Tiedän, aihepiiriä on jauhettu jo aika hyvin eri puolilla, mutta eräs näkökulma on jäänyt jotenkin muiden kysymysten varjoon. Koska sillä on minusta selkeä yhteys kristilliseen uskoomme, niin postaanpa sen tänne. Myönnän olevani hitusen idealisti tässä asiassa, mutta ihmettelen vellovan keskustelun luonnetta. Minusta asia on juridisesti katsoen lopen aika yksinkertainen – ainakin periaatetasolla. Kristillisen uskon näkökulmasta asian pitäisi olla vielä selkeämpi. Tässä yhteydessä piispojemme kannanotot ovat olleet minusta hyvin linjassa sen kanssa, mitä seuraavaksi esitän.
Minua on nimittäin alkanut risoa asioiden sekoittuminen. Ihmis- ja rikosoikeudelliset asiat näet sotkeutuvat hankalasti toisiinsa. Kristillisestä vinkkelistä yhteiskunta voidaan nähdä lain ja evankeliumin kautta. Evankeliumi on tullut yhteiskunnassamme lihaksi kaikkena laupeudentyönä ja hädänalaisten auttamisena, ja virkavalta huolehtii lain (ties kuinka monennesta) realisoinnista niin, että osaamme elää ihmisiksi. Kumpikin kuuluu kaikille maanpiirin asukkaille, Suomessa tasavaltamme virkakoneisto huolehtii siitä, että kaikki kansalaiset ovat molemmista osallisia.
Oikaiskaa te juridiikan alallla sivistyneemmät, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni perusoikeudet kuuluvat kaikille riippumatta siitä, millainen rikosrekisteri kansalaisella on. Perusoikeudet linkittyvät perustuslakiin ja jokaiseen Suomen kansalaiseen ilman mitään poikkeuspykäliä. Jos siis ISIS-vaimo tai vaikkapa ISIS-taistelija haluaa tulla kotiin, hänellä on Suomen kansalaisena siihen luovuttamaton oikeus. itse asiassa konsulipalvelulaki velvoittaa viranomaiset vieläpä avustamaan tilanteessa järjestämällä tarvittaessa väliaikaiset matkustusasiakirjat ja matkaliput (joiden aiheuttama kustannus pitää maksaa kylläkin takaisin). Tämä siis koskee niitä henkilöitä, jotka itse haluavat tulla. Samojen perusoikeuksien mukaan ketään ei väkisellä tuoda, jollei hän halua. Tässä EI ihmisen hyvyydellä tai huonoudella ole mitään väliä, mikä on syvästi kristillinen lähtökohta. Hädässä olevaa on autettava riippumatta siitä, ansaitseeko hän sen vai ei. Tähän kohtaan sopii harvinaisen hyvin vanha slogan: What would Jesus do? Sitä sopii märehtiä tämän asian ääressä, ihan oikeasti. Vaikka esim. kouluampuja olisi tappanut linja-autollisen ihmisiä, hänet viedään silti haavoittuneena sairaalaan ja hoidetaan terveeksi. Näin olemme oppineet, että on yksinkertaisesti oikein. Ja tämän ajatuksen lähde on nimenomaan kristillinen usko ja siitä nousevat eettiset periaatteet.
On aivan oma tarinansa sitten, mitä tapahtuu Suomeen saavuttaessa. Jos on syytä epäillä, että tulija on syyllistynyt riittävän vakavaan rikolliseen toimintaan, hänet voitanee ottaa tutkintavankeuteen muitta mutkitta, ja tästä voidaan käynnistää rikosoikeudellinen prosessi. Samalla vastuu lapsista siirtyy sosiaaliviranomaisille. Jos huostaanotolle on riittävät perusteet, se voidaan tehdä tämän prosessin jatkumona. Lienee tässä prosessissa raskauttavaa, jos äiti on vienyt lapset sotatoimialueelle vaarallisiin oloihin. Muuten äidin ja lapsen sidettä ei voi katkaista. Siihenkin tarvitaan riittävät, lakituvassa pitävät perusteet. Kyse on normaaleista juridisista prosesseista, jossa etsitään näyttöä ja esitetään sitä oikeusistuimelle, joka sitten päättää mahdollisesta rangaistuksesta. Se on sitä lain yhteiskunnallista käyttöä.
