Tänään meillä on Elämä leipä sunnuntai tai leipäsunnuntai. Tätä sunnuntaita on kutsuttu myös puolipaaston sunnuntaiksi, koska tämä sijaitsee keskellä paastonaikaa.
Tämän päivän aiheen äärellä tulee mieleen mielikuvia ja muistikuvia leivästä. Yksi sellainen meillä monilla on lapsuudesta. Muistan itse, kuinka äiti leipoi leipiä. Muistan taikinan sekoittamisen taikinatiinuun härkimellä, hapattamisen, alustamisen, leipien leipomisen ja kohottamisen ja lopulta paistamisen. Muistan myös, kuinka vaivatun taikinan päälle piirrettiin veteen kastetulla kämmenellä ristin merkki.
Leipä on ollut ja on edelleen ihmisen perustelintarvike meillä ja monilla maailman kolkilla. Aasian suunnalla riisi taitaa korvata leivän, mutta leipä lienee silti yleisin ruoka-aine, ravinnon lähde.Kovina aikoina leipä on saattanut olla ainoa ravinnon lähde.
Leipä on esillä paljon myös Raamatussa. Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu itsestään elämän leipänä.
Kaiken tämän kohdalla mietimme ja kyselemme sitä, mitä ravintoa me nautimme. On hyvä havahtua siihen, että useimmilla meistä suomalaisista on tarpeeksi ja jopa liikaa ravintoa. On ylipaino-ongelmia. On paljon ohjeita ruokavalioista ja väärien herkkujen välttämisestä. On paljon ruokaan liittyviä houkutuksia ja nautintoja, joita monet meistä emme osaa vastustaa.
Paastonaika muistuttaa myös siitä, että meille riittää vähempi. Samalla kun ajattelemme terveyttämme, voimme ajatella myös sitä, että ravinto tulisi jakaa kaikkien ihmisten kesken. Siitä muistuttaa käynnissä oleva yhteisvastuukeräys. keräyksen tuotolla autetaan köyhyydestä ja ravinnon puutteesta kärsiviä sisariamme ja veljiämme.
Keräyksen yhteydessä on julkisuudessa ollut paljon asiaa leipäjonoista, jotka ovat kansakuntamme häpeä. Markettien hyllyt notkuvat tavaraa, osa elää yltäkylläisyydessä ja osa joutuu jonottamaan saadakseen elämän perustarpeita. Maailmalla on miljoonia nälästä kärsiviä.
Maailman nälkäongelma saa meidät myös avuttomiksi. Miten voimme auttaa kaikkia? Tehtävä voi tuntua mahdottomalta. Meidän yksittäisten ihmisten mahdollisuudet auttaa ovat rajalliset mutta me hyvinvoivat voimme jokainen tehdä jotakin. Kun tarpeeksi paljon ihmisiä jakaa leipänsä toisten kanssa, voi apu kasvaa jo suureksi. Pienen pojan eväät riittivät, kun Jeesus siunasi ne.
Mitä ravintoa me nautimme – on myös laajempi kysymys. Se laajenee siihen, minkä varassa lopulta elämme ja mistä saamme sisällön ja suunnan elämäämme.
Tähän tulee Jeesuksen puhe itsestään elämän leipänä. Jeesus kuvaa asian niin, että hän antoi elämän leipänä itsensä ravinnoksi koko maailmalle. Nisunjyvä putosi maahan, kuoli mutta kuolemasta syntyi uusi elämä. Jeesus kulki tämän nisunjyvän tie.
Jeesus tulee elämän leipänä osaksemme ja ravinnoksemme monella tavalla. Hän tulee Raamatun sanan ja erityisesti evankeliumin sanan kautta elämän leipänä meille. Kristus on itse läsnä sanassaan, vaikuttaa siinä ja vaikuttaa sen kautta meissä: Synnyttää uuden elämän: uskon, toivon ja rakkauden.
Jeesus tulee elämän leipänä meille ehtoollisessa. Siinä on vahvasti läsnä se, kuinka Jeesus murrettiin ja murretaan jaettavaksi meille. Jeesus kulki ristille, murrettiin siinä. Hän nousi kuolleista ja hänet murretaan ja jaetaan meille pyhässä ehtoollisessa. Siinä saamme itse Kristuksen, hänen puhtautensa ja pyhyytensä osaksemme. Tapahtuu autuas vaihtokauppa: me annamme hänelle syntimme ja taakkamme ja hän antaa meille itsensä, puhtautensa ja pyhyytensä.
