Perjantaina 28.11. eduskunta äänesti kansalaisaloitteen pohjalta avioliittolain mahdollisesta muutoksesta. Aloite sai eduskunnan enemmistön äänin 105-92. Eduskunnan suuri valiokunta äänesti lakialoitteen puolesta 3.12. joten lakimuutoksen toteutuminen näyttää etenevän. Asiaan liittyneen kohun vuoksi lähetin seurakunnan työntekijöille ”paimenkirjeen” tueksi ja ohjeeksi. Tämä kirjoitus on muokattu sen pohjalta.
Äänestyspäätös ja mahdollinen tuleva lopullinen päätös lakimuutoksesta on eduskunnan eli yhteiskunnan lakimuutos, joka ei tarkoita välittömiä seurauksia kirkollemme. Kirkossa asia voi johtaa keskusteluun avioliiton ymmärtämisestä. Se voi mahdollisesti tuoda asiaan liittyviä aloitteita kirkon hallinnon käsittelyyn. Tällaisia ei ole tietenkään vielä tiedossa. Yhteiskunnallinen lakimuutos tullee toteutuessaan voimaan vuonna 2017.
Edelliseen liittyen kirkkomme käsitys ja opetus avioliitosta ei ole muuttunut vaan se on edelleen miehen ja naisen liitto, jonka ihanteena on elämänmittainen sitoutuminen. Kirkon vihkimiskäytäntö ja avioliittojen kirkollinen siunaamiskäytäntö ei nyt muutu. Lisäksi meillä on ohje mahdollisuudesta rukoilla samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja puolesta.
Samalla on korostettava, että seurakunnan toimintaan ja jäsenyyteen ovat tervetulleita kaikki ihmiset taustasta riippumatta, kaikki erilaiset ihmiset. Kaikkia kutsutaan parannukseen ja armon omistamiseen, uuteen elämään. Kirkossa puolustamme jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Torjun ja torjumme kaiken ihmisten erottelun heidän taustansa vuoksi.
Kirkon toiminnassa, esimerkiksi rippikouluopetuksessa törmätään mahdollisen lakimuutoksen nuorissa nostamiin kysymyksiin, joita heillä kyllä on jo tällä hetkellä. Niihin kannattaa varautua ja työntekijöillä on viisautta ja taitoa keskustella niistä. Nuorten kysymyksiä ja näkemyksiä tulee kuunnella aidosti.
Lakialoite, sen käsittely ja muiden muassa poliitikkojen ja piispojen lausunnot asiasta ovat herättäneet paljon ihastusta ja vihastusta. Kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä lyhyenä aikana, mikä on surullista todettavaa. Kirkon johdon ”ulostulo” asiassa oli valitettavasti suunnittelematonta eli tapahtui viestinnällinen virhe. Toisaalta on todettava, että erilaisia painotuksia on ollut jo ennen asian käsittelyä.
On selvää, että seurakuntamme jäsenissä ja työntekijöissä on asiasta eri tavoin ajattelevia. Kehotan siksi kaikkia malttiin ja erilaisten näkemysten kunnioittamiseen. Jokaisella voi olla asiasta oma näkemys, mutta kirkon työntekijän ei ole soveliasta leimata esimerkiksi piispojamme tai kirkkoamme. Sama koskee mielestäni kirkon jäseniä ja kaikkia kristittyjä. Monet piispat, mm. Häkkinen ja Vikström vetoavat yhdessä kirkon yhtenäisyyden puolesta. Kirkkomme hyvä perustyö on jatkunut ja jatkuu tästäkin kohusta huolimatta evankeliumin hengessä ja hyväksi.
Kirkon työntekijöiden tehtävä on kuunnella ihmisiä ja rohkaista heitä pysymään kirkon jäseninä. Kirkon työntekijän tehtävä on tukea myös silloin, jos ihminen katsoo ainoaksi mahdollisuudeksi erota kirkosta. Siihen ei pidä ketään kuitenkaan rohkaista. Kirkon jäsenyydessä on kysymys liittymisestä kirkon yhteiseen uskoon ja lopulta turvaamisesta kolmiyhteiseen Jumalaan. Kirkon jäsenyyden jättäneitä kutsumme liittymään takaisin tähän uskon, toivon ja rakkauden yhteisöön.
