Yleinen pyrkimyksemme on tarjota lapselle parasta. Parasta hoitoa ja ravintoa, parhaita harrastuksia ja kouluja, parhaita edellytyksiä pärjätä ja menestyä elämässä.
Laittaessani lapsille aamupalaa mietin, mikä on parasta, mitä sain omilta vanhemmiltani. Isän kuolemasta tulee pian parikymmentä vuotta, ja 81-vuotias Alheimeria sairastava äiti asuu jo hoitokodissa. Sain heiltä turvallisen kodin, puhdasta maalaisruokaa, mahdollisuuden käydä kouluja ja harrastaa itseäni kiinnostavia asioita. Sain mallin siitä, miten toimitaan ihmisten kanssa ja hoidetaan jokapäiväistä omaa elämänosaa. Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen.
Mutta parasta, mitä heiltä sain, on kuitenkin jotain ihan muuta. Se on kasteen lahja sekä, niin voi kai sanoa, kasteopetus. Usein sitä kutsutaan kristilliseksi kotikasvatukseksi.
Kasteopetuksen selkeimpiä muotoja olivat rukoukset, virret, laulut, jumalanpalvelukset, seurakunnallisen elämän pienet ja suuret muodot. Mutta sitä oli myös vähitellen tutuksi tullut tieto ja tuntu siitä, mitä kristittynä eläminen merkitsee ja sisältää. Käsitys siitä, että vanhemmat jaksoivat elämäntaisteluaan uskonsa antamien eväiden avulla. Aavistus siitä, että niin olivat jaksaneet heidänkin läheisensä ja monet ennen meitä.
Vaikka vanhempani pitivät huolta perheensä kasteopetuksesta, eivät he opista paljon puhuneet. Paras oppi oli siinä, miten he suhtautuivat toisiin ihmisiin: kunnioittavasti, ystävällisesti, auttavaisesti ja rohkaisevasti. He eivät juorunneet tai puhuneet toisista pahaa. He eivät kadehtineet vaan iloitsivat, jos tuttaville tapahtui hyviä asioita.
Vasta jälkeenpäin olen saanut tietää, millaisten rahahuolien ja velkojen kanssa isä joutui tilaamme pyörittämään. Niistä huolista en joutunut kuulemaan. Myöskin tuntuu, että rahalla ei ollut sijaa hänen arvomaailmassaan. En kuullut isän ikinä puhuvan, paljonko tuttavan uusi auto oli maksanut tai paljonko joku sukulainen sai palkkaa.
Kasteopetus taisi olla ilmaa, jota hengitin. Se saattoi kuulua isän huokaisussa raskaan päivän päätteeksi tai äidin hyräilyssä askareidensa lomassa. Tiesin, mistä he saivat toivonsa ja voimansa ikäviin päiviin: kun eläin sairastui, riitelyhaluinen ihminen hankaloitti elämää tai tuli veromätkyjä.
Sain nähdä, että uskonsa avulla isä jaksoi sairastaa vaikean sairautensa valoisalla mielellä, ja sen varassa hän uskalsi tyynesti myös kuolla.
Voisinko antaa lapsilleni mitään parempaa heidän turvakseen? En tiedä, mitä vaiheita heidän elämänsä tuo tullessaan, mutta tiedän, minkä varaan kaiken voi jättää.
Kyllä. Haluan antaa lapselle parasta.
Lapselle parasta
JÄTÄ VASTAUS
Lapselle parasta on lähimmäisen rakkauden osoittaminen hänelle niin että hän itse ymmärtää tai tulee ymmärtämään sen elämän rikkaudeksi ja tarkoitukseksi. Sen voi osittaa hänelle jokainen ihminen.
Kaikenlaiset rituaalit asettavat vain lapsen ajattelukyvyn jo varhaisessa vaiheessa monisärmäiseksi epätietoisuudeksi elämänsä tulevasta menestymisestä Aloittajan mainitsema kaste on juuri yksi näistä, joilla ei ole mitään perustetta Jeesukselta. ( siis lapsikaste ).
Reino Suni :”Kaikenlaiset rituaalit asettavat vain lapsen ajattelukyvyn jo varhaisessa vaiheessa monisärmäiseksi epätietoisuudeksi elämänsä tulevasta menestymisestä Aloittajan mainitsema kaste on juuri yksi näistä, joilla ei ole mitään perustetta Jeesukselta. ( siis lapsikaste ).”
Höpö-höpö. Lapset ovat monta kertaa ainakin omien havaintojeni mukaan lähempänä sitä heidän alkuperäistä taivaan kotiaan, josta he ovat maan päälle ”pudonneet” kuin vanhempansa. Yksi tapaus oli esim. kun nuorimmaisellemme oli portaikossa tapahtunut jotakin käsittämätöntä ja vaaralliselta tuntunutta ja tarjosin selitykseksi, että ”jos se oli suojelusenkeli”, hän suuttui ja sanoi, että ”no eikä ollut. Kyllähän minä suojelusenkelini tunnen.”
Reino Suni. Mielipiteenne kertoo sydämettömästä niuhotuksesta, kyvyttömyydestä iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Olette mestari mitätöimään kokemuksia ja asioita, jotka joillekin toisille ovat muodostuneet elämän hahmlottamisen perustaksi. Kiitos Minna Kettuselle ihanasta blogista, joka teki sielulle hyvää.
Ihana kirjoitus <3
Lapsen paras mitä se on? Se on käsitteellinen asia, jonka jokainen isä ja äiti määrittelevät omista lähtökohdistaan. Niin myös blogin kirjoittaja tekee.
Blogissa toistetaan usein sanaa kaste. Kaste on sakramentti, jonka kastaja (pappi) suorittaa ja se ei yksinänsä vaikuta yhtään mitään ihmisen elämään. Raamattu sanoo selkeästi, joka uskoo se kastetaan. Usko on tärkein asia ja kaste on sakramentti. Vertaa kertomus ristinryövärin parannuksen teosta.
Silloin kun puhutaan tai kirjoitetaan kristinuskonmukaisesta seurakunnassa elämisestä. On syytä tuntea mitä Raamattu siitä sanoo. Ilman raamatun tuntemusta kirjoitetaan ja puhutaan vastoin Raamatun opetusta.