Laki ja se toinen

Viisas ihminen kai sanoi aikoinaan: Laki mua ennen ollut jälkeheni jää! Tänään taasen eduskunta ahkeroi ja sääti lakeja niinkuin sen tehtäviin kuuluu. Joka vuosi ja ilmeisesti joka viikko säädetään tai muutetaan lakeja.  Lain uusimisperusteeksi riittää, kun se on kymmentä vuotta vanhempi noin suurinpiirtein. Se on jo kummajainen, jos löytyisi viisikinkymmentä vuotta vanha laki. Moni asia on tietysti muuttunut, mutta onko kuitenkaan niin kaikki? Sen ymmärrän, että liikenneturvallisuuteen on säädettävä määräyksiä, jotka parantavat kasvavan liikenteen turvallisuutta ja vähentää tarpeettomia uhreja.

Mieleeni tulee vakuuttavasti esiintynyt ministeri, joka väitti, että hoitotakuulaki ratkaisee ongelmamme. Annettiin siis ymmärtää, että määrättyjen päivien sisällä jokainen pääsee hoitoon. Siinä oli vain yksi mutta! Mutta miksi ne jonot eivät lyhentyneet itsestään, jos ne oli lain laatimisella lyhennettävissä? Oliko suoritusporras velttoa? Vanhuspalvelulain piti taata hyvä hoito kaikille hoivaa tarvitseville. Sitten avattiin homma kilpailulle. Laki oli tyrnevästi laadittu ja määrätty, että pitää olla riittävä henkilöstö ja hoivan oltava tasokasta. Eihän kilpailutus koskaan merkitse sitä, että kuka tekee parhaan työn maksoi mitä maksoi! Sehän merkitsee samaa kuin aikoinaan huudettiin huutolaisia tai vanhuksia hoidettiin tuvan nurkassa maksua vastaan.

Kun laki säädetään eikä se toimi, on joku tehnyt väärin ja silloin pitää antaa keppiä.  Kun tänään äänestetty laki alkaa kantaa hedelmää, niin poliitikot ovat ainakin puoliksi vaihtuneet ja vastuu, jota kannetaan on poliittista. Tietääkö joku mitä on poliittinen vastuu? Mikä on se toinen? Markkinajumalan maailmassa se on raha. Laki ja valuutta pitäisi olla tasapainossa. Kumpaakin sopivasti. Jumalan maailmassa se toinen olisi armo, mutta mitä se on? Onko armo sitä varten, että hyvä’ksytään huono suoritus, eli alennetaan normit ihmiselle sopiviksi. Näinkin saatetaan luulla, mutta onko luulo tiedon väärtti tässäkään asiassa? Armon pitäisi olla lempeä opettaja, joka neuvoo paremman tien eli sen oikean, joka on suora ja hyvä käydä.

Päivän kysymys kuuluu: Miten näkyy eduskunnassa se, että 75 prosenttia kansasta kuuluu kirkkoon ja sen lisäksi osa muihin vapaisiin suuntiin? Vai onko Lutherin kahden regimentin oppi niin määräävä, että Mooses on todella Mooses, mutta bisnes on edelleen bisnes??? Olisiko siinä jotain, kun alba on päällimmäisenä, mutta Jeesuksella oli valkoinen kudottu vaate lähinnä ihoa. Albaan viittaavan uskonnollisuuden voi riisua pois, kun aletaan lakeja säätämään, vai olenko jotenkin tulkinnut väärin ajan merkit?

    • Ei sillä niin väliä, vaikkei uskokaan ”kuten kirkko opettaa” kunhan uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja vapahtajana. Vain se ratkaisee viimeisellä rajalla.

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Vanhojakin lakeja on mutta ei minullev kyllä tule mieleen mitään lakia joka alkuperäisenä olisi yli 50 vuotta vanha. Vähintään osittaismuutoksia niihin on tehty.

    Kauppakaari on vuodelta 1743. Siinä on hauskalla kuulostavia pykäliä joista jotkut ainakin muodollisesti ovat vielä voimassa. Yksi kuuluu näin:.

    ”Jok lainaa toiselta jotakin, hengetöntä tahi elävätä, antakoon sen takaisin yhtä hyvässä kunnossa kuin sai. Lainakalua älköön laskettako pahenemaan.” ??

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.