Jukolan vuotuiset suunnistuskilpailut ovat muodostuneet perinteeksi, ainakin niille, jotka osallistuvat kilpailuihin. ”Kuopio – Jukola 2014” oli Vehmersalmella ja ”Louna – Jukola 2015” Paimiossa. Suunnistuksen suurtapahtuma, ”Lappee – Jukola 2016” on puolestaan Lappeenrannassa.
”Lappee – Jukola” lähestyy. Kilpailua seurataan kohta paikan päällä joko Lappeenrannassa tai sitten television ääressä.
Monia kiinnostanevat jo vuoden 2017 tapahtumatkin. Perusteltua on kysyä, millä tavoin Suomen juhlavuosi heijastunee vuoden 2017 Jukolan kansainväliseen suunnistustilaisuuteen. Lienee hyvä kysymys Jukolan järjestäjille.
Jukolan tapahtumia suunniteltaessa hyödynnetään edellisten kilpailujen kokemuksia. Koettuja asioita muistellaan, miten onnistunutta toiminta on ollut. Omakohtaiset talkoomuistot ovat jääneet mieleen.
Jukolan tilaisuus ”pitää vain nähdä ja kokea”, kuten olen todennut kirjoittamassani artikkelissa. Tyytyväisyys on ilmennyt niiden kohdalla, jotka ovat osallistuneet kilpailuihin tai ovat työskennellyt vapaaehtoisina toimitsijoina. Jukolan tapahtumissa on ollut runsaasti suunnistajia ja toimitsijoita.
Aleksis Kiven ”Seitsemästä veljeksestä” on saatu virikkeitä Jukolan viestitapahtumaan. Jukolan suunnistustapahtumissa suositaan luontoympäristöä, joka kuvaa vertauskuvallisesti metsäistä Impivaaraa. Toimintaympäristö on vuokrattua maa-aluetta. Jukolan suunnistustapahtuma on tarkoitettu huippusuunnistajille ja tavallisille suunnistajille.
Jukolan urheilutapahtuma on opittu tuntemaan eri viestimien kautta. Talkoolaisten työpanos on ollut mittava. He muistelevat omaa osuuttaan viestitapahtuman järjestelyissä. Jukolan tavoitteiden saavuttaminen on yhteydessä siihen, millaisia henkilöitä on saatu mukaan eri toiminta-alueille suorittamaan tehtäviä. Motivoituminen vaikuttaa lopputulokseen.
Jukolan viestitapahtumat suunnistetaan vuosittain eri puolilla Suomea: vuonna 2015 Paimion varsinaissuomalaisessa maastossa ja 2016 Lappeenrannan maasto-oloissa. Päättäjät ja järjestäjät ovat kokeneet Jukolan suunnistustapahtuman haasteena, jopa näytönpaikkana. Miten käynee ”Lappee – Jukolan” kohdalla? Luotettavat tieto- ja viestintäjärjestelmät sekä johtoryhmät ovat tärkeitä tekijöitä Jukolan suunnistustapahtuman järjestelyissä.
Toimintaa varten tarvittiin ohjeita ympäristön ja huollon talkoolaisille, joihin itse kuuluin ”Kuopio – Jukolassa”. Toimitsijatehtäväni oli ympäristö- ja huoltovaliokunnan alaista toimintaa: wc- ja jätehuolto, saunanlämmitys, vesihuolto ja kuljetukset. Organisaation varajärjestelyt oli suunniteltu ja toteutettu tarkkaan.
Aikaisemmat toimintasuunnitelmat ja loppuraportit ovat hyödyttäneet Jukolan urheilutapahtuman järjestelyjä. ”Kuopio – Jukolan” kohdalla oli perehdytty eri kisakoneistojen toimintoihin. Toimitsijoille järjestettiin yleisinfo- ja koulutustilaisuuksia, ja lopuksi oli ”kenraaliharjoitus”.
Saunanlämmitys sisälsi ”alkulämmityksen”, ”venlasaunat” ja ”jukolasaunat”. Telttasaunojen kiukaiden lämmittäminen oli vaativa tehtävä: polttopuita ja vettä kului runsaasti. Lepotila oli armeijan teltassa. Henkilömäärä vaihteli sovitusti tehtävien mukaan.
