Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Ismo Malinen: ”Puhdasoppisuudessa on samaa ongelmaa, jos ihmiseltä vaaditaan juuri oikeisiin opin kohtiin uskomista, ennekuin kelpaa. Lopulta jokainen on väärässä ja Jumala yksin oikeassa.”
Mutta eihän meillä ole mitään puhdasoppisuutta vaan päin vastoin. Jos tuo yllä oleva kommentti tarkoittaa sitä, että kristitty ei voi löytää totuutta Jumalan Sanasta, niin olen eri mieltä.
Jeesus itse sanoi olevansa tie, totuus ja elämä.
”Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan TOTUUDEN.” 1. Tim. 2:3-4
”..ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta TOTUUTEEN, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet TOTUUTTA, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tess. 2:10-12
Rakkaus totuuteen on minun mielestäni rakkautta Jeesukseen. Ja se rakkaus syttyy silloin, kun alan edes hieman käsittää hänen kärsimyksensä ja ristinsovituksensa suuruutta. Tämä voi tapahtua silloin, kun alan aavistella pohjattoman pahuuteni määrää ja syntisyyttäni pyhän Jumalan edessä.
Kari Roos, ok 🙂
Kerrotko mitkä asiat sinua häiritsevät viidesläisyydessä? Minuakin on kyllä jotkut asiat häirinneet. Siis kuten tuo uskonratkaisun korostus joissakin piireissä ja myös elämän hurskauden vaatimus, joka vie lain alle.
Olen mielestäni jo aika paljon siitä kertonut. Jotenkin vain sellainen liiallinen varmuus omasta
oikein ymmärryksestä ja muiden uskon ymmärryksen aliarvioiminen. Olen itse ajatellut joskus hyvinkin ”viidesläisesti”, mutta toisaalta on aina ollut sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niin selkeää, mitä kuvitellaan. Asioita pitää miettiä ja tutkia ja antaa itselleen luvan vähän avarampaan näkemykseen. Armollisuus avaa sydäntä ja mieltä näkemään uusia asioita. Antaa Jumalan Hengen puhua, ei ohi Sanan vaan Hänen armossaan.
Isä Ambrosius kirjoittaa blogissaan: ”Onneksi Jumalan johdatus ja läsnäolo ihmisten kipuilussa ja onnenhetkissä ei koskaan asetu dogmatiikan, kanonisen oikeuden tai byrokratian pakkopaitaan.”
Sami Paajanen, eikö ole hienosti sanottu!
Riitta, tuo on ihan normaalia ajatuksen kulkua ortodoksiteologiassa. Monet pyhät isät opettavat juuri noin. Se on minun mielestäni hienosti ja Raamatullisesti sanottu.
On muistettava, että aarre on meillä saviastioissa. Jumala on uskonut ihmisille evankeliuminsa eteenpäin viemisen. Olen kaikille niille, jotka minulle ovat suuntaa näyttäneet, neuvoneet ja oppia antaneet, todella kiitollinen. Hekin ovat vajavaisia ihmisiä kuten me kaikki. Ymmärryksensä mukaan hyvää tarkoittaen he ovat puhuneet ja toimineet.
Ei pidä lamaantua ja antaa vihalle ja katkeruudelle valtaa kun joutuu väärin kohdelluksi. Tosin se voi olla joskus pitkäkin tie. Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus parantaa haavat kun suostumme parannettaviksi.
Kari Roos, onko sinusta Raamatusta kiinni pitävien kristittyjen kohteleminen nykyisin armollista ja avaraa sydäntä osoittavaa? Näissäkin keskusteluissa näkee, että ei todellakaan ole.
Kyllä sydämen tulee avartua Raamatun sanan mukaisesti, rakkaus Kristukseen, totuuteen saa sen aikaan. Avartuminen ei saa merkitä totuuden hylkäämistä. Ei totuuden hylkäämistä ihmisestä eikä Jumalasta, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa.
Paavali kirjoittaa avartumisesta, mutta varoittaa myös vaarasta. On olemassa vääränlaista avartumista:
”Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.
Antakaa verta verrasta — puhun kuin lapsilleni — avartukaa tekin.
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”
2. Kor. 6-11-18.
Ketkä ovat Raamatusta kiinni pitäviä ja ketkä eivät?
Tämä on taas yksi minua häiritsevä asia. Kaikki uskovat kristityt pitävät kiinni Raamatusta, vaikka ymmärtävätkin sitä eri tavoin. Ei siitä ole kyse.
Ja taas puhut hylkäämisestä, huomaatko? Kristus on totuus, eikä Häntä kukaan uskova hylkää.
Nämä juuri ovat yksiä avartumisen aiheita.
Kari Roos, Ymmärrämme asiat eri tavalla. Mutta ei siitä tarvitse tulla mitään riitaa.
Olen tuonut asiat esille niin kuin ne itse ymmärrän. Jos et ole samaa mieltä asioista, niin hyväksyn sen tietysti. Toivon että vastavuoroisesti hyväksyt sen, että olen eri mieltä.
Riitta,
Ei tässä ole oikeastaan siitä kyse, hyväksytäänkö me toistemme mielipiteet vai ei. Olisi vain kiva keskustella Raamatun ymmärtämisestä ilman valtavaa kuohua. Ihmisillä on kova hinku hyväksyä tai hylätä toisten ajatuksia. Asioista on kyse eikä ihmisistä.
Toistan kysymykseni vähän eri muodossa: Mikä mielestäsi on Raamatusta kiinni pitämistä ja mikä taas ei?
