Lestadiolaisuudella on juoruiluarvoa

Lestadiolaisistahan on monen mielestä kiva juoruilla. Samantyyppinen ilmiö ovat rakkaat ystävämme Jehovan todistajat ja mormonit. Mikäs sen mukavampaa, kun vaihtaa tuttavan kanssa mielipiteet siitä, miten suhtautua vanhoillislestadiolaisuuteen. Tai keskustella hetkinen siitä, kannattaako ovelle eksyneiden Jehovan todistajien kanssa aloittaa teologinen keskustelu vaiko läimäyttää ovi nenälle. Miten itse teit viimeksi? Myös mormonit saattavat vilahtaa keskustelussa.

 

Mutta siis lestikset: Eikö olekin herkullinen aihe keskustella, kuinka monta lasta tuttavilla onkaan (lestadiolaisia!). Miten ne edes muistaa syntymäajat ulkoa? Eiks olekin outoa, ettei ne saa tehdä sitä sun tätä. Erään tuttuni koulussa opetettiin lestadiolaisuutta joskus niin, että listattiin taululle, mitä kaikkea lestadiolaisuudessa ei saa tehdä. No, sehän siinä varmaan joitakin ulkopuolisia kiinnostaakin eniten. Ei se, mikä herätysliikkeessä olisi oikeasti olennaista tai se, millaisia lestadiolaiset ovat.

 

Samaa sarjaa juoruiluaiheina ovat muut vähemmistöryhmät. Ihan varmasti jos joku mies kävelee ”oudon naisellisesti” ja pukeutuu pinkkiin paitaan, niin ensimmäinen kysymys on: ”Hih, ei kai tuo ole homo?” Sitten pohditaan yhdessä ja muistellaan, onko se nähty joskus halaamassa vähän liiankin tiivisti mieskaveria. Siksi varmaan homoseksuaalisuuskin kiertää ikuisuusaiheena kristittyjen keskuudessa. Homoudella nyt vaan on niin paljon juoruiluarvoa, samoin kuin lestadiolaisuudella tai muilla vähemmistöryhmillä. Kummallista vaan, että ”tavallisen” väestönosan keskuudessa on päästy jo hieman ylitse näistä aiheista, mutta kristityt vaan jaaraavat samaa… Ehkä se johtuu siitä, että kun samoja Raamatun tekstejäkin on totuttu lueskelemaan 2 000 vuotta, niin miksikäs ”mielenkiintoisia” puheenaiheitakaan ihan hevillä vaihtamaan.

 

Ehkä jossain vaiheessa tajutaan, että vähemmistöryhmistä voi hankkia ihan oikeaakin faktatietoa. Miettiä sitä jonkin aikaa. Sitten jättää vähemmistöryhmät rauhaan ja alkaa elää omaa elämäänsä oli se sitten jonkun vähemmistön sisällä tai ei. Jos tämä tuntuu mahdottomalta, niin omia ennakkoluuloja voi vähentää faktatiedon hankkimisen lisäksi esimerkiksi tutustumalla oikeasti johonkin vähemmistöryhmän edustajaan. Aina se ei välttämättä toimi, mutta monesti sitä saattaa huomata, että tuo toinen on vähän muutakin kuin pari juorua, leimaamista ja vähemmistöryhmän jäsenyys.

 

Ehkä voisimme kaikki siis tutustua ainakin yhteen lestadiolaiseen, sairaaseen, homoon (vaikkapa) tai muuhun vähemmistöryhmän edustajaan kunnolla, ennemmin kuin juoruta asiasta pitkin ja poikin keskustelupalstoja, kirkonpenkkejä tai työpaikan taukotiloja? Vaikka noilla sitä juoruiluarvoa onkin.

  1. Ihmisen elämä yleensäkin on hyvä aihe juoruilulle. Minkä sille mahtaa! Se sävy, missä asioista kahvikupin tai oluttuopin ääressä puhurtaan, on olennaista. Saammehan toki olla toisistamme kiinnostuneita, mutta ilkeitä valheita emme saisi sepittää tai levitellä. Voisipa kiinnostus johtaa aina tutustumiseen!

