Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä. Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy. Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva. (Fil. 2:19-24)
Miksi lähetystyö on tärkeää?
Mikä ero on lähetystyöllä verrattuna kehitysyhteystyöhön tai muuhun auttamistyöhön?
Miksi lähetystyö tietylle alueelle pitäisi olla pitkäjänteistä (useamman vuoden), evankeliumin julistus, seurakuntien perustaminen, pappien koulutus ja muu auttaminen?
Miksi kirkon pitäisi (tai ei pitäisi) luopua kokonaan lähetystyöstä ja antaa kaiken tukensa kehitysyhteystyölle?
Kaikki julkaistut blogini:
Minulla olisi ehdotus. Pidetään avioliitto miehen ja naisen välisenä, ja tehdään AVOLIITOSTA ”tasa-arvoinen”. Homopareilla olisi mahdollisuus elää samanlaisessa liitossa kuin heteroparit, mutta avioliitto olisi lisääntymiskykyisille ja -haluisille pareille.
Tämä tarkoittaisi sitä, että jos avoliitossa elävä heteropari saa lapsen, heidän olisi pakko mennä naimisiin. Tässä on jo liikaakin kyselty miltä tuntuu ja mitä haluaisit ja mikä tuntuisi kivalta.
Avioliitosta on jotenkin tullut jonkinlaisen ihmisarvon ja ihmisarvoisen elämän merkki, tapa saada huomiota, hyväksyntää, onnitteluja jne. Käsitykseni avioliitosta on vanhanaikainen ja kurinalainen, ja toivoisin, että avioliittoon palautettaisiin ja siinä säilytettäisiin sen velvoittava ja vastuuta painottava luonne. Lasten takia.
Avoliittoon olen suhtautunut eri tavoin. Kristillisessä mielessä seksuaalisessa suhteessa elävien tulisi sitoutua toisiinsa elämän ajaksi, saivat he lapsia tai eivät. Mutta yhteiskunnalliselta kannalta tämä voisi olla toimiva ratkaisu, joka säilyttäisi avioliiton perinteisen merkityksen.
Näen asian oikeastaan niin, että homopareille ei kuulu samat velvollisuudet kuin heteropareille (elinikäinen sitoutuminen riippumatta siitä miltä ehkä myöhemmin tuntuu) ja heteropareille ei kuulu samat oikeudet kuin homopareille (oikeus erota kun siltä tuntuu, elää vapaammin omilla ehdoillaan)
Avioliitto on lasten takia luotu instituutio, ja mielestäni se tulisi sellaisena säilyttää. Muistuttamaan ihmisille, että elämä ei ole pelkkiä oikeuksia vaan myös velvollisuuksia.
Aikuisten välisille suhteille voi kehittää omanlaisensa ihmissuhdeinstituution, jos sellainen katsotaan tarpeelliseksi.
Ensinnäkin AVOLIITTO on jo tänä päivänä tasa-arvoinen. Niin sanottu avoliittolaki (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) koskettaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia pareja.
Toisakseen ainakin itse koen, että pakkoavioliitot eivät ole tätä päivää.
No, ei kyllä valtiovallan taholta ole asetettu lakia, joka kieltää heteroakaan eroamasta. Luojan kiitos.
Vaimo kielsi juomasta olutta – mies soitti poliisille
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014042618244416_uu.shtml
Ihan kevennykseksi…
Sari ja muut (ääri) konservatiivit:
Mihin perustatte näkemyksenne, että vain heteroilla olisi kyky ”korkeampiin” tunteisiin kuten välittämiseen ja lapsista huolehtimiseen, kun taas homoilla olisi vain kyky (paheksuttavaan) seksiin?
Ihan mutua ja huttua, jolla ei ole todellisuuspohjaa missään. Oma mielipide ei ole = fakta.
Sari, haluaisitko vastata kysymyksiin, joita esitin aiemmin? Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä ajattelet.
