Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Sami, niin juuri. Palvelen lähimmäistä hyvillä teoilla ja siinä ilmenee että kunnioitan Jumalaa ja haluan tehdä hänelle mieluisia tekoja. Teot eivöt silti lisää mitää Jeesuksen täydelliseen tekoon.
En pilko mitään.
Riitta, ” Teot eivöt silti lisää mitää Jeesuksen täydelliseen tekoon” – kuka näin edes ajattelee?
Sami, teoilla ei ole ensisijaisesti merkitystä Jumalalle. Tässä ajattelemme eri tavalla.
” Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi”. Job 35:7-8
”Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?”. Room. 11:35
”Sami, teoilla ei ole ensisijaisesti merkitystä Jumalalle. ”
”Ei jokainen joka huutaa Herra Herra peri taivaan kuningaskuntaa vaan hän joka TEKEE taivaallisen isäni tahdon.
Tämän tekemisen laatu eli mitä se on, näkyy Matteus 25:ssä
Riitta, totta kai teoilla on merkitystä Jumalalle. Raamattu on täynnä esimerkkejä joissa kerrotaan, että teoilla on väljä ja merkitystä, luomakunnalle, ihmiselle ja Jumalalle.
Pyhä Henki jakaa omia tekojansa ihmisten kautta, näin Hengen hedelmät eli teot tulevat ilmi seurakunnan kautta. Nyt kun sanot Riitta, niillä ei ole merkitystä, minä sanon, että on ja paljon.
Teoilla emme korvaa Jumalalle mitään, siinä mielessä, että Jeesuksen sovitustyöhön emme voi lisätä mitään. Sen sijaan teoilla on monia muita sovittaviakin merkityksiä.
Kirjoitin Sami ensisijaisesti. Luitko sitaatit? Teot ovat lähimmäisen hyväksi, ei Jumalan hyväksi. Jumala on suvereeni.
Matteus 25 ei tunne ensisijaisuuta eikä toissijaisuutta, siinä ehdollistetaan pelastus VAIN siinä mainittuihin tekoihin, uskosta ja armosta ei mainita tavuakaan.
Sana ’ensisijainen’ tarjoaa asiassa vain semanttista usvaa.
Sami, sinä kirjoitit ensin tuon että niillä on ensisijaisesti väliä Jumalalle. Olen kirjoittanut, että teoilla kunnioitetaan Jumalaa ja niissä myös usko ilmenee.
Tästä voi varmaan jankata maailman tappiin.
Missä on sitten kristinuskon ainutlaatuisuus, kun ajattelee kuten sinä ja kuten room.kat. ja ortoks. kirkko opettaa? Miten ne eroavat siitä miten juutalaisuudessa tai islamin uskossa ajattellaan ihmisen pelastuvan? Onko Jeesus Kristus vain jokin sivujuonne?
Koko Raamattu kertoo Kristuksesta, maailman pelastajasta ja syntien sovittajasta. Hänen ainutlaatuisuudestaan. Hän uhrautui meidän puolestamme ja kantoi koko maailman syntikuorman. Me emme ymmärrä hänen tuskistaan tuskin yhtään mitään. Ja te tuotte tähän rinnalle ihmisteot!
Ei voi kuin ihmetellä ihmisen syvää ymmärtämättömyyttä ja Jumalan kunnioituksen puutetta.
Riitta, uskonpuhdistus muutti armon käsitteen, kuten helluntailaisuus muutti kasteen merkityksen. Tästä johtuen kristinuskon asiat menevät sekaisin. On ihan ymmärrettävää, että ajattelet kuten ajattelet. Olet tämän väärän opetuksen vanki. Pietismihän vastusti Suomessa voimakkaasti lutherin sidottua tahtoa.
Riitta, vielä huomioit kai sen, että kristologisen opin kehitti nimenomaan ortodoksi kirkko, kuten monet muutkin keskeiset opit, sieltä me luterilaiset olemme ne oppineet.
Sami, totta Luther löysi armon, joka tulee osaksemme yksin uskosta ja palautti sen Jeesuksen ja Paavalin opetukseen, että pelastus on yksin armosta ei teoista. Äläs Sami nyt ala sekoittamaan tosiasioita. Anna esimerkki kuka tai ketkä herätysliikeiden edustajista vastustivat Lutherin sidottua tahtoa.
Kosti, et ilmeisesti tunne kirkon ja teologian historiaa, joten siihen kannattaa tutustua. Kuka pietisti sitten vastusti, taisi olla Raamttuopiston ystäviä, kärjessä Urho Muroma.
Jaa, no sitten en ole pietisti. Minusta Luther on oikeassa teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta ja muutenkin hän on oikeassa.
Olen samaa mieltä tuosta sidotusta ratkaisuvallasta, kuten muutenkin Lutherin erittäin syvästä ja selkeästä hengellisestä opetuksesta, joka ei kylmäksi jätä. Se näyttää olevan kova pala niin kat- kuin myös ort-kirkolle, että ihminen ei voi tehdä pelastuksensa eteen yhtään mitään. Se kun on Jumalan teko, että uskomme häneen.
Kosti, voitko todentaa missä katoliset ja ortodoksit opettavat kuten sinä sanot.
Jaa oikeassa esim. juutalaisten ja noitien tarvitseman kohtelun suhteen? Hänhän oli valmis tappamaan ’noitia’ vaikka omin käsin?
Toten vaan, että kun pelastus on yksin uskosta niin silloin se ei ole teoista. Voitko sanoa opettaako ort- ja kat-kirkko näin. Ei opeta.
Heinola, kas kun ei sentään.. No en viitsi sanoa, kun keskustelumme ovat olleet usein varsin antoisia, vaikka emme samaa mieltä ole aina olleetkaan.
Kosti, katoliset ja ortodoksi opettavat, että ihminen pelastuu armosta. En ole muuta opetusta heiltä havainnut. Oletko sinä.
Sami, olen kyllä lievästi sanottuna huomannut opetuksessa hieman muutakin, kuin pelkää armoa.
Eikö liberaalin teologian suurin harha olekaan se, että se opettaa ’pelkkää armoa’. Vanhojen kirkkokuntien harha näyttäisi nyt olevan se, että ne eivät opeta ’pelkkää armo’.