    • Enemmistö lienee tapahtunut lestadiolaisuuden ulkopuolella. Oliko siellä ratsastuskouluja ja tanssiopistoja sun muitakin. Se ei tietenkään Kimmon tapaisia kiinnosta………..

    • Ojala: ”Enemmistö lienee tapahtunut lestadiolaisuuden ulkopuolella”

      Totta kai absoluuttinen enemmistö, mutta kaikki on suhteellista veli Jorma.

      Ojala: ”Oliko siellä ratsastuskouluja ja tanssiopistoja sun muitakin.”

      Oli oli, mutta eivätkös ne ole sitä ”maailmallista” ja synnissä rypevää sakkia, jolta sopii jotain tuollaista odottaakin? Mutta, että Herran omat valitut ja vakaat uskonveljet ja kunnianarvoisat puhujat sun muut saarnamiehetkin. Hyi, hyi.

      No, mutta kaikkihan on unohdettu ja pois pyyhitty, kunhan vaan ripittäytyy ja pyytää uhrilta – jonka syytä koko tapahtuma itse asiassa olikin – anteeksi. Anteeksi saannin jälkeen ahdistelu voi jatkua taas vapaasti, kunhan vain muistaa välillä pyytää anteeksi.

    • Ojala: ”Se ei tietenkään Kimmon tapaisia kiinnosta………..”

      Voisitko vähän tarkentaa, veli Jorma, mitä tarkoitat Kimmon tapaisella???

  2. Näitä tuomioita ei ole ollut yhtäkään liikaa, mutta tuomioon johtaneista tapahtumista yksikin on liikaa. Hyvä kun saadaan edesvastuuseen, vaikka sakoilla, vankeudella, kipurahoilla jaterapiamaksuilla ei saada tehtyä tekemättömäksi ja särkynyttä ehjäksi.

    • Kyllä tuomioitakin on ollut liikaa, koska ilman tekoja ei olisi tuomioitakaan. Ei näitä uutisia enää lisää kaivattaisi.

  3. Yle uutiset: ”Espoon käräjäoikeuden mukaan lapsella ei ollut mahdollisuutta kertoa kenellekään hyväksikäytöstä, koska lestadiolainen uskonkäsitys esti häntä puhumasta anteeksiannetusta asiasta.

    Vastaaja on käyttänyt hyväkseen uskonnolliseen vakaumukseen liittyvää anteeksiantoa. Hän on jatkanut hyväksikäyttöä pyydettyään lapselta anteeksi.

    Lisäksi mies uhkasi lasta suurilla elämänmuutoksilla, jos tämä kertoo asiasta. Lapsi jäi vaille turvaa ja joutui elämään jatkuvassa pelossa.”

    Eipä tee erityisemmin mieli tutustua tällaisiin lestadiolaisiin uskonveljiin. Kunpa tämä olisikin ainoa tapaus, vaan kun ei ole.

  4. Aivan hirveä tapaus, MUTTA back to business, mites ne lestadiolaiset, jotka tunnette henkilökohtaisesti? Siis melko vaikea uskoa, että kaikki lestadiolaiset on rikollisia. Yksittäisiä tapauksia tietysti on kaikissa ihmisryhmissä, mutta jostain syystä rikollisista tai vastaavista nostetaan esille usein heidän kuulumisensa vähemmistöryhmään. Koska sillä on sitä juoruiluarvoa. Ja toisaalta sitten vähemmistöryhmien edustajia leimataan helpommin rikollisiksi, väkivaltaisiksi tmv. koska heihin liittyy leimoja.

    Ja eikös niitä lestadiolaisiakin ole montaa sorttia? 🙂

    • Oletkos Milla lukenut Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen kirjan: Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana?

      http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/

      Ellet ole, suosittelen luettavaksi. Kirja antaa kyllä tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, että kysymys ei todellakaan ole mistään yksittäistapauksista.

