Professori Miikka Ruokanen ilmeisesti lausui seuraavaa Kotimaan Uutisessa:”Todellinen huoli on siitä, millaiseen opilliseen harhaan ja heikkouden tilaan kirkko joutuu, jos se seuraa uskontokriittistä länsimaista ideologiaa ja sekulaaria yhteiskuntaa oman uskonsa kustannuksella.”
Sekulaarisuus tunnustamisena ja osallistumisena jäsenyytensä hoitamiseen kirkossa huomaa toisen, ja yhtä vahvan asian, jolloin jäseninä on paljon lähes uskonnottomia Ihmisiä arvostaen kirkon diakoniaa ja lapsityötä ollen samalla kertaa samanvertaisuuteen uskovia elämänyhteisössään ja jotka Ihmisinä arvostavat ja kunnioittavat toisten valintoja elää samansukupuolisena perheenäkin.
Näin opillinen harha ja heikkouden tila samansukupuolisen konsensuksen vahvistamisen asiassa kirkossamme ennustettuna eivät ole länsimaisen uskontokriittisyyden suoria seurauksia tarkemmin määrittelemättömässä ideologiassa vaan syntyessään juontavat kyvyttömyydestä tehdä Ihmisarvoista politiikkaa päätöksenteossa kirkossamme.
Kuuluako näin Pohjoismaiseen Ihmiskäsitykseen vaiko katsoa muualle.
Eikö opillista harhaa ja heikkoutta kirkossamme tuota enemmän kritiikittömät Vatikaanin vierailut vuosittain minne audienssi on kirkkomme johdolle ilmeisen tärkeä. Viemisinä sinne on ollut kirjallistakin liittyen yhteyteen esimerkiksi Ehtoollisen syvemmässä ymmärtämisessä, ja tämä syvempää yhteyttä katsoen.
Pitkään meille on kerrottu myös opillisesta lähentymisestä mitä joskus on kuvattu muutaman askeleen päässä olevana. Kuitenkaan kirkon maksaville jäsenille asiasta ei kerrota sen syvemmän enempää. Näin intohimot sivuuttavat itse kirkon jäsenet, ja tyydyttävät ainoastaan asiaan osallisia kirkon palveluksessa.
Olematta oppineita teologiassa Ihmiset osaavat ajatella, ja tätä oppineisuutta kirkkomme ei arvosta.
Jumalanpalveluskokemuksesta julistuksen kanssa, seurakuntayhteydestä ja sen harjoittamisesta, kokemuksista seurakunnan työntekijöiden kanssa, olisi huomatakseni kovin kätevää tehdä kirjallista työtä tutkimuksessa.Jostain syystä edellisiä ei haluta tehdä, ainakaan suuremmin. Tiedän sen onnistuvan kohtuullisesti kun itsekin olen tehnyt.
Näin saisimme todellista tietoa miten länsimainen uskontokriittinen ideologia ohjaa seurakuntalaisiamme yhteytensä harjoittamiseen seurakunnassaan, tai miten edellinen ymmärtää samansukupuolisten konsensusten aiheuttavan opillista harhaa ja heikkoutta kirkossamme. Edellistä eniten näyttääkin löytyvän muualta.
Tavalliset seurakuntalaiset mielellään ottaisivat vastaan opetusta ja hengellistä tiennäyttöä kun sille aikaa ja tilaa kirkossa löytyisi.
