Maanantaina 14.5. katselin internetistä Israelin ulkoministeriön suoraa lähetystä USA:n suurlähetystön avajaisista Jerusalemissa. Paikka sijaitsee noin kilometrin päässä kodistamme kaakkoisessa Jerusalemissa.
Seurasin samaan aikaan myös toisenlaista uutisvirtaa. Kun amerikkalaiset ja israelilaiset poliitikot juhlivat ja kaksi kristittyä amerikkalaispappia rukoili avajaistilaisuudessa, vajaan sadan kilometrin päässä Gazassa mellakoitiin ja Israelin armeijan ampui ihmisiä. Oloni oli jakomielinen, surullinen ja ahdistunut.
Miksi muutenkin äärimmäisen kiistanalaisen tapahtuman päiväksi oli valittu Israelin itsenäistymisen vuosipäivä, varsinkin kun sitä aina seuraa palestiinalaisten murheen päivä nakba? Nakba (katastrofi) viittaa 700 000 palestiinalaisen pakenemiseen tai karkoittamiseen kodeistaan Israelin itsenäistyttyä 1948.
Väkivaltaisuudet laantuivat maanantain jälkeen, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä. Maanantain tapahtumat olivat jatkoa jo kuusi viikkoa kestäneille Gazan mielenosoituksille, joiden uhreja on jo sata.
Kansainvälinen media ja useat kansainväliset järjestöt ja muut tahot tuomitsivat Israelin voimankäytön ja vaativat väkivallan lopettamista ja rauhanomaisen ratkaisun löytymistä ikuiselta näyttävään konfliktiin. Myös Suomen Lähetysseura ja kolme piispaa vetoavat rauhan puolesta ja tuomitsevat Israelin voimankäytön: https://felm.suomenlahetysseura.fi/piispat-ja-lahetysseura-vetoavat-rauhan-puolesta-israelissa-ja-palestiinassa/
Johtajat ovat vastuussa uhreista
Viikon kuluessa olen seurannut tapahtuman uutisointia sekä kansainvälisessä että suomalaisesa mediassa. Olemme keskustelleet tapahtumista työtoverien ja paikallisten ihmisten kanssa. Aluksi uutisista sai käsityksen, että Israelin armeijan ampumat ihmiset olivat pääosin viattomia palestiinalaisia nuoria miehiä.
Torstaina uutisoitiin Helsingin Sanomissakin, että pääosa uhreista oli Gazaa hallitsevan islamistijärjestö Hamasin jäseniä tai taistelijoita. Joukossa saattoi olla myös iranilaisia sotilaita. Hamasin palestiinalaistelevisiossa esiintyneen johtajan sanoin uhreista ”50 oli marttyyreita Hamasista ja 12 muita ihmisiä.”
Israel uskoo Hamasin pyrkivän tekemään terroritekoja mielenosoitusten varjolla ja perustelee siksi kovaa voimankäyttöä. Mutta eikö vähempikin kuin tappaminen riittäisi?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että kukaan ei tiedä varmasti, mitä viime viikon maanantaina tarkalleen tapahtui ja ketkä olivat osallisia. On vaadittu tapahtuman ulkopuolista selvittämistä. Se kuitenkin tiedetään, että 62 ihmistä sai surmansa ja yli 2 400 ihmistä loukkaantui. Nämä ihmiset ovat paitsi Israelin armeijan myös Hamasin politiikan uhreja.
Epätoivoa Gazassa
Elämää Israelin ja Egyptin saartamassa Gazassa on kuvattu maanpäälliseksi helvetiksi. Ihmisillä on pulaa kaikesta: ruuasta, sähköstä, vedestä, lääkkeistä, sairaanhoidosta. Tapasimme työtovereideni kanssa Ramallahissa hiljattain Gazasta paenneen miehen. Hän kertoi, että Gazan valtaapitävät vainoavat kristittyjä. Kristittyjä on siellä enää nelisen sataa. Pelko ja hätä paistoivat miehestä ja hän pyysi, ettemme paljastaisi edes hänen etunimeään.
Mikä saa palestiinalaiset käymään ylivoimaista Israelin armeijaa vastaan? Epätoivoko, ajatus siitä, että ei ole mitään menetettävää? Mikä on Hamasin vastuu väkivaltaan yllyttämisestä ja marttyyrimyytin ylläpitämisestä? Ennen iskuaan Israelin armeija pudotti Gazaan tuhansittain lentolehtisiä, joissa varoitettiin palestiinalaisia menemästä mukaan Hamasin johtamiin mellakoihin raja-aidan tuntumassa.
Kenen tarinaa kuuntele?
Olen yrittänyt ymmärtää eri osapuolia ja kuunnella tilannetta analysoivia tahoja. Tarjonnasta ei ole puutetta, internetissä virtaa satoja videoita, jossa tapahtumaa, sen taustoja ja koko Israel-Palestiina -konfliktia selvitellään. Lehdet ja televisio suoltavat juttua jutun perään. Jokainen poimii omaa maailmankäsitystään tukevat kertomukset. Faktat kerrotaan ja ne tulkitaan valikoidusti. Tulkinnoista ei ole pulaa.
