Uusi elämä aukeaa jumalanpalveluksen yhteydessä. Kuva 8.7.2006 Kamerunista.
Sunnuntai 14.10.2018
21. sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
Evankeliumi: Joh. 13:16-20
Suurin voima
Suurin voima maailmassa on suurempi kuin maailma. Jumala on luonut maailman. Hän myös ylläpitää sitä joka hetki, joka sekunti. Siksi hänen voimansa on ääretön kaiken sen rinnalla, mitä voimaksi nimetään. Jumalan voima ei ole epämääräinen luonnonilmiö, yksi tapahtuma muiden joukossa, vaan Hän on persoonallinen, toimiva, rakastava, huolehtiva, maailman olemassaoloon vaikuttava, kaikessa, kokonaan ja täydellisesti.
Suuressa rakkaudessaan hän huolehtii meistä ja elää kanssamme kaikessa, missä elämmme, olemme ja vaikutammekaan. Hyvyydessään hän on ottanut meihin yhteyttä, tullut luoksemme. Jeesus Kristus on ottanut ihmisyyden ja siksi Jumala on meidän kanssamme. Tämä rakkauden teko ei ole vain kerran menneisyydessä tapahtunut, vaan toimii yhä keskellämme. Jumala ja hänen voimansa vaikuttaa keskellämme Kristuksen ruumiina, kirkkona. Niin kuin Taivaan Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan meitä pelastamaan, niin Poika, Jeesus, on lähettänyt omansa, opetuslapsensa, apostolinsa viemään sanomaa eteenpäin. Yhä edelleen apostolien sanoma menee eteenpäin Jumalan kansan, kirkon, julistuksessa. Yhä edelleen Vapahtajamme elää keskellämme. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Kasteen lahja – Rakkauden voima
Evankeliumimme edellä Jeesus pesee opetuslastensa jalat. Hän joka on Herra ja Opettaja ottaa orjan aseman. Tapaus kuvaa syvintä rakkautta. Jumalan hyvyys rikkoo käskijän ikeen ja sortajan kahleet. Rakkauden teot kutsuvat Jeesuksen seuraajia rakkauteen ja toinen toisensa pelvelemiseen.
Johanneksen evankeliumissa vesi viittaa kasteeseen. Jumala puhdistaa meidät pyhällä vedellä, perustavalla aineella, jonka Jumalan sana pyhittää voimalliseksi armon välineeksi. Näin kasteen voima tulee koko aineellisen olemuksemme ytimeen. Koko elämämme puhdistuu. Meidät liitetään taivaallisen rakkauden yhteyteen, Jumalan hellään hoitoon. Näin kasteen lahja on suurempi ja voimallisempi kuin taivas ja maa. Kasteen lahjana Jumalan ikirakkaus tulee meidän osaksemme.
Kaste on pelastukselle välttämätön. Jeesus sanoo Pietarille että ellei hän tätä pese, niin tällä ei ole osallisuutta Jumalan valtakunnassa.
Rakkauden torjuminen on pahan hengen työtä
Juutalaisessa elämässä pöytäyhteys on ollut hyvin tärkeää. Jo Vanhassa testamentissa ruokailu samassa pöydässä oli yhteiseen kansaan kuuluvumisen, rakkauden ja yhteyden merkki. Yhteistä leipää syömällä ilmoitettiin, että rauha vallitsee ihmisten kesken, ollaan samaan väkeen kuuluvian. Se joka söi yhdessä toisen kanssa ei voinut eikä saanut tehdä pahaa ruokaseurueensa jäsenille. Tämän periaatteen rikkominen oli järkytys koko olemassaolon syvimpiä juuria myöten.
Viimeisellä yhteisellä aterialla Jeesus antoi leipäpalan Juudas Iskariotille. Tämä on mitä suurimman rakkauden ja liittouskollisuuden merkki, pyhän yhteenkuulumisen vakuutus. Tällä merkillä Jeesus viimeisen kerran vetosi Juudas Iskariotin sydämeen. Jeesushan tiesi mitä Juudas oli mielessään miettinyt Jeesuksen pään menoksi.
