Länsislaavilaiset kielet: puola, tsekki, slovakki

Jatkanpa taas kieliä käsittelevien postausten sarjaani myönteisen palautteen ja uuden ulkomaanmatkan siivittämänä. Viimeksi kirjoitin maltan kielestä ja joku kommentoi: ”Jep, lisää tällaisia bloggauksia.Kiitos mielenkiintoisista tiedoista!” Tällä kertaa niputan yhteen kolme kieltä ja kerron siitä, mikä on ominta alaani: länsislaavilaisista kielistä eli puolasta, tsekistä ja slovakista.

Oma taustani näiden kielten suhteen on sellainen, että olen opiskellut Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta maisteriksi (2012) pääaineenani länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit ja tarkemmin puolan linja. Eteläslaavilaisten kielten kuten sloveenin ja kroaatin opiskelu on jäänyt toistaiseksi vilkaisun tasolle, tsekkiä ja slovakkia sen sijaan olen ”katsellut” vähän enemmän, koska ne ovat puolaa lähimpänä ja siten helpoimmin opittavissa. (Oikeastaan vielä lähempänä olisivat ala- ja yläsorbi sekä kasubi, mutta ne ovat jokseenkin marginaalisia kieliä.)

Marraskuussa kävin Puolassa, Tsekissä ja Slovakiassa, ja näistä kahdessa viimeksi mainitussa oikeastaan ensimmäistä kertaa (lukuun ottamatta lyhyitä rajanylityksiä Puolasta edestakaisin jokunen vuosi sitten), ja sain tilaisuuden käyttää näitä kaikkia kieliä. Innostuin sen verran, että inspiroiduin kirjoittamaan tämän blogin.

Miksi länsislaavilaiset?

Miksi sitten länsislaavilaiset kielet ovat niin mielenkiintoisia? Ensinnäkin historiallisista ja kristillisistä syistä: juuri Slovakian alueelle pyhät Kyrillos ja Metodios tulivat slaaveja opettamaan, juuri siellä kantaslaavia pantiin paperille ja syntyi muinaiskirkkoslaavi. Yhdistämme tämän ehkä enemmän itään kyrillisen kirjaimiston takia, mutta täällä se action tapahtui.  Slovakkia (slovensky) sanotaan yhä slaavilaisten (slovansky) kielten lingua francaksi.

Länsislaavilaiset kielet ovat puoleensavetäviä myös juuri siksi, että ne ovat omaksuneet meille tutun ja turvallisen latinalaisen aakkosiston. Niitä on siis paljon mukavampi ja helpompi opetella kuin vaikkapa venäjää, bulgariaa tai serbiaa, jotka vaativat uuden kirjoitusjärjestelmän opettelemista. Niissä on myös runsaahkosti lainoja latinasta ja saksasta niin, että englannin ja ruotsin ansiosta tunnistamme helposti suuren joukon sanoja.

Slovakissa on sellainen hauska kuriositeetti, että siinä on ä-kirjain ja teoriassa myös ä-äänne, mutta suurin osa slovakeista ääntää sen silti e:nä. Virallinen ääntäminen on siis ä, mutta vain joku keskislovakialainen maalaismummo sen niin kenties ääntää. Puola taas on ainoa slaavilainen kieli, joka on säilyttänyt kantaslaavissa olleet nasaalivokaalit eli nenänkin kautta lausuttavat e:n ja o:n. (Nasaalivokaaleita on myös ranskassa ja portugalissa.)

Konsonanttikauhistus?

Entäs sitten ne konsonantit? Slaavilaiset kielet ovat pahamaineisia konsonanttipaljoudestaan ja lukuisista vaikeista s-äänteistään. No tässä on parikin näkökohtaa. Jos ässät kauhistuttavat, niin hyvä uutinen on se, että tsekki ja slovakki eivät ole tässä suhteessa kovinkaan pahoja, vastaan ei juuri tule sellaisia äänteitä, jotka eivät olisi tuttuja jo vaikkapa englannista tai ruotsista. Tsekin erikoisuutena on ř, joka on r+soinnillinen suhu-s yhtaikaa lausuttuna, tai sitten soinnittoman konsonantin jäljessä r+suhu-s yhtaikaa. Hieno äänne. Slovakit pärjäävät pelkällä ärrällä.

Jos taas haluaa olla ässämestari ja tykkää mielenkiintoisista haasteista, niin kannattaa valita puola: se peittoaa mennen tullen venäjän kahdellatoista ässällään: s, c, ś, ć, sz, cz, z, dz, ź, dź, ż, dż! (Venäjässä on seitsemän. Niin ja sen verran vielä, että puolalaisten itsensä mielestä nämä eivät tietenkään ole mitään ässiä vaan aivan erilaisia äänteitä, joilla ei välttämättä ole paljon mitään tekemistä ässän kanssa:D). Puolassa tsekin ř:stä on pudonnut se r-äänne pois (siinä missä slovakissa ei tarvita sitä ”ässää”), ja vastaava rz lausutaan soinnillisena suhuässänä (tai soinnittomana soinnittoman konsonantin vaikutuksesta). Vinkiksi muuten kaikille urheiluselostajille.

