Jälleen ja edelleen on käyty eri foorumeilla keskustelua samaa sukupuolta olevien ihmisten ja parien kirkollisista palveluista. Erityisesti on keskusteltu piispainkokouksen kirkolliskokoukselle tekemän esityksen pohjalta avioliitosta ja mahdollisesta avioliittokäsityksen laajentamisesta ja sitä kautta samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.
Yksi keskustelun pitkä ja laaja tausta liittyy siihen, miten ymmärretään syntiinlankeemus eli langenneisuutemme ja sen yhteys seksuaalisuuteemme. Jo melko varhain kirkon ja kristinuskon piirissä syntyi ajatus siitä, että synti ja lankeemus ja toisaalta seksuaalisuus liittyvät erityisesti toisiinsa. Tämä nousi jotenkin syntiinlankeemuskertomuksesta ja sen tulkinnoista. Mitä tulkintoja lieneekään vaikka käärmeelle ja kielletylle hedelmälle annetun?
Seksuaalisuuden näkeminen ongelmana ja erityisenä synnin alueena on saanut erikoisia muotoja kristillisyyden piirissä. Ehkä erikoisimmista on vaikkapa puritaanisuuden aika. Siinä usko ja ihmisten silloiset käsitykset ja vallitseva kulttuuri sekoitettiin vahvasti toisiinsa. Kyse ei ollut enää pelkästään kristillisyydestä vaan tietynlaisesta kulttuurista, jota kyllä vahvasti perusteltiin myös kristillisillä ja raamatullisilla perusteilla.
Meilläkin asia on vielä melko ”tuore” ja vasta jokin aika sitten on rippikouluissa ja saarnapöntöissä voitu reilusti opettaa, että seksi ei ole syntiä – tai no korkeintaan avioliiton ulkopuolella voi olla. Viime mainitustakaan ei olla enää kovin vakuuttuneita. Ei ainakaan, jos katsomme vaikka, miten suhtaudumme avopareihin esimerkiksi kastevanhempina ja niin edelleen. Oikeastaan vastuullinen parisuhde ja sen perinteinen muoto avioliitto ovat yhdessä ihanne, jota halutaan nostaa esille ja jota minusta kirkon onkin hyvä nostaa esille. Puhun itse mielelläni avioliiton ja vastuullisen parisuhteen puolesta. Asiallisesti ja historiallisessa valossa jälkimmäinenkin on oikeastaan avioliitto.
Kun nyt seksi ei ole kirkossa enää syntiä vaan iloisesti nautittava Jumalan lahja, on seksuaalisuus kokonaisuudessaan edelleen suuri ongelma kirkossamme ja kristillisyydessämme. Itse kasvoin osin melko maltillisten viidesläisten (lähinnä KRS ja SRO) ja osin yleiskirkollisen vaikutteiden myötä. Ajattelin melko perinteisellä tavalla, mutta en kuitenkaan jyrkällä tavalla. Opiskeluaikana 1980-luvun alkupuoliskolla havahduin homoseksuaalisuuteen liittyviin näkemyksiin. Olin Leena Ormion johtamalla laajan sielunhoidon kurssilla ja siitä lähtien ainakin minulle on ollut kohtuullisen selvää, mistä asiassa on kyse.
Nyt käytävässä keskustelussa kirkossamme olen hämmentyneenä vuonna 2017 törmännyt koulutettujen ihmisten ja pappien näkemyksiin, jotka eivät jotenkin tunnu tietävän niitä perusasioita, jotka itse opin jo 35 vuotta sitten. Tai onko kysymys siitä, että asiat tiedetään, mutta niitä ei tunnusteta? Tai että ne kiistetään?
Yksi keskeinen lähtökohta keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä on näkemys homoseksuaalisuudesta. Tämän blogitekstin kirjoitettuani tiedän, kuinka aihe saattaa herättää ”intohimoja” puolesta ja vastaan. Minusta ne pitäisi olla tarpeettomia, koska yleisesti tunnettu ja tunnustettu tieteeseen perustuva näkemys homoseksuaalisuudesta on hyvinkin selvä. Kyse on asiasta, joka kuuluu ihmisyyteen yhtälailla kuin heteroseksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen. Kyse on siis jostakin, jota osa ihmisistä on.
