Lait säädetään ja sitten niitä luetaan ja tulkitaan. Kuulin jossain tarinan, miten vankilan tarkastuksen yhteydessä eräältä vangilta kysyttiin: Miksi hän on täällä? Hän vastasi: Pidin firmassani kirjanpitoa niinkuin hovioikeuden vähemmistö olisi pitänyt. Mitä se kertoo meille? Jos lain tulkinnasta äänestetään ja tasatuloksen takia puheenjohtajan ääni ratkaisee, onko oikeus tapahtumassa? Olisiko ihan yhtä hurskasta arpoa lopputulos?
Nykyajan hurja meno hirvittää, kun lakeja on ilmeisesti niin helppo muuttaa ja siihen riittää yleensä hallitusrintaman äänet, joten oppositio seuraa katseella miten parikinkymmentä vuotta sitten vallinnut mieliala alkaa muuttua lähes rikollisuudeksi.
Kun aikoinaan Suomi päätettiin raitistuttaa kieltolailla, niin saivat viranomaiset kovasti töitä trokareiden hommien takia. Siltä ajalta on tietysti ihan hyvääkin asiaa muunmuassa piikkimatto autojen vauhdin hillitsemiseksi. Trokaus oli laitonta, mutta kuitenkin kovaateetä myytiin ainakin luottoihmisille. Kun sitten laki äänestettiin nurin, niin olisiko kaikkia niitä pitänyt vähän kurkuttaa, jotka eivät menneet ostamaan valtionviinaa? Silloin sai vakaumuksensa pitää ilman seuraamuksia. Onko vieläkin humanismia sen verran?
On muuten miettimisen arvoinen asia miksi pontikankeittäjiä pantiin vankilaan, kun valmisteet vastasivat toisiaan valtiolla ja yksityisyrittäjällä? Vain bisnes eli monopoli oli syynä. Nykyisin on myöskin havaittu, että omaisuutensa puolustaminen on arvelluttavaa hommaa, kun pitäisi osata voimankäyttö säätää niin, että hyökkääjään sattuisi, mutta ei jäisi jälkiä. Muuten ei hyvät heilu, jos varkaalle tulee tikku sormeen. Parempi on antaa pumpata bensat ilmaiseksi ja avata ruokapöytänsä jokaiselle ohikulkijalle. Ja niinhän nyt tehdäänkin. Onhan kuitenkin eroa, jos joku tulee ovelle ja pyytää hätäänsä apua tai marssii suoraan olohuoneen sohvalle ja kysyy, koska syyvvään.
Kauan ulkomailla asuneena joudun välillä miettimään, mitä suomalaiset sanovat tai kirjoittavat.
Luen tätä palstaa paljon ja yleensä ymmärrän, mitä luen.
Lauri kirjoitti nyt semmoisen blogin, jota en ymmärrä ollenkaan. Kaikki sanat yksittäin luettuna ymmärrän, mutta kokonaisuus ei minulle aukea. Auttaisitko Lauri minua?
Tulkitsen viestin yksinkertaistettuna näin: Nykyisin rikoksentekijöitä suositaan rikosuhrien kustannuksella. Se on väärin. Miksi asialle ei tehdä mitään?
Lukiessa vaatimattomista tuomioista tekosissa mitkä kadunmies arvioisi vakavimmiksi annettuihin tuomioihin nähden saa kysyä tuliko oikeus peitelleeksi rikosta ja ottaneeksi samalla osan tekijän syyllisyydestä kantaakseen. Tuomioiden lievennysperusteet kuulostavat usein myös haetuilta vaikka järjestys päätöksessä antaisikin mahdollisuutta lukea lievennystä tekoseen.
Yksi asia on sitten hoitava rikosseuraamusjärjestelmä mikä tarkoittanee työikäiselle lähtökohtaisesti tuomion katsomista asteikon alapäästä kun ei ole kyseessä vakavasti ihmisen terveyttä tai henkeä koskeva päätös seuraamuksista. Toki käy kumman usein tunne hikikarpalosta otsalla kun tuomioita sitten lehdestä lueskelee väkivalta- ja hyväksikäyttötapauksista.
Eduskunta hyvin voisi päättää ja vaatia rangaistusten katsomisen koventamista seuraamusasteikoissa. Oikeudet sanovat tuomitsevansa sen mukaan mitä lainsäätäjä on tarkoittanut.
Miksikähän lainsäätäjä ei halua tarttua asiaan. Jos kahden ja puolen vuoden ehdottomasta tuomiosta ensikertalainen istuu puolet onko se sitten rangaistus vaiko reilu kädenojennus, ja onko tämmöisellä tuomitsemisella ehkäisevää vaikutusta lajitovereihin.
Lain lukeminen tapahtuu käräjäoikeudessa ihmisarvon kunnioituksen pohjalta oman 8 vuoden kokemuksen perusteella käräjäoikeuden lautamiehenä. Julkisuuteen tulleesa tekstissä ei luonnollisesti ole mitään tarkkoja perusteluja päätökseen johtaneista asioista. Tähän on oikeus hakea muutosta hovioikeudesta ja sitten vaikka Korkeimmasta Oikeudesta. Mahdollinen mutos tuomioon edellyttää ehdottomasti uusia tietoja, todisteita, tapahtuneesta.
