Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ottaa blogissaan (4.12.2018) kantaa Sley-Median kustantamaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen (2018)
Oppaan ovat yhdessä koonneet 22 Suomessa toimivaa kristillistä tahoa, joukossa kirkon virallisia palvelujärjestöjä, Sleyn lisäksi Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ja Lähetysyhdistys Kylväjä, ja monia muitakin kirkollisia järjestöjä kuten esimerkiksi Nuotta.com, Suomen Raamattuopiston Säätiö ja Suomen teologinen instituutti. Myös esimerkiksi Suomen Helluntaikirkko, Suomen Metodistikirkko, Suomen Adventtikirkko ja Suomen Baptistikirkko ilmoittavat jakavansa oppaan arvot.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tuo blogissaan esiin myös lääketieteen eri alojen, psykoterapian, teologian ja seksuaaliterapian ammattilaisten hänelle toimitetut näkökulmat koskien ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-opasta, joiden näkemykset hän allekirjoittaa. Alla linkki Lapsiasiavaltuutetun blogiin.
http://blogi.lapsiasia.fi/2018/12/vastaus-avoimeen-kirjeeseen-11102018.html?m=1
*Mielestäni kirkossa tuodaan aivan liian vähän esiin sitä mitä eri asiantuntijatahot, tieteellistä tutkimusta edustavat tahot ja ihmisoikeustutkimusta ja -työtä tekevät sanovat seksuaalisuudesta ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöistä. Olen itse toiminut 8 vuotta kirkon luottamuselimissä enkä ole muistaakseni koskaan ollut kirkon järjestämässä tilaisuudessa jossa olisi pohdittu esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden kysymyksiä siten että tilaisuuteen olisi kutsuttu esim. seksologeja tai lääketieteen tai psykologian asiantuntijoita. Usein näistä asioista puhutaan ”avioliitto”-otsikon alla kirkossa, ja puhumassa on lähinnä teologeja, jotka keskustelevat siitä miten homoseksuaalisuus näyttäytyy luterilaisen tunnustuksen ja kirkkomme tradition näkökulmasta käsin. Tämäntyyppisen rajoittuneen tarkastelun seurauksena seksuaalisuutta ja sukupuolta koskeva keskustelu on vaarassa erkaantua reaalitodellisuudesta, eli todellisuudesta, jota voidaan tarkastella tieteellisesti ja järkevästi uskonnollisista vakaumuksista riippumatta. Kun erkaannutaan todellisuudesta, ei välttämättä tulla ottaneeksi huomioon tutkimustietoa. Ei esimerkiksi oteta huomioon tietoa siitä mitä vahinkoa seksuaalisuuden (esim. homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden) tukahduttamisesta voi seurata.
Lapsiasiavaltuutettu tuo tärkeällä tavalla esiin tutkittua tietoa esim. sateenkaarinuorten hyvinvoinnista. Lisäksi hän nostaa esiin tärkeitä kohtia kirjeestä jonka yhteensä 43 alan ammattilaista (joukossa eri alojen lääkäreitä, psykoterapeutteja ja seksuaaliterapeutteja) on hänelle lähettänyt. Kirjeessään nämä ammattilaiset esittävät huolensa ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaasta.
Kurttila tuo blogissaan esiin edellä mainittujen ammattilaisten arvioita ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi” -oppaasta, jotka hän sanoo allekirjoittavansa. Lainaan tähän kyseiset arviot Kurttilan blogista:
”1. Oppaan käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta loukkaavat ihmisoikeuksia, joihin seksuaalioikeudetkin kuuluvat. Esimerkiksi kouluissa opetetaan tavalla, joka on nykyaikainen ja tieteellisen näkemyksen mukainen. Miten käy rippikouluikäisen nuoren mielessä, kun opetus koulussa vastaa tieteellisiä käsityksiä ja rippikoulun opetus on yhdenvertaisuuden suhteen vakavalla tavalla aikaansa jäljessä?
2. Opasta mainostetaan sanomalla sen edustavan armon ja sielunhoidon näkökulmaa. Kuitenkin kirjassa esitetty näkemys esimerkiksi sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen on kaikkea muuta kuin armon täyteinen ja sielunhoidollinen.
– ’Saat uskoa, että Jumala ei ole asettanut sinua väärään kehoon. Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi…’ Sivu 68.