Juudas oli kuitenkin paaduttanut sydämensä. Paha henki oli ottanut hänet valtaansa. Niinpä tuon äärettömän pöytäyhteyden sisältämän rakkauden osoituksen nautittuaan Juudas lähti ulos toteuttamaan pahaa tekoaan Vapahtajamme kavaltamiseksi. Getsemanen puutarhassa myöhemmin annettu suudelma, rakkauden merkin väärinkäyttö, oli sitten vain seurausta tämän ateriayhteyden sisältämän syvimmän rakkauden osoituksen torjunnasta. Juudaksen suudelma oli luopumuksen hedelmän putoaminen sen jälkeen, kun yhteys Elämän puuhun oli katkennut.
Usko tulee kuulemisesta
Usko tulee kuulemisestä, sanoo Paavali. Hän ei tässä keksi omiaan, vaan seuraa Herramme opetusta. Jeesus sanoo, että joka kuulee seurakunnan opetusta, se kuulee Jeesusta, ja joka kuulee Jeesusta, Jumalan Poikaa, se kuulee Taivaan Isää.
Kirkko on lähetys, Jumalan työ maailmassa. Jumala elää kansansa kanssa. Hän ei ole jättänyt meitä milloinkaan yksin. Rakkaudessaan hän vetää meitä alati yhteyteensä ja osoittaa meille hyvyyttään kaikkina päivinä, jokaisena elämämme hetkenä. Jumalan palveleva rakkaus pitää meistä huolta ja kantaa meitä eteenpäin koko elämämme ajan.
Suurimman rakkauden tekonsa Vapahtajamme teki Golgatan ristillä. Siinä hän toi meille elämän ja autuuden. Ristillä Jeesuksen työ kirkastui. Sovintotyö sai täyttymyksensä. Taivas ja maa yhdistyivät. Jumalan ja ihmisen välille solmittiin ikuinen pelastuksen liitto.
Tämän liiton ääretön lahja on meille annettu pyhässä kasteessa ja tämän lahjan sisältämää rakkautta meille ojennetaan Herran pyhässä ateriassa, Herran pöydässä, Pyhän ehtoollisen nauttimisessa. Jumalan sanan saarnassa saamme kuulla Jumalan puhetta ja seurakunnan keskellä elävä ja vaikuttava Vapahtajamme rohkaisee meitä jokapäiväisen elämän keskelle: palvelemaan toinen toistamme ja koko ympärillämme olevaa yhteiskuntaamme.
Evankeliumin lahja kuuluu kaikille, sekä niille, jotka ovat lähellämme täällä kotikulmillamme, että niille, jotka ovat kaukana, aina maan ääriin asti. Olkaamme siis avoimia ja rohkeita, katse kiinnitettynä tulevaisuutta kohti, aina sitä päivää kohti, jolloin Kristus saapuu kirkkaudessaan meitä noutamaan ikikotiin Taivaan ihanuuteen.
Matias Roto huomaa Paavalin sanamuoto eli OLIMME eli se tarkoittaa ettei enää ole, MOT.
Ari
Aivan oikein siinä on sanottu että Kristus on kuollut koko maailman puolesta ja että koko maailma oli synnin vallassa. Ilman hänen sovintotyötään ei kukaan olisi pelastunut, eikä nyt pelastu eikä tule pelastumaan kuin Hänen pelastustyönsä takia.
Virheesi on siinä että käytät pois sulkevaa logiikkaa tässä tapauksessa sellaiseen yhteyteen, mihin se ei sovi. Kohta nimitäin kertoo, että meidän syntimme ovat anteeksi annetut, mutta ei sitä ettemmekö edelleen olisi Aadamin jälkeläisiä ja sellaisina synnin vallassa olevia.
Huomaan että sekotat
toisaalta meille lahjaksi annettavan syntien anteeksi antamisen, minkä takia meidän syntimme koko ajan Kristuksen täytetyn sovintotyön takia annetaan anteeksi rajattoman runsaasti,
ja sen että Aadamin jälkeläisinä yhä edelleen itsessämme olemme langenneen ihmiskunnan syntisestä luonnosta osallisia ja sellaisina koko ajan syntisiä, niin että omien ansioittemme takia olisimme koko ajan kadotuksen tilassa, jos Jumala ei hyvyydessään olisi antanut meille kasteen kautta lahjaksi Jumalan täyttä armoa ja laupeutta, johon me uskon rohkeudella saamme täysin turvallisesti tarttua ja omaksemme omistaa.