Saunanlämmitysten päätyttyä oli ympäristön siistimisen vuoro. Suunnistajat olivat tiedostaneet ”Kuopio – Jukolan” kohdalla ympäristön siisteyden merkityksen. Asioiden sisäistäminen on yhteydessä persoonallisiin ominaisuuksiin ja kasvatuksellisiin tekijöihin.
”Lappee – Jukolan” suunnittelua ja onnistumista on edesauttanut, kun järjestäjillä on ollut tietoa eri työtehtäviin ilmoittautuneiden toimitsijoiden vahvuuksista. Esimerkiksi ”Kuopio – Jukolan” tieto- ja viestintäjärjestelmässä oli henkilökohtainen profiilisivu, joka sisälsi muuttujat: account information, perustiedot, vaatetus, pituus ja paino, allergiat ja erikoisruokavaliot, luvat ja passit, kielitaito ja koulutus.
”Lappee – Jukolan” toimintatiimien näkemyksiä kuullaan myöhemmin, miten he ovat kokeneet ”veikeän kokemuksen ja lumoavan elämyksen” kesällä 2016 Lappeenrannassa. Kysytään myös, miten profiilitietojen muuttujien sisällöt ovat hyödyttäneet ”Lappee – Jukolan” toimintatavoitteisiin pääsyä.
Syväjohtamisesta puhutaan yhteiskunnan organisaatioiden laatua pohdittaessa. Kannustava työpalaute on tärkeää vastuutehtävien päätyttyä ja aikaisemminkin. Myönteiset suoritukset jäävät herkästi kielteisten määrittelyjen jalkoihin toimintojen laatua arvioitaessa.
Tutkimusten ja kokemusten kautta tiedetään, että vapaaehtoista toimintaa on paljon järjestötoiminnassa. Miten kävisi, jos vapaaehtoistyötä tekevät lopettaisivat talkootyönsä? Useat toiminnot varmaan pysähtyisivät. Voidaan myös olettaa, että ”Lappee – Jukolan” sosiaalisen viestitapahtuman tavoitteet jäisivät osin saavuttamatta.
Menestystä ”Lappee – Jukolan” suunnistajille, järjestäjille, vapaaehtoisille toimijoille, yhteistyökumppaneille ja katselijoille. Suunnistuksen suurhanke 2016 onnistunee hyvin, kuten on käynyt aikaisempinakin vuosina. Kansainvälisen ”Lappee – Jukolan” tuloksia odotellaan. Vuoden 2017 Jukolan viestitapahtuma käy jo nyt mielessä Suomen juhlavuoden kynnyksellä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Piispa Luoma joutuu sanomaan itsestäänselvyyden.
Vanhoillislestadiolaisuus on tehnyt ehkäisystä opillisen, ”taivaspaikka”-kysymyksen. Mielestäni kirkon tulisi yksiselitteisesti puuttua tähän, se aiheuttaa ja on aiheuttanut monin tavoin suunnatonta inhimillistä kärsimystä. Luterilaisessa kirkossa perhesuunnittelu on perheen sisäinen asia. Siitä päättää viimekädessä se, jota asia kaikkein konkreettisimmin koskee; ei jokin johtokunta tai saarnaajaveli.
Lisäksi tulisi huomioida, että mitään todellisia raamatullisia tai teologisia perusteita ehkäisykielteisyydelle ei ole löydettävissä. Retorisella vaikuttamisella, puheella ”klassisesta(!) luonnonoikeusetiikasta” voidaan perustella vaivatta mitä vain.
”Luoma lisää, että naisen näkökulma on ratkaiseva, jos vanhempien kesken ei synny yksimielisyyttä perhesuunnittelusta. Perustelu on yksinkertainen: mahdollinen raskaus koskee ennen kaikkea naista, ja kysymys on hänen voimavaroistaan ja terveydentilastaan”.
Olen piispa Tapio Luoman kanssa täysin eri mieltä. Aviopuolisoiden pitää aina päästä yksimielisyyteen näissä tärkeissä asioissa. Perheenlisäyksen yrittäminen tai sen estäminen ei koskaan saa olla vain yhden tahto vai molempien aviopuolisoiden yhteinen tahto. Keskustelua ja toisen ymmärtämistä on jatkettava kunnes yksimielisyys saavutetaan.
Samaa mieltä olen piispa Tapio Luoman kanssa siitä, että jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä maailmaan ja tuntea olla odotettu ja toivottu.