Puolan konsonanttihirviöt ovat kuuluisia: kristitty on chrześcijanin, kastettu on ochrzczony, jos taas ei halua tulla kastetuksi (tai kastelluksi) niin voi pukea sadetakin, joka on płaszcz przeciwdeszczowy. Puola kuitenkin häviää tsekille ja slovakille sanoissa, joissa on pelkkiä konsonantteja. Puolassa ei tällaisia juuri ole (paitsi yksikirjaimiset prepositiot w ja z), mutta tsekissä ja slovakissa kylläkin: sanaleikki strč prst skrz krk tarkoittaa ”työnnä sormi kaulan läpi”. Näissä sanoissa r toimii ikään kuin vokaalina.

”Kristus on melkein noussut kuolleista!”

Kieltenoppimisen etuna on tietysti ennen kaikkea se, että saa heti kättelyssä miljoonia uusia potentiaalisia keskustelukumppaneita, jotka voivat tavalla tai toisella rikastuttaa omaa elämää ja joille voi puolestaan itse antaa jotain uutta ja persoonallista. Sama pätee kulttuuriin: kielen avulla ovet avautuvat uuden kulttuurin ymmärtämiseen sisältäpäin, ja sekin rikastuttaa elämää ja kartuttaa sivistystä aivan uudella tavalla.

Puolan tapauksessa puhekavereita saa kokonaiset 50 miljoonaa, siis noin 10-kertaisen määrän suomeen verrattuna. Puolassa asuu vajaat 40 miljoonaa ihmistä, mutta sen lisäksi puolalaisia on ihan kaikkialla, erityisesti Englannissa, jossa puola on kuulemma viime aikojen emigraatioiden vaikutuksesta noussut toiseksi puhutuimmaksi kieleksi.

Tsekkikin on puhujamäärältään tuplasti suomea isompi kieli, slovakki taas suunnilleen samankokoinen. Slovakit ymmärtävät tsekkejä ilman ongelmia, sillä tsekki on ”isoveli”, jonka TV-ohjelmia katsotaan ja kirjoja luetaan. Vanhemmat tsekit (Tsekkoslovakian ajalta) ymmärtävät myös slovakkia hyvin, nuoremmilla alkaa olla vähän ongelmia.

Vaikka tsekki ja slovakki ovat kolmikosta kaksi samanlaisinta, joskus on niin, että puola ja tsekki ovat keskenään samanlaisia, kun slovakki menee omia teitään, useammin taas niin, että puola ja slovakki ovat samanlaisia tsekin tehdessä omat ratkaisunsa. Puolan pohjalta slovakkia ymmärtää siis paremmin kuin tsekkiä, mutta tsekit ja slovakit taitavat ymmärtää puolaa ylipäätään paremmin kuin puolalaiset heitä. Puolalaisille erityisesti tsekki on kuin viro suomalaisille: hassua ja vanhahtavaa, ja ns. false friendejä (vääriä ystäviä) on paljon.

Eräs hauska esimerkki pääsiäismessun saarnasta: tsekiksi ”Kristus on juuri noussut kuolleista” -lauseessa ”juuri” on právě, joka vastaa puolan sanaa prawie, joka kuitenkin tarkoittaa puolassa ”melkein”. Näinpä puolalaiselle kuulijalle pappi vaikutti saarnaavan, että ”Kristus on melkein noussut kuolleista!”

Itseopiskelua ja joululauluja

Kaikkia näitä kieliä voi opetella itsekseen suomalaisten materiaalien avulla tai sitten opiskella yliopistossa. Puolan oppikirjan nimi on Po prostu (1 ja 2), tsekin Tsekkiä suomalaisille (1 ja 2), slovakkiin taas voi tutustua ilmaisella verkkokurssilla.

Tsekkiä ja puolaa voi opiskella Helsingin yliopistossa, slovakkia Jyväskylän yliopistossa. Myös aikuisopistot/työväenopistot tarjoavat mahdollisuuden kieltenopiskeluun. Kannattaa tsekata (heko-heko) tarjontaa omalla paikkakunnalla.

Kielinäytteeksi tarjoan näin joulun alla joululauluja: ei muuta kuin kuuntelemaan niitä tsekiksi, slovakiksi ja puolaksi! Ja sitten vielä hyvää joulua puolaksi: Wesołych świąt Bożego narodzenia! (Kirjaimellisesti ja hyvin teologisesti ”Iloisia Jumalan syntymisen pyhiä!”)

Lue myös: Unohdettu slaavilainen kristinusko (Seurakuntalainen.fi).

(Kuva: vaeltamassa Sudeeteilla Tsekin ja Puolan rajamailla n. 1400 m korkeudessa)