Onneksi olkoon siitä, että toit julki konkreettisen ehdotuksen. Juuri niin asioita kannattaa ajaa, sillä pelkkä kritiikki ilman parannusehdotuksia on jokseenkin tyhjänpäiväistä. Sinulla on käytettävissäsi samat keinot kuin vaikkapa puheena olevaa avioliittolain muutosta puuhaavilla. Ota toki yhteyttä kansanedustajiin, joiden arvelet olevan kiinnostuneita edistämään tavoitteitasi. Tai jos intoa riittää, miksi et tekisi kansalaisaloitetta?
Minusta sellainen kristitty, joka vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia omantunon syin, ansaitsee kunnoitusta. Jos hän perustelee asian niin, että samaa sukupuolta olevien avioliitto on hänen raamatuntulkintansa vastainen ja katsoo omantunnon syistä velvollisuudekseen vastustaa homojen oikeutta avioliittoon, pystyn ymmärtämään häntä. Olen eri mieltä, mutta tajuan täysin ajatuksenkulun. Tietysti keskustelen mielläni hänen raamatuntulkinnastaan ja otan esiin kirkon yleisen moraaliopetuksen jne…
Mutta sellainen konservatiivikristitty, kuten Tapani Puolimatka, joka lähtee todistelemaan homoseksuaalien liiton olevan itsessään huonompi tai lähtee muuten rationalisoimaan eriarvoistavaa asennetta ei saa minulta kovin korkeita pisteitä.
Eli tutkittua tietoa ei saa julkaista, jos se tukee Jumalan Sanan mukaisen Pyhän avioliiton siunauksellisuutta.
”Eli tutkittua tietoa ei saa julkaista,… “
Eihän nyt ole lainkaan puhuttu tuollaisesta. Mutta varmuuden vuoksi tiedoksi Teemulle: Suomessa saa julkaista melkein mitä tahansa. Puolimatkan ”tutkimusjulkaisujakin” löytyy vähintään riittävästi.
Juurihan väitit, ettei tutkittua tietoa saa esittää, jos se edustaa väärää mielipidettä.
Teemu Venäläinen: Asia on hyvin yksinkertainen. Puolimatka saa julkaista kvasitieteellisiä väitteittään. Ei sitä kukaan kiellä. Mutta minulla ja muilla on aivan yhtä suuri oikeus kritisoida hänen julkaisujaan. Sananvapauteen kuuluu myös kritiikki.
”Juurihan väitit, ettei tutkittua tietoa saa esittää, jos se edustaa väärää mielipidettä.”
Taidat Teemu nyt olla sotkeutunut väittelyyn itsesi kanssa? Tai kommentoinut väärään keskusteluun? En ole huomannut, että kukaan muu olisi puhunut puhe-, kirjoitus- tai julkaisukielloista kuin sinä.
Martti Pentti, rakentava keskustelu olisi tärkeää. Harvempi osaa olla provosoitumasta, jos on ärhäköitä keskustelijoita. Sinä olet hyvä keskustelija. Itsestäni en mene takuuseen.
En ole vielä lukenut Puolimatkan lausuntoa, mutta artikkelin perusteella arvelisin hänen viitanneen mm. perheenmuodostamiseen.
Nykyisen säädösten perusteella avioliiton tarkoitus on perheenperustamien. Perhe -instituution pääasillinen muodostumismetodi on edelleen ihmisen biologinen lisääntymisprosessi. Muitakin perheenmuodostumistapaoja on ja ne näin muodostuneet perheet ovat ovat yhtä arvokkaita. Perheet ovat kuitenkin keskenään erillaisia.
Avioliittolain muutoksen yhteydessä tulisikin ottaa kantaa onko avioliiton varsinainen tarkoitus edelleen perheen perustamien. Mikäli on, niin lain perusteluosaan tulisi kirjata perheiden monenlaisuus. Kuten yksilöt, myös perheet voivat olla keskenään tasa-arvoisia olematta samanlaisia tai saman kaltaisia.