Tietysti asiasta päättää viimekädessä nainen, jos vanhemmat ovat erimielisiä. Entä jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen, tai ”keskustelua” (painostusta) jatketaan sen taholta, joka on esimerkiksi taloudellisesti perheessä vahvemmalla. Kyse on mielestäni silloin henkisestä väkivallasta, vähintään. Tai hengellisesti väkivallasta, mikäli asiaan kytketään uskonnollinen ulottuvuus.
Naisella on aina yksiselitteinen oikeus päättää omasta kehostaan, ja sen ”käytöstä,” joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, so. pitkälle edennyt raskaus esim.
Heinilän käsitys saattaisi muuttua jos olisi itse joutunut kestämään parikymmentä tuskallista synnytystä.
Keskustelulla ja toisen asemaan asettumalla ja halulla toisen ymmärtämiseen päästään yksimielisyyteen perheen kaikissa asioissa. Hengellistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei saa esiintyä avioliitossa. Toista kunnioittavalla keskustelulla, jossa molemmat jaksavat selvittää monipuolisesti omaa näkökulmaa aviopuolisot tulevat ymmärtämään aviopuolisoaan paremmin, jolloin voidaan tehdä yksimielisiä hyviä päätöksiä, joihin molemmat sitoutuvat. Toisen tekemät päätökset, joista aviopuolisot eivät olleet päässeet yksimielisyyteen, tuhoavat avioliittoa ja ovat henkistä väkivaltaa.
Juha Heinilä:
”Samaa mieltä olen piispa Tapio Luoman kanssa siitä, että jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä maailmaan ja tuntea olla odotettu ja toivottu.”
Juha, ei piispa Tapio Luoma ihan noin sanonut. Hän sanoi: ”Lähtökohtana on se, että jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus olla odotettu ja toivottu.” Mitä tarkoitat kun sanot: ”jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä maailmaan”? Tarkoitatko ettei raskautta saa ehkäistä koska Jumala on päättänyt jokaisen avioparin lapsimäärän jo ennakolta? Kannatatko pre-eksistenssioppia?
Heinilä: ”Toisen tekemät päätökset, joista aviopuolisot eivät olleet päässeet yksimielisyyteen, tuhoavat avioliittoa ja ovat henkistä väkivaltaa.”
Miksi kenenkään ihmisen pitäisi ylipäätään ottaa huomioon toisen ihmisen tekemiä päätöksiä tai päästä niistä yksimielisyyteen, jos itsellä on asian suhteen päätösvalta niin kuin nyt tässä tapauksessa naisella (ja tietysti myös miehellä) on omaan kehoonsa???
Ei kukaan täysivaltainen aikuinen ihminen ole oikeutettu tekemään päätöksiä toisen täysivaltaisen aikuisen ihmisen puolesta, ellei ole saanut siihen valtuutusta.
Jussi, onnellisessa avioliitossa aviopuolisot yhdessä päättää haluavatko lisää lapsia vai ei. Monet avioparit eivät saa lisää lapsia vaikka haluaisivat. Ehkäisystä päättää jokainen aviopari itse.
Juha Heinilä:
”Jussi, onnellisessa avioliitossa aviopuolisot yhdessä päättää haluavatko lisää lapsia vai ei. Monet avioparit eivät saa lisää lapsia vaikka haluaisivat. Ehkäisystä päättää jokainen aviopari itse.”
Tästä olen täysin samaa mieltä. Kumman puolison kanta mielestäsi ratkaisee tilanteessa, jossa ei saavuteta yksimielisyyttä paljosta keskustelusta ja yrittämisestä huolimatta? Oletko kanssani samaa mieltä, että tuossa tilanteessa on parempi ehkäistä, kunnes kumpikin haluaa lisää lapsia?
Jussi, kesken olevassa asiassa ei vielä ole yksimielistä päätöstä. Luulisin, että perhesuunnittelu on niin tärkeä asia, että yksimielisyys on helposti löydettävissä. Mutta ajan myöten voi tulla tarve tehdä uusi yksimielinen päätös, joka voi olla ihan vastakkainen kuin aikaisempi. Onnellisessa avioliitossa otetaan aviopuoliso 100% huomioon. En usko, että seksistä kumpikaan aviopuolisoista nauttisi, jos ei ole sydänten yhteyttä ja päästy yhteisymmärrykseen; joten molemmat kysymyksesi on mielestäni turhia.
