Sunnuntaina 12.7.
klo 10 Messu kirkossa
liturgia: kappalainen Kullervo Rakkolainen
saarna: haalitaan jostakin naispappi, ettei syytetä syrjinnästä
kanttori: dir.cant. Veka Ryysyranta (ellei ole joutunut lavatansseista putkaan)
kolehti: Pelastakaa edes jotain ry:lle
Messun jälkeen syrjimättömät kirkkokahvit tiehöylämuseolla. Seksuaalineuvoja Keino Siemen alustaa aiheesta ”hiilineutraali pallogrillilaki”. Lopuksi yhteislauluna Jaakko Löytyn Sateenkaarenvärisiä unia.
klo 13 Kenttäjumalanpalvelus entisen nuijasodan joukkohaudan paikalla. Toimittaa kirkkoherra Veijo Kainola. Sateen sattuessa toimittaa kappalainen.
Maanantai 13.7.
klo 13 Hartaus dementiaosastolla. ”Oi muistatko vielä sen virren”. Rakkolainen, Ryysyranta.
klo 18 Kirkkoneuvoston ylimääräinen kokous seurakuntakodin leivintuvassa. Päätetään kantelusta kirkkoherraa koskien, kun se pentele puhuu saarnoissa edelleen synnistä ja parannuksen teosta.
Tiistai 14.7.
klo 12 Mielenterveyskuntoutujien kerho otsikolla ”Hullusta hurskaammaksi”. Kainola, Ryysyranta.
klo 13 Lypsyjakkaraseurat Uuno Puumalaisessa. Omat lypsyjakkarat mukaan, niin toimitetaan rukoushetki lypsyjakkaran puolesta ja hänen kanssaan.
Keskiviikko 15.7.
klo 14 Siionvirsiseurat seurakuntakodilla. Veisataan ihmisen pienuudesta, seurapuhe ilmastonmuuutoksesta ja panetellaan Tapio Puolimatkaa.
klo 15 ELY:n iloiset Siionin kannel -seurat Lahja Ruttusella. Väliajalla pullakahvit ja uusimmat juorut Sambiasta. PS: olethan muistanut erota SLEY:stä?
klo 18 Viidesläinen miestenpiiri kesäkodilla. Luetaan aluksi Gideonista. Sen jälkeen miehistä uhoa kirkosta eroamisesta jahka homoja aletaan vihkiä. Saunan jälkeen puoli tuntia parran tutisuttamista kirkon uudistamiseksi.
Torstai 16.7.
klo 13 SLEY:n Luther-kerho rukoushuoneella. ”Siis riennä ystävä riemuiten kuin pikkulintu riemuissaan”. Piirisihteerin johdolla diahetki Japaniin. Sen jälkeen opastettu hautausmaakierros, jossa laskemme kukat osaston edesmenneiden puheenjohtajien haudoille. Erityisesti nuoret tervetuloa!
klo 17 Naistenpiiri seurakuntakodin leivintuvalla. Kosmetologi-evankelista Kielo Ruusunen KRS:sta alustaa aiheesta ”Jeesus ja luomiväri”. Lopuksi porkkanatarjoilu.
Perjantai 17.7.
klo 13 Piirakkatalkoot ja jalkapuun viritystä leivintuvalla piispantarkastusta varten.
klo 14 Kirkkokuoron harjoitus kirkossa piispantarkastusta varten. Läksynä virsi ”Vihan päivä kauhistava sydänjuuret väräjää”.
klo 18 Ylimääräinen piispantarkastus kirkossa kappalaisen kilpailevan toiminnan vuoksi. Kappalainen on luotettavien lähteiden mukaan nähty papinpaita päällä Toyotan merkkihuollossa, vaikka piispan hulttiopojalla on ”Reiskan korjaamo” ihan tässä lähellä. Mahdollisuus ottaa selfie kirjallisen varoituksen kanssa.
Eihän kapitulin päätöksiä tarvitse ymmärtää, riittää, kun tottelee.