Edelleen vaikka edellinen jotenkin hyväksytään, esitetään, että kyse on lankeemuksen seurauksesta. Tätä perustellaan luonnollisesti Raamatulla. Sekin on jotenkin ymmärrettävää. Itse näen kuitenkin niin – ja varmaan monien muiden lailla – että langenneisuus koskee meitä heteroja ja homoja yhtälailla. Olemme Jumalan luomina erilaisia – ja olemme myös erilaisina langenneita.
Jos homoseksuaalisuus nähdään yksin lankeemuksen seurauksena, on siitä nouseva ajattelu hyvin selkeää, myös ikävällä tavalla. Lankeemus koskee ”noita toisia” ainakin tällä elämänalueella eikä se samalla tavalla koske meitä muita. Tästä on taas helppo päätyä siihen, että ”noita toisia” eivät tarvitse koskea samat oikeudet tai mahdollisuudet kuin meitä muita. Tämä on hyvin ihmisiä jakava ja äärimmäisen karu ja julma logiikka.
Olen itsekin vihkimisasiassa ”matkalla”. Se on uusi ja vaikea. Toisaalta olen erittäin varma siitä, että me olemme kristittyinä ja erilaisina ihmisinä tasan tarkkaan ”samalla viivalla”. Siten ihmisiä ei voi kohdella tai erotella sen perusteella, että jotkut ovat toisenlaisia identiteetiltään.
Langenneisuus liittyy myös seksuaalisuuteen. Mutta se liittyy kaikkeen seksuaalisuuteen samalla tavalla. Raamatun maininnat joistakin asioista eivät tunne sitä todellisuutta ja tietoa, jonka me tunnemme. Raamatun mainitsemat asiat ovatkin pahoja ja tuomittavia. Tuomittavaa ei sen sijaan ole se, mitä ihminen on.
Edelliseen tietysti sanotaan, että Raamattua ei voi lukea valikoiden. Ei todella voikaan! Jos taas luetaan kirjaimellisesti tietyt kohdat, pitää muutkin lukea ja ottaa samalla tavalla. Kyllä Raamattua pitää lukea vakavalla mielellä, mutta Raamattua pitää voida myös lukea jonkin perusperiaatteen tai tulkinta-avaimen kautta. Vaikeus lienee siinä, että löydetään ja hyväksytään riittävän yhteinen tulkinta-avain ja –tapa.
Toivo Loikkanen
Onko nyt niin, että kaikki syömme kiellettyä hedelmää jollain tavalla? Emmekä siksi enää voi emmekä uskalla julistaa Jumalan tahtoa juuri missään asiassa. Kun seksi liennytettiin siunatusta avioliitosta ulos, ei ole väliä mitä laatua ne lankeemukset ovat. Heterot ovat alkaneet vähättelemään avioliittoon vihkimistä ja esiaviolliset suhteet ovat nyt normaalia ja avoliitot ynnä abortit sosiaalisista syistä. Nämä ovat kaikki samaa juurta ja voimme vain rukoilla: Herra armahda! Ja sitten kyyristymme odottamaan taivaan putoamista niskaamme.
Lauri, en nyt kyllä suoraan ”osta” tuota ns. kaltevan pinnan teoriaa. Eivät asia ole välttämättä kaikissa asioissa huonommin kuin ennen. Ei elämä ole syntisempää kuin ennen. Joku voi nähdä vanhojen tapojen muutoksen turmeluksena. Joku asia voi olla turmelusta, joku vain tapojen muutosta.
Onko tämäkin synyiinlankeemuksen seurausta?:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005408897.html
Kiitos hyvästä kirjoituksesta Toivo Loikkanen.
Kirjoitat: ”Jos homoseksuaalisuus nähdään yksin lankeemuksen seurauksena, on siitä nouseva ajattelu hyvin selkeää, myös ikävällä tavalla. Lankeemus koskee ”noita toisia” ainakin tällä elämänalueella eikä se samalla tavalla koske meitä muita. Tästä on taas helppo päätyä siihen, että ”noita toisia” eivät tarvitse koskea samat oikeudet tai mahdollisuudet kuin meitä muita. Tämä on hyvin ihmisiä jakava ja äärimmäisen karu ja julma logiikka.”
