Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä. Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy. Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva. (Fil. 2:19-24)
Miksi lähetystyö on tärkeää?
Mikä ero on lähetystyöllä verrattuna kehitysyhteystyöhön tai muuhun auttamistyöhön?
Miksi lähetystyö tietylle alueelle pitäisi olla pitkäjänteistä (useamman vuoden), evankeliumin julistus, seurakuntien perustaminen, pappien koulutus ja muu auttaminen?
Miksi kirkon pitäisi (tai ei pitäisi) luopua kokonaan lähetystyöstä ja antaa kaiken tukensa kehitysyhteystyölle?
Kaikki julkaistut blogini:
Muistutanpa tähänkin väliin, että joidenkin liittojen tilastoista havaittava epävakaus, epäterveellisyys, vaikeus saada lapsia tai edes haitallisuus lapsille eivät ole millään tapaa relevantteja avioliittolain kannalta. Suomessa kristityt eroavat herkemmin kuin muslimit, naisista kiinnostuneilla naisilla on vähemmän sukupuolitauteja kuin heteroilla ja lapset voivat huonommin mannersuomalaisissa perheissä verrattuna ahvenanmaalaisiin, mutta näitä ei pidettäne hyvinä syinä vastustaa kristittyjen, heteroiden tai mannersuomalaisten oikeutta avioliittoon.
Uskonnollinen vakaumus ja yhtä lailla ilman uskontoa perusteltu omantunnon ääni ovat aivan hyviä syitä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, enkä ole huomannut että niihin olisi liiemmin puututtu. Sen sijaan valheellisten, muka-rationaalisten argumenttien esittäjien on syytä varautua kritiikkiin.
Sari Weckroth mainitsi ”polyamoristit, joiden täytyy valita kaikkien joukosta yksi ja katkaista välinsä muihin”. Tämä jo näyttäisi osoittavan, että vaikka polyt eivät ole satuolentoja, Sarille he ovat. Voisitko Sari hieman referoida näiden tuntemiesi polyjen näkemyksiä? Minun tuntemistani yksikään ei ole kokenut, että avioliittolaki sen paremmin nykyisellään kuin kansalaisaloitteen esittämässä muodossakaan pakottaisi heitä katkaisemaan välejä yhtään kehenkään seurustelukumppaniin. Tiedän, että jotkut ovat kyllä solmimatta avioliittoa tai rekkaria siksi, että se on vain kahdenvälinen, mutta toiset taas ovat virallistetussa suhteessa. Kaikki, joiden kanssa olen jutellut aiheesta, kannattavat avioliittolain uudistamista.
Hyvä muistutus, Tenka!
Avioerot ovat yleisempiä (ja myös lapset voivat mahdollisesti tilastollisesti huonommin) sellaisissa perheissä joissa vanhemmat tulevat erilaisista etnisistä/rodullisista, uskonnollisista, poliittisista, kansallisista taustoista. Myös köyhien, työttömien, alkoholistien, mielenterveyspotilaiden, huumeiden käyttäjien jne. keskuudessa avioerot ovat todennäköisesti yleisempiä ja lasten hyvinvointiin liittyy riskejä. Tällaisia ihmisryhmävertailuja (eri ”luokkiin” kuuluvien heteroiden välillä) on läydettävissä vaikka kuinka paljon.
Ei ole kauankaan aikaa siitä, kun em. ihmisryhmiin kuuluvien ihmisten välisiä avioliittoja pidettiin riskialttiina yhteiskunnan edulle, myös Suomessa. Tästä rotuhygienia-ajattelutavasta on paljolti nykyään päästy eroon, heteroiden osalta. (kukaan ei enää kehota ihmisiä tutkimaan, avioliittoa harkitessaan, onko tulevan puolison suvussa esiintynyt mielenterveyden ongelmia, työn vieroksumis-taipumusta eli työttömyyttä, rikollistaipumuksia jne., ja välttämään avioliittoa ja lasten hankkimista tällaisten ”normista poikkeavien” ihmisten kanssa). Tämä ajattelutapa kuitenkin nostaa päätään nyt, seksuaalivähemmistöjen suhteen.