Kysymys perheenperustamisesta avioliiton tarkoituksena on niin keskeinen, että kantaaottamattomuuskin olisi kannanotto. Jos on tarkoius viestoä, että biologinen lisääntyminen on vain yksi perheenperustamisen metodi, mutta ei mitenkään ensisijainen, on tämä syyttä kirjoitaa auki jotta lainsäätäjä voi ottaa asiaan kantaa.
Biologiaa ei ole syytä murtaa ja samaa sukupuolta olevien pariskuntein lapsenhankinta saakin olla hankalaa. Ei se ole kuitenkaan muilta lapsilta pois, jos se on mahdollista. Parisuhde on erilainen ja sen asian kanssa on elettävä.
Vastaan Jukka Kivimäen kommenttiin 26.04.2014 20:53, saapa nähdä mihin kohtaan menee;)
”En ole vielä lukenut Puolimatkan lausuntoa …”
Näin meidän kesken, ei syytä huoleen vaikka et lukisikaan. Et menettäisi paljoakaan 😀
”Avioliittolain muutoksen yhteydessä tulisikin ottaa kantaa onko avioliiton varsinainen tarkoitus edelleen perheen perustamien. Mikäli on, niin lain perusteluosaan tulisi kirjata merheiden monenlaisuus.
…
Kysymys perheenperustamisesta avioliiton tarkoituksena on niin keskeinen, että kantaaottamattomuuskin olisi kannanotto. Jos on tarkoius viestoä, että biologinen lisääntyminen on vain yksi perheenperustamisen metodi, mutta ei mitenkään ensisijainen, on tämä syyttä kirjoitaa auki jotta lainsäätäjä voi ottaa asiaan kantaa.”
Miksi lainsäädännössä mielestäsi pitää ottaa kantaa käsitteen ”perhe” merkitykseen? Mitä haittaa mielestäsi on siitä, että lainsäädäntö ei ota siihen kantaa?
Lisääntymisen biologia on tunnettu ja jokseenkin muuttumaton ilmiö. Pitäisikö sinusta avioliittolakiin kirjata jotain siihen liittyvää? Miksi?
Kenen pitäisi mielestäsi ”kirjoittaa asia auki, jotta lainsäätäjä voi ottaa asiaan kantaa”? Onko eduskunnan mahdollisuus kannanottoihin mielestäsi rajoittunut ilman ulkopuolisia toimenpiteitä?
”Biologiaa ei ole syytä murtaa …”
Mitä tarkoitat tällä? Kenellä olisi mielestäsi mahdollisuus ”murtaa biologia”?
Jukan kommenttiin haluaisin tehdä muutaman tarkennuksen.
Perheeksi määritellään yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia. Jos perheessä asuu vähintään yksi alle 18-vuotias, perhettä nimitetään lapsiperheeksi. Esimerkiksi minä ja mieheni olemme perhe.
Edellisestä seuraa, että perheen muodostaa ensisijaisesti (heteroparin) yhteen muuttaminen. Siviilisäädyllä ei ole merkitystä. Näkisin, että biologinen lisääntyminen on vasta toiseksi yleisin perheen muodostumisen menetelmä. Tällöin on siis kyse yksin asuvasta naisesta, joka synnyttää lapsen. Yleisin perheen muodostumisen tapa on yhteen muuttaminen (avoliitto).
Minun mielestäni sekä avioliiton että rekisteröidyn parisuhteen keskeisin sisältö on perheen perustaminen. Koska yhdessä asuvaa samaa sukupuolta olevaa paria ei lasketa perheeksi ilman rekisteröidyn parisuhteen solmimista, siinä on kyse hyvin vahvasti perheen muodostumisesta. Heteroparin kohdalla avioliitto on harvoin varsinaisesti perheen muodostumisen hetki, koska nykyisin parit usein muuttavat yhteen ennen avioliiton solmimista ja heteroparien osalta avoliitto lasketaan perheeksi.
http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/perhe.html
Kiitoksia asiallisesta kommentista ja linkistä tilastokeskuksen määritelmään Jusu.
