Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Luuk. 10:29
”Kuka on minun lähimmäiseni?” Kuka tahansa kärsivä ihminen, missä ja millainen hän sitten onkin. Missä vain kuulet epätoivon huudon, missä vain näet elämän sattumusten ja muutosten (siis Jumalan sallimuksen) tien oheen heittämän ihmisen, jota voit auttaa – siinä on sinun lähimmäisesi, vaikka hän sitten olisi muukalainen tai vihollinenkin.
A. P. Stanley, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Tämän kysymyksen jälkeen Jeesus kertoo tunnetun esimerkin laupiaasta samarialaisesta. Jokainen meistä voisi varmaankin tehdä enemmän hyvää kuin nyt teemme. Aina on parantamisen varaa. Mutta emme esim. voi lahjoittaa kerjäläisille niin paljon rahaa, että joudumme pian itse kerjäläisen asemaan.
Eikö jokainen ihminen ole meidän lähimmäisemme, siis myös vihollinen joka hyökkää meitä vastaan?
Tietenkin on. Niinhän tuossa sitaatissa sanotaan.
Ei tuossa selkeästi niin sanota vaan ” Kuka tahansa kärsivä ihminen, missä ja millainen hän sitten onkin.””
Kyllä selkeä merkki on kun joku ”vääntää nenästä” niin että verta tulee niin voiko sillloin rakastaa tätä lähimmäistä, Jumalan antamalla rakkaudella voi.
Kuka tahansa tarkoittaa jokaista. Ari, pitikö sinun tästäkin alkaa vänkäämään?
”Ansaitsen hyvin kirjoittamisella”, mies kertoi.
”Todellako?” hänen kaverinsa totesi. ”Mitä sinä sitten kirjoitat?”
”Kerjuukirjeitä.”
Mika Rantanen no jatkan ”vänkäämistä” eli jos kerran kaikki ovat lähimmäisiä niin silloinhan todellinen uskova ei voi osallistua sotaan eli puolustaa mitään väkivallalla, eihän?
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Aika on sodalla ja aika rauhalla. Saarnaaja 3:8. Nyt pitäisi olla jo aika rauhalla ja rauhalle. Huonolta näyttää, kun esim. asevarustelu kiihtyy kaikkialla.
Mika Rantanen miksi tuot noita toisten kirjoittamia ajatelmia kun kerran kumoat ne?
Me kiitämme sinua, Herra Jumala, taivaallinen Isä! kaikesta sydämmestä, sinun suuren armos edestä, ettes ainoastansa ole meille antanut saarnattaa sinun pyhää lakias ja käskyjäs; vaan myös meidän tykömme lähettänyt pyhän Johanneksen, näyttämään Kristusta sormellansa, ja ilmoittamaan meille hänen kauttansa syntein anteeksi saamista, pyhyyttä ja vanhurskautta: me rukoilemme myös sinua, Pyhällä Hengellä meidän sydämmiämme valaisemaan, että me senkaltaisen hänen saarnansa oikialla uskolla vastaan ottaisimme, ja sinua pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikkena elinaikanamme pelkäämättä palvelisimme. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 613, siihen sopivain kappalten kanssa. Vasta uudesti ojennettu 1857, Raumalla 1963, O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme – – ei suinkaan hankkiakseen meille kalliilla hengellään ja verellään vapautta harjoittaa lihallista vallattomuutta maailman iljettävän menon mukaan.
W. A. Schmidt, Fredrik Gabriel Hedberg, s. 191, SLEY, 1951. Tämä sitaatti on eräästä Hedbergin kirjeestä 2/11 vuodelta 1844.
Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17-18
Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!
Lorens Kristoffer Retzius (1745 – 1818), ARMOA ARMOSTA, s. 204, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys
Mika
Kiitos monesta hyvästä sitaatista, jotka hengellisesti kypsät persoonallisuudet ovat laatineet.
Kiitos Jumalalle.
Lähimmäisen oikeudesta sananvapauteen:
”En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.”
Filosofi Voltaire
Tai sitten tämä sitaatti on peräisin Evelyn Beatrice Hallilta vuodelta 1906.
Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Sananlaskut 18:10
Luterilaisuudessa katsotaan, ihminen tekee syntiä auttaessaan lähimmäistä, kun hän tekee käskyjen vaatimia tekoja armon ulkopuolella. Jumala tosin palkitsee tämän synnin tekemisen, koska se kumpuaa luonnollisesta hyvästä.
Kyllä luterilaisuudessa on aina arvostettu kaikkien ihmisten yhteiskunnassa tekemään hyvää.
Mika, kyllä varmasti, mutta samalla ne on katsottu synniksi. Ristiriitaista! Tee hyvää ja auta lähimmäistä niin teet syntiä.
Ei hyvää tekemällä voi kuitenkaan sovittaa syntejään. Koska Jeesus on ainoa Vapahtaja, sitä tehtävää eivät teot voi suorittaa.
Mika, nyt ei ollut kysymys syntien sovittamisesta. Oli kysymys, että auttamalla lähimmäistä, tekee syntiä. Todella motivoivaa. Luterilaisuuden mukaan Jumala myös palkitsee tämän synnin tekemisen. Herää tietysti kysymys kadutaanko ja tehdäänkö näistä synneistä joskus parannusta? En ole ainakaan kuullut, että joku pyytäisi anteeksi lähimmäisen auttamista. 🙂🙂
Teot ovat silloin syntiä, jos joku niillä uskoo sovittavansa syntejänsä. Sami, voisit ottaa myös esille konkreettisia lähteitä, joihin perustat väitteesi luterilaisuudesta. Kyllä Luther ja kumppanit ovat paljonkin kehottaneet tekemään hyvää esim. selittäessään Kymmentä käskyä. Tekoja tehdään Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi.
Mika, luterilaisissa tunnustuskirjoissa puhutaan juuri näistä. Lähimmäisen auttaminen on syntiä. Luther kumppaneineen käskee tekemään syntiä lähimmäisen hyväksi.
Sami, anna tästä tarkka sivunumero ja sitaatti Tunnustuskirjoista.
Mika, sellainen käsitys, että teoilla ei olisi vaikutusta pelastukseen on myös virheellinen. Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat lähtökohtaisesti toisin. Pahat teot karkoittavat uskon ja jotka niitä tekevät eivät voi säilyttää uskoa.
Ps. Ilmeisesti kotimaan sivuille on menossa palvelunesto/muu hyökkäys. Ainakin mun laitteet ilmoittaa ei suojattua yhteyttä.
Pyhä Henki lohduttaa myös kuolemassa
Kuolemassa painaa Pyhä Henki silmämme kiinni ja saattaa sielumme oikeaan majaansa, missä iankaikkinen ilo ja riemu vallitsee. Viimeisenä päivänä yhdistää Hän jälleen sielumme ja ruumiimme ja valmistaa uudessa ihmisessä sellaisen paratiisin, jota silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydän voinut käsittää. Teethän, rakkain Jumalan Henki, sen minullekin, rakkaille sanankuulijoilleni ja niille, jotka sen lukevat, niin, kaikille valituille kristityille! Ole iankaikkisesti siunattu, sinä rakkain Jumalan Pyhä Henki ja Lohduttajani!
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 294, SLEY, 1925.