Jotta tulisi selväksi se ettei kukaan voi tulla vanhurskaaksi omilla teoillaan otan tähän Galatalaiskirjeen kolmannen luvun missä täysin ehdottomasti kielletään kaikki sellaiset kuvitelmat että joku voisi omilla hyvyyksillään tulla Jumalalle kelpaavaksi.
Paavali suorastaan sanoo, että se joka kuvittelee itseään synnittömäksi eli siis perustaa toivonsa lain tekoihin on _ k i r o t t u _ .
Usko ja luottamus omiin tekoihin sulkevat toisensa ulos. Usko nimittäin turvautuu Kristukseen kun taas omaan kelvollisuuteensa luottaminen eli lain tekoihin luottaminen luottaa vain omaan erinomaisuuteensa ja kuvittelee että itse voisi pelastaa itsensä. Sellainen on täysin suljettu pois kuvioista.
Galatalaiskirje:
3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
3:4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut.
3:5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
3:6 samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
3:7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
3:8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.”
3:9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.”
3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta.”
Pelastuminen siis on kokonaan Jumalan lahjaa. Kaikki annetaan yksistään uskosta eli siis kaikki perustuu vain ja ainoastaan Jumalan työhön eikä meidän omiin suorituksiimme.
Tästä kirkkomme tunnustus sanoo seuraavaa
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Sunnuntain aiheeseen Jeesuksen lähettiläät liittyy tätä vanhurskauttamisesta puhuvaa lukua seuraava artikla, joka puhuu kirkon virasta, joka palvelee sanan ja sakramenttien jakoa, joiden välityksellä pelastavan uskon synnyttävä evankeliumi tulee ihmiseen Jumalan Pyhän Hengen antamana lahjana.
V Kirkon virka
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).
Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.
”…kuollut koko maailman puolesta ”
Jeesuksen sanotan Raamatussa kuolleen vain ’monien’ puolesta ei siis ’kaikkien’ eli koko maailman. Maailmallakin tarkoitettiin tuolloin muuten vain Rooman valtakuntaa. Monet eli rabbiim oli Qumranin essealaisten yksi itsenimitys,joita muita olivat mm. ’veljet’ ’pyhät’ ’Israelin jäännös’ ’köyhät’. Jotenkin tuttuja myös Ut:sta….
Seppo
Kiitos tarkkaavaisesta lukemisesta. Kiitos mielipiteestäsi.
Nuo ”montaa” tarkoittavat sanat todellakin voivat joissakin tapauksissa tarkoittaa partitiivista kaikkeutta eli siis montaa, mutta on useita tilanteita jossa se ilmaisee kokonaiskäsitettä vastineinaan esimerkiksi ”koko” tai ”kaikki” tai muuta vastaavaa.
Jokainen kohta on siis erikseen tarkasteltava mikä tuon yhteyden näköala on kyseessä.
On miellyttävää että mainitset myös Qumranin tekstit. Niistä saa oppia moneen Jeesuksen aikaa koskevaan kysymykseen. Onhan niistä apua toisen temppelin ajan 538 e.Kr. – 70 j.Kr. loppukauden ymmärtämiseen. Liikkeen ajoitukseen pääsemme aika hyvin käsiksi, kun Vanhurskauden opettaja oli vuonna 152 e.Kr. syrjäytetty ylipapin virasta ja roomalaiset legioonat hävittivät Qumranin rakennukset vuonna 68 j.Kr. .
Tuossa lähiviikkojen lukuohjelmaani asettamieni kirjojen joukossa on kaksi paksuhkoa Qumranin tekstejä käsittelevää kirjaa. Saapas nähdä milloin pääsen niihin käsiksi.
Matias Roto toteat:””toisaalta meille lahjaksi annettavan syntien anteeksi antamisen, minkä takia meidän syntimme koko ajan Kristuksen täytetyn sovintotyön takia annetaan anteeksi rajattoman runsaasti,””
Kuinka edellä olevan saat sopimaan Jeesuksen Sanoihin Ilmestyskirjassa:
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)
Ari
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
Ne jotka ovat lain alla menevät kadotukseen rikkomustensa tähden. Tuomio on oikeudenmukainen, koska synnin palkka on kuolema.
