Jälleen ja edelleen on käyty eri foorumeilla keskustelua samaa sukupuolta olevien ihmisten ja parien kirkollisista palveluista. Erityisesti on keskusteltu piispainkokouksen kirkolliskokoukselle tekemän esityksen pohjalta avioliitosta ja mahdollisesta avioliittokäsityksen laajentamisesta ja sitä kautta samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.
Yksi keskustelun pitkä ja laaja tausta liittyy siihen, miten ymmärretään syntiinlankeemus eli langenneisuutemme ja sen yhteys seksuaalisuuteemme. Jo melko varhain kirkon ja kristinuskon piirissä syntyi ajatus siitä, että synti ja lankeemus ja toisaalta seksuaalisuus liittyvät erityisesti toisiinsa. Tämä nousi jotenkin syntiinlankeemuskertomuksesta ja sen tulkinnoista. Mitä tulkintoja lieneekään vaikka käärmeelle ja kielletylle hedelmälle annetun?
Seksuaalisuuden näkeminen ongelmana ja erityisenä synnin alueena on saanut erikoisia muotoja kristillisyyden piirissä. Ehkä erikoisimmista on vaikkapa puritaanisuuden aika. Siinä usko ja ihmisten silloiset käsitykset ja vallitseva kulttuuri sekoitettiin vahvasti toisiinsa. Kyse ei ollut enää pelkästään kristillisyydestä vaan tietynlaisesta kulttuurista, jota kyllä vahvasti perusteltiin myös kristillisillä ja raamatullisilla perusteilla.
Meilläkin asia on vielä melko ”tuore” ja vasta jokin aika sitten on rippikouluissa ja saarnapöntöissä voitu reilusti opettaa, että seksi ei ole syntiä – tai no korkeintaan avioliiton ulkopuolella voi olla. Viime mainitustakaan ei olla enää kovin vakuuttuneita. Ei ainakaan, jos katsomme vaikka, miten suhtaudumme avopareihin esimerkiksi kastevanhempina ja niin edelleen. Oikeastaan vastuullinen parisuhde ja sen perinteinen muoto avioliitto ovat yhdessä ihanne, jota halutaan nostaa esille ja jota minusta kirkon onkin hyvä nostaa esille. Puhun itse mielelläni avioliiton ja vastuullisen parisuhteen puolesta. Asiallisesti ja historiallisessa valossa jälkimmäinenkin on oikeastaan avioliitto.
Kun nyt seksi ei ole kirkossa enää syntiä vaan iloisesti nautittava Jumalan lahja, on seksuaalisuus kokonaisuudessaan edelleen suuri ongelma kirkossamme ja kristillisyydessämme. Itse kasvoin osin melko maltillisten viidesläisten (lähinnä KRS ja SRO) ja osin yleiskirkollisen vaikutteiden myötä. Ajattelin melko perinteisellä tavalla, mutta en kuitenkaan jyrkällä tavalla. Opiskeluaikana 1980-luvun alkupuoliskolla havahduin homoseksuaalisuuteen liittyviin näkemyksiin. Olin Leena Ormion johtamalla laajan sielunhoidon kurssilla ja siitä lähtien ainakin minulle on ollut kohtuullisen selvää, mistä asiassa on kyse.
Nyt käytävässä keskustelussa kirkossamme olen hämmentyneenä vuonna 2017 törmännyt koulutettujen ihmisten ja pappien näkemyksiin, jotka eivät jotenkin tunnu tietävän niitä perusasioita, jotka itse opin jo 35 vuotta sitten. Tai onko kysymys siitä, että asiat tiedetään, mutta niitä ei tunnusteta? Tai että ne kiistetään?