– Homoseksuaalisuus rinnastetaan oppaassa syntiin. Sivut 66-67.
3. Ehkäisystä oppaassa kerrotaan, että esimerkiksi kierukan ja jälkiehkäisypillerien käyttö vertautuu aborttiin ja se on siten Raamatun älä tapa -käskyn vastaista, sivu 50. Myös aborttiasia esitellään hyvin epäselvällä ja hämmentävällä tavalla, sivut 70-71.
4. Itsetyydytyksestä oppaassa varoitellaan paljon, sivut 54-55. Se on oppaassa kuvattu toimintana, joka johtaa liikaan itsenäisyyteen tai riippumattomuuteen. Tämäkin opetus on ristiriidassa sen opetuksen kanssa, jota nuoret saavat koulussa. Itsetyydytys nähdään seksuaaliterveyttä edistävänä asiana, ja se auttaa ihmistä muun muassa tutustumaan omaan kehoonsa. Oppaan käsitys pornon katselun synnillisyydestä on pulmallinen, sivut 56-59. Pornon katselu ja itsetyydytys johtavat oppaan mukaan itseensä käpertymiseen.
5. Luvussa ’Elämää avioliitossa’ kerrotaan, että mies on aina perheen pää ja jo luomiskappaleessa mies on ’ensimmäinen’ (sivu 13). Tämä on ongelmallinen esitys tasa-arvon kannalta. Myös korostus siitä, että aviopuolisoiden ruumis on aina toisen käytössä Korinttilaiskirjeeseen vedoten, on erittäin pulmallinen. Oman ruumiin integriteetti on myös avioliitossa voitava säilyttää.”
Luin nopeasti, Kurttila ei osu maaliin. Peli on edelleen 1-0 Sleyn hyväksi.
Nämä asiantuntijat ovat valikoituja. Peli etenee 2-0 julkaisijan hyväksi.
Sarilta olisi mukava saada kefale struktuurin analyysiä. Näkökulmaa voisi laajentaja protestanttisesta laajempaa kristikuntaan.
Näkökulmaa voisi laajentaa myös muihin uskontokuntiin, esim. islamiin. Saavatko muiden uskontokuntien papit ja jäsenet noudattaa omia sääntöjään esim. kefale asiassa ja yleensä lasten ja naisten oikeuksissa?
Kefale-struktuuri taitaa suomeksi olla päärakenne. Eiköhän sydänrakenne ole oleellisempi. Mitähän se olisi kreikaksi, kardia-struktuuri varmaan.
Martti Pentti,
huomaan, että et ole lainkaan perillä mistä on kysymys.
Toki olen. Haluan vain ilmaista, että tähän ’Kristus on seurakunnan pää ja mies on vaimon pää’ -ajatusrakennelmaan takertuminen on enemmän miehistä vallanhimoa kuin kristillistä lähimmäisenrakkautta.
Ei taitaisi tämä henkilö saada kansainvälistä erotuomarikorttia mihinkään peliin, missä asiantuntemusta tarvitaan.
Sari,
Oletko sitä mieltä, että kristityt rikkovat Suomessa lakia?
Mikähän Suomessa oleva uskonyhteisö mahtaa rikkoa jo tänä päivänä sekä naisten, lasten että seksuaalivähemmistöjen oikeuksia aivan toisessa mittakaavassa kuin kristityt? Ongelma on vain se, että niihin rikkomuksiin nämä vetoomuksen lähettäjät sen enempää kuin Kurttilakaan eivät uskalla puuttua. Eikä taida Sarikaan juuri olla kiinnostunut ko. lasten. nuorten, naisten jne oikeuksista?
Toivottavasti väitteesi perustuu tietämättömyyteen, eikä ns. valehtelemiseen hyvän asian puolesta. Jos viitsisit lukea täälläkin esillä olleen Kurttilan blogin, huomaisit olevasi väärässä (et toki välttämättä myöntäisi;).
Lue edes Kurttilan blogin kappale, joka alkaa: ”Työssäni käyn keskusteluja uskonnollisten yhteisöjen kanssa.” Löytyy tuosta yläpuolelta.
Se, että käydään keskusteluja on hyvä. Keskustelujen tulisi johtaa tarpeen vaatiessa myös käytännön toimiin.
