Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra oli kutsunut viime viikon maanantaina perussuomalaiset kirkkoon. Se oli oikein ja rohkea teko. Toisin kuin saksalainen äitikirkko luterilainen kirkkomme näet karttelee ja suorastaan pelkää yhteisku nnallisia aiheita. Ainoa poikkeus on itsenäisyyspäivä ja veteraanipäivät – silloin kirkko avaa ovensa yhteiskunnalle. Sekin poikkeaa käytännöstä Saksassa, mutta miksi suljemme kirkot keskustelulta yhteiskunnasta ja yhteisten asioitten hoitamisesta – siis ihmisen arkisesta elämästä?
Rohkea yritys meni vieraitten yksisilmäisyyden tähden vähän poskelleen, mutta vielä jälkikäteen Suomen Uutiset ja muu perussuomalainen viestintä koettaa saada siitä maksimaalista propakandahyötyä itselleen. Olin paikalla ja esitän tässä kommenttini. Ensin pitempi lainaus Laura Huhtasaarelta. Häneltä kysyttiin, mitä hänen määritelmänsä ”kristillis-sosiaalinen” puolueensa luonnehdintana tarkoittaa:
”Tärkeätä on sisäinen solidaarisuus. Me ollaan sitä mieltä, että meidän tulee pitää huolta omasta kansastamme. Esimerkiksi tämä käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Se käsky on äärimmäisen tärkeä. Kunnioita myös isoisääsi. Kunnioita sitä verenperintöä, jonka olet saanut. Se kulttuuri ja kieli. Pidä huolta jokaisesta suomalaisesta. Suomalainen tulee aina ensin.—Kristilliset perinteet ovat meille äärimmäisen tärkeitä. Me ei olla valmiita luopumaan mistään. Ei suvivirrestä eikä jouluevankeliumista. Lisää vaan ristejä esiin.— Kyllähän Raamatussakin sanotaan, että jos muukalainen muuttaa tänne, niin olkoon niinkuin muutkin asukkaat. Ja tämähän on suoraan Raamatusta.”
Puheenvuoro sai perussuomalaiselta kuulijakunnalta raikuvat aplodit, vaikka lainausta ”suoraan Raamatusta” ei kyllä Raamatusta löydy. Huhtasaaren ajatus ”suomalainen tulee aina ensin” on suoraa Tramppia, mutta kristinuskolle ja Raamatulle se ei ole ainoastaan vieras, vaan suorastaan vastakkainen. Niin Vanhalle kuin Uudellekin testamentille.
Sain tilaisuuden lopulla lyhyen puheenvuoron, mutta koska aika oli vähissä, sanoin vain mielipiteeni. Ramattu-lainaukset tulevat nyt tässä.
Jesajan kirjasta: ”Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää, sillä he pakenevat miekkaa.” Voisiko näin ajatella syyrialaisista? Eero Junkkaalan mukaan Vanhan testamentin ajatus on, että ”Muukalaisille ei saanut tehdä vääryyttä, vaan sadosta piti antaa heillekin ja jos näin tehdään, Jumala lupaa siunata Israelia kaikissa sen toimissa.” ”Jokainen, joka riistää muukalaiselta, orvolta ja leskeltä näiden oikeudet, on kirottu.”
Uusi testamentti purkaa eron toisiin uskontoihin: ”Jumalan valtakunnan näkökulmasta kaikki ovat samanarvoisia, Jumalan luomia ja Jeesuksen lunastamia.” Eero Junkkaalan mukaan: ”Jeesuksen sanojen valossa suhtautuminen meille tuleviin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin ei ole kysymys, jossa vastakkaiset näkemykset olisivat yhtä oikeita. Eivät ole. Kristitty rakastaa lähimmäisiään riippumatta kansalliusuudesta tai uskonnosta ja auttaa heitä pyyteettömästi ja erotuksetta.”
Huhtasaaren puhe muka kristillisten arvojen puolustamisesta kuullosti paitsi täysin harhaanjohtavalta, myös tosi vaaralliselta. Kristillisyyden hän sotki jopa ”veren perinnön kunnioittamiseen”, vaikka uuden ajan Euroopan historiassa verenperinnön kunnioittamisesta on vahvimmin puhunut Adolf Hitler.,
Silti pidän Mikaelin kirkon keskustelua hyödyllisenä. Miten voisimme vastustaa kristillisen uskomme vääristelyä ja väärinkäyttöä, jos jätämme sen erilaisten kuplien sisälle, niin ettemme pääse siitä edes puhumaan?