Tutkimus: Vanha isä nostaa lapsen riskiä sairastua psyykkisesti
Psykiatristen ongelmien, autismin ja keskittymishäiriöiden riski kasvaa, mitä vanhempi syntyvän lapsen isä on. Näin kertoo tuore ruotsalais-amerikkalainen tutkimus, jossa oli mukana yli kaksi miljoonaa ruotsalaista, jotka olivat syntyneet vuosina 1973–2001.
Tutkimuksen toteutti ruotsalais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä. Tulokset julkaistiin lääketieteen alan julkaisu Jama Psychiatryssä.
Muun muassa kaksisuuntaisen mielialahäiriön, eli maanis-depressiivisyyden, riski oli jopa 25 kertaa suurempi niillä, joiden isä oli ollut lapsen syntyessä yli 45-vuotias kuin niillä, joiden isien ikä oli ollut 20–24 vuotta. Vastaavasti vanhempien isien lapsilla oli 13 kertaa suurempi riski sairastua tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:hen.
”Olimme järkyttyneitä”, kommentoi tuloksia tutkimusryhmän johtaja, Indianan yliopiston apulaisprofessori Brian D’Onofrio.
”Isän iän vaikutus oli paljon, paljon suurempi kuin mitä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet.”
Myös autismin riski kasvoi 3,5-kertaiseksi ja päihderiippuvuuden sekä itsemurha-alttiuden 2,5-kertaisiksi.
http://www.hs.fi/terveys/a1393468772196
Isäksi ei ehkä kannata ryhtyä enää vanhoilla päivillä, vaikka paukkuja riittäisikin. Yli 45-vuotiaana lapsen saaneiden isien lapset kuolevat saavuttamatta aikuisikää kaksi kertaa todennäköisemmin kuin nuorempien isien lapset, tuoreessa tutkimuksessa väitetään.
Tutkimuksen kohteena oli kaikkiaan 100 000 vuosina 1980–1996 syntynyttä lasta, joista tähän mennessä 830 on kuollut alle 18-vuotiaana. Suurin osa lapsista oli kuollut alle vuoden ikäisinä. Näin laajaa tutkimusta isän iän vaikutuksesta lapsen terveyteen ei ole aikaisemmin tehty.
Synnynnäisiä vikoja ja lisääntynyttä tapaturma-alttiutta
European Journal of Epidemiology –lehdessä raportoidun tutkimuksen mukaan vanhojen isien lasten kuolemat liittyivät usein synnynnäisiin vikoihin, kuten sydämen ja selkärangan epämuodostumiin, mikä lisäsi pikkulapsikuolleisuutta.
Myös tapaturmaisten kuolemien määrä oli keskivertoa suurempi, minkä tutkijat ajattelevat johtuvan siitä, että lapset sairastivat muita useammin tapaturma-alttiutta lisääviä sairauksia, kuten autismia, epilepsiaa ja skitsofreniaa.
Tutkijat uskovat, että syy lapsen sairauksiin piilee vanhenevan isän laadultaan heikkenevässä spermassa.
Suurin osa ikääntyviä vanhempia käsittelevistä tutkimuksista on tähän mennessä keskittynyt tarkastelemaan vanhojen äitien aiheuttamia ongelmia. Tässä isätutkimuksessa sekä äidin ikä että sosioekonomiseen taustaan liittyvät eroavaisuudet on otettu huomioon.
http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Miehen-hedelmallisyys/Vanha-isa-on-riski/
Tulisiko huomioida näitäkin tuloksia?
Sonja,
juu, olisi varmaan aiheellista huomioida nämäkin tutkimukset, siitä miten riskialtista (yhteiskunnan edulle, lasten hyvinvoinnille jne.) on se, jos lapsia tehdään tietyn iän ylittäneiden miesten kanssa.
Pitäisikö yhteiskunnan – näiden tutkimustulosten perusteella – ryhtyä lainsäädännöllisesti suosimaan ja tukemaan nuorten ihmisten välisiä avioliittoja ja lasten hankkimista. Verohelpotuksia? Korotettuja lapsilisiä? ja vastaavasti joitain sakkoja yms. jos mies hankkii lapsia liian vanhana?
Jos kerta riskejä lapsille pohditaan, niin nämä tutkimustulokset ovat merkittäviä. Ehkäpä joku yksityinen vakuutuslaitos alkaa kohta kauppaamaan sopivia vakuutuksia näitäkin riskejä vastaan…
Suomen hengellinen ilmapiiri on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut melkoisesti ja sen seuraukset ovat tulleet nyt näkyviin.