Taas olisi kiva saada esimerkkejä siitä, mihin ja kenen ongelmiin Kurttilan mielestäsi pitäisi puuttua mieluummin kuin tähän, eli mikä olisi oikea tärkeysjärjestys. Sitäkään en ymmärrä, miksi tämä kirja-asia on mielestäsi sellainen, että siihen ei olisi syytä ottaa kantaa. Juuri tuollaista työtä vartenhan lapsiasiainvaltuutun virka on olemassa. Haluaisitko selittää?
Tuntuu, että näet Kurttilan viran aika suppeasti. Homma ei toimi niin, että kun tulee esim. kysely Ksr-kirjasta, heitetään kaikkki työt nurkkaan ja käytetään kaikki aika kirjaan. Kyllä Kurttilan työpäivään varmasti kuuluu monien asioiden hoitamista.
Eikä homma varsinkaan toimi niin, että kun jostain asiasta tulee kysely, aletaan etsiä jotain pahempaa, jotta ensimmäistä ei tarvitsisi käsitellä.
On ok keskustella ja ottaa kantaa. Mutta ihmettelen miksi tämä nähdään paljon pahempana kuin nyt valtaa saaneet näkemykset ja väitteet ns tanskalaista, blokkerihoidoista ja ”muunsukupuolisista”. Ylipäätään jos läpäisisin valtuutettu puhuu ”sukupuolivähemmistöön” _kuuluvista_ lapsista olisi järjen äänelle tarvetta. Karttumalle tehtiin ilmoitus pride-kulkueissa ilmenevistä alastomuudesta ja siveettöämästä pukeutumisesta lasten nähden. Siihen kannanottoon olisi kaivannut enemmän ytyä. Kannanoton ei tarvitse olla ehdottoman tuomitseva vaan voi mainita myös hyvistä asioista. Tässäkin tapauksessa.
Puhelin näköjään muokkailee sanomani. Ei ollut tarkoitus puhua tanskalaisista vaan translapsista.
Mihin perustuu oletus, että jotain nähdään paljon pahempana kuin jotain muuta? Voisiko tämän asian esilläoloon vaikuttaa esimerkiksi se, että Kurttilalle lähetettiin vetoomus juuri tästä asiasta? Jos Kurttila saisi vastaavan vetoomuksen noista mielestäsi ilmeisesti tärkeämmistä asioista, hän käsittelisi myös sen.
Siitä vaan siis puuhaamaan vastaavaa joukkoa kirjoittamaan uusi vetoomus;)
Risto. Nuo asiat eivät näytä sinua huomattavan lainkaan? Mutta sinulla on ilmeisesti luottamus siihen että kurttila toimii vastuullisesti ha ilman ennakkoasenteia. Kuten mainitsin karttumalle tehtiin ilmoitus liittyen pridetapahtumaan. Jonka hän ohitti kommentoiden täysin asian vierestä. Kyllä häneen ollaan oltu ahkerasti yhteydessä sekä liberaali että konservatiiviuolelta. Itselleni tulee mieleen jeesuksen sana: ” hyttysen te siivilöitte ja nielaisette kamelin”.
Voi hitsi, tämä puhelimella kommentointi ei nyt oikein näytä luonnistuvan. Pahoittelen outoja sanoja. Uusi laite. Pitää perehtyä sen asetuksiin. Mutta toivottavasti saa suurinpiirtein selvää.. 🙂
Et siis halua itse ottaa kantaa noihin ilmiöihin joihin Kurttila ei ole katsonut aiheelliseksi puuttua?
Ja toki tämä keskustelu koskee tätä asiaa. Mutta kuten täällä usein muissakin yhteyksissä tehdään toisten asioiden nostaminen rinnalle tehdään siksi että asiat saisivat realistisemmat mittasuhteet. Tätähän Jeesuskin tarkoitti kun puuskahti tuon em kommenttinsa fariseuksille. Tehdään valtavan suuri numero jostakin eikä puututa lainkaan toiseen vakavaan tai vakavampaan asiaan. Tässä tapauksessa ehkä siksi ettei mitään sateenkaarevaa ilmiötä uskalleta arvostella leimautumisen pelossa. Toki ko.opasta on lupa arvioida ja tarkastella kriittisesti. Mutta näyttää siltä että SLEYn oppaan suhteen päivittely ja raivokas vastustus on ylimitoitettua ja itsetarkoitukselliselta vaikuttavaa siihen nähden että tällainen opetus on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä (Juuri tarkistin miten asiat esitettiin rippikoulukirjassa vm 85) kun taas transilmiö ja hyvin arveluttavat ja vaaralliset näkemykset sukupuolesta ovat uusi alaa valtaava ilmiö ja sekin erittäin näkyvä. Kurttila ei voi olla tästä tietämätön.
