Jumalanpilkkalakia koskevassa uutisessa viitattiin uskonrauhaan laajemmin. Otetaanpa kertauksena.
Taustaksi: Lähetyshiippakunta on muodollisesti ei-rekisteröity yhdistys. Sen ytimenä on Luther-säätiö, joka on nimensä mukaan säätiö. Siis kyseessä ei ole uskonnonvapauslain tarkoittama rekisteröity uskonnollinen yhteisö.
Lähetyshiippakunnan pyhinä pitämiä asioita saa pilkata. Häiritsemällä heidän jumalanpalvelustaan ei saa rangaistusta uskonrauhan rikkomisesta vaan ilkivallasta. He voivat kastaa lapsia, mutta jäsenyyttä ei merkitä väestötietojärjestelmään. He voivat pitää vihkiseremonian, mutta juridinen puoli avioliittoa pitää hakea maistraatista.
Lähetyshiippakunta voi järjestää ehtoollisia, mutta ehtoollisviinistä pitää maksaa alkoholivero. He voivat ostaa hautausmaan, mutta ehtona on varainsiirtoveron maksaminen. He voivat opettaa lapsia, mutta eivät saa oman uskonnon opetusta kunnan koulussa.
Kaikki tämä on toisin kuin esimerkiksi Vapaakirkolla.
Onko Lähetyshiippakunnalla uskonnonvapaus?
Onhan sillä mahdollisuus rekisteröityä uskonnonvapauslain mukaan.
On. Mutta oletetaan että heitä olisi vain 19 eli ei olisi — Suome lain mukaanhan esimerkiksi Jeesus ja 12 opetuslasta eivät voisi rekisteröityä uskontokunnaksi.
Olisiko tällöinkin uskonnonvapaus?
Tämä on tietysti vähän käytännöllinen kysymys. On makuasia kuinka monta jäsentä pitäisi uskontokunnalla olla. Jotenkin se raja on vedettävä että ylipäänsä olisi kyse yhteisöstä.
Toki. Mutta ajan tässä nyt takaa sitä, onko uskonnonvapauden kannalta tarpeen sellainen erillinen oikeushenkilön muoto kuin Suomen laissa nyt on määritelty. Erikoistapauksena tästä se, mistä pohdintani lähti: tarvitaanko uskonnonharjoituksen suojaksi erityislakia, vai riittääkö normaali ilkivaltapykälä suojaamaan mahdolliselta jumalanpalveluksen häirinnältä?
Heititpä mielenkiintoisen kysymyksen Jori!
Eikö uskonnonvapaus suojele yksilöitä ja myös yhteisöjä, jotka on sikäli sallittujja ettei ole lakkautettu.
Perustuslain takaama uskonnonvapaus tosiaan suojelee myös sanokaamme työtöntä LHPK:n jäsentä, joka kieltäytyisi työstä uskonnollisin perustein. Tässä ei olisi eroa Vapaakirkkoon verrattuna. Samoin esim. työaikalain 2 § poikkeus puhuu ”uskonnollisessa yhteisössä” tehtävästä työstä, ei siis rek. usk. yhdyskunnasta.
Tarkentaasitko mitä tarkoitat oikeudesta kieltäytyä työstä uskonnollisin perustein
Ks. esim. http://uskonnonvapaus.fi/hakusanat/kieltaytyminen.html
Noissa näyttää olevan kyse siitä että on uskonnollisin peustein oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan työtä mistä kyllä puhuitkin. Osa niistä on yli 20 v vanhoja ja on vaikea tietää miten nyt meneteltäisiin.
Ajattelin enemmän sellaisia tapauksia, että onko oikeus kieltäytyä työtehtävistä jotka kuuluvat työnkuvaan. Niissä ollaan yleensä tarkempia jos on kyse esimerkiksi velvollisuudesta käyttää virkapukua tai suostumuksesta työskentelemään toisen sukupuolen kanssa. Esimerkiksi aikanaan erottettiin työstä päiväkodissa työskennellyt JT joka ei suostunut osallistumaan lasten syntymäpäivien viettoon.
Aborttijutussa oli kyse erottamisesta, mutta tosiaan muuten oli kyse työn vastaanottamisesta.
Olennaista blogin aiheen suhteen on, että tuossa ei viitattu oikeushenkilöön vaan vakaumukseen. Vapaakirkon jäsen ei saa etua Lähetyshiippakunnan jäseneen nähden, jos joutuu kieltäytymään jostain työstä.