Panu Kosonen kirjoitti Itä-Savossa (IS 17.7.2013) kristillisen vakaumuksen ja lain noudattamisen suhteesta lehden pääkirjoitukseen liittyen. Hän viittasi Raamatussa Apostolien teoissa olevaan jakeeseen: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29). Lause on Pietarin vastaus juutalaisten neuvoston edessä, kun apostoleita kuulusteltiin Kristuksesta saarnaamisesta annetusta kiellosta huolimatta.
Panu Kososen kirjoitus liittyi osaltaan keskusteluun, jota eri tahoilla on käyty sisäministeri Päivi Räsäsen puheen johdosta. Panu Kosonen kirjoitti, että em. lause on itsestään selvä ohje luterilaisille kristityille ja kirkon opin mukainen. Hän antoi kirjoituksensa lopuksi melko tiukan kaneetin siitä, että kirkon jäsenen tulisi erota kirkosta mikäli ei pysty ”allekirjoittamaan” kyseistä lausetta.
Kirjoituksessaan Panu Kosonen osuu sekä oikeaan että vetää mutkat reippaasti suoriksi, kun hän kirjoittaa uskovan pitävän kaikkivaltiasta Jumalaa ”arvovaltaisempana kuin erehtyväisten ihmisten sormeilemaa lakia”. Jumala on tosiaan kristillisen uskomme mukaan kaiken yläpuolella, siis myös lain ja kaiken elämän yläpuolella. Ongelmallista kuitenkin on, jos moni tai jokainen kristitty alkaa Jumalaan ja uskoonsa vedoten ilmaista voivansa ohittaa ”erehtyväisten ihmisten sormeileman lain”.
Luterilainen käsityksemme yksi osa on esivallan kunnioittaminen. Luther opetti tätä periaatetta Paavalin opetuksiin vedoten ja teologiseen kokonaisnäkemykseensä liittyen. Luther opetti, että Jumala toteuttaa tahtoaan kahden regimentin (hallintavalta) kautta. Maallisen regimentin kautta Jumala käyttää lakia ja järjestystä ja hengellisen regimentin alueella Jumala toimii evankeliumin ja armon kautta. Yhteiskunta on maallisen regimentin aluetta ja kirkko hengellisen regimentin aluetta. Näin asia voidaan yksinkertaistaen ilmaista.
Luther opetti regimenttioppiin liittyen, että myös esivalta eli hallitsijat ja maallinen hallinto ovat Jumalan asettamat. Siksi esivaltaa pitää kunnioittaa ja lakeja noudattaa. Tämä periaate on ollut ja on edelleen ohjaamassa yhteiskuntiamme Euroopassa ja muuallakin. Luther kärjisti asiaa sanomalla, että viisas ja jumalaton hallitsija on parempi kuin hurskas ja tyhmä. Luther opetti edelleen, että regimenttejä ei pidä sekoittaa keskenään. Tästä nousee osaltaan meilläkin kirkon ja valtion ero eli se, että kirkko toimii evankeliumin asialla ja yhteiskunta omassa tehtävässään.
Edellä olevaan Raamatun jakeeseen ja käytyyn keskusteluun liittyen kova kysymys on, milloin yksilö, vaikkapa kristitty voisi toimia yhteiskunnan järjestystä, esivaltaa ja lakeja vastaan. Pääperiaate on yhteisön eli oman yhteiskunnan tai valtion lakien ja säädösten noudattaminen. Muussa tapauksessa yksilöt voisivat perustella kukin oman toimintansa vakaumuksellaan tai Jumalan antamalla käskyllä ja seurauksena voisi olla anarkia. Tätä ei Päivi Räsänen eikä Panu Kosonenkaan varmasti tarkoita ja tavoittele, mutta tämä osoittaa, etteivät asiaan liittyvät kysymykset ole yksinkertaisia.
Lakeja ja yhteiskunnan järjestystä vastaan toimiminen liittyy aina tai useimmiten ääritilanteisiin tai se voi liittyä yhteiskunnan tilaan. Tähän liittyviä kysymyksiä on pohdittu mm. Latinalaisen Amerikan maissa vapautuksen teologian piirissä: Voivatko kristityt ja kirkko nousta epädemokraattista ja ihmisiä sortavaa hallitusta vastaan? Tähän liittyen tiedämme, että regimenttioppia tulkittiin tavallaan väärin natsi-Saksassa.