Sillä on some-keskustelussa oma nimi, kun halutaan kääntää keskustelu pois käsiteltävästä asiasta vielä suurempaan tai ainakin samanveroiseen epäkohtaan. Se nimi on WHATABOUTISMI.
Kurttilalta painavaa asiaa, johon on turha lisätä mitään.
Kiitos Sarille blogista.
Paitsi ettei tuo Kurttilan ajattelu ole uskonelämästä nousevaa ajattelua. Siinä hienovaraisesti esitettyihin kohtiin hyökätään rajulla kritiikillä. Ikään kuin nuorille ei saisi puhua asioista, jotka heidän eteensä tulevat joka tapauksessa.
”Siinä hienovaraisesti esitettyihin kohtiin hyökätään rajulla kritiikillä.” ’Hienovarainen esittäminen’ on usein mielipiteiden ja asenteiden taitavaa ohjailua. Niinpä on tarpeen kohdistaa siihen ’rajua kritiikkiä’ silloin, kun esitetty viesti ei ole oikea. Nuorten eteen tulevista asioista on puhutava, mutta asiallisesti ja nuoria kuunnellen, ei hienovaraisesti heitä taivutellen.
Pekka Pesonen 05.12.2018 10:06 Paitsi ettei tuo Kurttilan ajattelu ole uskonelämästä nousevaa ajattelua.
Miksi ihmeessä pitäisi olla? Virkamiesten tulee olla ajatelussaan ja perusteluissaan ja ratkaisuissaan mahdollisimman objektiivisia-. Muutenhan vaikkapa lapsiasiasiainvaltuutettu voisi ottaa tosissan v aikapa tämän Raamatun (Ps. 137. 8-9) toivotuksen:
8 Tytär Baabel, sinä häviön oma,
autuas se, joka sinulle kostaa
kaiken, minkä olet meille tehnyt!
9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi
ja murskaa ne kallioon!
Seppo, on eri asia ottaa tosissaan ja ottaa kirjaimellisesti.
Sari: Kumpikin sanonta saa tarkoitetun merkityksensä kontekstissa jossa se milloinkin ilmennetään
ja millaisin variaabelein sekä lähettäjä että vastanottaja viestin lähettää ja vastaanottaa.
Kieltä kun ei onneksemme käytetä ja ymmärreytä vain yhden merkityksen ’ on – off ’ tyyliin…
Sari W, eikö siis Raamattua tarvitsekaan lukea niinkuin se on kirjoitettu? Jos näin on, se selittää pitkälle tätä erimirlisyyttä: kukin voi lukea sitä omien ennakkoluulojensa vahvistamiseksi ja todistelemiseksi.
Pekka Pesonen, onneksi virkamiesten ajattelu ei nouse uskonelämästä, kun yhteiskuntamme on maallistunut terveellisellä tavalla. Virkamiesten toimia ei ohjaa uskonnolliset mielipiteet, ei ainakaan saisi ohjailla.
Olemme pikkuhiljaa siisrtymässä antikristilliseen yhteiskuntaan. Antikristillisten rajalinjojen rikkoutusessa yhteiskunnan arvot ja normit ovat muuttumassa antikristillisiksi. Tähän liittyy nyt meneillään olevat jännitteet. Seurakunta marginalisoidaan ja pyritään saamaan sekulaarin yhteiskunannan kontrolliin. Antikristillinen yhteiskunta on Isoveli-valvoo systeemi, eikä vapaa kristillinen seurakunta sovi siihen. Mielenkiintoista olisi tietysti, että tällaisia jännitteitä voitaisiin tutkia oikeudessa. Laittomuuden aika nimenomaan merkitsee sitä, että Jumalan sana on syrjäytetty humanismin hyväksi. Kuitenkin, kuten Salme totesi, oikeuteen asti ei Kurttilakaan tahdo vielä lähteä.