Tilastokeskukse perhemääritelmä on selkeä eikä mahdollinen avioliitolain muutos aiheuta siihen muutospaineita. Avoliiton määritelmähän ei mahdollisen lainmuutoksen yhteydessä muutu.
http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/avopari.html
Puolimatka otti esille muutamia tutkimuksia erotilastoista, jotka näyttää kyllä pitävän paikkansa. Suomessakin jo tilastoa saatavilla hyvin. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/117278-homo-ja-lesboparien-eroja-ennatysmaara
Lainaus:
(La Sala: ”Monogamy of the Heart: Extradyadic Sex and Gay Male Couples”.) Anderssonin (2004) tutkimus näyttäisi viittaavan päinvastaiseen suuntaan: homoseksuaalisten parien keskuudessa eroprosentti on heteroseksuaalisia pareja korkeampi. Naisparien eroprosentti on miespareja korkeampi.
Kuten todettua, ei näytä olevan mitään merkitystä vakauttaako registeröity parisuhde vai avioliitto homojen suhteita. Näyttäisi olevan päinvastoin.
Riston linkittämä uutinen siis koskettaa sitä, että vuonna 2010 eroja rekisteröidyistä parisuhteista oli 64 kappaletta. Vuonna 2011 eroja oli 85 kappaletta ja koska 85 on suurempi luku kuin 64 uutisen otsikossa tätä kutsutaan ennätykseksi erojen määrässä.
Vuonna 2012 avioliittoja solmittiin 28878 ja eroja oli 13040, joka on 45% uusien avioliittojen määrästä. Rekisteröityjä parisuhteita solmittiin samana vuonna 329 ja eroja oli 103, joka on 31% uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrästä. Uskon, että ero tulee vuosien saatossa tasoittumaan, mutta tällä hetkellä rekisteröidyistä parisuhteista erotaan Suomessa harvemmin kuin avioliitosta.
Kyseinen Michael LaSalan tutkimus ei viittaa Anderssonin tutkimukseen. Koska Risto kirjoittaa tutkijan sukunimen samalla tavalla väärin kuin Puolimatka, Risto on tuskin tutustunut tutkimukseen vaan copy-pasteaa sokeasti Puolimatkaa. Mitä taasen tulee Anderssonin tutkimukseen, se ei tue Puolimatkan väitettä eli ilmeisesti Puolimatka ei ole myöskään lukenut Gunnar Anderssonin ja kumppaneiden tutkimusta.
Lienee kohtuutonta odottaa Laineen ja Puolimatkan argumentaatiolta rehellisyyttä ja tosiasioissa pitäytymistä.
Jusu Vihervaara, kun nyt näytät olevan tässäkin asiassa Suomen parhain asiantuntija, niin toki voisit väitteillesi antaa tutkittua tietoa, joka kumoaa Puolimatkan lainaamat linkit ja tutkimukset. Gunnar Anderssonin tutkimukset ovat Ruotsin ja Norjan tilastoista, vai pidätkö näitäkin tilastoja humpuukina??. Homojen erot ovat 50% ja lesbojen se pomppaa 167 prosenttiin. http://www.uni-koeln.de/wiso-fak/fisoz/conference/papers/p_andersson.pdf
Seta ry:n puheenjohtaja Outi Hannula toteaa, että näitä suhteita on todella vähän, mutta spekuloi ajatuksella, että toivottavasti tulevaisuudessa lesboja olisi enemmän, jotta saataisiin vertailukelpoiset tulokset. Niinpä, mistä otetaan kun lesboja ja homoja on vain 1-2% väestöstä, joten tilastot ovat kyllä ihan vertailukelpoisia siihen nähden kuinka näitä suhteita esiintyy yhteiskunnassa.
Risto, oletko lukenut tuon Gunnar Anderssonin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen?
