Minut yllätti vatsakipu, taisi olla vuotta -87, itsenäisyyspäivän aikoihin. Päivystyksen kautta Tyksiin ja silloin iltasella leikattiin umpisuoli pois. Kaikki meni hienosti ja varsinkin esilääkitys antoi rauhan. Ei huolta huomisesta ei oikeastaan mistään. Sitten vain valot sammuivat siitä leikkaussalista. Seuraava havainto on sitten joltain käytävältä, jossa vuoteeni oli ja joku höpötti, että pitäisi herätä. Lääketiede on siis kehittänyt oivan tavan tehdä poistoja kivuttomasti tai ainakin lähes.
Meillä kaikilla on tieto ja ymmärrys, että myös taloudessa on leikattava. Nyt on vain sellainen ongelma, että sairauden tunne puuttuu eikä leikattavaa ole saatu paikallistettua niin, että kaikki tietäisimme mitä leikataan. Minä olisin ehkä sitä mieltä, että oopperaa ja balettia voisi leikata niin, etten huomaisi elämässäni mitään muutosta, koska en ole kummassakaan käynyt. Jos sitä nyt esittäisin, niin jossain syntyisi ankara poru: Ei täältä! Meitähän pidettäisi maailmalla ihan metsäläisinä, jos näitä ei olisi. On monta juhlaviikkoa ja festivaalia, jotka ovat rahanreikiä, eikä minua haittaisi vaikka niitä ei olisi, mutta taaskin kuuluisi parku: Kaikki kiva otetaan pois ei käy!
Jotenkin kummasti löytyy asiantuntijaa alalta kuin alalta, jotka tietävät sanoa, että olisi jumalatonta leikata tästä tai tuosta. Nyt tiedemiehet tutkimaan sellaista muuntopilleriä, että alkaa kasvaa niitä asiantuntijoita ja piirejä, jotka sanovat: Meillä on niin paljon, että leikatkaa meiltä. Mutta, kun ei. Jos jollekkin vihjastaan, niin hän sanoo: Minä pistän rahani kapsäkkiin ja menen etelän palmujen alle, jossa perustuslaki suojaa olemiseni. Joku toinen on jo purkanut tehtaansa ja se on kontitettu valmiiksi lähtemään jonnekkin kauas auringon nousun maihin.
Nyt siis voimme katsoa miten talouselämän opit sopisivat lääketieteeseen. Siis sairaalle sanotaan, nyt otamme juustohöylän ja puuduttamatta alamme sinua laihduttamaan. Siis juustohöylädietti, sopi tai ei niin me teemme sen. Jos olet eläkeläinen, työtön, pitkäaikaissairas tai muuten puolustuskyvytön, ei ole konstia millä uhata päättäjiä, niin sinä vain kseuraat katseella mitä tapahtuu. Jos et tyydy, niin ulkomailla on saatu hyviä kokemuksia miten hyvä kantama on vesitykillä nykyisin.
Temppeliaukion kirkko sai heti v.1968 valmistuttuaan pilkkanimen piruntorjuntabunkkeri. Mutta hyvin se on iskut ja hyökkäykset kestänyt! Ainutlaatuisella arkkitehtuurillaan se kutsuu tänäänkin kävijöitä ympäri maailman tutustumaan siihen, mikä on jo historiamme alussa louhittu suomalaisen yhteiskunnan peruskallioon: luovuttamattomaan luterilaiseen uskoon.
Mitähän tuolla luovuttamattomalla luterilaisella uskolla oikein tarkoitat?
Siitähän on jo pitkään luovuttu eikä mikään viittaa siihen että ihmiset olisivat palaamassa siihen.
Minä en ole siitä luopunut. Ja pidän huolta, että se myös kirkossamme sille kuuluvalle paikalle palautetaan. Työ on kuitenkin vielä kesken. Luterilaista uskoa nakertavat nyt monet harhaopit, ja valitettavasti Raamatun tutkimus on myös harhapoluilla. Se hämärtää ja vesittää Lutherin sanomaa armosta, joka on suurin olivallus, mitä kristikunnassa on sitten apostoli Paavalin julistuksen jälkeen tehty. Sekä tutkimus että luterilainen dogmi voidaan kuitenkin saattaa tyylikkääseen harmoniaan, ja mikä parasta, tieteen ja tutkimuksen tiukimpia kriteereitä noudattaen. Tulevaisuus näyttää siis esteistä ja haasteista huolimatta hyvin valoisalta!
