Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.” Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta.” Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä.” (Gal. 3: 10-12)
Minkälainen suhde meillä kristityillä on Jumalan lakiin?
Miksi meillä kristityillä pitää (tai ei pidä) olla syntilistoja (älä ryyppää, älä tanssi jne.)?
Mitä eroa on synnin harjoittamisen ja syntiin lankeamisen välillä?
Mitkä ovat Taivaaseen pääsyn kriteerit; miksi on (tai ei ole) oikein sanoa, että uskomme edellä ei ole mikään teko vaan ainoastaan syntiä?
Miksi meidän pitää kuitenkin kuolettaa lihan mukaiset teot ja elää jumalisesti (vert. Room. 6: 1-13)?
Mitä tarkoittaa, että emme ole lain vaan armon alla (vert. Room. 6:14)?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos erinomaisesta kommentista, Yrjö. Hyvin vastasit.
Risto, kiitos hyvästä kommentista. Niin Jumalan on kirjoittanut lakinsa meidän sydämeen. Miten se näkyy meissä, että rakastamme Jumalan lakia?
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Laki syyttää meitä.
Lutherin iltarukous:
Kiitos hyvistä kommenteista, Janne. Jumala on antanut meille sanansa, jotta tietäisimme Jumalan tahdon. Valitettavasti meidän oma tahto joskus saa meidät valtaan, ettemme halua tyytyä Jumalan tahtoon. Isä meidän rukouksessa rukoilemme ”Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maanpäällä kuin taivaissa”
Rakkaus Jumalan lakii tarkoittaa sitä, että kristitty ottaa lain sellaisenaan, kalliina ja rakkaana asiana, siihen mitään lisäämättä, ja jos vaikka laki ei sovellu meidän ymmärrykseemme, niin hän kiittää siitä silloinkin ja pyytää valoa Jumalalta että Hänen lakinsa oikein ymmärtäisi ja saisi voimaa sitä myös noudattaa. Jokainen joka rakastaa Herraa, rakastaa myös Hänen sanojaan. Hyvän paimenen ääni kuuluu myös Herran laista.
Kiitos Risto vastauksesta. Kirjoitit, että Hyvän Paimenen ääni kuuluu myös Herran laista; miten tätä voisi perustella?
Galatalainen harha oli ympärileikkausen ongelma. Se ei enää ole meidän aikamme ongelma. Mutta meidän aikana vaaditaan muita asioita sen tilalle. Esim. parannusta,syntien poispanemista,uskonaskelta, täydellistä antautumista, uskovien kastetta jne.
Luterilaisen ja reformoidun teologian ero on siinä, että luterilaisessa teologiassa uskoa edellä ei ole muuta kuin synti. Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen. Mutta refodmoidussa teologiassa ennen uskoa on parannus;
”luovu synneistäsi ja tule Jeesuksen luo” tai ”anna elämäsi Kristukselle”.
Martti Luther kuvasi uskon ehdottomuutta näin: ” hän kuvaa sielua niin kapeaksi sängyksi, että Kristus putoaa lattialle, jos sinne tulee joku toinen nukkumaan, sillä sänkyyn sopii vain yksin Kristus” .
Kristus vapautti meidät kokonaan laista. Eläkäämme vapaina. Pelastus on yksin Kristuksen tähden, Kristus ei ole vain riittävä, vaan ainoa pelastuksen perusta.
Kun lukee psalmin 119 niin huomaa, että Herran laille omistetaan se mikä kuuluu Hyvälle Paimenelle. Laki lohduttaa, kaitsee, virvoittaa, vahvistaa, valaisee ja tekee viisaaksi. Hädän ja ahdistuksen hetkellä Herran laki on meidän ilomme. ”Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs” (Ps. 119:176).
Kiitos Martti kommentista. Näin on. Evankeliumiin ei saa lisätä mitään. Laki ja evankeliumi eivät kuulu yhteen.
Risto, näinkin asian voi nähdä. Entä, jos emme pysty noudattamaan lakia?