      SRK:n johtokunta myönsi 7.4.2011 pitämässään lehdistötilaisuudessa, että herätysliikkeen sisällä on paljastunut 70 – 100 lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapausta, joihin liikkeeseen kuuluvat ovat syyllistyneet viimeisen 20-30 vuoden mittaan. Uhreja on tiedossa noin sata, mutta heitä saattaa olla useita satoja. Uhrien todellista lukumäärää ei ole tiedossa. Samoin rikollisia on todennköisesti enemmän kuin tiedossa olevat, sillä tekoja on systemaattiseti salattu ns. maallikko-rippisalaisuuden avulla. Näin rikosten syyteoikeus on päästetty vanhenemaan eikä tapauksista ole tehty ilmoituksia viranomaisille.

      Väkivalta on Hurtigin mukaan keskeisesti epätasa-arvon ja vallankäytön oire. Siellä, missä on vain yksi hyväksytty totuus, syntyy helposti sairaita valtarakenteita. Niihin voi ajan kuluessa kietoutua myös synkkiä salaisuuksia, kuten lasten sukupuolista hyväksikäyttöä.

      Toivoa tietysti sopii, että kaikki iljettävät tapaukset olisivat jo tulleet ilmi, mutta se taitaa olla kuitenkin pelkkää toiveajattelua.

  5. No, hyvä kun nyt tuli mullekin selväksi, että kaikki lestadiolaiset ovat lasten hyväksikäyttäjiä. Enpä sitä tiennytkään aikaisemmin. 😉 Harmillista, että ehdin jo kirjoittaa kirjoitukseni, mutta en lähde sitä nyt kumminkaan korjaamaan. Todennäköisestihän jonkin verran edes vaihtelua sielläkin on sentään… tai muutenhan se olisi melkoinen rikollisjengi. Mietityttää vaan, kun homojakin välillä haukutaan pedofiileiksi, että onko tällainen sitten olevinaan yleisempääkin vähemmistöjen keskuudessa, mitä en taas usko. Monesti vähemmistöihin nyt vaan liittyy sellaisia mielikuvia, että niissä on jotain vialla. Ehkä joissain tapauksissa tosiaan löytyykin enemmänkin tällaista lastenhyväksikäyttöä, mitä ei pidä vähätellä, mutta ennen yleistämistä koko ryhmään pitäisi tehdä jonkinasteista tutkimustyötä?

    • Hillberg: ”No, hyvä kun nyt tuli mullekin selväksi, että kaikki lestadiolaiset ovat lasten hyväksikäyttäjiä”

      En ainakaan minä ole väittänyt, että kaikki lestadiolaiset olisivat pedofiilejä, mutta turha noita satoja kollektiivisesti salattuja tapauksia on vähätellä yksittäistapauksina, joita esiintyy kaikissa ihmisryhmissä samassa määrin.

      Nämä teot eivät ole juoruja.

    • Nähtävästi niin lestadiolaisessa maallikkoripissä kuin katolisessa rippituolikäytännössäkin on nurjana puolena mahdollisuus tämän tyyppisten rikollisten suojeluun. Toivon, että ne viat ovat korjattavissa.

    • Martti Pentti: ”Nähtävästi niin lestadiolaisessa maallikkoripissä kuin katolisessa rippituolikäytännössäkin on nurjana puolena mahdollisuus tämän tyyppisten rikollisten suojeluun.”

      Niinpä. Samanlaisia oireita tuntuu esiintyvän molemmissa porukoissa. Tosin paavin papeilla oirehtiminen johtunee ainakin osaksi selibaatista, joka on luonnoton olotila ihmiselle.

      Kun on ripissä synnit tunnustettu ja anteeksi saatu, niin sama meno voi taas jatkua vapaasti seuraavaan rippiin asti, eikä ripin vastaanottaja voi rikkoa rippisalaisuutta, koska tekisi niin toimiessaan suuren rikoksen ja vääryyden. pedofiiliä kohtaan. Heh, heh.

      ”Toivon, että ne viat ovat korjattavissa.”

      Kukapa täysjärkinen ja normaali ihminen ei sitä toivoisi. Toivoa sopii myös, että asioiden saama julkisuus korjaa näiden porukoiden salailukäytäntöjä.