Jumalan sana on myös evankeliumia, joka kertoo meille, että meillä Kristuksen armosta on Jumalan lahja, jonka varassa me pelastumme.
Ne jotka pyhän kasteen kautta on otettu Jumalan lapseksi uskon yhteyteen elävät evankeliumin tarjoamasta syntien anteeksiannosta. Heille Kristus lukee uskon vanhurskaudeksi ja siksi he ovat Jumalan valtakunnan perillisiä ja taivas on heidän ikuinen osansa.
Viittaamasi raamatunkohta puhuu myös siitä, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, koska kadotukseen joutuneet ovat ulkopuolella, sanan ja sakramenttien ulkopuolella. Pyhä Henki puolestaan kutsuu uskoon nimenomaan sanan ja sakramenttien kautta, joten niistä osaton jää myös pelastavasta uskosta osattomaksi. Pelastava uskohan on luottamuksen paneminen Kristukseen, hänen pelastustyöhönsä ja hänen rakkauteensa, ei mihinkään omatekoiseen yritykseen itse omin voimin hypätä maasta taivaaseen.
Matias Roto meillä on selkeästi erilainen evankeliumi, siis toinen meistä rakastaa valhetta.
Minun uskomassa evankeliumissa syntien anteeksisaaminen armosta tarkoittaa kun ihminen elää erossa Jumalasta, pimeydessä paatuneella sydämellä ja tekee näin syntiä tietämättä mikä on Jumalan tahto, niin kun Jumala kutsuu ja ihminen nöyrtyy parannukseen ja ottaa kasteen ja näin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Siis armo antaa ennen tietämättömyydessä tehdyt synnit anteeksi olivatpa ne kuinka veriruskeat tahansa. Nyt kun Jeesus on parantanut paatuneen sydämen ja kuulee Jeesuksen äänen niin Pyhän Hengen voimassa voi elää Jumalan tahdossa, enää ei ole tietämätön Jumalan tahdosta eikä voimaton synnin edessä, siis jos nyt tekisi syntiä joka on kuolemaksi niin ei enää olisi anteeksiantoa vaan nimi pyyhittäisiin pois elämänkirjasta, siis juuri nuo Ilmestyskirjan ihmiset jäävät ulkopuolelle vaikka olisivat olleetkin nimeltä kirjoitetut elämänkirjaan.
Huomaa että sinulla on mahdollisuus nöyrtyä parannukseen jos/kun Jumala kutsuu sillä olet elänyt tietämättömyydessä eli pimeydessä.
Ari
Kirjoitat: ”Matias Roto meillä on selkeästi erilainen evankeliumi, siis toinen meistä rakastaa valhetta.”
Niinpä kehotan sinua Ari ottamaan vastaan totuuden ja hylkäämään 1500 -luvulla syntyneet vääristymät.
Usko on yhteinen. Se on osallisuutta Jumalan kansaan eli usko tulee kuulemisesta.
Ilman kirkon virkaa ei ole oikeaa sanan ja sakramenttien hoitoa. Näin ollen ei myöskään ole pelastusta yhteisön ulkopuolella. Extra ekklesiam nulla salus, Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Koska kirkko on Kristuksen ruumis, niin ilman kirkon yhteyttä ei myöskään ole yhteyttä Kristuksen ruumiiseen eli ei siis myöskään ole pelastuksen osallisuutta Kristuksessa.l
Kehotan siis vakavasti jättämään harhatiet ja tulemaan mukaan totuuden yhteyteen.
Ari
Täysin ymmärtämätöntä herjaa ovat sanasi ”olet elänyt tietämttömyydessä eli pimeydessä” Tällainen herjaanimen on pahuuden tekoja.
Mitä sanoo Raamattu herjaamisesta:
Efesolaiskirje:
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Kolossalaiskirje:
3:8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
1.Timoteuksen kirje:
6:4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
2.Timoteuksen kirje:
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
Joten Ari hyvä
Lopeta jo toisten uskovien herjaaminen, koska sellaisen jatkamisessa kerta toisensa jälkeen jatkat pahuuden siemenen kylvämistä.