Yksi keskeinen lähtökohta keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä on näkemys homoseksuaalisuudesta. Tämän blogitekstin kirjoitettuani tiedän, kuinka aihe saattaa herättää ”intohimoja” puolesta ja vastaan. Minusta ne pitäisi olla tarpeettomia, koska yleisesti tunnettu ja tunnustettu tieteeseen perustuva näkemys homoseksuaalisuudesta on hyvinkin selvä. Kyse on asiasta, joka kuuluu ihmisyyteen yhtälailla kuin heteroseksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen. Kyse on siis jostakin, jota osa ihmisistä on.
Edelleen vaikka edellinen jotenkin hyväksytään, esitetään, että kyse on lankeemuksen seurauksesta. Tätä perustellaan luonnollisesti Raamatulla. Sekin on jotenkin ymmärrettävää. Itse näen kuitenkin niin – ja varmaan monien muiden lailla – että langenneisuus koskee meitä heteroja ja homoja yhtälailla. Olemme Jumalan luomina erilaisia – ja olemme myös erilaisina langenneita.
Jos homoseksuaalisuus nähdään yksin lankeemuksen seurauksena, on siitä nouseva ajattelu hyvin selkeää, myös ikävällä tavalla. Lankeemus koskee ”noita toisia” ainakin tällä elämänalueella eikä se samalla tavalla koske meitä muita. Tästä on taas helppo päätyä siihen, että ”noita toisia” eivät tarvitse koskea samat oikeudet tai mahdollisuudet kuin meitä muita. Tämä on hyvin ihmisiä jakava ja äärimmäisen karu ja julma logiikka.
Olen itsekin vihkimisasiassa ”matkalla”. Se on uusi ja vaikea. Toisaalta olen erittäin varma siitä, että me olemme kristittyinä ja erilaisina ihmisinä tasan tarkkaan ”samalla viivalla”. Siten ihmisiä ei voi kohdella tai erotella sen perusteella, että jotkut ovat toisenlaisia identiteetiltään.
Langenneisuus liittyy myös seksuaalisuuteen. Mutta se liittyy kaikkeen seksuaalisuuteen samalla tavalla. Raamatun maininnat joistakin asioista eivät tunne sitä todellisuutta ja tietoa, jonka me tunnemme. Raamatun mainitsemat asiat ovatkin pahoja ja tuomittavia. Tuomittavaa ei sen sijaan ole se, mitä ihminen on.
Edelliseen tietysti sanotaan, että Raamattua ei voi lukea valikoiden. Ei todella voikaan! Jos taas luetaan kirjaimellisesti tietyt kohdat, pitää muutkin lukea ja ottaa samalla tavalla. Kyllä Raamattua pitää lukea vakavalla mielellä, mutta Raamattua pitää voida myös lukea jonkin perusperiaatteen tai tulkinta-avaimen kautta. Vaikeus lienee siinä, että löydetään ja hyväksytään riittävän yhteinen tulkinta-avain ja –tapa.
Toivo Loikkanen
.
Toivo sai aikaiseksi kunnon keskustelu pöhinät.
”Jo melko varhain kirkon ja kristinuskon piirissä syntyi ajatus siitä, että synti ja lankeemus ja toisaalta seksuaalisuus liittyvät erityisesti toisiinsa. Tämä nousi jotenkin syntiinlankeemuskertomuksesta ja sen tulkinnoista. Mitä tulkintoja lieneekään vaikka käärmeelle ja kielletylle hedelmälle annetun?”
Joo, on kaikenlaista käärmeoppia. Osa niin sairaita, ettei niitä viitsi edes mainita.
Käärmeestä sen verran, ettei kyse ollut luonnossa esiintyvään käärmeeseen tulleesta inkarnaatiosta. Paratiisin käärme löytyy Jes. 6:6. On kyse olennosta, tai tarkemmin eläimestä (vrt. Ilm), joka elää Jumalan valtaistuimen läheisyydessä.