Kari Roos, ”Ei tässä ole oikeastaan siitä kyse, hyväksytäänkö me toistemme mielipiteet vai ei. Olisi vain kiva keskustella Raamatun ymmärtämisestä ilman valtavaa kuohua.”
Olen yrittänyt perustella mielipiteeni Raamatulla. Olen tuonut esiin hyvin monia Raamatun kohtia, johon näkemykseni perustan. Raamattuun uskova kristitty tekee näin. En muista nähneeni niitä sinulta. Silti en väitä, että et usko Raamatun olevan Jumalan sanaa. Sinä tiedät sen parhaiten itse.
Minulla on ollut sellainen tapa ja periaate oikeastaan, että en lainaile Raamatun sanoja. Mielestäni sana tavallaan sulautuu meihin niin, että voimme keskustella omin sanoin ja ne omat sanat tavallaan sisältävät myös Jumalan sanaa.
Jos nyt pari kohtaa mainitsen, niin esimerkiksi Room. 12-15, 1 Kor. 13, Gal. 5-6, Ef. 4-5 sisältävät hyvää Paavalin ”ohjeistusta” meillekin.
Olen paljon miettinyt sitä, että miksi esimerkiksi Paavalin sanoja sanotaan Jumalan sanaksi. Ehkä juuri siksi, että Kristuksen armo ja rakkaus, Pyhä Henki, oli sulautunut häneen niin voimakkaasti, että hän saattoi puhua ikäänkuin Jumalan sanoja. Silti se on Paavali, joka puhuu.
Minua kiinnostaa keskustellessa enemmän se, mitä keskustelukumppani sanoo. Raamatun danat voi lukea Raamatusta.
Kaima, iloitse sinä Paavalista. Paavalin sanoista myös kiivaillaan, kiistellään jne. Ekumeenikkoja on muitakin sinun lisäksesi. Rajat tulevat kuitenkin jossain vaiheessa vastaan kaikesta huolimatta, elämän realiteetti.
Kari,
Mitkä rajat? Mitä ihmettä tarkoitat?
Kari Roos: Viittaat Paavalin tekstiin, ja toteat, että Pyhän Hengen vaikutuksesta hän puhuu ikäänkuin Jumalan sanoja ja kuitenkin Paavali puhuu. Eikö näin juuri ole?
Tuolla aiemmassa viestissä otin esille Apt1:16, jossa todetaan…..”sen Raamatun sanan piti käymään toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut….” Eikö kyseessä ole sama asia mihin viittaat Paavalin kohdalla. Daavid puhuu Jumalan sanoja, silti se on Daavid, joka puhuu. Näinhän se menee kautta koko Raamatun. Jesajan puheen kautta ennustettiin Kristuksen syntymä jne.
Kosti,
Näin se varmaan on. Yritin tuossa selittää itselleni tätä asiaa jotenkin ymmärrettävämmin. Toivottavasti jonkinlainen yhteys ja yhteisymmärrys syntyisi, kun en oikein jaksa tätä jatkuvaa kiistelyä, mitä monien näiden blogien kommentoinneissa tulee vastaan. Tuntuu, että vaikka kuka sanoisi mitä, aina joku on vastustamassa ja lyömässä ”Raamatulla tai vaihtoehtoisesti tieteellä päähän”. Yritän etsiä yhteyttä.
Kari Roos: ”Ihmisillä on kova hinku hyväksyä tai hylätä toisten ajatuksia. Asioista on kyse eikä ihmisistä.”
Näin on. Se on sitä mielipiteen vapautta. Ketään ei pakoteta ajattelemaan niin kuin joku toinen määrää. Tosin nythän siitä periaatteesta ollaan luopumassa. Ainakaan ei saisi olla yhtä mieltä Raamatun kanssa.
Tätä ”hinkua” kutsutaan keskusteluksi. Minun ei ole mikään pakko hyväksyä sinun ajatuksiasi oikeina. Annan sinulle kuitenkin ajatuksen ja mielipiteen vapauden. Niin odotan myös sinun tekevän. Näin syntyy keskustelu. Keskustelussa olisi hyvä käyttää väitteidensä ja mielipiteidensä tueksi argumentteja eli perusteluja. Itse käytän Raamattua, välillä tueksi myös Lutherin teoksia luterilainen kun olen.
Koko blogini lähti siitä, että itse huomasin olevani kadottamassa Jeesusta, jonka olin vastaanottanut sydämeeni. En usko sellaiseen, että kun on kerran uskossa niin aina on uskossa. Uskosta voi luopua pikku hiljaa. Siksi täytyy valvoa, johon Jeesuskin meitä kehottaa. Juuri siksi pitää lukea Raamattua. Jeesus itse varoittaa luopumuksesta ja vääristä Kristuksista.
Ja vielä, minulle ei argumentiksi kelpaa tunteet tai mutu-tuntuma kuten ”minusta tuntuu tältä tai tuolta” tai ”tuo loukkaa minua” tai ”ennen tunne itseäni turvalliseksi”.
Kyllä mielipiteiden pitää lähteä Sanasta huomioiden Raamatun kokonaissanoma. Kirjoitin tämän jo aiemmin.
Isolla kirjoitettu Sana ei tarkoita Raamattua. Se viittaa lihaksi tulleeseen Jumalan Sanaan, Kristukseen (Joh. 1:1-18).
Martti, sekin on hyvä, että mielipiteet lähtevät Sanasta tai Sanalta (Jeesuksesta Kristuksesta tai Jeesukselta Kristukselta). Siihen ymmärrän Riitta Sistosen aidosti pyrkivän.
Tiedän sen kyllä Martti Pentti.
Raamatun tai Jumalan sanasta siis korjaus.