Jos täällä nyt sattumoisin olisi vielä joku, joka haluaisi jatkaa keskustelua, koetan vetää yhteen:
Blogissani väitän, että Laura Huhtasaaren esiintyminen ”kristillisten arvojen puolustajana” on läpifalskia eli tekopyhää siksi, että hän kertoo toimivansa ”suvivirren puolesta” ja samalla esittää kristillisyytenä jotakin, joka ei sitä ole. Dietrich Boenhoffer sanoi, että kirkko ei toimi koskaan oman etunsa puolesta, vaan se puolustaa toisia, heikkoja ja sorrettuja.
Huhtasaari sitävastoin sanoo toimivansa vain meidän, meidän, meikäläisten, suomalaisten puolesta ja toivoo lisää rajoja, lisää muureja Suomen ympärille. Tämä ajatus ei ole kristillinen.
Mielenkiintoinen sivujuonne Turussa on perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien eduskunta-vaaliliitto tulevissa eduskuntavaaleissa. Mielipidesivuilla perussuomalaiset ovat vastaan. Pelkäävät siis, ettei liitto toisikaan ainoastaan lisävahvistusta heille, vaan saattaisi auttaa läpi jonkun kd-ehdokkaan.
Kristillisistä arvoista puhuvat eivät aina ole selvillä siitä, mikä on kristillistä. Se sekoitetaan helposti perinteisiin suomalaisiin arvoihin, mitä nekin sitten ovatkaan? Minä hahmotan asiaa käsiteparien avulla. Laki ja evankeliumi, totuus ja armo, ovat tuttuja, Jumalan tahdon kääntöpuolia. Meidän ihmisten tasolla voidaan kai puhua oikeuden ja laupeuden toteutumisesta. Miten nämä toteutetaan samaan aikaan? Sitä joutuu pohtimaan. Oikeus ei saa olla sydämetöntä eikä laupeus järjetöntä. Niinkö?
MARTTI,
nostamasi käsiteparit ovat hyviä ja valottavat asiaa yhtä sanaa paremmin. Tänä päivänä kai korostuu ennen muuta yksi sana, ”armo”. Mutta jos armo hautaa alleen oikeuden, kaventaa se väkisin ”Jumalan tahdon toteutumista”. Minut on laittanut miettimään amerikkalaisen, äskettäin kuolleen eksegeetin Borgin kirja ”Kristinuskon sydän”. En ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta hän tekee hyviä kysymyksiä ja sopivasti hämmentää mustavalkoista jakoa liberaalit – konservatiivit. Borg näkee kovin paljon Raamatusta vertauskuvallisena. Minua on aina kiusannut juuri konservatiivien vertauskuvallinen Raamatun tulkinta. Toivon, että itse ja toiset, että ottaisimme Jeesuksen puheen enemmän konkreettisena kuin vertakuvallisena. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Aamen.
Toisaalta konservatiivit saattavat lukea vertauskuvia kirjaimellisena totuutena. Esimerkkinä voisi olla vaikka luomiskertomus tai Joonan kirja.
Kyllä ja sehän juuri osoittaa ”raamattu-uskollisten” (Bibeltreue Christen) lukutavan valikoivuuden. Joku otetaan kirjaimellisesti, joku toinen kohta jätetään, vaikka siitä olisi täysin selvä Jeesuksen sana.
Luemme varmaan jokainen Raamattua ’valikoiden’. Olisi rehellistä myöntää se eikä nojata käsitykseen omasta oikeasta raamatuntulkinnastaan.
Luultavasti olet oikeassa. Ja samahan se on siinäkin, kun parannuksenteko alkaa tavallisesti naapurista eikä itsestä. Kritiikki naapurin virheistä löytyy aika helposti, kun taas omalla kohdalla löytyy perusteluja, miksi se mitä minä teen on tavallaan tai oikeastaan ihan ymmärrettävää.