Ihmisen on hyvä saada lepoa. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumalakin lepäsi luomistyönsä jälkeen. Ajatus sapatin pitämisestä, jopa sapattivuosista, on tärkeä Vanhan testamentin teksteissä. Ihmisten, karjaeläinten ja vieläpä viljelysmaankin oli saatava oma leponsa. Kymmenessä käskyssä opettelemme muistamaan tämän viisauden: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Siksi sunnuntain lepo ja kirkossakäynti on hyvä liittää viikkorytmiin.
Kesäloma tuntuu hyvältä. Monien muiden tapaan aloitan työt elokuussa, jolloin kesän sato kypsyy ja syksy tekee tuloaan. Koululaiset palaavat pulpettien ääreen ja pian myös vanhemmat opiskelijat luentosaleihin. Ehkäpä paluu lomalta voisi olla tilaisuus uuteen alkuun. Onko uusi alku kuitenkaan mahdollinen kaiken eletyn ja tehdyn jälkeen? Onko meillä oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä?
Kristillinen usko pitää jatkuvasti esillä uuden alun mahdollisuutta. Tänään on todellakin jäljellä olevan elämäsi ensimmäinen päivä. Raamatun mukaan Jumala puhuttelee meitä erityisesti ajankohtina, joita kutsutaan etsikkoajoiksi. Silloin Taivaan Isä etsii meitä ja kutsuu meitä yhteyteensä. ”Kirjoituksissa siis sanotaan: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15) On tärkeää ottaa uusi elämä vastaan.
Evankeliumissa (Mark. 9:2–8) kerrotaan, kuinka Jeesus vie lähimmät opetuslapsensa seitsemänneksi päiväksi eli lepopäiväksi kirkastusvuorelle. ”Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota.” Edelleenkin me tarvitsemme ajoittain myös vetäytymistä erityiseen rukoushiljaisuuteen. Tällaisina hetkinä Jumala hoitaa meitä. Luterilaisissa kirkoissa myös kirkonpenkissä on mahdollisuus jäädä joksikin aikaa hiljaisuuteen, varsinkin jos saapuu vähän ennen messun alkua hiljaa paikalleen.
Se uusi alku, jota evankeliumi meille tarjoaa, ei ole uuvuttavaa suorittamista, vaan armon vastaanottamista ja sen eteenpäin välittämistä. Lepo Jumalan yhteydessä saavutetaan silloin, kun synnit ja kaikki mieltä painava saadaan uskoa anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Sopiminen ja sovitus kuuluvat tämän uuden alun luonteeseen.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
http://en.wikipedia.org/wiki/Vatican_Hill
Risto Korhosen perustelu ”höpsistä” on niin rautainen, että aivan mykistyn.
Ei se ollut perustelu. Se oli kommentti vainoharhaiseen kirjoitukseesi;)
No sitten se kommentti on rautainen.
Kyllä siinä on aivan vakavasti harkittu asiaa, koska on hyväksytty, että katolinen kirkko on asiassa kanneoikeutettu. Vatikaanista tulee ilman muuta mieleen katolinen kirkko ja se on tietysti ollut tarkoituskin.
Silloin vuosia sitten kun islamin symppaaminen tuli muotiin, HS:n ruokatoimittaja Anna Paljakka kirjoitti ruoka-arvostelussaan paheksuvansa ravintolan nimeä Mekka. Kas kun siellä näkyi kadulle asti alkoholipulloja ja ”harras muslimi” kuten hän sanoi, voisi loukkaantua ne nähdessään. Tämän jälkeen en ole enää ottanut häntä vakavasti.
Pentti
Miellyttävästi osaat yhdistää levon ja luottamuksen Jumalaan. Kiitos sanoistasi ja sanomastasi.
Kiitos Matias. Evankeliumi kiinnitti tuolla aikamäärityksellä huomioni lepopäivään.
Jumalan lepääminen seitsemäntenä päivänä on mielenkiintoinen maininta. Se kertoo Jumalasta, jonka resurssit ja jaksaminen ovat rajallista. Jumala ei siis suinkaan ole kaikkivaltias, rajattomalla voimalla varustetettu jumalhahmo, toisin kuin yleisesti halutaan ymmärtää.
Kiitos kommentista Antero. Jumala kyllä lepäsi, mutta missään ei mainita, että Hän olisi levännyt väsymyksen tai resurssipulan vuoksi. Eli Kaikkivaltias ilmeisesti on vain sisällyttänyt toimintamalliinsa tekemisen järjestyksen, maan päällä se on seitsemän päivän rytmi. Kaikkivaltias voi siis myös säädellä työnsä jaksoihin.
Tässäpä hyvä malli myös luovan työn tekijöille 🙂
Antero,
Jumala loi ihmisen lähes j(J)umalolennoksi.
Ihmisessä on Jumalallinen rajattomuus ja luomisen tuloksena rajallisuus.
1.Moos:2:
2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi (hebr.shabath, kr.katapano)) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Eli Jumala piti taukoa. Inhimillisesti tällainen tauko palvelee lepona ja siksi seitsemännestä päivästä tuli lepo-taukopäivä.
Jumalan Sana on kokonansa niin ja amen, eli mikään kohta ei kumoa tai korvaa toista. Siksi ei voida ottaa ”pinseteillä” sanoja ulos. Jokainen sana kertoo Itse Asiasta, eli jokaisella sanalla selitetään (ei tulkita) asia.
Pentti: ”Kiitos kommentista Antero. Jumala kyllä lepäsi, mutta missään ei mainita, että Hän olisi levännyt väsymyksen tai resurssipulan vuoksi.”
Kuinka usein levon tarve kumpuaa mielestäsi jostain muusta kuin väsymyksestä tai sen välttämisestä?
Pentti: ”Eli Kaikkivaltias ilmeisesti on vain sisällyttänyt toimintamalliinsa tekemisen järjestyksen, maan päällä se on seitsemän päivän rytmi. Kaikkivaltias voi siis myös säädellä työnsä jaksoihin. Tässäpä hyvä malli myös luovan työn tekijöille 🙂”
Onneksi Jumala ei ole päättämässä työehtosopimuksista. Jää enemmän aikaa lepoonkin. 🙂