Tuleva pyhä on laskiaissunnuntai, jonka nimi viittaa mäenlaskuun, meidän laskiaisriehaamme, talviseen ”karnevaaliin”. Pyhän nimi viittaa kirkkovuodessa siihen, että laskeudumme paastonaikaan. Paastonaikana seuraamme Jeesuksen vaellusta kohti hänen tehtävänsä täyttämistä.
Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta, jota edeltää laskiaistiistai.
Laskeutuminen on oikeastaan kristinuskon ydin. Jumala ”laskeutui” luoksemme Kristuksessa. Hän tuli ihmiseksi, veljeksemme ja Vapahtajaksemme Kristuksessa. Hän laskeutui keskellemme, jotta kaikki ihmiset saisivat yhteyden häneen ja pääsisivät hänen luokseen taivaaseen.
Alas laskeutuminen on oikeastaan myös paaston ydin. Se on alhaalla olevien arjen ja elämän perusasioiden tutkailua Jumalan edessä. Paaston aktiivinen osa voisi olla alas laskeutumista lähimmäisen rinnalle ja kärsivien kärsimystä jakamaan. Jeesus kulki nisunjyvän tien, joka on malli meille kristityn vaellukseen ja paastoon.
Paastonaika on perussuhteittemme tutkailua. Mikä on suhteemme Jumalaan, toisiimme ja ympäröivään maailmaan ja luomakuntaan? Mikä on suhde itseeni ja elänkö niin, että nautin Jumalan lahjoista ja samalla myös pidän huolta itsestäni? Paastonaika kutsuu yksinkertaisempaan elämään huolehtimaan lähimmäisistä, maailmasta ja samalla myös itsestämme. Emme lyö laimin vain lähimmäisiämme vaan myös itseämme.
Kirkkovuodessa paastonaika vie kärsimysviikolle ja tummiin sävyihin. Samalla tähän aikaan voi sisältyä iloa ja uutta vapautta, armon vapautta. Paastonaika voi avata Jumalan armon entistä syvempää löytämistä, kokemista ja jakamista.
Paastonajan matkalla kevään valo voimistuu, vaikkakin pääsiäinen on tänä vuonna harvinaisen varhain. Seurakuntaan tarvitaan Jumalan armon auringon lämpöä sulattamaan sitä, mikä on jäässä ja kahleissa. Seurakuntaan tarvitaan armon valoa antamaan uutta kasvua, luomaan uutta. Seurakuntaan tarvitaan kevään raikkaita tuulia puhaltamaan vanhaa ja jähmettynyttä pois sydämistämme, rakenteistamme ja piintyneistä tottumuksistamme. Paastonaika ja pääsiäinen ovat sekä alas laskeutumista ja kilvoittelua että pääsemistä armon iloon ja vapauteen kaikesta, mikä kahlitsee.
Oma seurakunta on sinulle ja minulle tätä varten. Se on heikkojen ja vajavaisten syntisten yhteisö, jossa kuljemme vapauden ja keskinäisen kunnioituksen hengessä toisiamme tukien ja rakastaen ja jossa omistamme Jumalan lahjat. Omistamme armon eli sen, että Jumala hyväksyy meidät ja ottaa meidät Kristuksen tähden yhteyteensä. Niinpä mekin hyväksymme toisemme ja sallimme armon myös niille, jotka eivät sitä uskalla aina itselleen omistaa ja pyytää. Emme anna tilaa sellaiselle, joka vie erilleen ja joka rikkoo yhteyttä ja keskinäistä rakkautta.
Kutsumme seurakunnissa tavallisia seurakuntalaisia omistamaan kaiken sen, mikä heille ja meille kastettuina kuuluu. Kutsumme heitä erityisesti messuun, jossa erilaisina ja vajavaisina ihmisinä olemme pyhän Jumalan edessä. Se on yhteyden ja armon juhla, kahleista pääsemisen juhla. Olemme tervetulleita sinne aina ja erityisesti paastonaikana. Siellä on paikka kaikilla niillä, jotka tarvitsevat Kristusta ja uutta voimaa elämäänsä. Minä ainakin tarvitsen!