En tarkoita pelkästään lähetystyötä, vaan kaikkinainen vastakkain asettelu on murtamassa yhteistä käsitystä siitä, mitä Kristillinen maailmankatsomus ja ihmiskuva pitää sisällään. Kautta koko hyvin tunnetun kirkkohistorian tunnetaan monenlaista hajaannusta, mutta aina on kyseessä olleet lähinnä eroavaisuudet raamatun tulkinnasta. Näkemyserot ovat lähinnä olleet miten Jumalan Sanaa on tulkittava.
Nyt on nähdäkseni tullut aika, jolloin ihminen on alkanut kyseenalaistamaan pitääkö raamatun ilmoitus ja Sana yleensäkään paikkaansa ja onko koko Kristinusko lopulta ollut ollenkaan oikeilla jäljillä. Raamattua tulkitaan kokoajan väljemmin ja nyt jo kohta luopuen koko ilmoituksesta, humaanin järkeilyn pohjalta.
Raamattuhan itse varsin selvästi varoittaa tekemästä niin tai koko yhteisö romahtaa kaaokseen, koska Jumalan siunaus tulee juuri Sanassa pysymisen kautta.
Suomen hetkellinen menestys ja taloudellinen riippumattomuus ja koulutuksen tuoma valistus ovat sokaisseet monet ihmiset järkeistämään oman elämänsä lainalaisuudet ilman uskoa kirkon opetuksiin ja sama henki on mielestäni lipunut myös kirkon sisään. Monille Suomalaisille kirkon työ sopii hyvin, kunhan se toimii sosiaalilaitoksen statuksella ja huolehtii syrjäytyneistä, mutta ”raamatullisen sanan” levittäminen onkin sitten toinen juttu. Sanan julkisesti esillä pitäminen koetaan kiusalliseksi tuputtamiseksi, koska se paljastaa ihmisen vääryydet niin selvästi, eikä siltä voi kovin helposti piiloutua edes paatunut ateisti.(suvivirsi on hyvä esim.)
Humanismin ja järkeisoppien sulautuminen kirkon ydinsanomaan, ei suju kitkattomasti ja yhteisen sävelen löytyminen lienee lopulta mahdotonta.
Kirkon sanoma, kun ei lopultakaan ole ihmismielen mukaista.
On selvää, että kirkko joka jakaantuu sisältä, ei ole enää ”yksi ja yhteinen ja usko” periaatteella liikkeellä ja lähetystyön ongelmat heijastavat vain yleisempääkin hajaannusta ja eriseuraisuutta.
Harva osaa vielä jäsentää mihin kirkko on ajautumassa, mutta ” Suomenkirkko”
joka on sotien jälkeisen Suomen, eli n.70v. aikana, siis yhden sukupolven mukana kasvanut lähes autonomisesta asemasta viimeaikaiseen kaaokseen.
Viimeisen 20v aikana maailmassa tapahtunut tiedon vallankumous, joka on samaa luokkaa, kuin kirjapainon ja lukutaidon yleistyminen uskonpuhdistuksen ja valistuksenajan tienoilla. Silloin kirkko hajosi pirstaleiksi ja Kristityt saivat raamatun omiin käsiinsä, jälkikristillisyys toi mukanaan myös maallistuneet yliopistot ja tiedeyhteisöt jotka erottautuivat kirkon kainalosta.
(lue Danielin kirjan ennustukset äärimmäisistä lopun ajoista, jolloin ihmiset itse tutkivat ja lukevat raamatun kirjoituksia, vrt. nykyaika)
Nyt näkee selvän vastakristillisyyden (antikristuksen henki) nousevan huimaa vauhtia ja selvää on, että tulevaisuudessa porttokirkko (joka on liittynyt maailman henkeen) revitään ateistisen tieteen nimissä hajalle (nyt käynnissä oleva tapahtuma) ja ”Kristuksen morsian” joutuu jälleen erämaahan.
On ilmeistä, että tulevassa maailmassa Kristityt joutuvat yhä ahtaammalle jos pitävät kiinni raamatun ilmoituksesta kiinni, eivätkä mukaudu tämän maailman mukaiseen menoon.