Siinä selvitettän avioliittoon liittyviä riskitekijöitä. Tilastollisesti nähdään, että tietyt tekijät lisäävät avioeron riskiä. Näitä ovat muun muassa:
(1) puolisoiden suuri ikäero
(2) eri kulttuurista ja maasta kotoisin olevat puolisot
(3) suuri ero puolisoiden koulutuksessa ja tulotasossa
(4) yhteisen lapsen puute
Tekijöitä on varmasti enemmänkin, mutta avioeroja tutkimalla nämä tekijät lisäävät avioeron riskiä. Ei kuitenkaan voida tehdä sellaista päätelmää, että avioparit, joiden liittoon sisältyy näitä tekijöitä eroaisivat varmasti.
Tutkijat kävivät läpi Ruotsin ja Norjan väestörekisteritietoja ja sen perusteella päättelivät, että samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin sisältyy näitä riskitekijöitä enemmän kuin heteroparien avioliittoihin keskimäärin. Mielestäni tämä on se tutkimustulos.
Tutkimuksesta ei voi kuitenkaan tehdä seuraavia virhetulkintoja:
(1) Tutkimus ei väitä, että homoparit eroaisivat heteropareja useammin. Tällaista tilastoa tutkijat eivät tutkimuksessa tuo esiin. He puhuvat vain riskitekijöiden määrästä.
(2) Tutkimus ei väitä, että riskitekijöiden osalta samanlaisessa tilanteessa olevien heteroparin ja homoparin eroamisherkkyydessä olisi eroa. Tutkimus ei siis osoita, että homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta oleva puoliso sinänsä aiheuttaisi kyvyttömyyttä pitkäkestoiseen parisuhteeseen.
Puolimatka esittää kirjoituksessaan väitteen, jota tämä tutkimus ei tue vaikka hän väitteensä perusteluksi esittää viitteen tutkimukseen. Minä kutsun sitä valehtelemiseksi tai ainakin tahalliseksi harhaanjohtamiseksi.
Pakko laittaa vielä tämä. Kaikki eivät varmaankaan ole tämän lesboaktivistin kanssa samaa mieltä, mutta pistää miettimään mitä kaikkea pinnan alla ja kulissien takana tapahtuu:
http://www.theblaze.com/stories/2013/04/29/lesbian-activists-surprisingly-candid-speech-gay-marriage-fight-is-a-lie-to-destroy-marriage/
Koko juttu vaikuttaa niin epäjohdonmukaiselta kaikkineen, että epäilykset väkisinkin heräävät. Yksi juttu on tuo että miksi yhdelle vähemmistölle pitää saada kaikki oikeudet, ja toisten (kuten polyamoristien) esiinnostamiselle vain naureskellaan.
Siinä ei ole mitään järkeä. Enkä voi tehdä siitä muuta johtopäätöstä kuin, että kyse on laajemmasta, jollain lailla porrastetusta suunnitelmasta. Josta tietyt osat halutaan toistaiseksi salata ja pitää pois julkisuudesta.
Sitten jostain kuitenkin ajoittain esiin hyppää näitä ”kapinallisia”, jotka sanovat ajatuksensa suoraan ja kursailematta.
Tässä aiemmin (montakin kertaa) jakamassani linkissä tulee esiin se, miten on huomattu konservatiivien (kuten minun) ottavan esiin pinnan alla piilevät mm. polyamoristien vaatimukset, mutta aika pitkälle luotetaan siihen, että ne ”jätetään omaan arvoonsa”.
Niinkuin on käynytkin. Ei sitä oteta vakavasti. Se on tähän mennessä kai tehokkain puolustuskeino.
http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2012-monisuhteiset-toivovat-suvaitsevaisuutta?aid=8566
Mutta yhtä lailla käy ilmi, että tämäkin vähemmisöjoukko odottaa vuoroaan. Ja sopivaa hetkeä. Avioliiton muuttaminen ”lukumääräneutraaliksi” on vilahdellut myös yksittäisten kansanedustajien puheissa ja kirjoituksissa.