Meillä yksilötasolla voi nousta joitakin tähän liittyviä esimerkkejä tai tilanteita. Niissäkin on useimmiten kysymys siitä, että oma vakaumus antaa perusteen olla eri mieltä, mutta ei välttämättä oikeutta tai selvää perustetta toimia vastoin lakia. Kirkko voi puolestaan käyttää profeetallista ääntä yhteiskunnan epäkohdista ja puhua vaikkapa köyhien ja syrjäytyneiden puolesta. Kovin pitkälle politiikkaan kirkon ei pidä sekaantua, koska se ei ole kirkon tehtävä.
Kristittyinä muistamme myös sen, että lainsäädäntömme pohjautuu perusasioissa kymmenen käskyn lakiin ja siihen, että sillä pyritään yhteiseen hyvään ja heikoimpien suojelemiseen. Oman kirkkomme ja kaikkien kristittyjen piirissä tiedostamme, että kristitty voi toimia yhteiskuntaa rakentaen omassa elinpiirissään ja myös eri puolueiden tai ryhmien kautta. Kristillisdemokraatit on yksi puolueistamme ja sen jäsenet edustavat yhtä pientä osaa yhteiskunnastamme ja kristittyjen joukosta.
Summa summarum: Raamattuun vetoaminen auktoriteettina kuuluu kristilliseen uskoon ja siitä nousevaan elämään. Raamattu ja sen yksittäiset lauseet eivät anna kuitenkaan oikeutta ihmisille tulkita lakeja oman mielensä mukaisesti. Vakaumus voi joskus tai hyvin harvoin olla erityistilanteissa peruste yhteiskuntaa tai lakeja vastaan asettumiseen. Kirkon piirissä ajattelemme, että uskonyhteisön yhteinen tulkinta ja ymmärrys ovat enemmän kuin yksittäisten kristittyjen yksittäiset tulkinnat. Uskollamme on evankeliumista nouseva ja elämää muuttava voima erilaisten yhteiskuntien sisällä koko maailmassa. Se on mullistavaa jo sinällään!
Toivo Loikkanen
Kirjoitus on lähetetty Itä-Savo-lehteen Puheenvuoro-kirjoituksena
Mitäs, jos kirkossa toimittaisiin kirkon uskon ja tunnustuksen mukaisesti.
Kirkko on nyt vaikauksissa, tekipä se miten tahansa. Se on lähtenyt Jumalan Sanasta luopumisen ja ihmisten äänen kuulemisen tielle.
Jos se olisi pysymyt avioliittoasiassakin Raamatun linjoilla, sillä ei olisi avioliittolain muuttumisen (joka muuten tässä tapauksessa olisi viivaätynyt merkittävästi) seurauksena tarvinnut miettiä omaa kantaansa.
Nyt se on¨liu’ussa, jossa perämieskin on ohjauskyvytön.
Kristillinen usko sisältää ajatuksen Jumalan kunnioittamisesta. Se ylittää kaikki kieli-, kulttuuri- ja kansallisuusrajat. Onko tuosta uskosta automaattisesti hyötyä ihmisille? Kyllä vain, mutta tavalla, joka ei jätä sijaa minkään yhteiskunnan eturyhmän itsekkäille intresseille. Jumalan kunnioittaminen merkitsee näin lähimmäisen kunnioittamista, hänen etunsa asettamista aina omamme edelle. Tässä meidän kuuluu kilvoitella. Olemme kaikki syntisiä. Minä enemmän kuin sinä. Emme saa vaatia itsellemme mitään. Kaikki kuuluu Kristukselle, jonka ruumis kirkko maan päällä on. Me, Kristuksen mysteerin todistajat, olemme tuo ruumis. Tämä on kristillisen uskon universaali sanoma.
Niin en voi mitään mutta jotenkin ei vakuuta Seppo Simolan kannanotot. Liekö siitä syystä, että tullut kuva hän on itse hyvin liberaali? Oikaiskaa jos olen erehtynyt? Lisäksi ihmettelen missä on kaikkien konservatiivien pappien kommentit? Onko joku pelko vaikuttanut, että pitää laittaa pää pensaaseen? Mielestäni paimenten pitäisi eturintamassa olla puolustamassa myös näkyvällä tavalla kirkon tunnustusta ja Raamatun arvovaltaa. Kristitty joka on uudestisyntynyt ”ei ole saanut pelkuruuden henkeä vaan voiman ja rakkauden Hengen”.
Kyselet, missä konservatiivit papit lumuilee?