Aivan totta. Meille ihmisille ominaista perisyntiä ei pidä edes yrittää ulkoistaa johonkin rajattuun ihmisryhmään, vaan se koske meitä kaikkia, Samoin emme saa ulkoistaa syntisyyttämme ”entisaikojen virheellisiin käsityksiin”
Ihmisen psyykkinen, sosiaalinen ja biologinen sukupuoli eivät aina vastaa toisiaan. Lisäksi on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla on synnynnäinen kehityshäiriö biologisen sukupuolen määräytymisessä. Myös ihmisten seksuaalisuus ilmenee kovin monin eri tavoin. Niin ikään ihmiset sitoutuvat eri tavoin yhteen taikka useampaan kumppaniin. Tämä on se todellisuus, jossa elämme, mutta oliko asiat alun perin näin?
Luomiskertomus on sillä tavoin myyttinen. ettemme tiedä, miten asiat ovat tarkkaan ottaen historiallisesti menneet. Sen tiedämme että Raamattuun päätyneellä tekstillä on erityinen Pyhän Hengen meille tarkoittama merkitys. Se on osa saamaamme ilmoitusta.
Onko homoseksuaalisuus ja ihmiselle ominainen taipumus haureuteen synnin seurausta? Raamatun mukaan on. Entä sitten? Synnin seurausta on myös kateus, ahneus ja henkilökohtaisen kunnian tavoittelu. Marginalisoimmeko ihmisiä näiden asioiden vuoksi. Ei meidän ainakaan pitäisi. Emme silti tee näistä asioista hyveitä. Vai emmekö?
Toisinaan esimerkiksi kunnianhimoa ja voiton tavoittelua, siis halua oman ansiotasonsa maksimointiin on pidetty hyvinä ominaisuuksina, jotka auttavat ihmistä selviytymään kilpailuyhteiskunnassa. Oikeasti kyse on meidän raadollisuudestamme ihmisinä. Sen asian kanssa meidän on vain elettävä. Siis lankeemuksen seurauksesta. Toisaalta yritteliäs ihminen saa usein hyviä tuloksia ja siitä koituu jotain hyvää myös muille. Maailma ei siis ole mustavalkoinen. Voimme tehdä paljon hyviä asioita ”väärällä motiivilla”.
Entä sitten samaa sukupuolta olevat parisuhteet. Jos ne ovat Jumalan alkuperäisen luomisjärjestyksen vastaisia, niin voiko niistä koitua mitään hyvää? Jos ihmiset ovat parisuhteessaan onnellisia, eivätkä loukkaa itseään, kumppaniaan eivätkä muita ihmisiä, niin ilmeisesti voi. Voimmeko siis kiittää Jumala siitä hyvästä? Miksi emme voisi? Asettuisimmeko tällä kiitosrukouksella Jumalan luomisjärjestystä vastaan? Toivottavasti emme asetu.
Kirjoitat olevasi vihkimisasiassa ”matkalla”. Siis matkalla minne? Joko siis tiedät missä olet perillä?
Vai onko matkan pää vielä avoinna? Onko sen kenties kirkossamme vielä hahmottumassa oleva ”Suomen malli”.
Onko homoseksuaalisuus synnin seurausta? Voimmeko sanoa näin Raamatun ja uskomme pohjalta? Ei minusta aivan varmuudella. Sitä juuri yritin kirjoituksessa nostaa esille. Jos ja kun homoseksuaalisuus on osa ihmisyyttä, voiko ihmisyys, luotuisuus olla syntiä? Ovatko samaa sukupuolta olevien parisuhteet Jumalan luomisjärjestyksen vastaisia? Ovat, mutta vain, jos luomisjärjestys nähdään heteroiden parisuhteina. On sanottu myös se yksinkertainen asia, etteivät samaa sukupuolta olevien parien suhteet ole pois heteroilta, heidän suhteiltaan.