Mitä syntiinlankeemuksessa tapahtui? Ei mielestäni sen kummempaa kuin että lapsista tuli aikuisia. Kun he olivat lapsia, he olivat alasti keskenään kuin lapset eivätkä tunteneet himoa toisiinsa. Kun lapset maistoivat kiellettyä hedelmää, he kasvoivat aikuisiksi, jolloin hormonit ottavat pääosan aivoista ja järki työntyi taka-alalle. Siten, jos halutaan, luomiskertomus voidaan nähdä allegoriana, jonka tiede käsittää evoluutiona.
Kristityt ovat keksineet kaikenlaista höpön löpöä maailman luonnollisimmalle asialle. Kasvamiselle lapsesta aikuiseksi, johon kuuluu tietoisuus kuolemasta sekä syyllisyys tekojen seurauksista, alastomuus Jumalan edessä. Syyllisyyttä ei voi peittää viikunapuun lehdillä. Syyllisyys ja tekojen seuraukset jäivät, vaikka Jumala valmisti nahkaiset puvut peitoksi. Ne on vain peitetty.
Huvittavia nuo Augustinuksen perisyntisepustukset. Kutsuisin mieluummin perisyntiä harmonitoiminnan käynnistymiseksi.
Ja kun ihmisillä on erilaista hormonitoimintaa, jota sekoittavat tuhannet muut toiminnot, niin kuka voi mitään sille, millaiseksi on syntynyt+ Mikä oikeus kenelläkään on vaatia toista samankaltaiseksi kuin itse on, vaikka edustaisi 99,999999 % enemmistöä?
Näinhän se on! 🙂
Toivo, keskustelusta päätellen oikea kirjoitus oikeaan aikaan. Se on johdatusta.:-) Osuva kiteytys:homoseksuaalisuus on osa ihmisyyttä.
Vesa Hirvonen
Kiitos, Vesa, palautteesta. Nämä asiat ovat olleet mielessäni jo pitkään, mutta juuri nyt johtuivat (johdattautuivat) kirjoituksen muotoon.
”..homoseksuaalisuus on osa ihmisyyttä.”
Onhan se, aivan samalla tavalla kuin itsensä ylentäminen.
Kosti Vasumäki 15.10.2017 21:02 :
“..homoseksuaalisuus on osa ihmisyyttä.”
Onhan se, aivan samalla tavalla kuin itsensä ylentäminen.
Mielestäni Kostilta aika törkeä kommentti että ihmisen perustavaluonteinen ihmisyys kuten heteroseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus olisi jotenkin itsensä ylentämistä !.
Tarkennan vielä että mielestäni Kosti lähetti loukaavan / tosi törkeän kommentin siitä että ihmisen perustavaluonteinen ominaisuus kuten homo tai heteroseksuaalisuus olisi jotenkin itsensä ylentämistä !.
Mikko Niemi. Totean vaan, että homoseksuaalisuus ei ollut osa perustavanlaatuista ihmisyyttä ennen lankeemusta. Omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi Jumala heidät loi, kuten Aadamista ja Eevasta todetaan. Ja synnistä he eivät tienneet, kunnes sitten…! Viittasin tuolla itsensä ylentämisellä nimenomaan lankeemukseen, josta kukaan ihminen ei ole osaton, yhtä vähän kuin mistään muustakaan taipumuksesta, jota Raamatussa kutsutaan synniksi. Jos syntiinlankeemus koetaan loukkaukseksi, niin sille minä en voi mitään.
”Ja synnistä he eivät tienneet, kunnes sitten…” Niin, mitä sitten? ”Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.” Mies ja nainen eivät tienneet häpeästä, kunnes sitten alkoivat Luojan edessä hävetä omaa alastomuuttaan. Siitä kun he kietoivat lehdet vyötärölleen, voi päätellä, että he häpesivät seksuaalisuuttaan.
Ymmärrän tämän, että seksuaalisuus ei ole synti, mutta sen häpeäminen on.