Pyrkimys avioliiton muuttamisesta sukupuolineutraaliksi lähti Amerikasta, ja siellä on vireillä paljon muutakin. Vähintäänkin täytyy ottaa kantaa muihinkin asioihin kuin vain tähän ”tasa-arvoisen” avioliiton asiaan.
Amerikkalaisten LGBT-aktivistien 2006 julkaisemasta julistuksesta: ”Kamppailu homoavioliitto-oikeuksien puolesta muodostaa vain osan laajemmasta pyrkimyksestä vahvistaa eri tyyppisten huonekuntien ja perheiden turvallisuutta ja pysyvyyttä. LGBT-yhteisöillä on hyvät perusteet tunnustaa, että perheillä ja suhteilla ei ole rajoja… Sitoutuneet ja rakastavat huonekunnat, joissa asuvilla on enemmän kuin yksi aviollinen partneri…”
(Lähde: Juha Ahvio: ”Miten tähän on tultu”)
Olisi muuten syytä avioliittomuutoksen kannattajienkin lukea tuo Juha Ahvion kirja ja ottaa kantaa siinä esitettyihin näkemyksiin ja ennen kaikkea lähteisiin, josta yllä esimerkki.
Ihmettelin, kun kirjan julkaisusta ei ollut näillä sivuilla mitään mainintaa. Keskustelua olisi varmasti herännyt. Muutenkin media oli aika hiljaa.
Tuskin päädyn etulinjaan tässä asiassa, mutta kunnioitan suuresti Tapio Puolimatkaa, Juha Ahviota ja muita jotka oikeasti ovat perehtyneet asioihin. Ottaneet selvää siitä mitä kaiken takana on ja odottaa.
Aion itsekin vastaisuudessa hankkia edelleen kaiken mahdollisen tiedon.
Ja ”jankutan” tästä polyamoriasta oikeastaan osittain nähdäkseni kuinka pitkään siihen suhtaudutaan naureskellen ja vähättelevästi.
Ja niin kauan kuin niin tehdään, on mielestäni syytä epäillä että tässä ei nyt kerrota aivan kaikkea. Tai sitten vedotaan vain tunnepohjaisesti, mitenkään perustelematta, kun esitetään että tietyn vähemmistön pitää saada kaikki, toisia ei tarvitse, eikä saa huomioida mitenkään.
Se vielä, että rehellisesti sanottuna, en ITSE löytäisi mitään syytä jättää muita vähemmistöjä sivuun JOS hyväksyisin avioliittolain muuttamisen ”yhden pienen vähemmistön”, homojen, vuoksi.
Kukaan ei ole vielä perustellut, miksi näin pitäisi tehdä. Vedotaan tunteisiin, mutta ei perustella rationaalisesti.
Yritänpä ajatella vaihteeksi jotain muuta. Palataan asiaan.
Jee, salaliittoteoria! Mutta Sari, foliopipoa löysemmälle nyt. Ei se mene niin, että kun homoliitot hyväksytään, siitä automaattisesti seuraa, että kohta Risto ja Sari ja Jusu pakotetaan polyliittoon keskenään tai ties kenen kanssa.
Jos moniavioisuudelle, lähisukuliitoille, eläin- tai avaruusolentoliitoille jne. on riittävästi tarvetta ja kannatusta, niillekin säädetään aikanaan laki. Ihan riippumatta tästä kohtapuoleen hyväksyttävästä tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Lilja Tammisen kritiikin johdosta on aiheellista huomautaa, että kysymys avioliiton mahdollistamisesta homopareille ei ole tieteen keinoin ratkaistavissa, Tiede ei pysty antamaan vastauksia eettisiin kysymyksiin, vaan ne on ratkaistava filosofisin ja maailmankatsomuksellisin perustein. Filosofina Puolimatka on toki ammattilainen, teologina ei niinkään. Viiteapparaattia käytetään filosofiassa eri tavalla kuin ”kovissa” tieteissä, koska filosofisessa keskustelussa myös maailmankatsomukselliset argumentit ovat relevantteja, toisin kuin luonnontieteissä.