Mikäli antikristillisyys tarkoittaa vastakohtaa sille maailmankatsomukselle, joka kumpuaa kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasta, kannatan antikristillisyyttä varauksettomasti.
Omassa seurakunnassani kristillisyys on ymmärretty jonain muuna kuin lasten ja nuorten hengellisenä hyväksikäyttönä.
Mikko Nieminen,
Voisitko tarkentaa, mikä ko. kirjasessa on lasten ja nuorten hengellistä hyväksikäyttöä? Ellet niin syytöksesi on pelkkää sanahelinää.
Huomasin, ettei kommenttia voi jälkikäteen korjata. Jos olisi voinut, olisin puhunut mieluummin ”hengellisestä väkivallasta”.
Kopioin tähän saman, minkä kirjoitin aiheesta toisaalla:
Kyseessä olevassa oppaassa seksuaalivähemmistöön kuuluvia nuoria kehoitetaan eheytymään homoseksuaalisista tuntemuksistaan. Menneinä vuosikymmeninä homoja on yritetty eheyttää erilaisissa terapioissa aivan samaan tapaan kuin psyykkisiä sairauksia on yritetty hoitaa lobotomialla. Emme tienneet silloin, mutta tiedämme nykyisin, että molemmat hoitomuodot ovat potilaalle vahingollisia.
Mielestäni tällaisen eheytymisasenteen vaaliminen näennäisen rakkauden varjolla on hengellistä väkivaltaa. Siinä mennään hyvin syvälle ihmisen minuuteen ja annetaan ymmärtää, että Jumalan mielestä ihmisessä on jokin vika, joka pitää korjata.
Nieminen. ”Mielestäni tällaisen eheytymisasenteen vaaliminen näennäisen rakkauden varjolla on hengellistä väkivaltaa. Siinä mennään hyvin syvälle ihmisen minuuteen ja annetaan ymmärtää, että Jumalan mielestä ihmisessä on jokin vika, joka pitää korjata”.
Meissä kaikissa uskovissa on montakin vikaa, jotka pitää korjata. Koko identiteettimme pitää parantua niin, että koemme Kristuksen tekevän meisä ”uusia luomuksia”. Siis kaikki ihmiset ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja vain Kristuksessa eheydymme ja tulemme terveiksi. Tämä koskee meitä kaikkia.
On mielestäni rakkaudetonta vaatia toista ihmistä muuttumaan ja perustella sitä sanahelinällä siitä, että meissä kaikissa on vikaa. Juuri tuollainen syyllistäminen on sitä, mitä halusin kommentissani kutsua hengelliseksi väkivallaksi.
Se on vallankäyttöä, jossa Jumala valjastetaan omien asenteiden tueksi ja vaaditaan toista olemaan jotain sellaista, mitä hän ei ole ja jollaiseksi hän ei voi koskaan tulla. Pidän tuomittavana sitä, että tällaista asennetta kohdistetaan lapsiin ja nuoriin, koska he ovat poikkeuksellisen herkässä iässä.
Nieminen. ”On mielestäni rakkaudetonta vaatia toista ihmistä muuttumaan ja perustella sitä sanahelinällä siitä, että meissä kaikissa on vikaa”.
Itse asiassa en tässä ole vaatimassa ketään muuttumaan, tai yrittämään muuttaa itseään. Mutta sanon kyllä, että kristillisyydessä on kyse siitä, että vastaanotamme Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksemme. Sen jälkeen Hän asuu meissä ja parantaa ja eheyttää meitä sisältäpäin jos palvelemme Häntä kuuliaisuudessa. Tällainen sisäinen paraneminen jatkuu niin kauan kuin elämme maan päällä. Tämä on eri asia kuin se, että eri tavoin yritämme muuttaa itseämme tai toisiamme. Kaikki elämän täyteys ja terveys on Kristuksessa. Myös Hänessä on iankaikkisuus, ja oikea identiteettimme.
Kommenttini koski tuota kyseistä kirjaa sekä siinä esiintyvää hengellistä väkivaltaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria kohtaan. Siis juuri sitä, mihin myös lapsiasiainvaltuutettu puuttuu lääkäreiltä, seksuaaliterapeuteilta ja psykiatreilta saamansa kirjeen perusteella.
Nieminen. ”Kommenttini koski tuota kyseistä kirjaa sekä siinä esiintyvää hengellistä väkivaltaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria kohtaan”.