Toisaalta tuossa raamatunkohdassa – mikäli tarkkoja ollaan – ei puhuta seksuaalisuudesta, vaan Aadam ja Eeva häpesivät alastomuuttaan. Miksi he eivät hävenneet sitä ennen lankeemustaan? Eikö siksi, että he olivat luonnostaan vanhurskaita. Lankeemuksen jälkeen he menettivät tuon alkuvanhurskautensa ja tulivat syyllisiksi Jumalan edessä, josta me kaikki olemme tulleet osallisiksi. Siksipä meidät vanhurskautetaankin yksin uskosta Kristukseen, ei niin että me olisimme synnittömiä vaan niin, että Jumala ei Kristuksen tähden lue meille syntiä syyksi.
”Toisaalta tuossa raamatunkohdassa – mikäli tarkkoja ollaan – ei puhuta seksuaalisuudesta, vaan Aadam ja Eeva häpesivät alastomuuttaan.” Olivathan he alastomia kiireestä kantapäähän. Miksi he peittivät vain lantionseudun, ellei ollut kysymys seksuaalisuudesta?
Niin, onhan ennen syntiinlankeemuskertomusta maininta miehen ja naisen tulemisesta yhdeksi lihaksi. Suvunjatkaminen viattomuuden tilassa olisi ollut yhtä puhdasta, kuten alastomuus Jumalan edessä ilman häpeää. Se on kuitenkin meille tuntematon maailma. Viattomuuden tilalle astui kuitenkin seksuaalinen himo. Sanoohan Daavid Ps. 51: 7 ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Toivo Loikkanen kerrompa oman elämäni kokemuksia ja siitä mitä tämä mainostamasi ”synnitön seksi” sai aikaan minun omassa elämässä.
Siis olen syntynyt luterilaiseen perheeseen ja kastettu, käynyt pyhäkoulua ja rippikoulun, konfirmoitukin olen.
Siis kenen ääntä kuulin, juuri ikäiseni kohdalla tapahtui tämä ”synnittömän seksin” vallankumous eli ei enää kirkko juurikaan julistanut haureutta synniksi, siis eipä minullakaan ollut omantunnon tuskia sitä harjoittaa. Mikä oli hedelmä jota siitä korjasin, rikoin monia ihmisiä kohtaan ja olin osallisena kahdessa abortissa, siis ”synnitönkö” elämä niihin johti?
Nyt kun olen todella tullut uskoon eli uudestisyntynyt niin kun kuulen Jeesuksen äänen niin tiedän sydämessäni että avioliiton ulkopuolinen seksi on haureutta ja se saa aikaan vain huonoa hedelmää.
Jumalan Sana varjelee elämää ja sen mukainen elämä kantaa hyvää hedelmää ja sisältää Jumalan siunauksen.
”Juuri ikäiseni kohdalla tapahtui tämä ’synnittömän seksin’ vallankumous eli ei enää kirkko juurikaan julistanut haureutta synniksi, siis eipä minullakaan ollut omantunnon tuskia sitä harjoittaa.” Teetkö oikein vierittäessäsi syyn omantuntosi vaikenemisesta kirkolle? Pikemminkin voisit kiittää pyhäkoulun ja rippikoulun opettajia siitä, että myöhemmin tiesit, että on synnistä kysymys, kun omatuntosi heräsi.
Pasanen: “Juuri ikäiseni kohdalla tapahtui tämä ‘synnittömän seksin’ vallankumous eli ei enää kirkko juurikaan julistanut haureutta synniksi, siis eipä minullakaan ollut omantunnon tuskia sitä harjoittaa.”
Kovin on kehittymätön ja heikoissa kantimissa ihmisen moraalin- ja etiikantaju, ellei ilman kirkon julistusta tajua mikä on oikein ja mikä väärin.