Olen ollut itse hieman kyselevällä mielellä siitä, onko tarpeen ja viisasta ottaa asiaan julkisesti kantaa. Asiaa ei pidä ”lakaista maton alle”, mutta tällä hetkellä asiasta kiivailun ja kiistelyn välttäminen on tarpeen. Monien tunteet ovat pinnassa ja asiasta jotakin lausuminen ymmärretään puolin ja toisin yleensä enemmän tai vähemmän väärin. Vaikeilla ja herkillä asioilla ”elämöinti” ei johda mihinkään hyvään. Ainoastaan rauhallinen dialogi ja toinen toistensa kuunteleminen auttavat eteepäin.
Kutsun siksi seurakunnan työntekijöitä, seurakuntalaisia ja jokaista sekä adventin iloon että adventtipaastoon, jossa etsimme hiljaisuutta, jouluun valmistautumista ja toinen toistemme kunnioittamista, jossa etsimme sitä mikä yhdistää eikä sitä, mikä erottaa. -Hyvää ja siunattua adventtiaikaa!
Toivo Loikkanen
Kylväjän väki on uskollista ja joukko näyttää lisääntyvän. Liekö syynä kirkossa käytävä jatkuva vääntö milloin mistäkin aiheesta, mikä luo turvattomuutta kirkon jäseniin, jotka etsivät vakaata ja turvallista ympäristöä.
Ei vääntö ja kiivas keskustelu itsessään karkottaisi ihmisiä kirkosta, ellei vääntöä käytäisi johtuen evankelisluterilaisen kirkon lipsumisesta Raamatun vastaisiin opetuksiin ja tulkintoihin. Kirkon luopumus on se, joka ihmiset kirkosta karkottaa, mutta onneksi kirkolla on herätysliikkeitä joihin pelastautua uppoavasta kirkkolaivasta.
Olet sinä kyllä ammattilainen työssäsi! Tuskin paremmin voisi asemassasi kirjoittaa.
Joo, on kyllä todella viisaasti kirjoitettu ja ohjeistettu.
Jori minun mielestä ihan tavallista tekstiä jota kirkkoherran asemassa olevan vähänkään paimenen mielenlaadulla odottaa kirjoittavan Toivo on kyllä yrittänyt kulkea kultaista keskitietä ja sanonut toisaalta kantansa mitä mieltä on mutta samalla pyrkinyt olematta hämmentämässä keitosta jotta kirkosta eroaminen pysähtyisi. Ihan hyvä paimenkirje. Toisaalta epäilyttää voidaanko enää tätä Raamatun vastaista kehitystä pysäyttää. Jarruttaa ainakin luonnollisesti voidaan
Eero: ”Jarruttaa ainakin luonnollisesti voidaan”
Kerropa keinosi.
Kimmo, miksi sinä et koskaan kommentoi mitään itsenäisiä omia ajatuksia vaan aina tölväilet toisten kommenttien perään jotain halveksivaa? Tuo tapa on trollausta.
Salme: ”tölväilet toisten kommenttien perään jotain halveksivaa? Tuo tapa on trollausta.”
Miksi siis trollaat.
Miksi minun kommenttini ja kysymykseni ovat muka trollaamista? Tässä tapauksessa kysyin vain Eeron keinoja Raamatun vastaisen kehityksen jarruttamiseksi, kun hän väittää kehityksen kulkevan sellaiseen suuntaan. Kuvitteleeko hän mahdollisesti, että uskonnollisin perustein voidaan vaikuttaa maallisen lainsäädäntöön? Ei voida ainakaan Suomessa.
Salme
Tuosta trollaamisesta vielä. Miksi sinä katsot asiaksesi jonkin sortin nettipoliisina puuttua toisten ihmisten tapaan kommentoida? Käsittääkseni täällä on ihan toimiva ylläpito, joka pitää asiattoman kommentoinnin kurissa ilman sinun huolenpitoasikin.
Ja jokainen vastaa itse kirjoittamisistaan.
Kimmo, odotan edelleen sinulta ihka oikeita sinun itsesi miettimiä kannanottoja esillä oleviin asioihin.
Haluan tunnustaa suuren syntini, jota todella kadun. Se on se, että jo pienestä pitäen tulkitsin Raamattua niin, että Raamatun tärkein käsky on Rakkauden kaksoiskäsky, mistä syystä aloin jo ennen murrosikää ”leikkiä Mathilda Wredeä” kuten isämme asiaa luonnehti, enkä uskonut vanhempanakaan ystäväpiiriimme kuulunutta itseäni viisaampaa, joka kehotti ”heittämään maapallon pois hartioilta” kuten muutkin tekevät.