Toivo Loikkanen
Kiitos, olipa kaunis kirjoitus.
Kiitos, Vuokko, palautteesta. Kirjoituksen blogityylistä hieman poikkeava tyyli johtuu siitä, että tein kirjoituksen paikallislehtemme pappien Kohtaamispaikka-palstalle (Puruvesi 7.2.2013).
Tiedotteesta näyttää puuttuvan Tulkaa kaikki -liikkeen valituiksi tulleiden ehdokkaiden kokonaismäärän muutos. Joidenkin tietojen mukaan edellisissä vaaleissa valittiin 227, nyt 181.
Käsittääkseni Tulkaa Kaikki-liike voitti Helsingissä, käytännössä hävisi kaikkialla muualla.
Kirkkoon kuulumis% Helsingissä laskee, ja paino-arvo vähenee.
Vantaan ”jytky” oli se, että Tulkaa Kaikki-liike otti reippaasti takkiin. Mainitun liikkeen, ehkä näkyvimmät jäsenet löytyvät Tikkurilan seurakunnasta, jossa äänestysaktiivisuus oli maan alhaisin.
Vantaalla on syrjitty lähetysjärjestöjä, se taisi nyt kostautua.
Voihan se tietty johtua lähetysjärjestöjen ”syrjinnästä” tämä äänestysprosentti. Mutta sellainenkin villi idea nousee mieleen, että entäs jos ihmisiä nyt ei vaan kiinnosta?
Se tietysti pitää paikkansa myös. Toinen pointti on se, että ihmisiä ei kiinnosta sellainen pikkukiva ”vihertävä” ja ”sosiaalidemokraattinen” kirkko, joka on hukannut ”ydintehtävänsä”, sielujen pelastamisen ja lässyttää epämääräisestä hyvän tekemisestä ja lähimmäisen rakkaudesta.
Tikkurilassa seurakunta meni jopa niin pitkälle, että osallistui pornomessuille, koju suuseksin sm-kisojen vieressä. Ei sellainen kiinnosta ihmistä, joka etsii vastausta perimmäisiin kysymyksiin ja hengelliseen hätäänsä.
Vantaalla Sanasta elämää -ryhmittymä vastaavasti tuplasi paikkansa ja on nyt yhteisen kirkkovaltuuston suurin ryhmä.
Espoossa Yhdessä matkalla on ensimmäistä kertaa vaalaissa yhteisellä tunnuksella ja nousu heti yhteisen kirkkovaltuuston suurimmaksi ryhmäksi.
Vantaalla ja Espoossa äänestäjien tahdonilmaisun suunta on selvä.
Sanasta elämää -ryhmää en tunne, mutta sen sijaan käsitykseni mukaan Yhdessä Matkalla -ryhmä on Tulkaa Kaikki -liikkeestä irtaantunut ainakin jossain määrin samanmielinen (liberaali) ryhmä.
Tarkoitan siis kommentillani sitä, että äänten siirtyminen Tulkaa Kaikki -liikkeeltä Yhdessä Matkalla -ryhmälle ei tarkoita esimerkiksi siirtymää liberaalien kannatuksesta konservatiivien kannatukseen.
Toisekseen koska valintaan tarvitaan seurakunnasta riippuen vain muutama kymmenen ääntä, seurakuntavaalit on luonteeltaan enemmän henkilövaali kuin että äänestettäisiin jotain listaa tai puoluetta.
Käsitykseni mukaan Yhdessä matkalla on melko perinteinen eli konservatiivinen ryhmä. Se ei irtaantunut Tulkaa kaikki -liikkeestä. Joskin sellaisen mielikuvan saattoi saada aikanaan hieman harhaanjohtavasta kotimaa24 uutisoinnista.
Voi siihen Tikkurilan äänestysprosenttiin vaikuttaa sekin, että Tikkurilan kirkko on suljettu homeongelmien takia ja jumalanpalvelukset pidetään koulun auditoriossa. Suljettu kirkko koontumistilaineen on aika huonoa mainosta.