  6. Voin kertoa blogistille, että lähes kaikilla työpaikoilla on kuppikuntia, jotka juoruilevat. – Ennen piti seurakunnissa ompeluseurojen ja muiden ryhmien jäseniä varoitella juoruilun synnistä. – Kouluissa juoruillaan opettajista ja toisista oppilaista. – Kun menin kouluun v. 1970 opettajaksi, hämmästyin miten paljon miehet juoruilevat.- Jouduin kerran puuttumaan asiaan kun terveyssisar kovaäänisesti juorusi kylän muutamista perheistä joiden luona hän oli käynyt. – Kirkkoherran vaaleissa juoruttiin mahdottomasti ainakin entisinä aikoina. – Juoruilla ihmiset pönkittävät heikkoa itsetuntoaan joka paikassa. – Blogistin kanssa olen siitä erimieltä, että ihminen muuttaa käsitystään, jos hän tutustuu VAIN YHTEEN vähemmistöryhmän jäseneen. – Huomattava on myös että yhteiskunnassa monet työpaikat täytetään juorujen perusteella (ennakkotransfer), myös kirkossa ja tuomikapituleissa, kunnissa ja valtiossa.

  7. Milla: ”Ehkä jossain vaiheessa tajutaan, että vähemmistöryhmistä voi hankkia ihan oikeaakin faktatietoa. Miettiä sitä jonkin aikaa. Sitten jättää vähemmistöryhmät rauhaan ja alkaa elää omaa elämäänsä oli se sitten jonkun vähemmistön sisällä tai ei.”

    Eli vaikka joissain uskonnoissa esiintyisi ihmisoikeudellisia epäkohtia, on parempi jättää puuttumatta, vähemmistöryhmä rauhaan, ja antaa asioiden jatkua niinkuin aina ovat jatkuneet? Miksi ihmeessä asioista ei saisi herättää keskustelua?

    Minä esimerkiksi, entisenä Jehovan todistajana, annan mielelläni tietoa jehovantodistajuudesta ja sen negatiivisista puolista, koska niitä nyt vain on ja ihan roppakaupalla. Miksi en saisi kertoa ihmisille näistä asioista?

  8. Viittasin rauhaan jättämisellä varmaan sitä *ylimääräistä* ja turhaa juoruilua siitä onko naapurimies nähty pinkissä paidassa tai mitä lestadiolaistuttava ei saakaan tehdä ja miten outoa se on. Ei kannata lukea tekstistä enempää kuin mitä siinä on. Totta kai epäkohtiin ja rikoksiin on puututtava, kuka ne sitten tekikään ja oikeasti negatiivisista asioista saa puhua. Kenties vain oikeiden ihmisten kautta, ei kuulopuheen kautta. Itse ihan mielelläni tutustuisin vaikka lestadiolaiseen tai Jehovan todistajaan, harmi, että tilaisuuksia on niin vähän.

    • No kyllähän siinä on täysin perusteltu ihmettelyn syy jos tietty porukka ei saa katsoa TV:tä (ainakaan aikaisemmin), käyttää ehkäisyä ja toinen porukka ei saa tervehtiä entisiä uskonveljiä tai ottaa vastaan kaikkia lääketieteellisiä hoitomenetelmiä (verensiirtoa) vaikka henki menisi.

      Ilman sitä uskonnollista yhteisöä johon nämä ihmiset kuuluvat, suurin osa ei valitsisi näitä outouksia elämänsä ohjenuoriksi. Yhteisön paine tekee outouksista yhteisön sisällä itsestäänselvyyksiä joita noudatetaan ’koska se nyt vaan on niin’. Kun outoudet saa äidinmaidossa, ja niitä vielä pönkitetään sosiaalisilla paineilla, jäsenillä ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Se taas on yksinkertaisesti kuviona väärin.

    • Eivät mainitut uskonnolliset liikkeet ole mitään salaseuroja. Heidän kokouksistaan ilmoitellaan. Jos todella haluaa tutustua lestadiolaiseen tai jehovantodistajaan, tilaisuuksia lienee ihan tarpeeksi.

Hillberg Milla
Hillberg Milla
Teologian maisteri, jonka kiinnostuksenkohteita ovat kulttuurintutkimus, lähetystyö, hermeneutiikka ja uskontodialogi.