”Kovin on kehittymätön ja heikoissa kantimissa ihmisen moraalin- ja etiikantaju, ellei ilman kirkon julistusta tajua mikä on oikein ja mikä väärin.” Ymmärsin Ari Pasasen viittaavan nuoruusvuosiinsa. Silloin taitaa moni asia olla itse kullakin ’heikoissa kantimissa’. Siinä iässä on usein taipumus ajatella, että julistus – varsinkin kirkon – on väärässä ja omat vietit oikeassa.
Martti
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen terveenä syntynyt ihminen saa jo syntymälahjakseen – toisin kuin muut eläimet – moraalin tajun ja eettisen ymmärryksen.
Jokainen ihminen on myös altruistinen toisin kuin eläimet. Jopa parivuotiaat pikkulapset käyttäytyvät altruistisesti. Miksi? Ihminen on ajatteleva eläin, joka on oppinut evoluution myötä pyrkimään yhteistyöhön lajitoveriensa kanssa ja vain siten saavuttanut kulttuurin, tieteen ja teknologian aloilla sen mitä on saavuttanut, eikä se ole käynyt, eikä käy päinsä itsekkäällä asennoitumisella toisia ihmisiä kohtaan. Epäitsekäs, altruistinen käyttäytyminen on siis kaikissa ihmisissä piilevää vaistonvaraista älykkyyttä, jota muilla eläimillä ei ole.
Alle kaksikymppisenä tuo ihmisen luontainen taju hyvästä ja pahasta laitetaan yleensä kovaan testiin. Seksuaalisuuden herääminen saattaa hämmentää soppaa aika lailla. Kaikki eivät käy samanlaista myllerrystä läpi, mutta joillekin meistä käy kuten näköjään Ari Pasaselle.
Ari, Luet kirjoitustani hieman kuin sanonnan ”lukee kuin piru Raamattua” mukaan. En ole todennut, että kaikki avioliiton ulkopuoliset suhteet olisivat ongelmattomia ja ”synnittömiä”. Kirjoitin avioliiton rinnalla vastuullisen parisuhteen puolesta. Ja hyvä muistaa tämäkin: On sitä syntiä avioliitossakin ja myös sen seksielämässä, ilman avioliiton ulkopuolisia suhteitakin!
Onkohan kirkon opetus ollut jotenkin väärin painotettua, kun seksi ja synti tuntuvat joillakin tarkoittavan samaa. Eihän kaikki seksi suinkaan ole syntiä, ja on paljonkin muuta syntiä kuin sukupulielämän synnit. Väkivalta, ahneus ja panettelu ovat aivan yhtä vakavia syntiinlankeemuksen seurauksia kuin seksuaaliset ylitsekäymisetkin. Eräs syy nykykeskustelun yksipuolisuuteen lienee kylläkin se, että juuri seksuaalisuuden alalla on sekulaarietiikka etääntynyt hyvin kauas perinteisestä kristillisestä etiikasta. Sekulaarietiikassa näyttäisi vallitsevan käsitys, että kaikki tekonsa ymmärtävien aikuisten vapaaehtoisesti tekemät ratkaisut ovat oikeita. Perinteinen kristillinen etiikka taas katsoo, että seksuaaliaktin oikea paikka on vain avioliitto, korkeintaan voidaan myöntää avioon aikoville oikeus harjoitteluun keskinäisen yhteensopivuuden varmistamiseksi, siis avoliitto kihlausajan ratkaisuna. Kun toisaalta avioliitto ymmärretään raamatun opetusten perusteella yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi uskollisuusvelvoitteen sisältäväksi liitoksi, on tässä selkeät perusteet ns. konservatiiviselle käsitykselle avioliitosta ja seksistä. Yhteiskunnallinen laki on paljon sallivampi, eikä kristillisillä normeilla tietenkään olekaan relevanssia ei-kristityille. Ongelma tulee siitä, että osa kristityistä haluaisi kirkon hyväksynnän elämänmuodolle, jonka säännöt on otettu sekulaarietiikasta, ei kristillisestä perinteestä.