Kaikki lait ovat meidän ihmisten laatimia. Jos ne kaipaavat uudistamista niin uusilla ihmisillä on luonnollisesti oikeua muuttaa, parantaa, olemassaolevia lakeja. Kaikki ihmisten tekemät päätökset ovat uusien ihmisten korjattavissa. Näin uskon asioissa kirkon tekemät päätökset Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokouksissa ovat uusien kirkolliskokousten muutettavissa. Siis vaikka siirtyä takaisin yhteen Jumalaan pois kolmiyhteisestä.
Jotenkin tuntuu, että lainsäädäntö vaatisi kokonaistarkastelun ja tuomioiden perustelut pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Nyt näyttää olevan niin, että itselle kuulumattoman tiedon katselu kuuluu suurten rikosten sarjaan.
Kun tekniikka kehittyy, esimerkiksi rikollisuutta olisi monella tavalla helpompi tutkia. Kun sitten annetaan julkisuuteen mitä mahdollisuuksia olisi vaikkapa tietoverkoissa surffailulla saatavaa tietoa. Kansa huutaa eieieiei. Ja kenen hyväksi ei sanottiin? Hyvin helposti järjestäytyneen rikollisuuden?
Onko kukaan havainnut, että kristittyjen pilkkaamista, vainoamista jopa tappamista ei ole koskaan pidetty kovin suurena rikoksena. Vainojen aikana ei yhtään keisaria syösty vallasta siksi, että antoi uskovia eläinten ruuaksi.
Lauri Lahtinen oletko itse havainnut kuinka ns ”kristityt” ovat vainonneet toisuskoisia ja sotineet keskenään?
Mietippä Jeesuksen Sanoja:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Eikö tuossa selkeästi sanota että alussa kristittyjä vainonneet ottavat taivasten valtakunnan itselleen?
Mitä tämä tarkoittaa, siis kun paholinen ei saanut tapettua kaikkia kristittyjä niin se perustikin oman ns ”kristittyjen” seurakunnan eli kirkon. Tämän ”näkee” selkeästi siitä että se pakotti kaikki omaan uskoon ja laajensi ja puolusti omaa ”oikeaa uskoaan” miekalla.
Edeltä on poistettu jotakin. Siksi minun kommenttini tässä on tosi tyhmä. sekin olisi saanut mennä samalla.
Ei ehkä niin blogin ajatuksiin mutta lainsäännösten ohjeistusten lukeminen on konkretiaa myös terveydenhoidossa, kun aktuaalisesti ei nyt, mutta varmasti tulevaisuudessa.
Miten huomenna suhtaudutaan lähtökohtaisesti asiakkaan priorisoinnissa jokaisen oikeuteen saada hengen säilymisen kannalta tarpeellista hoitoa.
Kun sinulla on vatsaa, tummat simänaluset, hyvät arvot maksassa kuin kolesterolin huomaamisessa virallisesti, ja kun olet hyvästi yltänyt eläkkeelle, etkä enää ole tienaamassa veroeuroja kansantalouden alttarille poliittisiin intohimoihin aina arvokkaisiin hankkeisiin, uskotko ettei priorisointi vaikuttaisi kannattavuusharkintaan terveydestäsi huolehtimisessa.
Maksa·arvothan toki voivat korkealla olla useastakin syystä. Edellisiin vaivojen listaan saa lisätä myös huomattavan pitkän lääkereseptilistan mikä tosin on lääkäreiden määräämä ilman vaivaa sen päivittämiseksi.
Itse uskon edellisen vaikuttavan. Nythän meillä vielä oikeuttaan voi hakea lain perusteella, mutta kauanko kestää kun asiaa muutetaan saatavuusharkinnassa.
Lain lukeminen näin voi tässäkin asiassa tulla toiseen harkintaan.
Jäipähän varsinainen konkretia pois joten; kysymys on siitä kannattaako koko elämäänsä uhrata kansantalouden pyyteisiin alttarilla kulutuksessa veroeuroina jos nyt kerrotaan saamasi hoidon priorisoinnin olevan totta tulevaisuudessa asian kokonaisharkinnassa saatavaan hoidon vaikuttavuuteen katsoen.
Tosiasia on eläkkeesi menevän kokonaan taskurahaa lukuunottamatta hoitoosi palvelupaikassa olipa eläkkeesi 1260.tä tai 2950.tä euroa. Lisäksi lihoiksi menee omaisuutesi asunnossa, ja muissa mahdollisissa sijoituksissa.
Taskurahastakaan ei kannattane olla tulevaisuudessa varma.
Näin katsomisen arvoinen on elämä pienemmillä intohimoilla elämisen kulutuksessa, ja tuumata voisiko vielä elävien vanhempien huolehtiminen antaa paljon enemmän kieltäytymisessä useasti normaalina pidetystä urapolusta.
Kun vanhusten hoito aiemmin oli perhepiirin asia, saattoi jäädä jotain perittävää. Nyt hoito on delegoitu yhteiskunnalle, joka pitää sitten huolen siitä, että viivan alle jää nolla. Nollasta on alotettu ja nollaan päädytään.