyvä”. Kaikki oli hyvää ja täydellistä maan päällä, jotta mies voisi huolehtia ja hyödyntää sitä. Jumala ei tehnyt virhettä luodessaan tämän maailman ja ensimmäisen ihmisen. Aatami oli Jumalan hyvä ystävä. Jumala luotti häneen. Hän antoi kaiken vastuun ja velvolisuuden miehelle, jotta tämä huolehtisi maailmasta,
Jumala antoi hänelle myös vapauden puutarhassa. Hän sai syödä puutarhasta mitä tahansa, paitsi yhtä tiettyä hedelmää, sitä, joka an tiedon hyvästä ja pahasta. Jumala sanoi miehelle: ”Jos syöt tuota hedelmää, sinun on kuoltava.” Aatami epäonnistui, sillä hän söi juuri tuon kielletyn hedelmän. Ja koska hän ei totellut Jumalan lakia, hän joutui eroon Jumalasta niin fyysisesti kuin hengellisesti.
Kun mies söi kielletyn hedelmän, hän ymmärsi olevansa alasti. Ensimmäinen paratiisiin kuulumaton tietoisuus, joka tuli miehen elämään, oli pelko ja häpeä. Siksi mies yritti piloutua Jumalalta. kään kuin Jumala ei voisi nähdä häntä. Silloin Jumala kutsui häntä. ”Aatami, missä sinä olet?” Aatami vastasi Jumalalle. ”Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin.'” (1 Mooseksen kirja 3:8-11)
Samoin on monien meidän tämän ajan miesten laita. Mekin piileskelemme Jumalalta menneisyydessä tekemiemme virheiden vuoksi. Kannamme mukanamme mm. häpeää, vihaa, rikkinäisyyttä, pettymystä, katkeruutta, toteutumattomia unelmia ja haluja. Olemme menettäneet rohkeutemme ja kykymme hoitaa vastuita ja velvollisuuksia. Sen sijaan, että ottaisimme itse vastuuta, alamme syyttää muita siitä, etteivät he toimi miehille kuuluvien standardien mukaan. Me miehet olemme vaipuneet pimeyteen. Valitamme ennemmin kuin jaamme kiitollisuutta ja kohteliaisuuksia.
Kun olemme kaukana elämän lähteestä, päädymme istumaan surkealle mukavuusalueelle. Siellä on mukavaa, mutta samalla tuskallista. Siinä Jumala huutaa meille: ”Mies, missä sinä olet?” Miehinä meidän on kysyttävä itseltämme: ”Miksi piileskelen totuudelta?”
Kun löydämme totuuden, totuus vapauttaa meidät (Joh. 8:32). Jumala on edelleen armollinen, koska Jumalan Poika Jeesus kuoli puolestamme. Ensin meidän on etsittävä anteeksiantoa, sitten on noustava uudelleen miehinä ja otettava takaisin vastuumme, jonka olimme jättäneet taaksemme. Meidän on osoitettava ja jaettava enemmän rakkautta ja myötätuntoa perheissämme, yhteisöissämme ja kansakunnissamme. Jumalan rakkaus on ainoa voimamme, sillä rakkaus voittaa pelon ja häpeän, ja rakkauden voimasta voimme tulla esiin piilostamme.
Meille miehille on annettu suuri tehtävä suoritettavaksi koko elinajallemme. Tulisiko meidän siis tarttua tehtävään, vai antaa asioiden olla ennallaan? Valinta on meidän, miesten. Olkaamme siis rohkeita seisomaan miehinä, koska Jumala on meidän puolellamme. Meidän ei tarvitse pelätä mitään.
Hira Khadgi
Kotka-Kymin srk, Lähetys- ja aikuistyön ohjaaja
Vähintään 2/3 miehistä on sillä tavoin haavoittuneita, etteivät kykene ottamaan sitä vastuuta edes itsestään.
Ei edes uskovat miehet. Miehen on ensin opittava itse nuolemaan omat haavansa. Sen jälkeen hän voi avata silmänsä ja nähdä oman vastuunsa itsestään ja läheisistä sekä kaukaisista. Kirkko on melko totaalisesti unohtanut miehet, joten kirkon tulisi ensin herätä näkemään oma vastuunsa miehistä ja vasta sen jälkeen on miesten vuoro näyttää kyntensä.
Kiitos Pkka , että jaoit mielipiteesi avoimesti tästä. Meidän tai jonkun on aloitettava jostain miehistä.
kolmekymmentä vuotta sitten aloitin itsestäni ja nousin itsesäälistä ja katkeruudesta Namikan aviopari ja miesten toiminnan ansiosta. Huomasin yllätyksekseni että kyse olikin vain suunnan muutoksesta ja itsesäälin kurassa pyörimisen sijaan oli mahdollisuus nousta ylös ja ottaa vastuu omasta elämästä. Sen jälkeen on monenlaista vastuun ottamista tullut vastaan seurakunnissa ja vähän muutenkin. Siinä opin sen miten tärkeää on rohkaista miehiä ensin löytämään oma miehisyytensä ennen kuin hoputtaa heitä mihinkään vastuutehtäviin. Sen kun mies löytää, niin sitten ei tarvitse enää hoputella. Enneminkin voi vähän yrittää jarrutella.
Paremman avioliiton miesten toiminta jatkaa Namikan työtä ja ensi viikonloppuna on Karkussa miestentapahtuma jossa sitä kadonnutta miehuutta on mahdollisuus löytää. Vastaavia tapahtumia on ympäri Suomea. Kannattaa myös katsoa miesteilta.fi
Mitä opettaisit minulle miehen vastuiden ottamisesta?
What would you teach me regarding taking a man responsibilities?