Olen Yrjö Sahaman kanssa samaa mieltä siitä, että tiede ei vastaa eettisiin kysymyksiin. Samaa mieltä olen myös siitä, että Puolimatkalla on oikeus vedota maailmankatsomuksellisiin kirjoituksiin.
Sen sijaan sitä pidän yliopistomieheltä tökerönä käytöksenä, että hän esittää samaa sukupuolta olevien parisuhteista joukon väitteitä ja yrittää perustella väitteitään tutkimustuloksilla, jotka eivät tue hänen väitteitään.
Ilmeisesti Puolimatka on niin oman ideologiansa ja homovihamielisyytensä sokaisema, että hänen tieteellinen etiikkansa sallii tällaisen kusetuksen.
Ilmeisesti Jusu Vihervaara on niin oman ideologian ja kristilliseettisen vihamielisyytensä sokaisema, että hänen ”tieteellinen” etikkansa, yhdessä Bussi firman työntekijän kanssa ei edes kykene avaamaan Puolimatkan viitteitä, jotka johtavat tieteellisiin tutkimuksiin. Kuten tuo bussi firman työntekijän vuodatus osoitti, hän ei pidä minään tieteellisenä tutkimuksena perheinstituutioiden tutkimuksia, jotka ovat vertaisarvioitu alansa yhteisössä, joten samaa logikkaa ja esimerkkiä käyttäen sateenkaari perhe tutkimukset joutavat samaan roskakoriin.
Jahas, Ristolta alkaa argumentit loppumaan kun seuraavaksi hyökätään henkilökohtaisuuksiin ja arvioidaan ihmisten mielipiteitä heidän ammattinsa perusteella. Ei kovin aikuismaista.
Annan vinkiksi, että seuraavan kerran ennen kuin papukaijana kopioit propagandaasi, lue se ensin. On paljon helpompi puolustaa sanomisiaan kun tietää, mitä on sanonut. Silloin ei myöskään tarvitse höyrytä kuuppa punaisena kun ei jää kiinni valheellisista argumenteista housut kintuissa.
”Miehen ja naisen välinen ero vaikuttaa kasvatuksessa toisiaan tasapainottavasti ja lapsen kehitystä stimuloivasti. Äidin puhetapa mukautuu enemmän lapsen käsityskyvyn rajoihin ja viestii näin lapselle ymmärrystä. Isän puhetapa mukautuu vähemmän lapsen käsitysmaailmaan ja saa lapsen ponnistelemaan omien kielellisten ymmärtämis- ja ilmaisumahdollisuuksien laajentamiseksi. Äiti keskittyy enemmän lapsen hoitamiseen ja huoltamiseen ja takaa näin lapsen perustarpeiden tyydyttämisen. Äiti ajattelee keskimäärin enemmän lapsen turvallisuutta. Isän toimintapa asettaa lapselle enemmän haasteita ja rohkaisee lasta kokeilemaan uusia asioita jossain määrin jopa turvallisuuden kustannuksella ja laajentaa näin lapsen toiminnan rajoja. Isän kautta tytär oppii suhtautumaan luontevasti miehen maailmaan ja saa käsityksen naista kunnioittavan miehen tavasta suhtautua naiseen. Tämä varjelee tyttöä miehiltä, jotka pyrkivät käyttämään häntä seksuaalisesti hyväkseen. Isän läsnäolo perheessä antaa pojalle käsityksen miehisyydestä, joka on ohjattu naisen kunnioittamiseen ja väkivallattomaan voiman ja rohkeuden osoittamiseen.” Puolimatkan lausunnosta
Tässä nyt mennään myyttien tasolle noissa käsityksissä äitien ja isien rooleista lapselle.
Suosittelen Jaana Vuoren ansiokasta väitöskirjaa Äidit, isät ja ammattilaiset, josta käy ilmi niitä myyttisiä opetuksia, joita on vieläkin esimerkiksi perheterapiakoulutuksissa.