Juha, vastauksesi on niin ”ympäri pyöreä”, etten saa siitä otetta ja joudun tulkitsemaan sitä. Tulkitsenko oikein jos tulkitsen niin, että pidättäytyminen seksistä on mielestäsi ainoa oikea ja mahdollinen ratkaisu kunnes 100% yksimielisyys saavutetaan? Ehkäisyähän seksistä pidättäytyminenkin on. Ja jos pidättäytyminen kestää vuoden tai useammankin, kuten usein on tarpeen, avioliiton kestävyys ilman seksiä vaarantuu mielestäni monin verroin enemmän kuin tavanomaisia ehkäisyvälineitä käytettäessä. Olenko väärässä?
Jussi, ei se yksimielisen päätöksen tekeminen ole vaikeaa. Taitaa olla niin, että naisille voi tulla vauvakuume samoin kuin miehille. Joten ilman keskustelua ja halua ymmärtää toista ei voi elää onnellisesti. Siperia opettaa.
Viime vuonna maassamme syntyi alle 60 000 lasta. SRK:n ripiikoululeireille ilmoittautuu vuosittain jo yli 2000 nuorta ja määrä on kuulemma nousussa. Yksinkertaistetun laskutavan mukaan noin joka kolmaskymmenes lapsi siis syntyy vanh.lestadiolaiseen perheeseen maassa, jossa ikärakenteen vinoutumisen vuoksi huoltosuhde alkaa olla japanilaiseen/saksalaiseen yhteiskuntaan verrattava. Syntyvyyden laskun seurauksena joudumme tulevaisuudessa turvautumaan monilla aloilla maahanmuuttajiin. Siinä vain taitaa äydä kuten avioliitossa, jonka myötä tulee sellaistakin rompetta ja tilpehööriä, jota ei ole tiennyt tilanneensa. Monikulttuurisuus ja -uskonollisuus ei tuo vain harmoniaa. Suvaitsevaisuutta se perhaimillaan opettaa – kunhan opettaisi sitä myös maahanmuuttajille eikä vain meille metsäsuomalaisille.
Moberg kirjoittaa nyt asian vierestä. Kysymys ei ole siitä, ovatko suuret perheet toivottavia vai eivät. Kysymys on siitä, voiko luterilaiseen kirkkoon kuuluva herätysliike pitää perhesuunnittelua opillisena kysymyksenä? Voiko ehkäisyä käyttävä kristillinen aviopari olla hyvällä omallatunnolla vanhoillislestadiolaisuudessa uskomassa? Mitä mieltä olet Pehr-Olof?
Ehkäisemättömyys on ihmisen luonnollinen jo luomisessa annettu asenne ja ymmärrys hyvästä elämästä. Luterilaisen kirkkomme tunnustuksen mukaan Raamattu on uskon ja elämän korkein ohje. Raamatun mukaan se, mikä on meille luomisessa valmiina annettu on hyvää ja Jumalan mielen mukaista. Julkisuudessa vellova keskustelu osoittaa, että juuri ehkäisy ja perhesuunnittelu on todellisuudessa se asia, jolle haluttaisiin raamatulliset perusteet. Olisiko meidän tarpeen palauttaa mieliimme, mitä raamatussa kerrotaan luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista.
Tapani Kopsa:
”Julkisuudessa vellova keskustelu osoittaa, että juuri ehkäisy ja perhesuunnittelu on todellisuudessa se asia, jolle haluttaisiin raamatulliset perusteet.”
Juurikin näin. Eikö kristityn kuulukin etsiä totuutta ja Jumalan tahtoa juuri Raamatusta? Jos Raamatusta ei löydy vastauksia tähän kysymykseen, silloin perhesuunnittelu ei ole kristitylle syntiä eikä Jumalan tahdon vastaista. Oletko aivan varma, että ehkäisemättömyys on terveyden uhalla jatkuviin synnytyksiin väsyneen suurperheen äidin luonnollinen jo luomisessa annettu asenne ja ymmärrys hyvästä elämästä?
Itämeren lohi ei ole enää samassa määrin lisääntymiskelpoinen kuin ennen ehkäisypilleireiden tuloa. Veteen liuennut estrogeeni kun kerääntyy loheen ja heikentää sen hedelmällisyyttä. Yllä olevaa lainaten ”kiimaisten äijien” halujen takia moni nainen on siis alistettu syömään e-pilleriä ja sen seurauksena on saatu myös uusi ympäristöongelma. Suurperheiden äideistä SH käyttää todella loukkaavaa ja halventavaa nimitystä!
