Lesken ropo

Prinsessa Alice vaikutti aktiivisesti luterilaisen seurakunnan syntymiseen Mvoundoun ruhtinaskuntaan. Afrikassa usko toimii hyvin yhteisöllisesti. Näin myös ihmiset houlehtivat toinen toisestaan huolta pitäen. Useinkin seurakunnat ovat kuin suurta perhettä. Jokaista jäsentä pyritään tukemaan yhteisön jäsenenä. Seurakuntien synty on samalla ihmisten keskinäisen yhteyden luomista paikkakunnalle.

Sunnuntai 26.08.2018
14. sunnuntai helluntaista
Lähimmäinen
Evankeliumi: Mark. 12:41-44

Jeesuksen toiminta oli yhteisöllistä. Kaikki ihmiset saivat tulla mukaan. Ketään ei syrjitty, vaan yhteiskunnan hankalimmatkin ja heikompiosaisimmatkin tulivat huomioiduiksi.

Jeesus temppelissä

Jeesus oli Jerusalemin temppelissä. Hän opetti temppelin itäisimmällä osalla. Tuo osa oli ainoa joka oli osaksi säilynyt vanhasta Salomonin ajan temppelistä vuoden 587 e.Kr. hävityksestä, kun Nebukadnessar II oli lähettänyt joukkonsa tuhoamaan vanhan Jerusalemin, jolloin myös vanha temppeli oi tuhoutunut.

Baabelin vankeuden jälkeen kansa oli palannut takaisin vanhoille asuinsijoilleen. Silloin myös temppeli rakennettiin uudelleen. Pitkään se oli vaatimaton ja heikossa kunnossa. Herodes Suuren aikana lopulta alkoi temppelin kuntoon paneminen. Sitä jatkettiin hänen jälkeläistensä ja seuraajiensa aikana. Siihen aikaan kun Jeesus opetti siellä se oli jo erittäin hyvässä kunnossa.

Valmiiksi kunnostus saatiin vasta 60 -luvulla, noihin aikoihin, jolloin Jaakob Vanhurskas oli Jerusalemin piispana ja piti tapanaan rukoilla siellä niin säännöllisesti että hänen polviensa sanottiin tulleen känsäisiksi kuin kamelin polvet. ( Jaakob Vanhurskas oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta oleva poika, vanhempi kuin Neitsyt Maria, ja joka kasvoi samassa perheessä kuin Jeesus ja jota siitä syystä sanottiin Jeesuksen veljeksi.)

Jeesus opetti temppelin aarrevaraston lähistöllä. Siellä säilytettiin temppelin kallisarvoisia esineitä, rahoja ja muuuta arvokasta, mitä temppelin monipuolinen toiminta vaati. Jeesus istui opettajana sellaisella paikalla että hänen oli mahdollista nähdä ihmisiä, jotka tulivat lahjoittamaan rahaa temppelin käyttöön. Kolmetoista aarrearkkua oli jonona tunkeutuvan väen käytössä lahjojen antoa varten.

Rikkaita ja köyhiä antajia

Lahjoitajien joukossa oli monenlaista väkeä. Oli rikkaita, joiden jokaisesta liikkeestä, pukeutumisesta, elehdinnästä ja tavasta puhua jä käyttäytyä näkyi, että he olivat hyväosaisia ja menestyviä. Heidän lahjoituksensa myös sai vastaan ottamiset kirjaavat virkailijat kiitollisen näköisiksi.

Tavalliset keskivertoihmiset menivät jonossa eteenpäin ilman mitään suurempaa huomiota. Heidän lahjansa olivat tavanomaisen suuruisia, eivät suuria, eivät pieniä, eivätkä siis huomiota herättäviä, vaan heitä tuli ja meni kaiken päivää virtanaan. Näiden ihmisten säännöllisen tuen varassa Jerusalemin temppeli oli niin suuri, kuin se oli, ja sen toiminta oli mahdollista ylläpitää niin monipuolisena, kuin mitä se juutalaisessa yhteiskunnassa pystyi palvelemaan.

Köyhien oli usein vaikeata antaa temppelin avustusta. Vähäisiä varoja tarvittiin useinkin vain vaivoin toimeen tulemiseen jokapäiväisessä elämässä. Siksi juutalaisen yhteiskunnan perustaviin opetuksiin kuuluikin se että köyhien antia ei saanut väheksyä. Vaikka heidän lahjansa olisi ollut kuinka pieni niin sekin piti ottaa vastaan arvollisesti ja lahjoittajaa kunnioittaen, edes yhden kourallisen jauhoannosta ei saanut väheksyä.

Jeesus liittyi tähän köyhän väestön arvostamisen perinteeseen. Kun hän näki evankeliumitekstimme köyhän lesken tulevan paikalle, niin Jeesus keskeytti muun opetuksen kuin suurimman ja arvovaltaisimman vieraan saapuessa ja kiinnitti oppilaittensa huomion tuon köyhän lesken lahjaan, roomalaisten pienimmän lantin arvoiseen. Tällä huomion keskittämisellä Jeesus antoi suuren opetuksen, joka koskettaa elämisen perusteita myöden. Köyhin ihminen oli saanut arvokkaimman ihmisen arvon. Jokainen kuuluu yhteisöön. Jokainen on tärkeä, ketään ei saa syrjiä, vaan jokainen on hyväksyttävä täysivaltaiseksi ja yhtä suurella arvokkuudella yhteisön jäseneksi.

Koko elämisen antamisesta koko elämän antamiseen

Jeesus huomautti, että köyhä leski oli antanut kaiken rahallisen omaisuutensa, kaiken mitä tämä tarvitsi elääkseen. Lesken luottamus Jumalaan tuli näkyviin. Hän pani toivonsa siihen, että kyllä Jumala pitää hänestä huolen. Luonnollisesti tuota luottamusta edesauttoi kansan yhteisöllisyys. Keskinäinen huolenpito oli järjestettyä ja vieraanvaraisuutta osoitettiin erityisesti kaikkein köyhimpiä kohtaan.

Joka tapauksessa tuo köyhä leski antoi kaikkensa, jotta Jumalan huone voisi toimia, jotta jumalanpalvelus voisi toimia, jotta opetus voisi toimia ja jotta kaikki uhrit voitaisiin toimittaa pyhän perinteen mukaan.

Markuksen evankeliumin teologiassa tuo kaikkensa antaminen sijoittuu juuri ennen kuin evankeliumi alkaa kertomaan Jeesuksen tiestä uhrikuolemaan meidän puolestamme. Alkaa kuvaus Jeesuksen kiinniotosta, kuulusteluista, piinasta ja kuolemasta. Jeesuksen uhri on se täyttymyksen uhri, johon lesken antama uhri koko elämisen antamisesta viittaa. Jeesus uhrasi itsensä, koko elämänsä maailman pelastumisen puolesta.

Väliin jäävä luku viimeisistä tapahtumista on vain kuin itämaisen kerronnan tyyliin kuuluva väliin liitetty sivujuonne, jolla varsinaisen sanoman kulkua ikään kuin odotutetaan kuulijan jännityksen ja mielenkiinnon tiivistämiseksi.