Ymmärsin kyllä, että puhuit ko. kirjasta. Minä puhuin siitä, miten ihmiset kristityksi tultuaan siis vastaanotettuaan kristuksen voivat kokea Kristuksen elämän ”kasvavan” sisällään. Tämä on kaikkien uudestisyntyneiden uskovien yhteinen kokemus. ”Kristus meissä, kirkkauden toivo”. Tässä on iankaikkinen identiteettimme.
Mikko Nieminen :”Siis juuri sitä, mihin myös lapsiasiainvaltuutettu puuttuu lääkäreiltä, seksuaaliterapeuteilta ja psykiatreilta saamansa kirjeen perusteella.”
Ja mihin minä puolueisiin sitoutumattomana, lapsistani ja heidään ystävistään ml. eteläiseltä pallonpuoliskolta sotaa paennut katolisessa kodissa kasvanut nuori ja pääasiassa nuoremman ikäluokan yksinyrittäjistä koostunut asiakaskuntani, joka pääasiassa syntyi 90-luvun lamassa sen jälkeen, kun olin soittanut ministeriöön yhden kaikkensa menettäneen pienyrittäjän puolesta, jolle ”sossu” ei hänen yrittäjyytensä vuoksi suostunut antamaan apua edes jokapäiväiseen leipään, eikä hän enää nähnyt muuta keinoa kuin itsemurhan tilanteesta pääsemiseksi, puutun vetoamalla tälläkin kertaa kansainväliseen oikeuteen ja siihan kuuluvaan YK:n yleissopimukseen, jota Suomen valtio on sitoutunut noudattamaan:
”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)”
En ymmärrä, miten tämä keskustelu liittyy tuohon Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjaan.
Mikko Nieminen :”En ymmärrä, miten tämä keskustelu liittyy tuohon Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjaan.”
Jos tarkoitat kommenttiani, niin ihmettelen, jos ymmärtäisit. Vanhemmilla on oikeus huolehtia lastensa uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta ja valita koulut, missä heidän arvomaailmaansa kunnioitetaan, eikä poliittisesti vaituilla ”asiamiehillä”, virkamiehillä eikä muillakaan politrukeilla.
Minusta nuorille voi ja tulisikin sanoa että riippumatta ajoittaisista oudoista tuntemuksista liittyen omaan kehoon, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen he ovat arvokkaita eivätkä ”kuulu johonkin ikuisesti lukittuun lokeroon
Ei pidä vaatia ketään muuttumaan mutta ei pidä myöskään esittää ainoana ja varmana totuutena että jos sinulla on homoseksuaalisuus tunteita tai vieraiden kokemusta kehoosi ja sukupuoleesi olet ikuisesti ”kuuluva” johonkin vähemmistölokeroon. Jos tunteet muuttuvat sen jälkeen kun on mahdollisesti ”tullut kaapista” siihen täytyy antaa lupa ja oikeus. Tämä ikuinen lokerooni on väärin myös aikuisia kohtaan ja voi olla vähintään yhtä vahingollista kuin muutokseen painostaminen.
Tottakai virkamies toimii virkamiehenä. Eikä työssään voi ottaa huomioon edes oman hengellisen taustansa mukaista opetusta. Saatikka joidenkin muiden. On pysyttävä objektiivisuuden rajoissa. Kirja sen sijaan on tehty siihen suureen tarpeeseen ja hämmennykseen, joka kristittyjen nuorten parissa vallitsee.
Hämmennystä on myös ohjaajien parissa. Iso kysymys on nyt siinä. voidaanko näistä asioista opettaa enää mitään. Ilman että joku tekee valituksen. Tästä johtuen monet nuoret ovat pelkän kavereilta kuullun, sekä netin varassa.
Pesonen. ” Iso kysymys on nyt siinä. voidaanko näistä asioista opettaa enää mitään. Ilman että joku tekee valituksen”.
Kai uttahan tässä on se, että nyt ulkoapäin puututaan herätysliikkeiden opetuksiin. Asia olisi toinen, jos tällaista kirjaa vaadittaisiin yleiseen käyttöön. Nythän kirkolla on omat materiaalit ja seta:lta varmasti löytyy lisää nuorille tarkoitettua opetusta.