Tottapa tosiaan sinulla on erilainen evankeliumi julistettavanasi, koska olet tehnyt Jeesuksesta Mooseksen. Sinulle on mahdolliseti käynyt, kuin niille fariseuksille, jotka olivat tulleet uskoon: ”Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia”. Apost.15:5
Aikaisemmin kirjoitin tuosta Pyhän Hengen nielemisestä karvoinee päivineen ja tosiaan sellaista on paljon liikkeellä varsinkin vapaissa suunnissa, että tullaan uskoon, ja sen jälkeen aloitetaan lain tiellä kulkeminen, jossa ponnistellaan hyvän elämän tietä, joka on lopulta tahdon ponnistelua ja lain edessä kiemurtelua. Vapautta siinä ei ole.
Tiedän monia ikäviä tapauksia, missä voimakas kääntymisen kokemus on siivittänyt ihmisen näiden omavanhurskaiden syliin, jotka ovat tehneet heistä esimerkin , kuinka Jumala tekee suuria heidän keskuudessaan… Sitten kun tämmöinen ihminen kompastuu, sortuu ja lankeaa heikkoutensa tähden, niin he tuomitsevat hänet luopioksi ja uskosta luopuneeksi… Nämä ovat kovin surullisia kohtaloita.
Jumalan seurakunnassa ihminen ei ole keskiössä, vaan Jumala. Oletko koskaan nähnyt, että Kirkossa korotettaisiin joku puhuja, kuten vapaissa suunnissa on monesti tapana?
PS. Synti kuolemaksi on muuten epäusko ja ainostaan se. Jolla taas on usko Kristukseen, sille kaikki synti on sovitettu Ristillä. Tulevatkin, loppuun asti.
Ismo Malinen vielä kysyn mitä on mainitsemasi ”epäusko”?
Onko epäusko sitä ettei usko mitä Jeesus Sanoo?
Ari
Epäusko on mitä suurimmassa määrin sitä ettei usko,
mitä Jeesus on tehnyt
mitä Jeesus nyt tekee
ja mitä Jeesus tulee tekemään.
Epäuskossa siis on ennen kaikkea kysymys tästä Jumalan työn kieltämisestä.
Jumala on meidät pelastanut Golgatan ristillä. Tämä ristin työ on tullut meidän elämäämme pyhän kasteen välityksellä ja nyt tämä kasteen kautta annettu lahja toimii meidän elämässämme jokapäiväisen parannuksen lahjoittaen sekä tulevaisuudessa tämä kasteessa saatu Jumalan armosta saatu lahja antaa meille Jumalan lapseuden suuren perintöosan, iankaikkisen elämän.
Aidossa uskossa Kristukseen kysysmys siis on ennen kaikkia siitä, että uskoo siihen mitä Jumala _ t e k e e _ .
Tuo Raamatun kohta (Ilm.22:15) jota lainaat ”huorintekijöistä”, liitty oleelliseti Profeetta Danielin kuvaamaan lopun aikaan. Kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yksittäisestä ihmisen lakeemuksesta, kyse on ”liiton rikkomisesta”
”Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.
Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.
Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.
Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.
Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Dan.11:32-36
Kun ihminen saa syntinsä anteeksi Jumalan edessä Kristuksen kautta, niin kyse on aina ihmisen Pelastuksen asiasta. Ei Kristuksen Sovitus ja Lahja ole poispyyhittävissä ihmisen toimesta. Jos joku kuvittelee, että Jumalansa kohdannut ihminen ei voi langeta ja kompastua, niin kovin on väärillä jäljillä. Krituksessa elävä elää jatkuvassa parannuksessa ja sovituksessa. Siis ei niin, että ihminen kääntää Jumalan Armon irstaudeksi ja antaa vapautensa olla lihalle yllykkeenä. Pois se.
Tuo liiton rikkominen (haureus) on vakava asia ja siinä on kysymys laajasta ihmiskuntaa koskevasta kysymyksestä, jossa ihmiskunta palvoo luotua Luojan sijasta. Tämän kehityksen ja suuntauksen näemme ympärillämme jo laajasti.