Vaikka tottelis, saattaa joutua tuomiolle. Kuten Keijo Rainerma.
Onko hän saarnannut Lantarikon seurakunnassakin?
Taisi mennä ekumenian nimissä katoliseen kilpailevaan kirkkoon puhumaan ilman piispan lupaa saaden vakavan huomautuksen.
Tarkoitin tuota Rainerm..katoliseen kirkkoon menneenä mielikuvituksissani. Voisiko piispa tehdä niin ekumenian nimissä. Naispiispa ei tietysti täytä ekumenian perusteita.
”Naispiispa ei tietysti täytä ekumenian perusteita.” Mitä ’ekumenian perusteita’? Kuinka niin ’ei tietysti täytä’?
Martti, etkö tiedä, että miespappeus on jopa sakramentti suuressa kirkkokunnassa. Nainen ei saa olla pappi eikä piispa suurissa perinteisissä kirkkokunnissa lukuun ottamatta luterilaista kirkkoa.
Ekumenia ei tarkoita yksimielisyyden etsimistä opillisissa kysymyksissä. Se on yhteyden rakentamista niistä huolimatta.
Niinkö Martti? Eikö paljon tehdä työtä nimenomaan yksimielisyyden löytämiseksi? Ja kunnioitus toisen traditiota kohtaan on kaiken lähtökohta. Se unohtui Askolalta ja Ambrosiukselta.
Ekumeenikot tehnevät paljonkin työtä yksimielisyyttä etsiessään. Se ei kuitenkaan ole ’ekumenian peruste’, vaan pikemminkin kaukana siintävä tavoite. Piispa ja metropoliitta tekivät kenties virheen yrittäessään löytää oikotien sinne kaukana siintävään.
Edes yhteinen ehtoollinen ole edennyt loputtomissa ekumenisissa neuvotteluissa. Esteitä löytyy loputtomasti ja yksi on miespappeuden määrittävä sakramentti.
Se, että käydään ’loputtomia neuvotteluja’ on jo toisen vakaumusta kunnioittavaa ekumeniaa. Keskusteluyhteyskin on jo jonkinlainen yhteys. Ei pidä hosua ja hätäillä. Kärsivällisyyskin on Hengen hedelmä.
Samaan aikaan, kun hengelliset johtajat tavoittelevat yhteyttäkukin pykäliensä velvoittamana, rivikristityt voivat halutessaan harjoittaa käytännön yhteyttä.
Me voimme ilman omantunnon tuskaa elää todeksi sitä mitä Hebrealaiskirjeessä kehoteaan: Kirje heprealaisille 6
Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä …
Rakkaus on täydellisyyden side! Sehän oli se verraton tie, jota Paavali halusi osoittaa. Ihmisen kasvoista ei näe, miten hänet on kastettu, mitä tunnustuskuntaa hän noudattaa. Jos hän tuntee Ristiinnaulitun, niin silloin on syytä pitää veljenä ja sisarena. Se on siinä, ei se ole sen monimutkaisempaa koko ekumenia.
Tunnustukset ja aionakin ne erottavat osat niissä ovat kuin toteemipaalut, jotka on omin käsin tehty ja niitä kunnioitetaan ja jopa pelätään.
Vaan jos opetus niistä Kristuksen opin alkeista on kovin erilainen – onko silloin todellista yhteyttä?
Paavali sanoi: Me ymmärrämme puolittain ja profetoimme puolittain… Kuka voi sanoa, että tämä on ainoa oikea totuus!
Jeesus sanoi: Ei kukaan tule minun tyköni, ellei Isä, joka minut lähett, vedä häntä. Kukaan ei pääse Isän luo kuin Minun kauttani.
Siis, Isä vetää ihmisen Jeesukselle. Jokaisella on yksilöllinen hoito. Miten siihen on tultu, ei meillä ole oikeutta sanoa oikeastaan mitään. Sitten, kun Jeesukselle on Isä meidät antanut, on vain yksi tie, yksi totuus ja yksi elämä. Joka Jeesuksen näin tuntee, hänet olemme velvolliset tunnustamaan veljeksi ja sisareksi.