Mistä SH muuten tietää mitä missäkin aviovuoteessa touhutaan ja kenen aloitteesta – ja mitä se SH:lle tai kenellekään muulle kuuluu!
Onko todellinen kiinnostus vl-parien avioelämään sittenkin noussut enemmän kateudesta (kun ei itse jakseta tai haluta mukavuudenhalusta ottaa lapsia vastaan) tai pelosta (niitä veeälliä alkaa olla liikaa), kuin todellisesta huolesta suureperheiden äitien jaksamisesta. Moniko täällä muiden ehkäisyhuolista kirjoittava on itse esim tarjoutunut auttamaan jotakuta suurperheen äitiä talkoilla siivoten, lastenhoitoapuna tai muuten ihan käytännössä?
Ymärrätkä Moberg mitä lausessa tarkoitta JOS-sana kun se oli yhteydessä käyttämääni sanaan ’alistetaan’ Eli jos EI ole mitään alistamista tapahtunut ei ole ongelma. Ja yhdestäkään äidistä en ole käytänyt mitään halveksivaa sanaa.
Ja ehkäisykeinoja on muitakinkuine-pillerit.
Eräs jo edesmennyt ei-vl suurperheen äiti totesi kerran lapsilukunsa mainitessaan, että sen verran hänkin on ollut lestadiolainen, että sai niinkin monta lasta. Vastasin siihen, että minä olen yrittänyt olla sitä myös päivisin. Eräälle ulkomaalaiselle lääkärille, joka ihmetteli lastemme määrää, totesin kerran, että päivisin olen ollut luterilainen pappi ja öisin katolinen pappi 😉
Eiköhän näistä syntyvyydensäännöstelyasoista myös vl-parien avioliitossa keskustella ja päätetä yhdessä. Aika moni näyttää uskonsa perusteella päättäneen kuten me.
”Hakekaa kätilöt’ sarja juuri menevä osa puree terävästi aiheeseen.
Avioliiton tehtävänä on raamatun mukaan toisaalta olla perheen muodostumisen perustana, toisaalta tarjota mahdollisuus tyydyttää sukupuoliviettiä syntiin syyllistymättä. Jälkimmäinen tehtävä ei toimi kunnolla, jos on jatkuvasti pelättävä uutta raskautta. Siksi ehkäisy on suositeltavaa perheen elinoloihin sopivan lapsiluvun saavuttamiseksi ja synnytysten aikatauluttamiseksi äidin terveyden parhaaksi.
YS:llä jäi mainitsematta vielä yksi asia, eli ….. ja riittävän korkean elintason turvaamiseksi. Onhan yleisesti tiedossa, että jopa aborttia on haettu ja perusteltu usein vain taloudellisilla realiteeteilla.
Tuli muuten nyt mieleeni, että näin Intiassa KUA;n yhteyshenkilömatkalla 2004 köyhässä kylässä avioparin, jolla kerrottiin olevan 14 lasta. Siellä elettiin samaa päivää kuin täälläkin, vaikkakin vain eurolla/nenä. Kun tuli puhetta lastemme yhteisestä määrästä yksi paikallinen osoitti sormellaan taivaaseen. Näin nuo pakanatkin tunnustivat Jumalan elämän lahjan ja jokaisen lapsen antajaksi. Siitä on tässä asiassa pohjimmiltaan kyse – uskosta ja epäuskosta. Ja jokaisen on syytä olla kuuliainen tässäkin asiassa omalletunnolleen.
Jumalan sanassa ensimäinen luomakunnalle ja ihmisellekin annettu käsky on lisääntyä. Israelin kansankin käskettiin vielä erikseen muukalaisuudessa eli pakkosiirtolaisuudessakin lisääntyä eikä vähetä.
Sukupuolielämän ja lasten saamisen/vastaanottamisen erottaminen toisistaan on tarpeellista ajattelussa erottaa toisistaan erityisesti niillä, jotka mm ajavat samaa sukupuolta olevien seksisuhteiden hyväksymistä, laillistamista ja jopa homoliittojen avioliittoon rinnastamista. Kaksi kukkoahan ei muni tai saa poikasia.
Kukahan Per-Olof m. rahoittaisi ne asunnot jotka tarvittaisiin jos kaikilla myös kaupunkilaisperheillä olisi 10-20 lasta?