YLE haastatteli perjantain homolain äänestyksen jälkeen ihmisiä Mikkelin torilla ja kyseli heidän mielipiteitään. Eräs vanha mies, joka esitteli itsensä sotillaaksi sanoi tietävänsä mitä ajattelee, muttei halunnut (lue uskaltanut) kertoa sitä YLEn haastattelussa. Suomalainen mies. Sotilas. Peloissaan homomielipiteestään – sehän voisi olla vaikka vihapuhetta. Mihin meidät on mediamyllyssä sekoitettu?
Nii….in. Konservatiivipapit. He ovat vaikeassa tilanteessa. Ei voi muuta sanoa.
Sellaisia pappeja tuntuu lytyvän vain naapurikirkkokunnista ja jumalanpalvelusyhteisöistä.
Eero,
Simolan jutut voi jättää omaan arvottomuuteensa. Tiedämme molemmat muutaman K24 -vuoden kokemuksella, mistä (ja kuinka syvältä) hänen juttunsa tulevat.
Villi veikkaukseni on, että joudut sinäkin, Eero, etsimään uuden työnantajan muutaman vuoden kuluttua. Ei syytä kuitenkaan huoleen, palaville veljille on aina työtä Jumalan vainioilla.
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen kertoo tämän aamun Keski-Uusimaa lehdessä seuraavaa: ”
Evankelisluterilaisen kirkon torstaina pidettävä piispainkokous ei käsittele kirkon suhdetta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon. Näin suuria periaatekysymyksiä ei tuoda piispainkokoukseen tuosta vain. Sukupuolineutraalin avioliiton käsittely tullee ajankohtaiseksi kirkon hallintoelimissä siinä vaiheessa kun avioliittolakia muutetaan. Ensimmäinen kirkollinen lausuja lienee Kirkkohallituksen täysistunto siinä vaiheessa kun valtiovalta pyytää lainvalmistelun yhteydessä kirkolta lausuntoa. Yksittäisten kirkon jäsenten tai edes kirkon johtohahmojen lausunnot eivät kuitenkaan välttämättä ole yhtä kuin kirkon virallinen kanta. Lopulliset linjaukset tapahtuvat aikanaan kirkon hallintoelimissä, piispainkokous lausuu oppia koskevan mielipiteensä ja kirkolliskokous tekee päätökset.”
Näin siis Jyri Komulainen kertoo tapahtumien kulusta jatkossa.
Sehän tässä ihmetyttää, että kirkossa edes vaivaudutaan miettimään avioliiton romuttamista. Kirkon kannanoton pitäisi olla yhtä selvä kuin ortodokseilla tai katolisilla. Avioliittoasiassa ei ny vaan ole mitään neuvoteltavaa tai muuta pähkäiltävää.
Romppanen: ”Kirkon kannanoton pitäisi olla yhtä selvä kuin ortodokseilla tai katolisilla. Avioliittoasiassa ei ny vaan ole mitään neuvoteltavaa tai muuta pähkäiltävää.”
Ellet nyt satu tietämään, niin ortodokseilla ja paavinporukalla avioliitto on sakramentti, jota se ei Lutherin kirkolla ole. Se on pikkuisen eri asia ja vaikuttanee myös kannanottoon siitä pitäisikö ev.lut. kirkon luopua koko vihkimishommista vai ei.
Välittävää linjaa ei ole. On vain valittava kahden ensimmäisen vaihtoehdon välillä, sillä pään paneminen pensaaseen on häpeällisin ratkaisu.Sen sijaan olisi paras muistaa, miksi me olemme luterilaisia. Tunnustuskirjojen mukaan luterilaisuuden ydin on evankeliumissa kristuksessa ja sakramenttien (ehtoollinen = messun viettäminen) toimittamisesta. Ne ovat tunnustuksen mukaan niin keskeisiä, että voimme jopa hyväksyä yhteyteemme kenet tahansa, joka on näistä asioista samaa mieltä kanssamme. Olisiko aika hylätä pikkuasioiden tekeminen pääasioiksi? Olisiko aika lopettaa siivilöimästä hyttysiä ja nielemästä kameleita?
Homojen siunaaminen avioliittoon – pikkuasiako?
Mikä on sitten sinulle iso asia? Painovoimalain purkaminenko?