Vihkiasiassa olen matkalla samalla tavalla kuin monessa muussakin asiassa. En tiedä varmaa vastausta kaikkeen. haluan olla etsimässä ja odotan, mitä kirkko tässä asiassa löytää ja päättää.
On totta, että kaikki mitä Paavali mainitsee 1.Kor. 6:ssa luvussa kuuluvat ihmisyyteen lankeemuksen jälkeen. Jos kirkko siunaa yhden osan tästä kokonaisuudesta, kirkko voisi tietenkin saman logiikan mukaan siunata kaikki Paavalin mainitsemat ihmisyyteen kuuluvat ominaisuudet.
Kiitokset Toivo Loikkaselle analyyttisestä ja ajatuksia herättävästä kolumnista. Pitkä loikka on kirkollisessa keskustelussa otettu sitten 1960-luvun ja piispojen Ajankohtainen asia- kannanoton (1966). Noista ajoista saakka olen seurannut kirkon ”kipuilua” homoseksuaalisuuden – ja ylipäänsä seksuaalisuuden – ympärillä. Ehkäpä kommentoin kolumnia myöhemmin, mutta nyt en ehdi, kun aamulla on lähtö jo ennen kukonlaulua.
Jorma Hentilä, Kiitos palautteestasi. Toivon, että ehdit kommentoida kirjoitukseni asioita. Arvostan näkemyksiäsi ja tietoasi näissä asioissa.
Raamatun perusteella samaa sukupuolta olevien välinen seksi on käsittäkseni jotakin mitä Jumala ei tahdo. Olipa se oikein tai väärin. Jumalan tahto ajaa moraalin yli. Ei heteroseksuaalisuuskaan itsessään ketään pelasta ja heterot ovat myös syntisiä siinä missä kaikki muutkin. Koko jaottelu homo- ja heteroseksuaalisuuteen on keinotekoinen uusi ilmiö. Se, että tällaisesta jaottelusta ei puhuta Raamatussa kertoo ehkä enemmän Raamatun ajan ihmisten realiteettitajusta kuin siitä, että heillä ei vielä ollu tätä tietoa. Se taas tuntuisi omituiselta: jos seksuaalisuus on niin valtavan iso asia ihmisessä, niin on kumma että vasta nyt olemme nin viisaita, että tiedämme miten asiat ovat.
”Jumalan tahto ajaa moraalin yli.” Tällä harhautuneella perusteella on tehty paljon pahaa. Kunpa ei enää tehtäisi!
Virta: ”Raamatun perusteella samaa sukupuolta olevien välinen seksi on käsittäkseni jotakin mitä Jumala ei tahdo.”
Oletko varma, että käsityksesi on oikea? Tuskinpa kukaan ihminen sitä Jumalan tahtoa tuntee, vaikka siitä aika ajoin kirkolliskokouksissa äänestetäänkin.
Virta: ” niin on kumma että vasta nyt olemme nin viisaita, että tiedämme miten asiat ovat.”
Niin se kehitys vain kehittyy ja sivistys sivistyy. Voipi olla, että Jumalakin on muuttanun käsityksiään homosuhteista uudemman tiedon valossa. Kukapa sen tietää?
Hyviä kommentteja ja blogin ajatukset ovat harvinaisen osuvia monen kohdalla.
Onko ihmisessä yhä Jumalan kuva?
Ei, sillä Jumalan kuva kadotettiin kun esivanhempamme eivät totelleet Jumalaa ja lankesivat syntiin. Heidän tahtonsa kääntyi Jumalaa vastaan, eivätkä he tunteneet enää Jumalaa oikein. Vasta taivaassa se palautuu ennalleen Kristityissä. (Vapaasti ulkomuistista katekismus)
Raamatun mukaan Ihminen on Adamin kuva tällä hetkellä, ei siis Jumalan.
Kaikki ihmisestä syntyneet ovat Aadamin kuvan kaltaisia. Synti on oleellinen osa ihmisyyttä, mutta miten me siihen suhtaudumme, on ratkaisevaa. Kysymys on siitä mihin me uskomme. Teemme luonnostamme kaikki teot synnin sisällä, niin hyvät kuin pahatkin, niiden kautta ei kukaan voi puolustaa itseään, olkoon kuka hyvänsä.