Sahama: ”ei kristillisestä perinteestä.”
Maailmassa syntyy uusia perinteitä jatkuvana virtana joka päivä.
Kimmo, so what?
Yrjö Sahama: ”Perinteinen kristillinen etiikka taas katsoo, että seksuaaliaktin oikea paikka on vain avioliitto, korkeintaan voidaan myöntää avioon aikoville oikeus harjoitteluun keskinäisen yhteensopivuuden varmistamiseksi, siis avoliitto kihlausajan ratkaisuna”.
-Jaa, ihan mielenkiintosta on tuo kristillinen etiikka että aviota miettivissä teini-iän seksikokeiluissa, seurustelun aikana ja/tai avoliitoissa voidaan seksuaalisen ”yhteensopivuuden” varmistamiseksi myöntää perinteinen kristillinen oikeus seksin testaukseen ja harjoitteluun !!
Ja toisaalta, jos tuossa Yrjön hyväksymässä avoliiton ”harjoittelussa” tuleekin selville että hän tykkääkin vain samaa sukupuolta olevasta ihmisestä niin tämä on myös täysin OK !!.
Sitä vaan, että miksi noita vanhentuneita perinteitä pitäisi vielä noudattaa, kun uusiakin on tarjolla.
Kimmolle: Ensimmäiseen kommenttiisi vastaan, että yhdyntä on kyllä aikuisten asia, teinit voivat rakkauttaan osoittaa muulakin tavoin, samoin kuin aikuisetkin rakastuneet ennen kuin päättävät sitoutua pysyvästi yhteen. Eräs nykyajan tragedia on se, että sitoutuminen ja fyysinen lähentyminen etenevät usein kovin eritahtisesti. Jos rynnätään suoraan sänkyyn jää paljon kaunista kokematta. Tämän vuoksi kyllä kunnioitan ”Tosi rakkaus odottaa”-liikettä. On kuitenkin realismia tiedostaa, että monella voi olla suurta epävarmuutta omasta seksuaalisesta kyvykkyydestään ja siitä, sovinko juuri tämän henkilön kanssa yhteen. Sitten toiseen kommenttiisi: Jos koeavioliitossa havaitseekin olevansa homo, on se toki suuri tragedia, mutta parempi perääntyä ajoissa kuin mennä avioliittoon, joka on jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Sitten joutuu tietenkin pohtimaan, miten elämänsä aikoo jatkossa elää.
Oikaisu:edellinen kommenttini oikea osoite olisi Mikko, ei Kimmo
Toivo Loikkanen se mitä kirjoitin oli omakohtaista kokemusta eli seksin synnittömyyden oleminen siinä ajassa jossa nuoruuteni elin oli jo totta täällä luterilaisuudessa.
Tuot esille absurdin toteamuksen:” Raamatun maininnat joistakin asioista eivät tunne sitä todellisuutta ja tietoa, jonka me tunnemme.”
Siis Jumalako ei ole ollut tietoinen ja ei ole ilmoittanut tahtoaan Raamatussa?
Minulle tulee mieleen seuraava Jeesuksen Sana:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Mitä siitä tulee kun sokeat taluttavat sokeita, siis ihminenkö tietää paremmin kuin Jumala?
Oletko, Ari Pasanen, nyt sitä mieltä että seksi on syntiä?
Ari, Jumala tietää kaiken. Se on totta. Mutta Raamattu on myös ihmisten kirjoittama. Siinä on Jumalan ilmoitus mutta siinä on myös inhimillinen puoli. Se on yksi perusasia. Raamattu ei ole mormonien kirjan tavoin täydellisenä taivaasta tipahtanut ”Jumalan kirjoittama” opus. Siksi kirjoittamani lause on aivan pätevä. Voi siitä tietysti olla eri mieltä.
Pasanen: ”Raamatun maininnat joistakin asioista eivät tunne sitä todellisuutta ja tietoa, jonka me tunnemme.”