Olen luullut kaikki nämä vuodet, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti syytön, jollei toisin todisteta. Kuvittelisin tämän koskevan kaikkia ihmisiä, jopa ISIS-vaimoja. Ensin on osoitettava syyllisyys, ja sen perusteella voidaan määrätä rangaistus. On pystyttävä toteennäyttämään terroristinen toiminta. Tiedän, että se ei ole näissä tapauksissa kovin helppoa, koska olot ovat olleet kaoottiset, naisten pukeutuminen hankaloittaa tunnistamista jne. Mutta tämä ennalta tiedetty vaikeus ei voi olla syy estää ihmis- ja perusoikeuksia toteutumasta näiden ihmisten kohdalla.
Tokihan ymmärrän sen, että nämä ihmiset saattavat olla turvallisuusriskejä. He liittyvät siihen muutaman sadan hengen joukkoon, joita turvallisuusriskeinä seurataan maassamme jo valmiiksi – kenties sillä erotuksella, että he käyvät rajaviranomaisten haastattelut ja tutkinnan läpi, mikä helpottaa verrattuna näihin, joita ei ole kenties koskaan otettu kiinni. Silti riski jää, se on selvä.
Tässä kohdassa on palattava arvoihin. Ovatko arvot sellaisia, jotka ovat tiukan paikan tullen kaupan? Kuinka pitkälle olemme valmiit sitoutumaan niihin? Vai onko niin, että ne eivät koske kaikkia yhtäläisesti – ainakaan silloin, jos se aiheuttaa minulle ongelmia? Tässä kristillinen arvomaailma lienee varsin vastaansanomaton. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, ja jokaiselle kuuluu armon evankeliumi ja syntien anteeksiantamus, jos hän haluaa sen vastaanottaa. Tästä nousten meidän on palveltava rakkaudella kaikkia. Ei Jeesuskaan sanonut, että alastomia, janoisia ja vankilassa olevia tulisi auttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat syyttömiä tilanteeseensa.
Siispä jopa ISIS-vaimoille kuuluu sekä laki että evankeliumi, ja ne on pidettävä tässä erillään!
Hämmästyttävää kuinka yhdentoista pikkulapsen äidin kohtalo voi herättää pelon siitä että nyt ollaan vaarassa tuoda terrorismia Suomeen.
Tähän asti Suomi on säästynyt todelliselta , suunniteltua terrori-iskuilta. Turun tapaus, missä turhautunut mies juoksee amokin tapaan, oli tuskin todellinen terroritapaus vaikka se mielellään kuvattiin sellaiseksi.
Terrorismin pelkoon tosiasia ,kaikki siitä käyty keskustelu todistaa sen. Mutta toistaiseksi ainoat suomalaiset terrorismin uhrit ovat nuo yksitoista äitiä, heidän lapsensa ja heidän tapetut miehensä.
Hyvin nuoret , puutteellisesti kouluja käyneet naiset, jotka ovat riippuvaisia miehistänsä, seurasivat miehiään ymmärtämättään niitä tosiasioita joita he tulevat kohtaamaan sotatilanteissa. Totta kai he tekivät parhaansa sopeutuakseen olosuhteisiin. Yhtälailla he olivat lojaaleja miehiensä ideologiselle valinnalle. Nyky tietojen mukaan heidän roolinsa oli olla ”kotiäitejä”, siis tavalliseen tapaan hoitaa kotitaloutta, millaista se sinnen noissa olosuhteissa olikin.
En ole tippaakaan hämmästynyt siitä ,että he ovat ilmaisseet epävarmuutta halustaan palata Suomeen. Heillä on vaistomainen tunne siitä ,että heillä tulee olemaan vaikeuksia pitää kiinni lojaalisuudestaan kaatuneitten miehiensä ideologiasta, salfitisesta islamin tulkinnasta, Suomessa. Samoin että paluu herättää uhan lasten huostaanotosta. Miestensä, uskonsa harjoittamisen ja lasten menetys yhteensä merkitsee sitä ,että heidän identiteettinsä rakennusainekset katoavat ja seurauksena on tyhjyys aikaisempien sotavammojen lisäksi. He ovat sodan ja terrorismin suomalaisia uhreja.