”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm.14:12 Tuossa puhutaan Jeesuksen uskosta. Jokaisen kannattaakin näinä aikoina miettiä mitä se tarkoittaa.
Näennäisen humaanit ideologiat ovat ja liberaalit käsitykset saattava vaikuttaa viattomilta ja harmittomilta, mutta niiden kautta ilmestyy myös ”laittomuuden” ihminen, joka vapaudessaan kumoaa kaiken mitä Jumalan järjestyksessä on pidetty pyhänä. Ennen kaikkea se pyrkii kumoamaan raamatun Sanan auktoriteetin ihmisen elämän vartijana. Vähäinen hapatus pilaa koko taikinan.
Jos tuon kaltainen henki pääsee Suomenkirkon päättäviin elimiin, niin jokainen voi ymmärtää, että niillä lähetyskentillä, missä ollaan vielä teeskentelemättömän Sanan kanssa tekemisissä, on hämmennys silmin-nähtävää.
Kristillisen lähetyksen ytimessä lienee edelleen julistaa evankeliumia ja Jumala antaa kaiken muunkin siellä, missä ensin etsitään Jumalan valtakuntaa. Näin saa jokainen uskoa asian olevan.
Kysymys kannattaa asettaa: Mitä me kuljetamme mukanamme, kun kuljemme lähellä ja kaukana?
”Ennen kaikkea se pyrkii kumoamaan raamatun Sanan auktoriteetin ihmisen elämän vartijana.” Taas kiinnitin huomioni isoihin ja pieniin alkukirjaimiin. Raamattu on kirjan erisnimi ja siksi se kirjoitataan isolla. Isolla kirjoitettu Sana taas on käytössä vain Johanneksen evankeliumin alussa, jolloin sillä tarkoitetaan Jeesuksessa lihaksi tullutta Jumalan Sanaa. Niinpä oikeampi muoto tässä olisi: ”… kumoamaan Raamatun sanan auktoriteetin…” Mitä ajatussisältöön tulee, pidän Sanan – siis Jeesuksen – auktoriteettia olennaisempana kuin Raamatun sanan auktoriteettia. Raamatussa kun on paljon epäolennaisia ja nykyajan näkökulmasta erehtyneitäkin sanoja. Täälä tarkoitan vaikkapa sellaisia ilmauksia kuin maanpiiri ja taivaankansi.
Kiitos Martti korjauksista, olen samaa mieltä kanssasi. En tiedä mistä nuo Isot kirjaimet aina tupsahtelevat vääriin paikkoihin.
Jeesuksen ilmenemistä pidän Raamatun sanan ytimenä, jos Kristus on Armo niin käytän raamatun Armo käsityksestä mielelläni isoa kirjainta, myös Totuus on tässä mielessä erisnimi, joka kuvaa Jumalan ilmoitusta, Jeesuksesta, siis sitä joka, on erotettu, eli Pyhitetty muusta totuudesta ja järjellä käsitettävästä sanasta, sitä varmasti tarkoitit jos oikein ymmärsin.
Taivaankansi ja muut ovat ilmaisuja joiden kuvaaminen on mielekästä sen mukaan miten ne liittyvät kokonaisuuteen ja sen merkitys lienee tosiaan tärkeämpi, kuin yksittäiset sanat.
Itse olen monet kerrat takertunut sanoihin, mutta joskus silläkin on merkitystä, koska yhden sanan muoto voi joskus ratkaista koko lauseen merkityksen.
Hyvä onkin tutkia eri kielisiä käännöksiä keskenään, jos epäilee raamatun erheitä. Alkutekstiäkin tulkitaan monella tavalla ja sen pohjalle monet virheetkin nojaavat, ei ole syytä epäillä, mutta ei myöskään pidä panna päätään pölkylle jonkun käännöksen tulkinnan 100% varmuudesta. Usein kuitenkin osuvat oikein, joskus ”sanan” informaation sisältö avaa lauseen merkityksen parhaiten.
Jos sanotaan, että sielu on veres, niin on hyvä tuntea mistä on kysymys ja vasta sen jälkeen voi ymmärtää missä merkityksessä kirjoittaja puhuu. Näin kaiketi raamattuakin on hyvä tutkia, hiljaa ja rauhassa ja aina aukeaa uusia näkökulmia.
