Kirkolliskokouksesta uutisoitaessa tuli tämä asia esille. Laista siirrettäessä asioita järjestykseen tarkoitetaan julkisesti sitä, että laki on muutoksille jäykkä siksi muutokset eivät ole niin nopeita toimittaa. Esityksiä tehtäessä asia esitetään niin hyväksi ja miellyttäväksi, että vain pahkapää vastustaa ajatusta.
Kun muutokset tehdään helpoiksi, niin asetuksista tulee päiväperhosia eikä ole kohta mitään pysyvää ajatusta. Näin tehdään nurkanvaltaamiset helpoiksi ja monet ihmiset odottavat pelolla mitä maanpiirissä taas tänään tapahtuu. Jos yksi usein käytetyistä perusteista on se, että asia on jo kolmekymmentäkin vuotta vanha. Ovatko arvotkin vain päiväperhosia eikä ole mitään pysyvää.
Nurkanvaltauksesta on esimerkki jo Raamatussa, kun sanotaan, että suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Oliko se hyvä? Oli tietysti, jos seuraavaa vaihetta ei olisi tullut. Papisto esitti oman agendansa miten Kristittyjen tulee palata Moseksen uskoon ainakin osittain ja pakanakristityille pitää laittaa samat rätingit eteen.
Se nurkanvaltaus johti siihen, että Paavali päätyi lopuksi mestattavaksi Roomaan. Ei ollut Jerusalemin wanhimmilla voimaa sotia puhtaan opin puolesta. Kompromissit alkavat pienestä, mutta yleensä johtavat orjuuteen.
Kirkkojärjestys ei ole kirkkolakia tulkitseva alemmanasteinen säädös, kuten asetus yhteiskunnallisessa lainsäädännössä. Kirkkojärjestys on kirkon oma toimintaperusta, johon millään ulkopuolisella taholla ei ole vaikutusta, ei edes veto-oikeutta. Näin juuri tämä kirkon omassa koneistossa säädetty säädöstö antaa kirkon toiminnalle sitovat ohjeet, joista poikkeaminen merkitsee asettumista kirkon ulkopuolelle.
En niin ajatellutkaan, mutta laki pitää säätää eduskunnassa ja järjestys on kai kirkolliskokouksen käsissä.