Jos ihmiskunta unohtaa, että Jumala on tehnyt liiton ihmisen kanssa, niin olemme heikoissa kantimissa, jos ja kun rikomme tuon liiton. (Moos.9 ihmisen ja kakien lihan kanssa tehty liitto ja Moos.17 omaisuuskansan kanssa tehty liitto. Sekä uusiliitto Krituksen Veressä Luuk.22:20 ja 1.Kor.11 ja Hebr.8 ja 10 luku)
Yksittäisen ihmisen kanssa Jumala on tehnyt Liiton Krituksessa. Jos ihminen ei tuosta perusta, eikä usko Jumalaan, niin tuo on synti Pyhää Henkeä vastaan, joka on tuonut Totuuden ihmisille tiedoksi.
Lopuksi: ”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.
Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak.5 8-20
Ismo Malinen:””Yksittäisen ihmisen kanssa Jumala on tehnyt Liiton Krituksessa. Jos ihminen ei tuosta perusta, eikä usko Jumalaan, niin tuo on synti Pyhää Henkeä vastaan, joka on tuonut Totuuden ihmisille tiedoksi.””
Kuinkas sitten liität kirkon sakramentit tuohon eli kasteen joka antaa vauvalle mitä SUUUURIMMAT lupaukset?
Ari
Kasteeseen sisältyy suurempi lupaus kuin mitä ajallinen taivas ja maa ovat. Tavallinen syntymä antaa elämän ainoastaan tätä aikaa varten. Kaste antaa Jumalan lapseuden ja sen takia kaste antaa lahjaksi iankaikkisen elämän.
Kun siis mainitset että kaste ”antaa vauvalle mitä SUUUURIMMAT lupaukset?” niin tässä sanot oikein. Mutta jos epäuskossasi kiellät tämän Jumalan antaman evankeliumin niin silloin tuomiosi on todellinen ei tuon lahjan takia vaan osoittamasi epäuskon takia, kun epäuskosi kieltäytyy vastaanottamasta Kristuksen antamaa lahjaa.
Muista Raamatun sana, että kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21
ja Pietarin sana ensimmäisenä helluntaina, että kasteen äärettömän suuri lahja eli Pyhän Hengen saaminen kuuluvat myös vauvoille: ”— teille ja teidän lapsillenne —. ” Ap.t. 2:38-39
Jos tuota lapsen oikeutta saada Pyhän Hengen lahja kasteessa epäilee niin silloin on epäuskonsa takia hakoteillä. Samaten jos epäuskossaan torjuu tuon kasteen välittämän pelastuksen, niin silloinhan saa epäuskoisen kohtalon.
Ismo Malinen mitä on epäusko, ensimmäinen askel on juuri kun kuulee Jumalan evankeliumin ja Jumalan kutsun Jeesuksen Sanoin:”tee parannus” niin vastaa minulla on jo kaikki en tarvitse mitään, minut on kastettu ja uskon mitä isät opettavat. Eivät terveet tarvitse parantajaa, Jeesusta.
Ari
Koska sinulta saamasi vääristyneen opetuksen takia puuttuu tuntemus alkeellisimmistakin kristillisen opin pereusteista, niin pyydän sinua, älä milloinkaan, älä edes vahingossa, ala puhumaan synnistä Pyhää Henkeä vastaan, koska todennäköisyys siihen, että puhut puuta heinää on yli 90 prosenttia. Parempi on vaieta kuin puhua asian vierestä.
Mitä tulee parannuksen ja kasteen väliseen suhteeseen, niin kristillistä parannusta ei esiinny ennen kastetta, vaan kastamaton saa parannuksen lahjaksi pyhän kasteen välityksellä, juuri tuon toimituksen antamana lahjana.
Sen sijaan sille, joka jo on saanut kasteen, parannus on palaamista kasteen lahjoittamaan syntien anteeksi antoon ja Pyhän Hengen uudistukseen. Kasteen antama parannuksen tapahtuma ei ole vain menneisyydessä tapahtunut todellisuus, vaan tuon yhden ainoan kasteen vaikutus ulottuu jokaiseen päivään koko elämän ajan ja antaa lahjaksi parannuksen joka päivä uudestaan. Tässä mielessä parannus ei ole menneen ajan elämää, vaan tässä ja nyt todeksi elettyä elämää Kristuksessa.