Leivän murtaminen yhdessä on ollut kristillisen seurakunnan ja kirkon keskeisin tunnusmerkki aivan apostolien ajasta lähtien. Se on kristittyjen yhteen tulemista, rukousta, Jeesuksen muistamista ja osallisuutta hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa siunauksesta ja lahjasta.
Leivän murtaminen on yhteyttä meidän kristittyjen kesken ja tämä yhteys ulottuu aina kaikkien pyhien ja riemuitsevan seurakunnan joukkoon – kuten ehtoollisliturgiassa todetaan ja tapahtuu.
Leivän murtaminen on myös kristillisen kirkon tapa elää uskoa, toivoa ja rakkautta todeksi. Se on alttarilta lähtevä ja sinne palaava tapa elää ja jakaa Jumalan lahjoja täällä maailmassa. Se ei ole vain hengellisiin harjoituksiin jäämistä vaan alttarin äärestä lähdetään arjen jumalanpalvelukseen. messu päättyy lähettämiseen: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa ja toisianne iloiten!
Elämän leipä tarkoittaa vielä sitä, mitä Tuomo Mannermaa opettaa Lutherin teologiasta: Itse uskossa Kristus on läsnä!
Kristus on läsnä meissä. Hän asuu ja vaikuttaa meissä. Hän on ravintonamme, voimanamme, viisautenamme. Kun Kristus on meissä ja kun annamme hänelle tilaa, muutumme enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Se on koko elämän kestävä tie, jolla Elämän leipä tulee meissä todelliseksi ja se tulee todelliseksi kristittyjen yhteisössä, kirkossa ja seurakunnassa ja lopulta koko maailmassa.
Kristus on Elämän Leipä koko maailmalle! (Saarna 11.3.2018, 4. paastonajan su, Elämän leipäJh. 6:48-58)
Kiitos leivän teemasta. Ehtoollisen tie on pitkä luterilaisessa kirkossa. Edelleen kirkomme pitää lapsensa nälässä seuraten katollista traditiota. Ei ihme jos siis on nälkä. Taitaa mennä kauan ennen kuin kaikki kirkomme jäsenet saavat ehtoollisen.
Toinen ajatus heräsi tuosta Mannermaa sitaatista. Leipä murretaan joka kuvastaa ja viittaa ihmisen oman tahdon murtumiseen mikä on Mannermaan mukaan kristuskon tarkoitus. Voisimme myös rohkeasti ottaa käyttöön teologisen termin jumalallistuminen jota toki käytät puhumalla Kristuksen kuvan kaltaisuudesta, mainio sekin.
Kiitos hyvästä kommentistasi, Sami! Kannatan sen molempia perusajatuksia: Ehtoollisen voisi jakaa kaikille kirkon jäsenille ja jumalallistuminen on aivan hyvä termi myös meille luterilaisille. Itse asiassa Mannermaa juuri toteaa kirjassaan In ipsa fide Christus adest, että Lutherin vanhurskauttaminen ja vanhurskautuminen vastaavat ortodoksien jumalallistumista.
Leipä eli h epreaksi lechem oli usein Tooran ja se sisältämän opin metafora. (Meillä on vieläkin ’tiedon nälkä’.)
Ruokkiminen oli siksi opettamista. Tooran sisältyi myös vehnän, josta leivät leivottiin,syvällinen jumalilta saatu salaisuus. (Cyt. C) Vehnästä tuli siksi myös elämänpuun symboli. Vehnän heprealainen nimi chatah on kätkety els salakirjoituksella Genesiksen alkuun. Vehnän toivat perimätiedon mukaan jumalat/enkelit (Raziel, Azazel) alas taivaalta kuten Tooran sisältämän kosmologis/antropologisen opinkin.
Jeesus katosi tähkiä ja oli syntynyt Beth-lechemissä eli juurikin leivän talossa. Oppiin liene kuluunut myös pelloksi kutsutun erään tähdistön merkitys.