Kysymys oikeasta ja väärästä on selkeä. Laki on ehdoton ja loppuunasti pysyvä ja se on lisätty meille peiliksi, että näkisimme millaista tekoa olemme. Olemme sokeat perisynnille luonnostamme ja siksi Jumala antoi Moosekselle Lain taulut.
”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. 1.Moos.5:3
On olemassa kahdenlaista syntiä, perisynti ja tekosynti. Näin siis Raamattu tuo asian esiin. Ihminen on hyvä keksimään tekosyitä omille mieltymyksilleen, synti pysyy silti syntinä ja sellaisia ovat kaikki. Jos tunnustamme synnin, eli olemme Jumalan kanssa samaa mieltä, niin meillä on yhteys Jumalan kanssa, synnin puolustaminen taas on Jumalan tekemistä valehtelijaksi. Kaikki vääryys on syntiä.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1.Joh.1:6-10
Ismo: ”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. ”
Jos tuo ei ole satua, niin Eeva tuskin oli kuitenkaan Seetin äiti? Nainen on tiettävästi hedelmällinen n. 40 ikään asti, toki vahemmatkin naiset ovat synnyttäneet, mutta tuskinpa kuitenkaan yli satavuotiaat.
Aatamin aikaan ihmisen eliniänodotekin taisi olla siinä parin kolmenkymmenen vuoden korvilla, joten voipi olla että Aatamiltakin on jäänyt Seet tekemättä satakolmekymppisenä.
Seksuaalisuuden alalla suurin vallankumous tapahtui -60 luvulla kun e-pillerit ja muut ehkäisyvälineet tulivat yleiseen käyttöön ja helposti saataviksi. . Seksistä tuli fyysisesti vaaratonta huvia (mutta ei psykologisesti koska kaikki seksi jättää aina psykologisen jäljen, hyvän tai huonon ). Tähän liittyen otettiin seuraava askel kun avosuhteet ja vihkimättä yhdessä eläminen tuli arkitotuudeksi. Sekulaari maailma oli ratkaissut sukupuolisuuden ongelman omalla tahollaan. Kirkko seurasi hieman perässä ja nykyisin avosuhteet ovat tuskin enään ongelma sillekkään.
Taistelu homoseksuaalististen tasaarvosta ja heidän oikeuksistaan on vain kehityksen viimeisin vaihe. Se ei enään ole mikään muodollinen ongelma sekulaarille maailmalle mutta vielä toistaiseksi se on sitä kirkolle tai ainakin joillekin sen piireille. Lopulta tämäkin muodollinen puoli tullaan ratkaisemaan.
Mutta , mutta. Uskokaa tai älkää niin sukupuolisuus on kuitenkin hyvin suuri ongelma jokaiselle sukupolvelle . Tämä siksi koska jokainen sukupolvi alkaa kaiken alusta. Valistamalla ei sukupuoliseen kehitykseen koskevia ongelmia voi muuta kuin hieman helpottaa mutta sukupuolisuus viettipaineena tulee aina kummittelemaan ja vaatimaan omaansa.
Suurin ongelmamme ei ole sukupuolisuus sinäänsä vaan se , että se liittyy parisuhteisiin ja niissä meillä on suuria ja vakavia ongelmia . Avioliitto on perusyksikkö yhteiselämämme suhteen . Koska moderni avio- tai avoliitto perustuu kiintymykseen ”rakkauteen” joka on tunne, niin on loogista että useat liitot eivät kestä, jollei löydetä yheteiselämän yhteistä koreografiaa joka täydentää parisuhdetta tunteiden lisäksi. Jos rakkaus loppuu ja uusi ihastuminen syntyy ,niin katsotaan että on moraalisesti oikein lopettaa vanha suhde ja liittyä uuteen. Se tunne joka voimakkaimmin luo sivusuhteita on seksualitetti. Kyselyjen mukaan valtaosalla ihmisistä on ollut yksi tai useampi sukupuolinen sivusuhde tai ainakin jonkin kertainen seksiakti jonkun ulkopuolisen kanssa.