No neljän vuoden päästä parhaassa tapauksessa paalutetaan uutta kirkkoa ja pahimmassakin tapauksessa odotetaan KHO päätöstä kaavasta.
”Kirkkokansa” on aina muodostanut mielipiteensä kirkosta paljolti kunkin seurakunnan pappien perusteella. Pitäisikö katsoa peiliin? Hiukan Gogolia mukaillen: ei ole kirkkorakennuksen sijainnin vika, jos maine on vino.
Pitäisköhän edellinen kommentti tulkita henkilökohtausuudeksi. Enpä viitsi.
Mitä tuota Tikkurilan äänestysprosenttia ja muutenkin alhaista äänestämisintoa selittelette. Kirkko ei enää kiinnosta eikä sillä koeta olevan painoarvoa tässä yhteiskunnassa – yksinktertaista mutta niin harmillista.
Juurikin ”Tulkaa kaikki” ja muut vastaavantyyppiset liikkeet tämän ovat saaneet aikaan. Jumalan Sanasta ei ole tehty edes retoriikkaa vaan se on laitettu syrjään, mihin minä sellaista kirkkoa tarvitsen puhumattakaan sen hallinnollisista päättäjistä.
Tuomo on oikeilla jäljillä, aina siihen asti kun alkaa syyttää Tulkaa kaikkia ja samantyyppisiä liikkeitä. Nämä liikkeethän ovat syntyneet juuri siksi, että yritetään vastata nykyihmisten (ainakin kuviteltuun) tarpeeseen osallistua kirkolliseen toimintaan. Todellisuus vain on toisenlainen, tarvetta ei juuri ole ja se vähäkin kutistuu nopeasti.
Somerolla keskusta saavutti 15 paikkaa 23:sta eli 65.2%.
Kansalliset seurakuntalaiset saivat 5 paikkaa eli 21.7%.
Sosialidemokraattinen Vaaliliitto sai 3 paikkaa eli 13%.
Voisikohan Kotimaa
julkaista jutun missä kaikki Suomen valtuustopaikat
mahdollisuuksien mukaan ryhmiteltäisiin yhteen taustansa mukaan
niin että tulisi selkeä kokonaiskuva siitä miten eri suuntaukset ja ryhmittymät ovat saaneet paikkoja rakkaassa Suomen Siionissamme.
Eiköhän ne homovaalit ollet jo viimeksi. Kannattaisi keksiä uusia vaaliteemoja – tulkaa kaikki. Esimerkiksi menkää kaikki.
Heikki Leppä
”No neljän vuoden päästä parhaassa tapauksessa paalutetaan uutta kirkkoa ja pahimmassakin tapauksessa odotetaan KHO päätöstä kaavasta.”
Onko Tikkurilan kirkon kaavoituksesta jokin riita?
(Hetken jo luulin että olet jo ”paaluttamassa” maahamme uutta kirkkoa tai olet viemassä kirkkomme vihkikaavaa hallinto-oikeuteen.)
Tikkurilassa seurakunta, Vantaan seurakuntayhtymä ja Vantaan kaupunki suunnittelevat, sikäli kuin minä tiedän, kirkon korttelin tulevaa kaavaa hyvässä hengessä. Eli ei ole riitaa. Mutta kun kaupunki aikanaan päättää kaavasta, joku voi lähteä käräjöimään…
Tulkaa kaikki -liikkeen kirkkopolitiikka ei Vantaalla saanut sellaista kannatusta, joka sillä ennen oli. Seurakuntalaisten selkeä toive on, että palataan Kristuksen viitoittamalle tielle ja jätetään aikaisempi Tulkaa kaikki -liikkeen ajama syrjivä kirkkopolitiikka. Onnea ja Jumalan siunausta kaikille Sanasta elämää -ryhmästä valituille edustajille! Nyt jämäkästi ajamaan oikeita asioita kirkossa, niin kannatus on suurta jatkossakin. Raamattu on teidän ykköskirja, jonka mukaisesti on hyvä toimia.