Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Kari Roos: ”Olen paljon miettinyt sitä, että miksi esimerkiksi Paavalin sanoja sanotaan Jumalan sanaksi. Ehkä juuri siksi, että Kristuksen armo ja rakkaus, Pyhä Henki, oli sulautunut häneen niin voimakkaasti, että hän saattoi puhua ikäänkuin Jumalan sanoja. Silti se on Paavali, joka puhuu.”
Otan siksi tueksi Raamatun kohtia, että en kyllä uskalla väittää, että Raamatun sana olisi minuun sulautunut kuten vaikkapa Paavaliin. Sen tiedän, että Raamattua voi käyttää väärin ja perustella yksipuolisesti näkemyksiään. Tämä tapahtuu esim. rajaamalla sanoman yksittäisiin kohtiin irti Raamatun kokonaisilmoituksesta, ytimestä. Näin tapahtuu juuri liberaaliteologiassa, kun se korostaa lähimmäisen rakkautta väärällä tavalla. Siksi se on ovela keino eksyttää ihmiset ja myös uskovatkin kristityt. Toinen vahva valla oleva harhaoppi on äärikarismaattisuus kaikkine ilmiöineen.
Paavali sanoo saneensa evankeliuminsa Kristukselta (1. Tim. 1:11), Room. 1:1-5) ja että hänen julistamansa evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista (Gal. 1:11-12, Room. 1:17-31). Ydin hänen julistuksessaan on ristiinnaulittu Kristus, ei ihmisrakkaus. ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitse Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna
Kari Roos: ”Jos nyt pari kohtaa mainitsen, niin esimerkiksi Room. 12-15, 1 Kor. 13, Gal. 5-6, Ef. 4-5 sisältävät hyvää Paavalin ”ohjeistusta” meillekin.”
Tämä on tyypillinen poiminta, jossa nähdään ydinsanomana olevan rakkaus. Mutta mikä rakkaus? Siinä on juuri se suuri kysymys.
Kuten Kari Paukkunen edellä toteaa rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Niin tulevat. Itse aiemmin kirjoitin, että kyse on siitä missä vaiheessa teologia tai julistus ei ole enää kristinuskoa vaan jotain toista uskontoa. Tämä raja on ylitetty jo aikoja päiviä sitten. En ole väittänyt, että kaikki on tämän uuden opin tai paremmin sanottuna uskonnon vallassa, mutta suurelta osin. Ja tämän voi havaita kun lukee vaikkapa joidenkin piispojen kannanottoja.
Kristinusko on ennen kaikkea rakkautta Jumalaan ja hänen sanoihinsa kokonaisuudessaan (Raamattu). Tulee löytää rakkaus totuuteen, Kristukseen. Jumala on ensin rakastanut meitä lahjoittamalla meille pelastuksen Kristuksessa. Tästä Jumalan Kristuksessa lahjoittamasta rakkaudesta käsin lähtee myös rakkaus ja yhteys toisiin uskoviin, veljiin ja sisariin Pyhässä Hengessä ja myös evankeliumin eteenpäin viemisen halu ja into, jota kuvaavat vaikkapa seuraavat Paavalin sanat:
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis oleme lähettiläina, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ’Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut’. Katso, nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä’.” 2. Kor. 5:19-21, 2. Kor. 6:1-2.
Minulle jää itse asiassa vähän epäselväksi, että mitähän sinä oikein yrität sanoa ja kenelle? Intosi näyttää olevan suuri mutta sanomasi sen takana jää hiukan arvailun varaan. Yritän sitä tässä arvailla.
Antipatiasi liberaaliteologiaan on tullut varsin selväksi. Se nyt on konservatiivisesti uskovilla aika yleistä. Ei pystytä nielaisemaan sitä, ainakin jossain määrin tieteeseen perustuvaa raamattunäkemystä, joka ei edes yritä olla mitenkään hengellistä. Siksi se ei lopulta ole edes konservatiiviteologialle mikään vastakohta vaikka niin yleensä ajatellaan. Otetaan hengelliset hengellisinä ja tieteelliset tieteellisinä. Usko on jotain muuta kuin tiede.
Toki Raamatun sanoja voidaan käyttää monella tavalla väärin, kuten historiakin osoittaa. Vaikkapa ristiretkiin tai noitavainoihin pahimmillaan. Väärin ymmärtämisen mahdollisuus on suuri. En nyt kuitenkaan sanoisi, että rakkaus, minkälainen hyvänsä, olisi kovin suuri väärinymmärrys. Sitähän Jeesus ja apostolit saarnaavat. Siihen tietysti liittyy myös Jumalan rakkaus meihin ja meidän rakkautemme Häneen. Mutta ei maailma armoon ja rakkauteen kaadu, ne ovat enemmänkin Hengen hedelmiä ja varsin toivottavia asioita meidän ihmisten kesken.