Voi olla että jotkut heistä hautovat ajatusta sotansa jatkamisesta lojaalisuudesta aikaisempaa elämän valintaansa kohtaan. Uhka sille ,että he ryhtyisivät oma-alloiteisesti terroitekoihin, tulee mahdolliseksi jos heiltä viranomaisten toimesta riistetään kaikki. Sellainen merkitsee kaiken elämässä olevan arvokkaan ja merkityksen menettämistä. Tällöin yhteiskunta on provosoinut esiin mahdolliset terrorismi toimet.
Emme vielä tiedä miten tämä kaikki päättyy mutta kon hyvä muistaa ketkä ovat ne terrorismin uhrit jotka koskevat Suomea. Yksitoista äitiä ja heidän lapsensa.
Markku Hien, aika monet Isis-naiset tiesivät mitä he tekevät. Käsittämätöntä että teet terroristijärjestön jäsenistä terrorismin uhreja.
Hyvä kirjoitus, josta seuraa paljon pohdittavaa. Minulta puuttuu juridinen osaaminen, jos moni muukin. Jos tämä olisi juridisesti noin selkeä asia, kuin arvelet, luulisi, että asia olisi esitetty julkisesti noin. Kaikki tuodaan, jotka haluavat ja siihen on velvoite ja oikeus. Onko konsulipalvelulaki noin yksioikoinen? Pitäisikö ihmisiä tuomita siellä missä rikos tehdään? Selvää on, että näyttö puuttuu melkein jokaisessa tapauksessa ja sen saaminen on jopa mahdotonta. Mutta mitä tekisi Jeesus? Jos tulijalla onkin pahat mielessä ja muut saavat siitä kärsiä. Kristillisestikin kysymys on hankala ja yksi vastaus tuskin riittää. Case by case menisi Jeesuskin, veikkaan. Ihmisoikeudet, rikosoikeus ja evankeliumi eivät ole toisistaan erillään olevia asioita? Tähän perään iso kasa kysymysmerkkejä perään. Hankalaa on.
Heikin innoittamana liitän keskusteluun Tapani Mörttisen kolumnin ylen sivuilta eilen.
https://yle.fi/uutiset/3-11119381
En oikein tiedä miten asiantuntija (ja millä alalla) Mörttinen on, mutta mielestäni menee yksiin tämän blogin intention. Erityisesti hänen lainaamansa RKP:n arkkitehtikansanedustajan osalta.
Miksi tämä on niin vaikeaa, johtunee siitä että perussuomalaiset uhkaa Suomea enemmän kuin terroristit, tai ainakin sitä pelätään ainakin yhtä paljon. Ja myös koska käytännön operaatio on niin sensitiivinen että täytyy pitää senkin takia suu supussa.
”Miksi tämä on niin vaikeaa, johtunee siitä että perussuomalaiset uhkaa Suomea enemmän kuin terroristit, tai ainakin sitä pelätään ainakin yhtä paljon.”
Täsmälleen näin.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006349385.html?
”Niin kokoomuksen kuin koko opposition käytökseen on yksi selitys ylitse muiden: perussuomalaisten kannatuksen kasvulle ei näy rajaa, ja pelosta heitä kohtaan on tullut useassa puolueessa tärkein aate.
Pelon valtaan joutuneet poliitikot kuvittelevat pelastuvansa matkimalla ja tukemalla perussuomalaisia. Siinä kilvassa he eivät voita ikinä. He vain jouduttavat omaa tuhoaan. Omat periaatteet, itsekunnioitus ja muiden arvostus menevät, samoin valistuneimmat ja aatteellisimmat kannattajat. Tilalle ei tule mitään eikä ketään.”
Markku Hien, aika monet Isis-naiset tiesivät mitä he tekevät. Käsittämätöntä että teet terroristijärjestön jäsenistä terrorismin uhreja.