Olen tuhlannut elämäni pyrkimällä auttamaan heitä, jotka tämä kohti reality-viihtymistä, pornomessuja ja kirkkohääbilettämisiä kulkeva puoluejärjestelmän ohjaama kirkko puoluejärjestelmän mukana kulkee. Tästä eteenpäin tulen tekemään ”parannuksen”, enkä enää tunkeudu viihtymisalueellenne.
Jos hieman tekee hakuja eri sivustoilta, missä käsitellään avioliittonäkemyksiä voi vain todeta, että kristillinen avioliittonäkemys on suomalaisessa yhteiskunnassa pääosin jo menetetty. Se, mitä Massachusettsin osavaltiossa homoliittolain seurauksena on tapahtunut niin sama trendi on jo ollut pitkään nähtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka sukupuolineutraalia avioliittolakia ei ole vielä pantu täytäntöön. Käytännössä elämme jo jälkikristillisessä maailmassa. Vaikka se on tosiasia, se ei muuta miksikään Jumalan sanan totuutta avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen liittona. Siinä kristittynä myös pitäydyn, enkä siitä myöskään peräänny. Virallisella opilla ei tässä asiassa näytä olevan enää väliä evl-kirkolle itselleenkään (piispa Häkkistä lukuunottamatta) ainakaan siinä määrin, että arkkipiispa Mäkinen olisi pysynyt vuoden 2010 mietinnössä, vaan hän vaatii jo nyt sen julkista avaamista. Ei tarvitse olla erityisen suuria ennustajanlahjoja todetakseen, että ennemmin tai myöhemmin evl-kirkko siunaa henkilöt A ja B avioliittoon. Kuten Juha Ahvio kirjassaan ”Miten tähän on tultu” toteaa: ”Kyse on loppujen lopuksi siitä, että rousseaulais-marxilainen konstruktivismi käy avointa sotaa Jumalan luomisjärjestyksiä ja kymmenessä käskyssä ilmaistua Jumalan moraalilakia vastaan.”
Kosti Vasumäki :”Käytännössä elämme jo jälkikristillisessä maailmassa. Vaikka se on tosiasia, se ei muuta miksikään Jumalan sanan totuutta avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen liittona.”
Totta on, että elämme jälkikristillisessä yhteiskunnassa, mutta mielestäni seksuaalivähemmistöjen oikeudellisen tasa-arvoisuuden hyväksyminen ei ole este kristillisyydelle, vaan se, että kristillisestä avioliitosta on evl.kirkon ”hiljaisella hyväksymisellä” tehty jotain muuta kuin elinikäinen liitto, jossa sitoudutaan Rakkauteen (agape) ja myös omien vajavaisuuksien ylittämiseen, että perhe todella olisi yhteiskunnan perusyksikkö.
Ortodoksit, joilla myös miehen ja naisen välinen avioliitto on yksi sakramenteista, vielä ainakin yrittävät noudattaa kestävän avioliiton periaatetta.
Samoin katoliset.
”Ortodoksit, joilla myös miehen ja naisen välinen avioliitto on yksi sakramenteista, vielä ainakin yrittävät noudattaa kestävän avioliiton periaatetta.”
Jes. Toisaalta kirkolla on oma kaavansa myös toista ja kolmatta avioliittoa varten. Ja moni ortodoksi tietenkin kannattaa maallisen avioliittolainsäädännön uudistamista nyt hyväksyttyyn suuntaan.
Tenka Ksenia Issakainen :”Toisaalta kirkolla on oma kaavansa myös toista ja kolmatta avioliittoa varten.”
Yes, ja toisen avioliton kaavassa sanotaan mm. näin :””Anna heille publikaanin kääntymys, syntisen naisen kyyneleet, ryövärin tunnustus, että he koko sydämestään katuvina yksimielisyydessä ja rauhassa Sinun käskyjäsi täyttävinä tulisivat otollisiksi taivaalliseen valtakuntaasi. Sillä Sinä olet kaikkien huoneenhaltija ja Sinulle, Isä, Poika ja Pyhä Henki, me kunniaa kohotamme nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”
Vasumäki: ”Käytännössä elämme jo jälkikristillisessä maailmassa”
Semmoista se on. Tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy. Onneksi.
”Tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy.” Tällainen kehitys ei ole vielä ilmennyt Kimmon itsensä kommentoinnissa.
Salme: ”Tällainen kehitys ei ole vielä ilmennyt Kimmon itsensä kommentoinnissa.”
Miksi trollaat? Minun henkilöni arviointi tai kirjoitteluni analysointi ei kuulu sinun tehtäviisi.
Kimmo,
minä vain harjoitan sitä samaa mitä sinä itse jatkuvasti teet. Nyt huomaat, miten ikävältä se tuntuu heistä, joihin kohdistat vähättelevät arviosi heidän kommenteistaan.
Salme: ”minä vain harjoitan sitä samaa mitä sinä itse jatkuvasti teet.”
No kaikin mokomin vaan minun puolestani, jos saat siitä jotain tyydytystä. Eipä se minua häiritse.
Huomenta! Pitäydyn avioliitto ym seksuaalietiikkaan liittyvissä käsityksissä perinteisessä avioliittotulkinnassa miehen ja naisen välisenä avioliittona. Itse en koskaan tule näitä enkä muitakaan näkemyksiäni muuttamaan koska ne on vain ainoastaan Raamatun ja Jumalan Sanan ja tahdon mukaisia. JÄÄN NYt KOMMENTTITAUOLLE. Hyvää joulun odotusta kaikille. PS. Näkemyksiäni en pyydä anteeksi mutta sitä pyydän anteeksi ettei aina malta tarpeeksi taidollisesti ilmaista näkemyksiään tärkeissä teologisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa.
”Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. – – – Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen. – – – Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi,” Näinkin Raamattu kuvaa avioliittoa.
Martti Pentti, mitä tekemistä tuolla kuvauksella on meneillään olevan avioliittolainsäädännön kanssa?
Salme Kaikusalo:
”Martti Pentti, mitä tekemistä tuolla kuvauksella on meneillään olevan avioliittolainsäädännön kanssa?”
Voi Salme. Tuolla Martti Pentin kommentilla on paljon paljon suurempi ja merkittävämpi yhteys uuden avioliitolainsäädännön kanssa kuin arvaatkaan. Kaikkien kristillisten kirkkojen suurin ongelma nykypäivänä on niiden patriarkaalisuus ja miesvaltainen perinne, jota täälläkin puolustetaan henkeen ja vereen. Homoseksuaalisuuden ongelma kirkoissa ei ole suurin ongelma, mielestäni paljon suurempi ongelma kirkoissa on nimenomaan niiden patriarkalisuus ja patriarkaalinen perinne, josta yritetään viimeiseen saakka pitää kiinni. Mitä tasa-arvoisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä suuremmaksi patriarkalisuuden ongelma kirkkojen sisällä kasvaa. Minä ihmettelen miksi tästä aikapommista niin vähän puhutaan. Tai oikeastaan en ihmettele.
Minusta tuntuu, että patriarkaalisuus on kaukan näistä nykypäivän polygamiasuhteista. Olen lukenut suomalaisísta trioista, joissa toisessa on yksi nainen ja kaksi miestä ja toisessa yksi mies ja kaksi naista. Mutta ainakaan toistaiseksi he eivät ole vaatineet lupaa mennä kolmistaan avioliittoon. Ehkä sekin aika vielä tulee.
Eilen illalla tuli AVAlta ohjelma, jossa suomalainen mies esitteli aviovaimoaan ja avovaimoaan ja porukan viittä lasta, jotka kaikki asuvat samassa taloudessa.
Jussi Tynkkynen :”Mitä tasa-arvoisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä suuremmaksi patriarkalisuuden ongelma kirkkojen sisällä kasvaa. Minä ihmettelen miksi tästä aikapommista niin vähän puhutaan. Tai oikeastaan en ihmettele.”