Se, että miksi Raamatussa puhutaan niin paljon Jumalan vihasta, jää vähän arvoitukseksi, koska Hän on kuitenkin meidät luonut ja rakastaa meitä. Tämä tietysti juontuu sieltä alkulehdiltä sen ensimmäisen parin tottelemattomuudesta sekä ihmiskunnan jonkin sortin viehätyksestä kaikenlaiseen pahaan ja riistoon ym. Mutta silti se on melkoinen arvoitus. Emmehän me tietenkään hyvyydellämme taivaaseen pääse vaan Kristuksen armosta, mutta silti hirvittää lukea Hänen vihastaan.
Jos ja kun se pahuuden lähde on se kärmes/langennut enkeli/erilleen heittäjä/valheen isä, niin eikö Jumala voisi pääasiassa häntä vihata? Niin varmaan tekeekin, mutta ketkä sitten kohtaavat hänen kanssaan sen kauhean Jumalan tuomion? Ne jotka häntä haluavat seurata valhein ja riidoin ja kaikenlaisella pahalla tahdolla toisia ihmisiä kohtaan.
Me olemme nähdäkseni edelleen ja koko ajan hyvin samaa mieltä asioista, mutta katsomme ja sanoitamme niitä vain hiukan eri näkökulmista. Sanakin siis sulautuu meihin Hengen kautta, jonka Jeesus on meille antanut. ”Jumalan Valtakunta on sisäisesti meissä”.
Kari Roos: ”Minulle jää itse asiassa vähän epäselväksi, että mitähän sinä oikein yrität sanoa ja kenelle? Intosi näyttää olevan suuri mutta sanomasi sen takana jää hiukan arvailun varaan. Yritän sitä tässä arvailla.”
Mitä yritän sanoa? Sitä juuri mistä olen kirjoittanut. En voi sille mitään, jos et ymmärrä. Olen yrittänyt kaikkeni selittää ja jo lähes viikon vastaillut. Moni muu on kuitenkin ymmärtänyt ja pitänyt kirjoitustani hyvänä ja osuvana. Juuri nyt 5812 klikkausta ja 302 kommenttia kertoo jostakin, ainakin kiinnostuksesta.
Kari Roos: ”Antipatiasi liberaaliteologiaan on tullut varsin selväksi. Se nyt on konservatiivisesti uskovilla aika yleistä. ”
Ei ole kyse mistään minun antipatiastani, vaan eri uskonnosta. Olet kyllä tuonut itse esiin antipatiasi ”viideläisyyteen”.
Kari Roos: ”Ei pystytä nielaisemaan sitä, ainakin jossain määrin tieteeseen perustuvaa raamattunäkemystä, joka ei edes yritä olla mitenkään hengellistä. Siksi se ei lopulta ole edes konservatiiviteologialle mikään vastakohta vaikka niin yleensä ajatellaan. Otetaan hengelliset hengellisinä ja tieteelliset tieteellisinä. Usko on jotain muuta kuin tiede.”
Tämä taitaa olla kaikista oudoin ajatus tämä ”tieteeseen perustuva raamattunäkemys, joka ei edes yritä olla hengellistä”? Miksi minun pitää nielaista joku tällainen tieteellinen näkemys? Sitten toteat kuitenkin, että ”usko on jotain muuta kuin tiede”. Niin on, mutta miksi sitten pitää ”nielaista” joku tieteellinen raamattunäkemys, joka ei mitenkään liity minun uskooni?
Katson maailmankaikkeutta, Jumalan luomakuntaa, itseäni ja elämääni ja ihmettelen Jumalan viistautta, joka on nähtävissä hänen luomisteoissaan. Siinä se ja piste.
Kari Roos: ”Toki Raamatun sanoja voidaan käyttää monella tavalla väärin, kuten historiakin osoittaa. Vaikkapa ristiretkiin tai noitavainoihin pahimmillaan. Väärin ymmärtämisen mahdollisuus on suuri.”
Niin on suuri on. Siksi on pysyttävä ydinsanomassa evankeliumissa Kristuksesta, jota apostolit saarnasivat.
Kari Roos: ”En nyt kuitenkaan sanoisi, että rakkaus, minkälainen hyvänsä, olisi kovin suuri väärinymmärrys. Sitähän Jeesus ja apostolit saarnaavat. ”
Eivät saarnanneet, vaan apostolit saarnasivat evankeliumia. Lue Roomalaiskirje ihan kokonaan, niin ymmärrät kristinuskon.