Ei siinä mitään absurdia ole. Miten ne voisivat tuntea? Onhan kehitys kehittynyt tiedon lisääntymisen myötä huimasti noista vuosista kun Raamattu on kirjoitettu.
Ja mistä sitä kukaan tietää vaikka Jumala olisi muuttanut käsityksiään monista asioista uudemman nykytiedon valossa. Eipä tuo ole juurikaan antanut itsestään mitään kuulua.
”Kovin on kehittymätön ja heikoissa kantimissa ihmisen moraalin- ja etiikantaju, ellei ilman kirkon julistusta tajua mikä on oikein ja mikä väärin.”
”Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen terveenä syntynyt ihminen saa jo syntymälahjakseen – toisin kuin muut eläimet – moraalin tajun ja eettisen ymmärryksen. ”
Yllä Kimmo Wallentinin lausahduksia.
Näinköhän nuo edes maalaisjärjellä ajateltuna pitää paikkaansa, siis jos/kun on onnekas että syntyy nykyiseen aikaan ja vieläpä suomeen niin voi väittää tuollaista itsestään(kin), mutta jos olisikin syntynyt muutama vuosisata sitten niin olisiko sen ajan ihmiset samalla lailla ”valistuneita”`Tai josko olisi syntynytkin toiseen kulttuuriin jossa ei ole nämä moraalin taju ja eettine ymmärrys samalla tasolla kuin lausahduksien esittäjällä?
Toivo Loikkainen, minulle tuo Jeesuksen Sana että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” on totta eli ihminen omassa viisaudessaan ja ymmärryksessään nostaa itsensä Jumalan Sanan yläpuolelle . Nöyryydestä ei tietoakaan.
Ari, Nöyryyttä on etsiä Jumalan tahtoa eri asioissa. Nöyryyttä ei ole varmuus tietää kaikki varmasti.
Toivo Loikkanen minulle Jumala on Isä joka kyllä antaa kaiken tarvitsemani tiedon, miksi Hän salaisi lapsiltaan?
1. Piet. 5:6
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
Yleistietoa: -Seksuaalinen suuntautuminen/ Wikipedia :
-Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu tai tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuva on heteroseksuaali, omasta sukupuolestaan kiinnostuva homoseksuaali, ja sekä miehistä että naisista kiinnostuva on biseksuaali tai panseksuaali. Aseksuaali on ihminen, jolla ei ole seksuaalista kiinnostusta tai halua.
-Tähän liittyen on selvää että: -”Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu tai tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa”.
Jos ylläolevan lukee ja sisäistää, niin on hassua että vieläkin vuonna 2017 , kirkollisessa keskustelussa pääpaino ja väittely liittyy johonkin ”raamatusta kuviteltuun epäjumalanpalvelukseen, irstailuun tai väkivaltaiseen makaamisen syntiin” tms. Homoseksuaalisuus käsittää koko elämän, siihen kuuluu oman identiteetin havannointi ja ymmärrys, oman seksuaalisuuden ja kokonaisvaltaisen elämän hyväksyntä sekä mahdolliset parisuhteet, (avio)liitot tai yhteiselämä oman kumppanin kanssa jne.
Voisimmeko yrittää pohtia tai ymmärtää esim tuota ylläolevaa wikipedian seksuaalisuuden suuntauksen kuvausta jota me kukin voidaan verrata esim Daavidin ja Joonatanin keskinäiseen rakkauteen josta Raamattukin kertoo !
–
Mikko Niemi, Kiitos tärkeistä kommenteistasi!
Onko muuten aseksualisuus synti? Rikkoohan se Jumalan selvää määräystä yhtyä naiseen, lisääntyä ja täyttää maa?
Seppo: ”Onko muuten aseksualisuus synti?”
Niinpä. Aseksuaalinen mies tuskin ainakaan harrastaa sitä synnillistä siittämistä.