Elävä Sana, asuu sanassa, jonka Pyhä Henki todistaa oleman Totuus, siihen voimme luottaa.
Ismo ja Martti Pentti, kiitos rakentavasta keskustelusta. Aina on niitä, jotka pysyvät oikealla tiellä vaikka osa pastoreista eksyy. Kaikissa kristillisissä seurakunnissa on Kristuksen kirkkoon kuuluvia, tosin joissakin voi olla vähän, mutta kuitenkin. Onneksi on myös luterilaisia henkilöseurakuntia, niin on hyvä vaihtoehto osoitteen mukaiselle seurakunnalle, jos sellaista etsii; jokaiselle pitäisi löytyä oma hyvä seurakunta. Samoin voimme tukea niitä lähetysjärjestöjä ja niiden niitä kenttiä, jotka ovat meille itselle tärkeitä.
Täällä on esitetty, että koska tilastojen mukaan esim. narkkariperheet tuottavat enemmän sairaita lapsia kuin ei narkkarit, ja eri kulttuureista olevat avioparit eroavat helpommin kuin samasta kulttuurista olevat, ja että keski-ikäiset isät tuottavat enemmän sairaita lapsi kuin nuoremmat, niin yhteiskunnan pitäisi rajoittaa tällaisten naimisiin menoja jos myös homoliittoa vastustetaan lasten optimitilan kannalta.
Puolimatkan esityksessä kyse ei ole täydellisestä optimitilan etsimisestä, vaan vertailusta homot vs. heterot.
Siis jos meillä on sekä narkkaripari homoissa sekä heteroissa, tai eri kulttuureista oleva homopari ja heteropari jne., niin heteropari tuottaa näissäkin olosuhteissa paremman tuloksen kuin homopari. Tämä siksi, koska biologinen äiti ja isä ovat tutkitusti parempi vaihtoehto kuin se, että vain toinen olisi biologinen vanhempi. Samoin kuin myös se, että perheessä on sekä miehen että naisen malli (ks. Puolimatkan esitys).
Vertailua ei siis pidä tehdä esim. narkkariheteroparin ja raittiin homoparin välillä tai eri kulttuureista olevan heteroparin ja samasta kulttuurista olevan homoparin välillä, vaan niin, että heteropari ja homopari ovat muuten samanlaisia, mutta heitä erottaa vain tuo sukupuoliasia. Näin vertailtuna heteropari menee aina edelle homoparin kun ajatellaan asiaa lapsen kannalta. Ja koska homopari ei voi tarjota lapsella sekä biologista äitiä että isää eikä myöskään naisen ja miehen mallia, niin homoparia ei silloin voida samaistaa heteropariin ja vedota tasa-arvoon näiden kahden mallin välillä.
Jouni Konttinen
29.04.2014 11:19
”Täällä on esitetty, että koska tilastojen mukaan esim. narkkariperheet tuottavat enemmän sairaita lapsia kuin ei narkkarit, ja eri kulttuureista olevat avioparit eroavat helpommin kuin samasta kulttuurista olevat, ja että keski-ikäiset isät tuottavat enemmän sairaita lapsi kuin nuoremmat, niin yhteiskunnan pitäisi rajoittaa tällaisten naimisiin menoja jos myös homoliittoa vastustetaan lasten optimitilan kannalta.”
Ei kukaan ole esittänyt, että pitäisi rajoittaa, on vain tuotu esille muitakin varteenotettavia pohdintoja. Ihan vertailun vuoksi. Kannattaa lukea ne kommentit uudestaan.
Ja on relevanttia huomioida mm. vanhojen isien lapsille tuomat riskit, jos nyt kerta lähdettiin tälle linjalle, että miten mikäkin vaikuttaa lapsiin. Tähän asti on nähty ongelmallisena vain äidin ikä, ja nyt on tullut ilmi yli 45-vuotiaaan biologisen isän tuomat riskit. Onhan se merkittävää.
Kas, Konttinen aloittanut trollaamisen taas
Surullista luettavaa monet edellä olevat kommentit.Monessa kohdin erityisesti homoaviolittoja puoltavat eivät näytä edes haluavan ymmärtää perusteluita lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin, jotka ovat eri sukupuolta (siis mies ja nainen). En ole lukenut tutkimuksia, en kummankaan osapuolen, joten en edes tiedä, löytyisikö sieltä jotain lapsista, jotka ovat kasvaneet vain toisen vanhempansa kanssa ja mitä heistä sanotaan.