Kirkkomme opettaa parannuksesta että se on jokaisen päivän asia Lutherin sanoin seuraavasti:
”MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Matias Roto mistä tietää onko mies viisas vai tyhmä?
Matt. 7:26
Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
Entä miksi on turhaa huutaa ”Herra Herra Jeesukselle?
Luuk. 6:46
Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?
Ari
Kummassakin tapauksessa kysymys on siitä onko kuuliainen Jumalan sanalle. Kuuliaisuuteen kuuluu se että Jumala saa kunnian kaikessa ja kaikesta.
Mutta kuinka kukaan voi väittää itseään kuuliaiseksi Jumalalle jos käyttää Raamatunlauseita vain kuin taulun naulani mutta ei anna sanan itsessään näyttää pelastuksen tietä.
Ei riitä että vain sanoo seuraavansa Raamattua mutta alkaakin häärätä omiaan Herran lupaukseen luottamisen sijaan.
Kun kerran Raamattu sanoo, että kaste pelastaa, niin jos joku rupeaa tuohon sotkemaan omia tuotteitaan, mitä oma ruumis tuottaa, tuon Jumalan sanan kertoman pelastustavan sijaan, niin likaiseksi menee silloin koko touhu.
Muista että Jumalan sanan opetus on vedellä virvoittavaa ja ihmisen puhdistavaa opetusta. Kuin vesi pitää elävänä kukat, niin Jumalan kaste antaa opetukselle kukkaisloiston.
5.Mooseksen kirja:
32:2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
Pietarin kirje sanoo, että vesi pelastaa kasteena. Kyseessä ei ole mikään saunominen, vaan Jumalan oma työ jossa hän antaa meille hyvän omantunnon. Huomaa että tuo hyvä omatunto ei ole pelastetun oman toiminnan varassa vaan alusta loppuun Jumalan työ.
1.Pietarin kirje:
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Koska jotkut omaan vanhurskauteensa luottavat ja tämän omavanhurskautensa takia Kristuksen pelastustyön luotaan pois työntävät voivat yrittää vääntää vinoon tuota pyytämis -sanaa, joka alkuperäisessä merkityksessään sanoo, että kasteen lahjan saaja tuon kasteen kautta odottaa Jumalalta eli siis panee luottamuksensa siihen, että tuo kaste antaa täyden pelastuksen ja sen mukana siis toivossa luottaa saavansa hyvän omantunnon,
niin pantakoon tähän uudempi käännös vuodelta 1992, jossa tuo suurten Jumalan tekojen odostus tulee vielä selvemmin esille, kun siinä puhutaan hyvän omantunnon liitosta, jonka Jumala kasteen välityksellä lahjoittaa sille joka kastetaan.
1. Piet. 3:21
21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, 22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.
Tässä tuo alkuperäinen Jumalan varaan jättytyminen ja Hänen työnsä varaan heittäytyminen tulee vieläkin paremmin esille kuin vanhassa käännöksessä. Työ on Jumalan ja pelastus on yksistään Jumalan työ, alusta loppuun vain Herran aktiivisuutta.
Alkukielessä kreikassa tuo teidät -sana on akkusatiivissa eli teon kohteena. Se ei ole tämän lauseen subjekti eli teon tekijä, vaan sellainen johon teko kohdistuu.
ὑμᾶς , hymas .
Sen sijaan lauseen subjektina on kaste -sana
βάπτισμα, baptisma .
Pelastaa sana on aktiivin indikatiivin preesens eli siis kertoo että pelastuksen teko on todellinen teko joka tehdään juuri sillä hetkellä tapahtuva jolloin kaste ojentaa pelastuksen kastetulle pyhän veden valelun yhteydessä
σῴζει , sōzei .
Kun katsotaan lauseen subjektia, predikaattia ja objektia, niin verrataampa tätä lauseeseen: ”Äiti synnytti vauvan”, kanssa.
Sellainen joka yrittää sotkea tähän edes pieneltä osin omaa tekoa ja aktiivisuutta mukaan vääntää tämän lauseen muotoon: ”Vauva synnytti äidin.”