Kyse ei ole webbialustan bugisuudesta vaan: oman käyttäjäkokemukseni perusteella olettaisin, että kun kommentoinnin taso alittaa tietyn ehdottoman alirajan, kuten näissä sukupuolineutraalia avioliittoasiaa ajavissa ketjuissa tavan takaa tapahtuu, alusta viimeisenä oljenkortena alkaa heitellä kommentteja sinne sun tänne.
Jumalan Sana on ainoa oikea ”ihmisen käyttöohje”. Mistä Jumala Sanassaan meitä varoittaa ja minkä Hän meiltä kieltää, se on syntiä ja se erottaa meidät Jumalasta sekä vahingoittaa ja tuhoaa meitä.
Hänen mallinsa meille on miehen ja naisen välinen avioliitto ja siksi Hän on luonut meidät miehiksi ja naisiksi. Äidin, isän ja lasten muodostama perhe sekä laajempi perhekunta on Jumalan luomus rakkauden yhteydeksi. Jumala lapsina rakkaus ei ole vain tunne vaan tahtotila. Näin rakkauden yhteydessä elämä on tasapainoista ja aitoa iloa toisistamme. Vaikeuksissa keskustelemme avoimesti, rukoillen Jumalaa pyydämme ja annamme anteeksi. Näin parannusta tehden pysymme Jumalan avulla sovussa ja rakkaudessa.
Puolimatkan kirjoituksesta tulee mieleen 1930-luvun terveydenhoito-oppaiden rotuhygienistiset näkemykset siitä, minkälaisten ihmisten pitäisi (ja minkälaisten ei pitäisi) avioitua ja hankkia keskenään lapsia. Peruslähtökohta monissa 30-luvun terveydenhoito-oppaissa oli välttää kaikenlaista poikkeavuutta ja suosia ”terveitä, vahvoja” avioliittoja ja perheitä, joissa kasvaa terveitä ja vahvoja lapsia, yhteiskuntaa hyödyttämään.
Puolimatkan kirjoitus perustuu suurelta osin tilastotietoihin siitä, minkälaisten perheiden lapset voivat parhaiten ja minkälaisten puolisoiden muodostamat avioliitot ovat eheitä, vakaita, vahvoja ja ”luonnollisia”. Puolimatkan kirjoituksessa keskitytään perustelemaan sitä, että heteroavioliitot ovat terveempiä ja vakaampia – ja ne tuottavat yhteiskunnalle terveempiä jäseniä – kuin ns. poikkeavat perheet eli samasukupuoliset perheet, yksinhuoltajien perheet, uusperheet jne. Puolimatkan mukaan lainsäädännön pitäisi suosia terveitä ja vahvoja, heterojen avioliittoja, joissa kasvaa terveitä ja vahvoja lapsia.
Jos lähtokohdaksi otetaan se, että lainsäädännön tulee suosia terveitä, vahvoja ja eheitä perheitä, joissa esim. avioeron riski ja lasten mahdollinen kasvaminen ”väärään suuntaan” (käytöshäiriöt, koulupinnaus, mielenterveyden ongelmat jne.) on mahdollisimman pieni, niin ollaan lähellä 30-luvun rotuhygienististä ilmapiiriä. 30-luvulla suositun ajattelutavan mukaan sellaisten ihmisten väliset avioliitot tulisi estää, joilla on joitain poikkeavuutta normeista, vajavaisuutta, erilaisuutta jne. 30-luvulla ihmisiä kehotettiin ottamaan selvää tulevan puolisonsa perhetaustasta ja tutkia esiintyykö siellä esim. mielenterveyden ongelmia, rikollisuutta, työn vieroksumista, alkoholismia jne.- ja välttämään avioliittoa ja jälkeläisten hankkimista tällaisten ihmisten kanssa. Peruste oli se, että tällainen avioliitto ja tällaisissa liitoissa kasvavat lapset (joilla on riski kasvaa väärään suuntaan) heikentävät yhteiskunnan tasoa, moraalia, terveyttä jne.