Myönnetään, en pidä Simolasta. En nimittäin saa hänen jutuistaan tolkkua. Jokin vimma esittää kirkko yleispätevän höpinän tietä ihan siis jokaisen jutuksi ei mene tuota tietä perille. Kirkon jännite kansankirkkoperiaatteen ja pietistisen herätyskristillisyyden välillä yritetään puhua tyhjäksi vaikka se on ollut siellä vähintään koko itsenäisyytemme ajan eikä tee hievahdusta lähteäkseen. Kirkko&kuponki ponnistelee kohti yleislehdistöä aika turhaan. Se on kuin onkin kirkon ja voisi toisinaan sen muistaakin. Ellei halua julistaa voisihan sitä opettaa, Simolan omat mielipiteet eivät kiinnosta ketään.
Itseäni kiinnostaa myös minimaalisen vähän tuon maksimaalisen kirkkomediavallan omaavan omahyväisen besserwisserin henkilkohtaiset mielipiteet. Lähtisi eläkkeelle.
Kirkon lehden tulisi tosiaan poiketa enemmän kaupunginosien ilmaisjakelulehdyköistä.
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen toteaa edellä siteeraamassani artikkelissa, että kirkon ääni ei ole kenenkään yksityisen ihmisen ääni, ei siis Simolan äänikään.
Hmmm… Simolan ääni on kai kirkon ja kaupungin ääni, mutta…
Luin Simolan pääkirjoituksen kokonaisuudessaan, eikä se ollut läheskään niin neutraali kuin mitä yllä olevan katkelman perusteella voisi olettaa. Ensin Simola käsittelee näennäisen puolueettomasti kolme eri vaihtoehtoa, mutta pääkirjoituksen loppua kohti hän kuitenkin itse liputtaa varsin selvästi kakkosvaihtoehdon eli myös homoparien kirkollisen vihkimisen puolesta. Aika mielenkiintoista on sekin, ettei koko pääkirjoituksesta löydy ensimmäistäkään teologista argumenttia; kaikki näyttää pyörivän sen ympärillä, mikä ratkaisu olisi mahdollisimman monen ihmisen kannalta mahdollisimman kiva.
Simolan kirkosta Jumala on poistettu tarpeettomana.
Tärkeintä siellä on että kaikilla ihmisillä on kivaa.
”Aika mielenkiintoista on sekin, ettei koko pääkirjoituksesta löydy ensimmäistäkään teologista argumenttia… ”
Kirkon on luultavasti pakko jossain vaiheessa hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja tarjota niille sama arvostus ja kohtelu kuin heteroliitoillekin. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä pienemmällä jäsenkadolla selvitään.
Simolan kirjoitus pohjustaa tietä tälle muutokselle. Kyllä niitä teologisia argumenttejakin vielä nähdään. Siitä uskaltaisin vaikka lyödä pienen vedon 😉
Lahtinen: ”Simolan kirkosta Jumala on poistettu tarpeettomana.”
Ei olematon voi olla tarpeellinen sen enempää kuin tarpeetonkaan.
Kimmo, korjaan ”näkymätön” ei ”olematon”. Jumala kyllä on, vaikka ei näy. Olisikohan sinuakaan olemassa ellei olisi Luojaa, Jumalaa?
Salme: ”Kimmo, korjaan “näkymätön” ei “olematon”
Korjataan sitten: Ei näkymätön voi olla tarpeellinen sen enempää kuin tarpeetonkaan.
Salme: ” Jumala kyllä on, vaikka ei näy”
Niinhän sinä luulet. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti.
Salme: ”Olisikohan sinuakaan olemassa ellei olisi Luojaa, Jumalaa?”
Olisi. Oli minulla isä ja äiti. Hyviä olivatkin, molemmat valitettavasti jo vainaita.
Kimmo, niin mutta kun mennään ajassa taaksepäin niin ne esi-isä ja esi-äiti ovat Adam ja Eeva. Onhan todistettukin, että jokaisen naisen DNA johtaa yhteen ja samaan alkuun.
”… kun mennään ajassa taaksepäin niin ne esi-isä ja esi-äiti ovat Adam ja Eeva.”
Jospa nyt kuitenkin muistetaan, että tämä on todistettu ainoastaan Raamatussa 😀
Miten niin ainoastaan Raamatussa? Hei, kaveri.
No hei. Missä muualla sitten?
Salme: ” esi-isä ja esi-äiti ovat Adam ja Eeva.”
Olikos se just se sama pariskunta, joka tupsahti 6000 vuotta sitten Tellukselle ja jonka poika Kain (eikös se Abel kuollut veljensä murhaamana) alkoi tehdä lapsia äitinsä tai mahdollisten myöhemmin syntyneiden sisartensa kanssa? Semmoista sisäsiittoista sakkia taisivat olla.
Joo, ja lehmät lentää.