Oikea valmistumisvuosi on tarkkaan ottaen 1969. Mutta hanke oli vireillä jo vuodesta 1906. Moninaisten dramaattisten kansamme kohtaloihin liittyvien vaiheiden jälkeen se lopulta valmistui, ja kuvastaa mielestäni nerokkaalla tavalla suomalaista uskonnollisuutta aidoimmillaan. Se on yhtäaikaa karu ja kaunis, ikuiseen sidottu ja moderni.
Luterilaisuudesta kokonaan luopuminen ei ole oikein mahdollistakaan.
Nimittäin niin syvään se on porautunut suomalaiseen peruskallioon,
ihmisten sielun- ja mielenmaisemaan. Joka tätä ei tunne ja tunnusta,
ei tunne ja tunnusta tosiasioita. Myös ne, jotka esittävät vasta-argumentteja
luterilaisuutta kohtaan, myös ev. lut. kirkkoa kohtaan, ovat tahtomattaankin vääjäämättä sen tietynlaisia perillisiä, so. sen kielen, ajattelutavan, ”filosofian”…
ystävällisesti Matti
Matti Taneli, kirjoitat viisaasti. Varsinkin kommenttisi loppu avaa myös näkymän laajempaan ja syvempään luterilaisuuden filosofiseen ja epistemologiseen tarkasteluun. Jos ymmärtäisimme Lutherin, Augustinuksen ja Paavalin koko filosofisen perinnön kaikessa suuruudessaan, meidän ei tarvitse lyhytnäköisesti ja lapsellisesti alkaa spekuloida ”entä jos” -tyyppisillä kirkkoa pelkästään hajottavilla argumenteilla. Ev.-lut. kirkon dogmi ja oppi on syvyydessään ehtymätön. Se on ollut myös kautta historiamme kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen voimavaramme, vaikka emme tätä aina tarpeeksi selvästi tajuakaan. Tätä perintöä ei ole syytä hukata.
Mutta niin rajua on ollut kaikenkarvaisten tutkijoiden viime vuosikymmeninä luterilaista raamattukäsirystä ja uskoa ja sen myötä myös ev.lut. kirkkoa vastaan kohdistama vyörytys, että ihmiset ikään kuin hieman häpeillen ja hämillään lukevat kommentteja, joissa harhaopit suorin sanoin torjutaan. Kurssitoveriani siteeraten, tämäkin kommenttiketju on kuin pornolehti. Moni kyllä viihtyy sen äärellä, mutta harva sitä tunnustaa lukevansa ja vain joku hullu lähettää sinne lukijakirjeitä.
Lauri Lahtinen :”Meillä kaikilla on tieto ja ymmärrys, että myös taloudessa on leikattava”
Pienyritysten taloudelle oleellinen yhteiskuntasopimus jäi syntymättä. Etelä-Suomen Sanomissa palkittu yrittäjä toteaa, että ”Helsingin herrat eivät ymmärrä, mitä lattiatasolla tapahtuu. Ei sitä ymmärrä EK:n johto eikä SAK yhtään sen paremmin.” Yrittäjä kertoo, että jos työntekijän tuntipalkka on vaikka 12€, sen kerroin on 1,73, jolloin saadaan näkyviin myös yrityksen maksettaviksi tulevat ”piilokustannukset”, jolloin todellinen tuntikustannus on n. 20€.
”Pekkasia on sata tuntia, 12,5 päivää. Arkipyhiä yhdeksän, joten syntyy yhteenlaskien 21,5 päivää eli suurin piirtein yhden kuukauden työpäivät.
– Tästä syntyy kesä- ja talviloman kanssa yli kaksi kuukautta sellaista aikaa, ettei tehdä töitä, mutta palkka ja sivukulut juoksevat.”
”- Ei yhteiskuntasopimus ole mikään iso juttu esimerkiksi paperitehtaalle, mutta pienyritykselle se on lähes elämän ja kuoleman kysymys, päättelee yrittäjä” ja niin päättelen itsekin.
En voi olla paljastamatta sitajatusta, jota olen hellien mietiskellyt viime päivät. Tässä tulee yllättäen ja tilaamatta neuvo, joka tepsii? Sipilän tulisi järjestää uudet vaalit.
Juonittelun mukaan vasenlaita etenee. Lyly pääministeriksi ja valtiovarainministeriksi pitäisi laittaa ammattimies, joka pystyy lennossa vaihtamaan roolia, siis Häkämies. Aho voisi olla salkuton ministeri, niin kerkiää paremmin neuvoa toisia, kun ei tartte salkkua kantaa.