Kari Roos: ”Siihen tietysti liittyy myös Jumalan rakkaus meihin ja meidän rakkautemme Häneen. Mutta ei maailma armoon ja rakkauteen kaadu, ne ovat enemmänkin Hengen hedelmiä ja varsin toivottavia asioita meidän ihmisten kesken.”
Oikeat Hengen hedelmät ovat toivottavia, mutta se edellyttää oikeaa uskoa ja se taas voi syntiä siten että saarnataan kokonaista Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia.
Kari Roos: ”Se, että miksi Raamatussa puhutaan niin paljon Jumalan vihasta, jää vähän arvoitukseksi, koska Hän on kuitenkin meidät luonut ja rakastaa meitä. ”
Minulle se ei ole jäänyt arvoitukseksi, koska olen myöntänyt ja myönnän, että ilman Kristusta olen Jumalan vihan alainen. Siksi olen turvautunut Kristuksen sovitustyöhön, jonka hän suoritti minun ja kaikkien maailman ihmisten puolesta Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Kari Roos: ”Tämä tietysti juontuu sieltä alkulehdiltä sen ensimmäisen parin tottelemattomuudesta sekä ihmiskunnan jonkin sortin viehätyksestä kaikenlaiseen pahaan ja riistoon ym. Mutta silti se on melkoinen arvoitus. Emmehän me tietenkään hyvyydellämme taivaaseen pääse vaan Kristuksen armosta, mutta silti hirvittää lukea Hänen vihastaan.”
Näin on sieltä se juontuu. Mutta viehätys kaikenlaisen pahaan ja riistoon on aivan liian lievästi sanottu. Kyse on ihmisen iankaikkisuudesta ja missä hän sen viettää. Jeesus varoitti Helvetistä. Lue Room. 1, 2 ja 3 luku. Jos ihminen ei ole Kristuksessa, hän on Jumalan vihan alainen ja hengellisesti kuollut.
Mikä ihmeen arvoitus tämä voi olla? Täytyy olla tosi sokea, jos ei näe maailman pahuutta ja pahuutta myös itsessään. Aina kun tapahtuu jotain kauheaa, niin sitten huudetaan, että miten Jumala sallii tällaisen? Ilmestyskirjassa sanotaan, että lopun ajan ihmiset vitsauksien alla huutavat ja herjaavat Jumalaa eivätkä tee parannusta pahoista teoistaan. Siksi viimeisellä tuomiolla Jumalan viha kohtaa näitä ihmisiä. Jumalan oikeudenmukaisuus sitä vaatii. Hänen tuomionsa ovat oikeat ja vanhurskaat. Ei ole Jumalan vika että maailmassa on pahuutta, vaan ihmisen pahuuden tähden me kärsimme. Jumala on kärsivällinen ja odottaa, että ihmiset kääntyisivät ja tekisivät parannuksen.
Emme pääse hyvyydellämme taivaaseen. Juuri näin, vaan Kristuksen tähden Jumalan armosta. Kun on turvautunut Kristuksen sovitustyöhön ja on Kristuksen suojissa, voi lukea niitä kohtia, joissa puhutaan Jumalan vihasta pelkäämättä. Uudestisyntynyt kristitty elää kuitenkin aralla tunnolla, sillä hän näkee itsessään vielä syntiä. Se saa päivittäin turvautumaan Kristuksen armoon.
Kari Roos: ”Jos ja kun se pahuuden lähde on se kärmes/langennut enkeli/erilleen heittäjä/valheen isä, niin eikö Jumala voisi pääasiassa häntä vihata? Niin varmaan tekeekin, mutta ketkä sitten kohtaavat hänen kanssaan sen kauhean Jumalan tuomion? Ne jotka häntä haluavat seurata valhein ja riidoin ja kaikenlaisella pahalla tahdolla toisia ihmisiä kohtaan.”
Valheet, riidat ja paha tahto toisia ihmisiä kohtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat syntiin langenneita. Nyt ei ole kyse vain pahasta tahdosta vaan paljon vakavammasta täydellisestä turmeltuneisuudesta. Näin on Lutherin mukaan. Ja olen tullut pohdinnoissani siihen johtopäätökseen, että hän on on tässä täysin oikeassa. Liberaaliteologiassa kuten monissa ei lut. kirkoissa ajatellaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Tästä tietysti seuraa Kristuksen sovitustyön turhentaminen, koska ihminen ikään kuin Kristuksen avulla kasvatetaan hyväksi. Joten lopulta hän pääsee taivaaseen oman hurskautensa vuoksi. Tässä on kyse vapaasta tahdosta. Lutherin mukaan ihmisellä on sidottu tahto, ei voimaa oikeanlaiseen hyvän tekemiseen ilman uskoa Kristukseen. Ihminen on näet synnin orja. Tässä taas auttaa Roomalaiskirje. Olikohan luvut 6,7, ja 8, jos oikein muistan.