Luterilaiseksi syntynyt ei ole voinut sitä valita. helluntailaiseksi syntynyt ei ole voinut sitä valita jne. Syntiä ei siis ole syntyperä vaan erottava opetus seurakunnissa.
Minä en ajattele kristinuskoa noin individualistisesti. Kristinusko on alusta saakka ollut yhteisön uskonto. Tätä yhteisöllistä uskoa sitten sanoittaa – tunnustus.
Siihen riittää: Jeesus Kristus on Herra!
Mitä siihen lisätään on aina aiheuttanut riitaa, onko riita tunnustusten päältä kristinuskon korkein päämäärä?????
Ei, mutta ei niitä erimielisyyksiä voi poiskaan lakaista tai vaieta. Se olisi epärehellistä.
Kristittyjen yhteys voidaan helposti nähdä sellaisena, että kristityt keskenään kokevat yhteydentunnetta. Sitä se ei ole. Kristittyjen yhteys muodostuu yhteydestä Kristukseen. Tämä toteutuu konkreettisesti ehtoollispöydässä. Yhteinen ehtoollinen puolestaan edellyttää yksimielisyyttä opissa ja rakkaudessa. Sekaoppinen seurakunta ei ole mahdollinen, vaikka toki ihmiset erilaisia olemmekin.
Tuostakaan kristityt kun eivät ole yksimielisiä, mitä Jeesus Kristus on Herra tarkoittaa. Joillekin se tarkoittaa uskoa ristiinnaulittuun Vapahtajaan, toisille menestyvää elämää. Kyllä usko on syytä sanoittaa tarkemmin ettei eksytä.
”Yhteinen ehtoollinen puolestaan edellyttää yksimielisyyttä opissa ja rakkaudessa.” Eipä ollut Jeesuksen oppilasjoukkokaan yksimielinen opissa ja rakkaudessa Herran asettaessa ehtoollisen. Siellä olivat epäilijä, kieltäjä ja kavaltajakin samaa leipää ja viiniä nauttimassa.
Vaan olipa Jeesus yhteyden luojana. Yksimielisyys opissa ja rakkaudessa viittaa yhteisöön, ei yksilöihin.
Tarkennan vielä: yksimielisenä opissa ja keskinäisessä rakkaudessa.
Mistä kaikesta meidän tulisi tulla yksimielisiksi, että Jumala tunnistaisi meidät lapsikseen?
Mikä on se oppi, joka yhdistäisi? Jos me lyömme pöytään argumenteista ne joita me raamattuun tukeutuen suoritamme: Kaste, ehtoollinen, papin virka. Saamme ensimmäisillä minuuteilla ilmiriidan.
Jospa lähtisimme siitä, että olemme kaikki syntisiä, ainakin olleet joskus ja tarvitsemme anteeksiantamusta. Mikä siihen neuvoksi? Tarvitaan Lunastaja! Kuka siihen kelpaa? Synnitön! Kuka on synnitön? Jeesus Kristus elävän Jumalan Poika. Saammeko repiä hänet kappaleiksi mielipiteillämme? Emme saa, syyllistymme Vanhimman murhaan!
Vastaan vielä yhden kommentin verran:
Olet oikeassa Lauri, että tarvitsemme Lunastajaa. Vaan missä hänet omaksi saamme? Sanassa ja sakramenteissa, on kirkko alusta saakka opettanut. Ja kun puhumme sanasta ja sakramenteista, puhumme samalla (pappis)virasta ja jumalanpalveluksesta. Ne eivät ole yhdentekeviä sivuseikkoja, vaan uskomme ydintä.
Tarkoitukseni ei ole mollata tai rakentaa raja-aitoja kristittyjen välille. Monet asiat meitä yhdistävät, mutta erottavista emme voi vaieta. Ja valitettavasti olen kyllä monet haukut saanut vapaista suunnista minäkin. Sakramenteista, totta kai.