Pulaa on ihmisistä, jotka suostuvat kuuntelemaan omalle katsomukselle vierasta narratiivia. Pelkästään suomalaista mediaa seuraamalla ei saa koko kuvaa Lähi-idän monimutkaisesta valtapelistä. Kuinka moni suomalainen esimerkiksi tietää, että Israel toimittaa valtavia määriä ruoka- ja lääkeapua Gazaan ja että Hamas usein estää avun perillemenon? Kuinka moni tietää, että israelilaiset lääkärit auttavat syyrialaisia ja palestiinalaisia sodan uhreja? Lähetysseuran keskuskin on saanut toimia toipumispaikkana Lähi-idän sydänsairaille lapsille, joita israelilaiset sydänkirurgit operoivat.
Tavalliset ihmiset toivovat rauhaa
Mitä vähemmän tietää, sitä mustavalkoisempi on käsitys Lähi-idän problematiikasta. Kun elää paikan päällä, tapaa eri osapuolten ihmisiä ja kuulee heidän kokemuksiaan, paljastuu maailman monimutkaisuus ja eri sävyt. Israelilaisten joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät hyväksy nykyhallituksen voimapolitiikkaa ja toimivat rauhan puolesta. Esimerkiksi naisten rauhanliike on muutamassa vuodessa kasvanut 30 000 jäsenen massaliikkeeksi. Olen haastatellut israelilaisia, jotka tuntevat syvää myötätuntoa palestiinalaisia kohtaan ja myös auttavat näitä. Tällaisia ihmisiä kokoontuu myös Lähetysseuran keskuksessa.
Myös palestiinalaisten joukossa on eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Olen kuullut monen sanovan, että kaikista palestiinalaisten ongelmista ei voi syyttää Israelin miehitystä. Monet ovat myös perin juurin pettyneitä korruptoituneisiin johtajiinsa. Vain harva uskaltaa kritisoida näitä julkisesti, vielä harvempi olla avoimesti yhteistyössä israelilaisten kanssa. Sydämeni on näiden ihmisten puolella, jotka kärsivät tilanteesta eivätkä hyödy palestiinalaishallinnolle syydetyistä miljoonista.
Mistä löytyisivät ne siunatut rauhantekijät, jotka saisivat neuvottelupöytään kaikki osapuolet, syntyisi yhteinen halu löytää ratkaisu ja tavallisten ihmisten toiveet rauhasta viimeinkin toteutuisivat? Lähi-idässä siihen tarvitaan ihme.
Teksti ja kuva Sari Lehtelä, Suomen Lähetysseuran tiedottaja ja kummiyhdyshenkilö Lähi-idässä.
Toiminnanjohtaja Maria Paulasaari juttelee naistenpäivien osallistujien kanssa Lähetysseuran keskuksessa Jerusalemissa. Kuva Sari Lehtelä
”Mitä vähemmän tietää, sitä mustavalkoisempi on käsitys Lähi-idän problematiikasta.” Tiedon puutteen lisäksi ongelmana on sen synnyttämä mustavalkoinen asenneilmasto. Pidetään lähes velvollisuutena valita puoli ja ottaa jyrkästi kantaa. Kun etsii eri sävyjä mustan ja valkoisen väliltä, kohdellaan herkästi vastustajana. Tällainen kärjistynyt asenteellisuus on pahimmillaan myös sulkemassa mahdollisuudet ottaa vastaan sitä tietoakaan.
Tämän blogin kaltaista tietoa tarvitaan enemmän.
Tärkeä kannanotto. Kiitos!
Kannattaa tutustua islamin olemukseen ennen kuin alkaa voivotella. Tuota uskoa on alussa asti levitetty väkivalloin, sen perustaja oli sotapäällikkö. MItä muuta voi odottaa sen nykyisiltä kannattajilta?
Kannattaa samalla tutustua ristiretkien historiaan.
Jari Haukka, juuri sinun pitäisi lukea kansojen tuomio profetia (Mat.25). Ihmiset tullaan tuomitsemaan tekojen mukaan, oikeamieliset palkitaan. Haukan kirkolta ja sen papeilta ei tulla kysymään mitään eikä millään, mihin kirkkonne kautta uskotte, ole höyhenen vertaa painoarvoa.
Ero ristiretkien ja islamin levittämisen välillä on se, että islam perustuu lähtökohtaisesti pimeisiin ilmestyksiin, kun taas ristiretkien motiivissa oli kyseenalaista Raamatun ja kristillisyyden tulkintaa ja ymmärrystä. Itse Raamatun ilmoitus sekä vanhassa ja uudessa testementissa on terve. Koraanin ilmoitus ei ole hengellisesti terve. Siis profeetta Muhamedin ilmestykset eivät tulleet Jumalalta samoin kuin Raamatun ilmoitus.
