Kaiken itsessään myönteisen monikulttuurisuuden keskellä on selväksi käynyt, että virsi on hyvin monille rakas, niin minullekin. Tykkään laulaa virsiä. Virren profiili on viime vuosina laajentunut ja syventynyt, monessa mielessä rikastunut. Adventtina käyttöön otetun lisävihon kanssa on virsikirjamme puhdasta vettä pulppuava lähde, verraton aarre, joka jo ilmiönä todistaa ja osoittaa, että evankelisluterilainen kirkkomme on elävä.
Näin olen ajatellut, ennenkin, mutta väkevän todistuksen siitä antoi kotikirkossani Turun tuomiokirkossa viime sunnuntai-iltana alkanut ja tänään päättynyt suuri virsimaraton. Liekö koko uutta virsikirjaa vielä muualla veisattu läpi? Viisikymmentä tuntia eli vähän yli kaksi vuorokautta. Kanttori Anu Åberg, urkuri Markku Hietaharju, tiimissä kollegoja ja Sibelius-Akatemian opiskelioita – tämä mainio joukko yhdesssä yötä päivää läsnä olleitten vahtimestarien ja seurakuntalaisten kanssa toteutti projektin hyvin kauniilla ja koskettavalla tavalla.
Niistä viidestäkymmenestä tunnista olin itse mukana kymmenkunta. Sunnuntai-iltana, kun Hoosiannalla aloitettiin, monta tuntia yöllä ”Ahdistuksen ja lohdutuksen” aikana ja tänä iltana. Lopuksi nykykirjan viimeinen virsi 979 laulettiin kirkossa olleitten sadan veisaajan toivomuksesta ylimääräisenä, vielä kerran. Sydämellinen kiitos kanttorit ja urkurit! Oli hienoa saada laulaa ja veisata tuttuja virsiä ja myös oppia uutta!
Urkujen, flyygelin, huilun ja kuulemma tänään myös hanurin säestyksellä virsiä laulaessa mielessään mietti myös sanoja. Ahdistukset ja lohdutus-osasto tuntui ensin onnettomalta sattumalta: ”Harmi, näitä vanhoja, raskaita virsiä.” Kunnes huomasi, että niissäkin on monta helmeä. Tutut nuotit, mutta ennen muuta teksteissä oli realistista, syvällistä ihmisen ja elämän ymmärtämistä.
Muutama lyhyt kommentti lisävihon virsistä:
936: Kaikki lisävihon virret eivät ole uusia. Tuttu 1600-luvun tekijä, Paul Gerhard ja 15 säkeistöä! Hieno virsi, jonka kruunaa Pekka Kivekkään hieno käännös.
942: Loistavan kaunis ja iloinen virsi: Aurinko tanssii, halleluja!
950: Anna-Mari Kaskisen iloisen kevyt laulu jumalanpalveluksesta ja Jumalan läsnäolosta.
Virret antavat meille saarnoja helpompikulkuisen tien kokea hengellisiä oivalluksia. Jos tämä kirja ei ole Jumalan Hengen työtä, mikä sitten? Ja he laulaa alkavat, laulaa! Se soi, riemuiten soi!