Olemme tulleet siihen että yksilöt ovat odottamattoman tilanteen edessä . Tuleeko seurata tunteitaan vai pitääkö voida suuremman asian hyväksi yrittää torjua kiusaukset?
MARKKU: ”Mutta , mutta. Uskokaa tai älkää niin sukupuolisuus on kuitenkin hyvin suuri ongelma jokaiselle sukupolvelle .”
Tarkoitat varmaan seksuaalisuutta? Sukupuolisuus tuskin on ainakaan kovin monelle ongelma, enempää suuri kuin pienikäään. Vain pieni osa homomiehistä kokee naisen omaksi identiteetikseen ja samoin myös lebojen kohdalla; harvat lesbot haluaisivat olla miehiä.
Markku, Kiitos hyvästä kommentistasi, jossa on monta tärkeää näkökulmaa ja asiaa. Yksi on se, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat tulevat jatkossakin olemaan ”agendalla” ja eri tavoin ongelmana. Toinen on tuo parisuhteiden ja sitoutumisen ongelma. Jos olemme sillä kannalla, että homoseksuaalisuus on osa ihmisyyttä, ei se minusta mitenkään johda eikä ainakaan saa johtaa siihen, että pidämme hyvänä millaista seksuaalisuuden toteuttamista hyvänsä. Monet yksittäiset seksisuhteet ja ns. irtosuhteet eivät ole hytväksi ihmiselle.
Perimätieto kertoo, että sellainenkin ajatusmalli on ollut jossain uskovien keskuudessa, että syntiä kuoletetaan tehokkaimmin tekemällä se nopeasti.
Anteeksi, kun vetoan Raamattuun. Apostoli Paavalilta olen oppinut sitä, että lihaa eli lihallisia taipumuksia pitäisi viedä ristille. Hän kertoo Room 8. miten Jumala on valmistanut tämän asian. Kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja hylkää syntinsä hänelle tapahtuu laupeus ja Kristuksen rakkaus vuodatetaan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kanssa. Kristuksen rakastama ihminen pyytää ja saa voimaa pitää lihaansa kurissa ja jos tulee lankeemuksia alkaa heti tekemään parannusta. Jos sukupuolivietti on Jumnalalta, niin Hän pystyy hoitamaan sitä samalla tavalla kuin Jeesus antoi syntymäsokealle näön. Jumalan kunnian kirkastuminen olisi ollut ihan hämmästyttävän valtava jokaisen syntisen elämässä, jos tunnistaisimme synnin ja huutaisimme apua Herralta.
Minusta on tuskallista seurata Raamatun ilmoituksen mitätöintiä.
Lauri Lahtinen, Itse en ainakaan kirjoittanut blogitekstiäni ”Raamatun ilmoituksen mitätöimiseksi”. Kyse on muusta eli siitä, miten näemme eri asioissa Jumalan tahdon, rakkauden ja ihmisyyden. Siten kyse on juuri Raamatun ilmoituksen etsimisestä ja kirkastamisesta.
”Jo melko varhain kirkon ja kristinuskon piirissä syntyi ajatus siitä, että synti ja lankeemus ja toisaalta seksuaalisuus liittyvät erityisesti toisiinsa. Tämä nousi jotenkin syntiinlankeemuskertomuksesta ja sen tulkinnoista. ” blogisti
Merkillistä, minä en ole kuullut tähän ikään mennessä koskaan tuollaista tulkintaa .
Olen kyllä saanut opetuksen syntiinlankeemuksesta ja sen jälkeen kaikissa ihmisissä ilmenevästä synnillisyydestä. Mutta en ole kuullut, että syntiinlankeemus ja seksuaalisuus liittyisivät erityisesti toisiinsa. Eivätkä ne ainakaan minun mielestäni liitykään. Seksuaalisuus on Jumalan luoma ominaisuus. On selvää, että ihminen voi tehdä syntiä myös seksuaalisella alueella, mutta ei syntiinlankeemus johdu seksuaalisuudesta minun mielestäni.
Salme, kyllä jo varhaisessa kristillisyydessä nousi tuollainen tulkinta. Voin etsiä taustoja ja lähteitä ajan kanssa.