On vähän mautonta puuttua herätyskristittyjen opetuksiin, koska kenenkään ei täydy kuulua mihinkään herätysliikkeeseen. Niiden opetusten tutkiminen on täysin vapaaehtoista.
Toistaiseksi uskonnon harjoittamisen vapaus on painava argumentti, mutta tulevaisuudessa tällaisia asioita ratkotaan kyllä oikeuksissakin. Juuri siitä laittomuudessa on kysymys. Uskovista leivotaan lain rikkojia. Ikävä tulevaisuuden kuva.
”On vähän mautonta puuttua herätyskristittyjen opetuksiin, koska kenenkään ei täydy kuulua mihinkään herätysliikkeeseen. ” Nyt keskustelemme nuorille suunnatusta opetusmateriaalista. He kuuluvat alaikäisinä vanhempiensa hengelliseen taustayhteisöön, halusivatpa tai eivät. Irtautuminen siitä voi olla vaikeaa täysi-ikäisenäkin. Siksi on tarpeen puuttua, jos heihin kohdistetaan tuon yhteisön kautta opetusta, joka on asiantuntijoiden mielestä heitä vahingoittavaa.
Sari Roman-Lagerspetz, kirjoitat, että lapsiasiavaltuutetulle on toimitettu eri alojen asiantuntijoiden kirjelmä. En ota kantaa kirjelmän sisältöön, mutta mistä tiedät, että he ovat näiden tai minkään muidenkaan alojen asiantuntijoita? Heidän nimiään ei ole julkaistu.
Juhani Ketomäki
Niin. On todettu ”Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tuo blogissaan esiin myös lääketieteen eri alojen, psykoterapian, teologian ja seksuaaliterapian ammattilaisten hänelle toimitetut näkökulmat”
Näkökulmien toimittajien nimien esillä olo olisi tärkeää jo siksikin, että lukijat tietävät miten suhtautua palveluja hakiessaan.
No mutta ei kai googlettaminen vaikeaa ole? Tässä Kurttilan alkuperäinen teksti lähdeviitteineen: http://blogi.lapsiasia.fi
”Näkökulmien toimittajien nimien esillä olo olisi tärkeää jo siksikin, että lukijat tietävät miten suhtautua palveluja hakiessaan.” Luuletko, että nimilista sisältäisi kaikki tällä kannalla olevat? Kanssasi samanmielisten lista saattaisi olla kätevämpi palveluita hakiessasi. Se voisi olla sopivan lyhytkin.
Ihmisoikeuksien asiantuntija Matti Jutila Ihmisoikeusliitosta ottaa twitterketjussaan myös kantaa ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen.
https://twitter.com/JutilaMatti/status/1070294528043696130
?
Kuinka vakavasti meidän tulee ottaa twitter-tasoiset kannanotot?
Twitterillähän USA:n presidenttikin kannanottonsa julkaisee.
Googletamalla toki löytyy asiakirjasta se osa, minkä Kurttila on halunnut julkistaa. Kuitenkaan ei löydy, ketkä ovat sen allekirjoittajoa. Emme edelleenkään tiedä, millä perusteella heitä tituleerataan asiantuntijoiksi.
Kirjahan noudattaa kirkon virallista kantaa avioliitosta. Väitteet siitä, että kirja olisi vastoin kirkon virallista kantaa, ovat harhaanjohtavia.
Kirja sisältää paljon muutakin kuin opetusta avioliitosta. Kirkon kanta tuskin on, että ihminen on – tai hänen tulisi olla – täysin sukupuoleton avioliiton ulkopuolella.
On outoa että kirkon virallisella kannalla olevat ovat tässä keskustelussa joutuneet puolustamaan omaa kantaansa. Ikään kuin ei olisikaan kyse kirkon virallisesta kannasta. Asia on huomaamatta käännetty ylösalaisin.
Googletamalla toki löytyy asiakirjasta se osa, minkä Kurttila on halunnut julkistaa. Kuitenkaan ei löydy, ketkä ovat sen allekirjoittajoa. Emme edelleenkään tiedä, millä perusteella heitä tituleerataan asiantuntijoiksi.
On siis elettävä tämän epävarmuuden vallassa. Tiedämmekö me oikeastaan toisistammekaan, mihin tässä keskustelussa mielipiteemme perustamme. Kumpi on tärkeämpää, se, kuka sanoo vai se, mitä sanotaan.