Olen nyt sen verran rohkea, että kerron itse kasvaneeni ilman isää. Elämäni on melko tavallista, olen perheellinen ja hoitanut työni. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen ollut äitini hyvässä huomassa. Siitä huolimatta koen melkoisena traumana sen, ettei minulla ole ollut isää mukana kasvattamassa. Vaikka ympärilläni lapsuudessa on ollut miessukulaisia ja -ystäviä, jotka ovat kohdelleet minua hyvin ja huomaavaisesti, isän puute on tullut vastaan monenlaisissa asioissa. En soisi sellaista KENELLEKÄÄN!
Olen lukenut ammattini vuoksi paljon psykologiaa ja erityisesti kehityspsykologiaa. Missään ei ole koskaan tullut vastaan lausuntoja, joissa olisi pidetty lapselle mitenkään hyvänä sitä, jos toinen vanhemmista puuttuu (siis toinen sukupuoli). Isä ei voi korvata äitiä eikä äiti isää. Ja tuskin kovasti löytyy tutkimustulosta päinvastaisesta tilanteesta, koska aikuiseksi homoliitoissa kasvaneita lapsia tuskin montaa löytyy verrattuna siihen, miten muissa tilanteissa kasvaneita löytyy.
Arja Katajisto kirjoitti: ”Siitä huolimatta koen melkoisena traumana sen, ettei minulla ole ollut isää mukana kasvattamassa. Vaikka ympärilläni lapsuudessa on ollut miessukulaisia ja -ystäviä, jotka ovat kohdelleet minua hyvin ja huomaavaisesti, isän puute on tullut vastaan monenlaisissa asioissa. En soisi sellaista KENELLEKÄÄN!”
Kiitos avoimuudestasi! Mutta ajatteletko, että oloasi olisi helpottanut se, että äidilläsi ei olisi ollut edes oikeutta solmia avioliittoa, koska hän oli yksinhuoltaja? Vai olisiko se tuntunut lisätaakalta?
Kannattaa myös muistaa, että suurella osalla sateenkaariperheiden lapsista on biologinen isä ja äiti mukana elämässä.
Suomalaisen kristitty liputtakoon sen puolesta, että homotyylinen elämänmeno saisi mahdollisimman vähän kannatusta kodeissa ja päättäjien keskuudessa. On inhimillistä ja anteeksi annettavaa , että kaikki toimijat ja päättäjät eivät pysty ehkä koskaan ymmärtämään homoseksiin liittyvää ihmisarvon tuhoamiseen kytkeytyvää toimintamallia, mutta mitä pitemmälle sellaisen menon suosiminen jatkuu sitä vähemmän sitoutuu kirkkoon maksavia jäseniä – sehän on aivan selvää.
Kirkon päättäjien ja palkattujen toimijoiden ollsi palkkansa eteen tehtävä kaikkensa homoseksin ylistämisen laimentamiseksi puheissa, lehtiartikkeleissa, ja muussa viestinnästä. Homoilla on oikeus sanomalleen ja menoilleen erikoiskanavissaan, mutta useiden sivujen homoilun ylistys kirjoituksista Kirkon lehdissä tulee vain surulliseksi., esim Henki ja Elämä Jyväskylä 2 viikkoa sitten
Demokraattisesti valittu hallitus hyvin voi jatkaa työtään.
Kun vasta-aiheita ilmenee voi siihen ottaa kantaa mutta Eduskunnassa.
Kun Helsinki katsoo pääkaupunkiseuden infrassaan siirtyneen Tampereelle on sekin luonnollista kehitystä lukuisista Pormestareista huolimatta.
Helsingissä on hyvin asuntotuotantoa minne maahanmuuttajat voivat muuttaa asumaan. Suomalaiselle, kantasellaiselle, voidaan hyvin sanoa, Asut liian kalliissa asunnossa. Muuta halvempaan.
Siirtolaisuus ei ole yksi yhteen katsottavaa, vaan asiassa on monenmerkkistä huomioitavaa.
Helsingin tila arvostruktuurissaan lainojen vakuutena on myös huomioonotettavaa kun rahoitusjärjestelyt ennen pitkää katsovat myös pankkeja.