Jos muslimien hyväksi pitää sanoa jotain, on kyllä todettava, että muutaman vuosisadan ajan Espanjan islamilaisissa yliopistoissa varjeltiin kristillistä perintöä tavalla josta on syytä olla kkktollinen. Myös historiass on muita jaksoja jolloin uskojen rinnakkaiselo on toiinut. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että Koraani olisi tervehenkinen opas ihiskunnalle. Näin ei kannata
Tuomaala. ”Haukan kirkolta ja sen papeilta ei tulla kysymään mitään eikä millään, mihin kirkkonne kautta uskotte, ole höyhenen vertaa painoarvoa”.
En voi sanoa liikaa tuntevani ortodokdista kirkkoa, mutta noin yleiseti voin vakuuttaa herra Tuomaalalle, että Jumala kyllä tuntee pappinsa nimeltä kaikissa kirkkokunnissa. Et taida ollenkaan ymmärtää, miten sitoutunut Jumala on Ef 4:11 mainittuihin palvelijoihinsa.
Olet näissä kommenteissasi ennenkin puhunut asiasta josta et varmasti tiedä hölkäyksen pöläystä, eli jostain kuvittelemastasi ”lopullisesta” tuomiosta jossa kaikki kokevat yllätyksen, jollaista he eivät osannaat odottaa tms. Kun tämän maan päällä elämme ja vaellamme Jumalan yhteydessä Häntä palvellen ei tuonpuoleisessa tule yllätystä iankaikkisuuden suhteen, uskovana olemme taivastiellä ja sinne myös päädymme.
(jatkuu) alkaa ajatteleman kristinuskon ja ismain suhdetta jostain humanistisesta tasa-arvoperspektiivistä. Kyseessä on kaksi eri hengestä syntynyttä uskontoa.
Olisi reilua, jos esittäisit kantasi mielipiteinäsi etkä tosiasioina, Antti Hämäläinen.
Pentti. ”Olisi reilua, jos esittäisit kantasi mielipiteinäsi etkä tosiasioina, Antti Hämäläinen”.
Mistä kiikastaa, mikä ei ole tosiasia, vaan minun mielipide. Näinhän sanoin:
Itse Raamatun ilmoitus sekä vanhassa ja uudessa testementissa on terve. Koraanin ilmoitus ei ole hengellisesti terve. Siis profeetta Muhamedin ilmestykset eivät tulleet Jumalalta samoin kuin Raamatun ilmoitus.
’Hengellisesti terve’ on oma arviosi, ei tietenkään ainoastaan sinun. Se ei ole tieto.
Martti Pentti. ”’Hengellisesti terve’ on oma arviosi, ei tietenkään ainoastaan sinun. Se ei ole tieto”.
Oletko perehtynyt siihen, miten Muhamed sai ilmestyksensä. Uskontoteiteelisestä näkökulmasta sitä voi tutkia ja verrata esimerkiksi siihen, miten VT:n profeetat tai Jeesus saivat ilmestyksensä.
Ota asiasta selvää, niin keskustellaan lisää. Muhamedin ilmestysten vastaanottaminen tapahtui usein sairaustilaa muistuttavissa ”transseissa” ja ”samanistisissa” ahdistuksen täyteisissä sieluntiloissa. Kyllä tietoa on tarjolla. Pyhän Hengen manifestaatiot ovat aivan erilaisia kuin islamin synnyttäneen pahan hengen manifestaatiot. I
Pentti. ’Hengellisesti terve’ on oma arviosi, ei tietenkään ainoastaan sinun. Se ei ole tieto”.
Tässä on Koraanin tieto. Suura 61.6 , Vierekkäisten suura.
Jeesus, Marian poika sanoi:”Israelilaiset, Jumala on lähettänyt minu teidän luoksenne todistamaan oikeaksi sen Tooran, joka oli ennen minua, ja tuomaan ilosanoman lähettiläästä(profeetta Muhamedista), joka tulee minun jälkeeni, ja jonka nimi on Kunnioitettu”.
Onko tämä sinusta tervettä oppia? Ei tämän arvioimiseen täydy olla mikään ruudinkeksijä huomatakseen, että kyse on anikristillisestä harhaopista, jossa on demoninen juuri/henki.
On hyvin historiallisesti tunnettua, mutta hyvin vähän kuultua ristiretkistä, että siinä oli paljolti kyse puolustus sodasta juuri Kristinuskon puolustuksesta sotilaallisesti levitettyä islamia vastaan. Ei Kristityt olleet pulmusia, mutta kannattaa muistaa, että islamin miekkalaähetystä vastaan kaupunkeja puolustettiin ja kirkko siunasi niitä, jotka näin toimivat. Kaikki häviävät aina sodassa, mutta islamin leviäminen sai lopun ristiretkien levittäessä katollisuutta Euroopassa.
Ristiretkiksi on nimitetty niitäkin sotia, joita kristityt kävivät keskenään. Lähin esimerkki löytyy melkein omilta rannoiltamme, jossa idän ja lännen kirkko törmäsivät 1200-luvulla. Idässä kunnioitetaan Aleksanteri Nevalaista näiden sotien voittajana jopa pyhänä.