Toivo,
en epäole tietoasi, en vain ole itse siihen törmännyt.
Olipa seksuaalisuus syntiä tai ei, niin joka tapauksessa on varmaa, ettei meitäkään tässä olisi rupattelemassa ilman seksualisuutta ja sitä ihtiään – seksiä.
Tietääkseni homoseksuaalisuuden syntymekanismia ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan. Kysymys on tieteelle liian moniulotteinen. Liian monet tekijät voivat siihen vaikuttaa. Eikä tiedemaailmassa ole yksimielisyyttä näistä asioista. Asian geeniperimää on rummutettu, niin voimakkaasti, ettei muille näköaloille ole enää jätetty tilaa. Muiden syiden esiin nostamien ei hyödytä Genre – ajattelua, samalla tavalla . Elämme totuuden jälkeistä aikaa, jossa yleinen mielipide ratkaisee. Eikä sillä ole mitään tekemistä raamatullisuuden kanssa.
Pekka, on varmaan osin totta mitä kirjoitat. Ei ole aivan yksiselitteistä ja tutkimuksin todistettua teoriaa homoseksuaalisuuden synnystä. On kuitenkin vallitseva yhteinen käsitys, jossa ei ole kyse yleisestä mielipiteestä vaan asiantuntijoiden näkemyksestä. Geeniperimä ei ole välttämättä selitys vaan se, että osa ihmisistä on ”erilaisia”.
Pekka, modernien tutkijoiden enemmistö ja aivan viimeaikaiset tutkimukset pitävät homoseksuaalisuutta synnynnäisenä ominaisuutena, JA vaikka asia on täällä monen monta kertaa todettu kaikki synnynäinen ei ole geneettista vaikka kaikki geneettinen on synynnäistä! Oivallatko eron! Kohdun sisällä sikiöön kun voivat vaikuttaa monen monet m u u t k i n tekijät kuin geenit. Mm hormonaaliset tekijät. Toki geneettisetkin. Ja niinpä tämä tieteellisesti erittäin pätevä tutkimus puhuu selvääkin selvenpää kieletään:
https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/74395-tutkijat-selvittivat-homoutta-kaksi-kromosomia-vaikuttaa
Seppo Heinola, Kiitos tärkeästä huomiosta ja tiedosta: Kaikki synnynnäinen ei ole geneettistä. Tämä on tärkeää tietää ja oivaltaa, kun puhumme seksuaalisuudesta ja myös homoseksuaalisuudesta. Asia voi olla synnynnäinen vaikka se ei olisikaan ainakaan tutkitusti geneettinen.
Markulta hyvä huomio, sukupolvet vaihtuvat ja jokainen sukupolvi kokee yksilönä heräävän seksuaalisuutensa aina uutena ja ainutkertaisena.
Miten siis ohjata sellaista seksuaalista käytöstä oikein, jonka jatkumo aina ensimmäisistä ihmisistä alkaen on ollut epävakaata? (en usko ihmisen olleen koskaan apina) alussa miehen ja naisen suhteen oli tarkoitus kestää ikuisesti (Paratiisi)
Parisuhde on erityinen suhde kaikkiin ihmissuhteisiin verrattuina ja siihen on olemassa selkeät säännönmukaisuudet, jossa mies irtaantuu perheestä (isästä ja äidistä ja perustaa uuden perheen ) liittyy naiseen jolloin tulevalle lapselle muodostuu ns. Luonnollinen ”vastaanotto” yksikkö ja huoltosuhde (mies ja nainen)
Käsitykseni perustuu siihen Raamatulliseen käsitykseen, että ”avioliitto” on miehen ja naisen tulemista yhdeksi lihaksi, eli lapsen ilmentymä on tuon liiton seuraus.
Avioliiton erottaminen tästä alkuperästään kulttuuriseksi tapahtumaksi ja naimisiin meno seremoniaksi on sekoittanut käsitteet nykyisen kaltaiseksi sekasotkuksi.
