”Kuka lasta suojelee, kuka rakastaa ja estää lasta loukkaamasta pikku jalkojaan?” kyselee Tuomari Nurmio eräässä tunnetussa biisissään. Sitä sopiikin kysyä. Vanhemmat? Lastensuojelujärjestöt? Suojelusenkeli? Lastensuojelulaki?
Viime päivinä on kohuttu siitä, miten syyte 10-vuotiaan tytön raiskauksesta hylättiin.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson katsoo aivan oikein, että jos lainsäädäntö ei tunnista sitä, että 10-vuotias lapsi on aina haavoittuvassa tilassa, asiassa on ongelma. Hän painottaa, että lapsia tulee suojella kaikissa olosuhteissa, eikä heidän tarvitse puolustautua.
Lieventäväksi asianhaaraksi oikeudessa oli katsottu se, että lapsi ei vastustellut 23-vuotiaan miehen aikeita. Miten hyväksikäytetty olisi voinut ymmärtää, mitä hänelle tapahtuu? Miten lapsi voisi puolustautua aikuisen kielletyiltä haluilta?
Lapset ovat Taivaan Isän erityisessä suojeluksessa ja Jeesuksen silmäterä. Jokainen uusi lapsi syntyy tänne maailmaan tuoden mukanaan viestin, että Jumala vielä luottaa meihin, tahtoo antaa tulevaisuuden ja toivon. Siitäkin huolimatta, että ihmiskunta on näinä aikoina ajamassa itsensä olemassaolonsa suhteen aivan kuilun partaalle. Lapsessa Jumala tuo toivon epätoivon keskelle. Muulloinkin kuin vain jouluna.
Monissa inhimillisissä kriiseissä on kyse vallasta ja vallankäytöstä. Niin myös tässä esillä olevassa tapauksessa, aikuisen turmelevasta ylivallasta suhteessa lapseen.
On asioita, joiden suhteen monien nynnynä pitämällä Jeesuksella on nollatoleranssi. Jeesus ei opeta, että kaikki pääsevät taivaaseen. Hän tarjoaa lapsiin kajoaville aivan toisenlaista loppusijoituspaikkaa. Matteuksen evankeliumin luvussa 18 Jeesus vastaa oppilaittensa kysymykseen, kuka on suurin taivasten valtakunnassa:
”2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen 3 ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. 5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
10 ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja”.
Jakeessa 18:6 Jeesus puhuu lapsenuskosta, mutta vanha raamatunkäännös kääntää kohdan Johdattaa lankeemukseen hätkähdyttävän ajankohtaisella verbillä Vietellä.
Myllynkiven kaulaan laittaminen ja meren syvyyksiin heittäminen teloitustapana ei ollut käytössä juutalaisten keskuudessa, mutta tunnettiin Syyriassa, Kreikassa ja Egyptissä. Rajusta kielikuvasta Jeesuksen ensimmäisetkin kuulijat saattoivat päätellä, miten tosissaan Jeesus oli Näitä vähäisiä puolustaessaan.
Hyvä, Jeesus! Hyvä, kaikki lasten parhaaksi toimivat yksilöt ja tahot!
Olisiko tämä uuspakanuuden hiipimistä elämäämme? Jos Jumalan pyhyys ja kunnioitus kadotetaan, samassa tahdissa katoaa elämän kunnioitus. Ihminen ottaa jotakin Jumalan auktoriteetista itselleen ja tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos pahuus katkoo kahleitaan, niin se vaatii uhreja. Eivätkä lapsetkaan ole poissa niistä uhriluetteloista. Olisiko aika pukeutua säkkiin ja sirotella tuhkaa päälle, kun kohta pahimpia rikoksia ovan ”vihapuheet”!
Niin, Lauri, minä en löydä tällaiselle kuvottavalle turmelemsvimmalle edes nimeä.
Kun sinä olet pitkään toiminut vankilalähettinä, niin kerrohan, vieläkö pitää paikkansa, että lapsille pahaa tehneet ovat linnakundien alinta ja halveksituinta kastia?
Kaksi tärkeää puheenvuoroa sunnuntain Hesarissa:
Väestöliitto
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005464186.html?share=4a68f2e94657112a04b79a739f7a4ab6
Ja Pelastakaa lapset ry
https://www.hs.fi/paivanlehti/26112017/art-2000005464185.html?share=ad64f5198d0e609146284364da71f6eb
Kiitos Jumalalle, että tervettä suhtautumista löytyy ja se tulee myös julki. Tuli ikävä ajatus: Ei kai itämainen lapsiavioliittotapa vain tule hiipimään ajatuksiimme?
Kyllä sellaisen käsityksen olen saanut, että siinäkin maailmassa vankien keskuudessa on korkeampi moraali puolustuskyvyttömien suhteen. Tämä on alue, jossa erityisesti pitäisi antaa parantavaa hoitoa vankilassa, jos sellaista on olemassa, en tunne sitä puolta.
Niinpä, tuossa tuli jälleen vastaan sana Puolustuskyvytön. Suomen lainlaatijat taitavat todella pitää lapsia lyhyenläntinä aikuisina, jotka vaikeissa tilanteissa lähtevät livohkaan tai jäävät taistelemaan sen sijaan että jähmettyisivät kauhusta niille sijoilleen?
Kiitos tästä ajankohtaiseen aiheeseen paneutuvasta blogista.