Olen henk.koht. ihmetellyt aivan samaa, mutta syystä siitä, että en ole huomannut ”aikapommia” avioliitossamme, vaikka aloitimme tasolta, jossa ”irtolaiseksi tai loiseksi” luokiteltuna ja työniu jättäneenä kotiäitinä opettelin pienten lastemme hoitamisen ohella itse tekemään mm. ruuat ml. leivän ja pullan leipominen, ompelemaan ”polku-singerillä” vaatteet koko perheelle ja ottamaan hoidettavakseni myös pienen pojan, jota 70-luvun päiväkoti ei halunnut hoitaa hänen aggressiivisuutensa ja epäsosiaalisuutensa vuoksi. Muutaman viikon kuluttua päiväkodin tädit. kysyivät, että mitä olen tehnyt lapselle,kun hän ei enää ole aggressivinen. Vastasin, että en mitään erityistä. Lapset ovat vain saaneet leikkiä ja askarrella ”itseohjautuvasti” ja välillä olen lukenut heiille satuja.
Tuula, arvostan hyvin paljon tuota mitä olet tehnyt. Luulenpa, ettei kukaan miespuolinen olisi kyennyt samaan. Näin siksi, että naiset ovat emotionaalisempia luonnostaan kuin miehet. Näin se on ollut minunkin perheessäni ja olen kiitollinen vaimolleni myöskin siitä, että hän on avannut paljon tunnelukkoja itsessäni.
Mutta tähän laajempaan yhteyteen ja naisten panokseen yhteiskunnassa. Olen sitä mieltä, että juuri naisten osuus yhteiskunnallisessa kehityksessä on ollut ratkaiseva. Tämä sama kehitys tulee tapahtumaan myös kirkon piirissä sitä mukaa kuin naisten asema kirkossa parantuu ja vahvistuu. Naiset tulevat muuttamaan kirkon opetuksen siten, että rakkauden kaksoiskäsky tulee kirkon opetukselliseksi ytimeksi ja vanhatestamentilliset hirvitykset siirretään marginaaliin. Vaikka olenkin mies, kannatan tällaista kehitystä, niin yhteiskunnassa kuin kirkoissakin. Olen satavarma siitä, että maailma on sen jälkeen parempi paikka elää meille jokaiselle.
Kiitos Toivo Loikkanen kirjoituksestasi.
Kirkon ulostulo asiassa ei ehkä ollut viisasta, mutta selkeää ja toivottavasti oikeaan keskusteluun ja oikeaan hyväksymiseen johtavaa. Muuta mahdollisuuttahan ei nyt ole. Ihmisten on vihdoin opittava hyväksymään toisensa sellaisina kuin he ovat maailmaan tulleet. Siinä mielessä laki on hyvä ja oikea. Termit ehkä vielä hakusessa.
Tällä viikolla kahdessa eri tilaisuudessa olen tavannut mielestäni fiksuja kristittyjä vanhempia naisia – keskustelu vain on mennyt kaameaksi – homot ja lesbot menkööt helvettiin, kyllä ne olisivat voineet tyytyä rekisteröintiin. Mitä niillä on kirkon kanssa tekemistä.
Nuoret ovat fiksuja ja näkevät maailman sellaisena kuin se tänään on.
Siis paljon on vielä veden virrattava Vantaassa ennen kuin ihmiset ovat tasa-arvoisia. Toivon, että jokainen lapsenlapsi jonain päivänä voi kertoa isovanhemmilleen olevansa toisenlainen ja saa halauksen ja toivotuksen tulla onnelliseksi.
Kiitos paljon May! Kirjoituksesi sai minut hyvälle mielelle. Olen täysin samaa mieltä.
May-Roth Edelman :”Toivon, että jokainen lapsenlapsi jonain päivänä voi kertoa isovanhemmilleen olevansa toisenlainen ja saa halauksen ja toivotuksen tulla onnelliseksi.”
Samoin toivon, että jokainen lapsenlapsi voi jonain päivänä kertoa isovanhemmilleen olevansa samanlainen kuin muutkin ja opetella esikoulussa esikoulun opetussuunnitelman mukaisia asioita tarvitsematta nyrkkitappelujen jälkeen opetella puhumaan resurssipulasta kärsivässä esikoulussa ”hoono soomi”, että voisi olla ystävä myös toisenuskoisen maahanmuuttajalapsen kanssa.
Onneksi olen mikroyrittäjä, jolla oli mahdollisuus jakaa työaikaansa viikonlopuille, että saatoin viettää lapsenlapsemme kanssa ”ammi-päiviä” ja rakentaa hänen kanssaan leikkipuiston hiekkalaatikolla ”tuomiokirkon” ja viedä hänet kirkon perhekerhoon ja -jumalanpalveluksiin.