Sukupuolineutraalit parisuhteet eivät siis voi koskaan olla avioliittoja sen alkuperäisessä merkityksessään ja ihmiskunta tämän käsittänyt ainakin Juutalais-Hebrealaisessa viitekehyksessään aina.
Arvona perheen erityisasema ihmisyyden keskusyksikkönä vaatisikin paremmin sen määrittelemistä alkuperäiseen kontekstiinsa ja sille näyttäisi olevan nyt tilausta ainakin mitä tulee sen suhteessa Raamatun ilmoitukseen ihmisen alkuperästä ja suhteesta Jumalan luomistyöhön. Sekulaari maailmahan määrittää itsensä nykyisin suhteessa evoluutioon, eli sen kuva on nykyisin puhtaasti naturalistinen ja ihmiskäsitys myös sen mukainen. Ristiriita Raamatun Sanan välillä on jo selkeä ainakin synnin ja kuoleman syy yhteyden mukaan.
Kristillinen tunnustus on sidottu Raamatun ilmoitukseen ja sen suhteen ihmisen asia Jumalan luomistyönä ja syntiin langenneena on hyvin selvä.
Lopulta historia on osoittanut, että parisuhteen rajaaminen yhden miehen ja naisen suhteeksi ja avioliitoksi on merkitykseltään myös suojattava lailla, koska täysin rajoittamaton ja pidäkkeetön sukupuolinen käytös johtaa jollain aikavälillä dekadenssiin ja yhteisön tuhoutumiseen. Ihmisen liittyminen esim. eläimiin on seurausta ihmisen haureellisesta ominaisuudesta ja on käsitteenä selkeästi, ei toivottavaa käytöstä ja toimintaa. Jos yhteisö alkaa suosimaan tällaista toimintaa esim. Yksilön vapauteen vetoamalla, niin avioliitto eläimen kanssa on selkeä seuraava askel.
Vapaudella on hyvää ajavan asian kaiku, mutta kaikki vapaus ei suinkaan ole hyväksi. Moni puolustaa tekojansa vapaudella tehdä mitä itse haluaa ja kokee tämän vapauden kieltämisen vääryytenä ihmisarvoa tai tasa-arvoa kohtaan.
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala on rajannut ihmisen elämisen ja olemisen tiettyjen sääntöjen sisään ja antanut tälle säännöstölle siunauksen oman Sanansa kautta. Miehen ja naisen luominen erilaisiksi on näistä säännöstä vahvimpia, ja jota vastaan taisteleminen on kuin savi taistelisi valajaansa vastaan… Jumalan lait pysyvät loppuun asti, vaikka kuinka taistelisin niitä vastaan. Usko ei taistele niitä vastaan, vaan turvautuu Jumalan Armoon, joka taas on ylpeyttä vastaan ja vie ihmisen Jumalan eteen rehellisenä.
Täytyy muistaa, että kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä ja usko taas on Jumalan teko ihmisessä. (Room. 14:23) Uskoa vastaan ei kukaan voi taistella, sillä usko ei voi mitään totuutta vastaan, vaan kaiken totuuden puolesta. Mikään ei ole piilossa, kuin tullakseen julki.
Ismo Malinen, Kiitos hyvistä kommenteistasi. Olen niiden kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä. En kuitenkaan näe asiaa tuollaisena ”kaltevan pinnan” teoriana kuten sinä. Homoseksuaalisuuden tunnustaminen ihmisen identiteetiksi ei johda vastuullisen parisuhteen poistamiseen tai edes kiistämiseen saati dekadenssiin laajemmin. Tuollainen riski toki nykyisessä elämänmenossa on muutenkin, ihan ilman homoseksuaalisuuden kysymystä. On myös väärin homoseksuaaleja kohtaan esittää, että sen hyväksyminen johtaa eläimiin sekaantumiseen tai vastaaviin.
”Ihmisen liittyminen esim. eläimiin on seurausta ihmisen haureellisesta ominaisuudesta ja on käsitteenä selkeästi, ei toivottavaa käytöstä ja toimintaa.”
Mahdatko tietää Ismo miksi, miloin ja minkälaisessa arvoyhteisössä eläimiin sekaantuminen oli esim.Suomessa yleisimmillään?