Minua itseäni auttoi aivan ratkaisevasti Olav Valen-Sendstadin kirjat ”Unelma vapaasta tahdosta” ja ”Pistin lihassa”. Häneltä on myös kirja ”Ihminen kohtaa Jumalan”. Lisäksi minulla on Lutherin ”Sidottu ratkaisuvalta” (en ole ihan kokonaan lukenut). Lutherin ”Galatalaiskirjeen selitys” on oivallinen.
Koska sinua nämä kysymykset askarruttavat, niin toivon että voisit ehkä lukea näitä kirjoja Raamatun rinnalla. On myös hyviä raamattukursseja. Vaikkapa Raamattuopiston ”Sisälle sanaan”.
Toivon sinulle Jumalan siunausta pohdinnoissa ja etsinnöissäsi!
En oikein tiedä enää, mitä sanoa, kun sinä saarnaat ja minä yritän keskustella kanssasi. Aika vaikeaa on.
Et oikeastaan kuuntele yhtään, mitä yritän sanoa, et edes yritä ymmärtää vaan periaatteessa vastustat kaikkea, vaikka puhumme samasta asiasta vähän eri sanoin. Juuri tämä on herätysliikkeiden ongelma. Toistetaan sokeasti ja kuurosti tiettyjä opinkappaleita ja vastustetaan kaikkea mahdollista. Tällaisen kuvan annat näissä ”saarnoissasi”. Täällä käsittääkseni ollaan keskustelemassa eikä saarnaamassa. Kyllä minä tiedän oikein hyvin nämä kaikki asiat, joita olet saarnannut. Olenhan kuullut ja lukenut samat asiat satoja kertoja. Olen ihan samaa mieltäkin suurimmasta osasta.
Uskon siis Jeesukseen ja tunnustan uskontunnustuksemme ihan rehellisesti ja vakavasti, joka myös Juhalle tiedoksi. Te ette ilmeisesti oikein usko sitä. En tiedä, mitä muuta vielä vaaditaan. Jos se ei riitä, että uskoo ja luottaa Häneen, silloin evankeliumi on aika turhaa. Jäämme silloin sen herätysliikkeiden suuresti rakastaman lain alle lopullisesti. Ehdotan evankeliumin ja armon etsimistä ja löytämistä. Joh. 3:16.
Ps. Olen lukenut roomalaiskirjeen(kin) monet kerrat ihan kokonaan ja ymmärrän kyllä kristinuskon, mutta herätysliikkeiden ”paatosta” en aina ymmärrä.
Riitan mielestä Jeesus ja apostolit eivät saarnanneet rakkautta vaan evankeliumia. Erikoinen vastakkainasettelu. Jeesuksen saarnaama ”evankeliumi” kun oli sanomaa Jumalan valtakunnasta, eli tilasta, jossa Jumalan tahto alkaa tapahtua maan päällä ”niin kuin taivaassa”. Ja tuolla tahdolla on varsin paljon tekemistä rakkauden kanssa. Ei Jeesus ensisijaisesti omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan saarnannut – ennen omaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan!
Paavali sitten vuosikymmeniä myöhemmin omassa modifioidussa ”evankeliumissaan” yhdisti tulossa olevan Jumalan valtakunnan teemaan ajatuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen pelastavasta merkityksestä. Silti Paavalinkin opetuksessa rakkaudella lähimmäistä kohtaan on yhtä graniittinen sija (Room. 13:8-10; 1. Kor. 13:1-13) kuin Jeesuksen opetuksessa (Matt. 22:36-40; 7:12).
Kari kysyi: ”Mitä yhteyttä, Juha, näet liberaaliteologialla ja gnostilaisuudella?”
Gnostilaiset ja monet liberaalit eivät usko Jumalan syntymistä ihmiseksi neitsyt Mariasta. Kieltävät Kolmiyhteisen Jumalan; Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Molemmat ovat eksyneet Kristuksen kirkon opista, pyhästä Raamatusta eli koko Raamatun Herrasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Kari, mihin sinä uskot?
Vastasin tuohon kysymykseesi tuossa edellä olevassa vastauksessani Riitalle.
Riitta, blogisi on hyvä. Hienoa kun olet jaksanut myös kommentoida ja vastata kysymyksiin.
Kiitos Juha Heinilä?.?
Parhaan taitoni ja Raamatun tietämykseni mukaan olen yrittänyt vastata.
Toiselle Karille. Odota tuomiosunnuntain saarnaa. No, älä odota, vaan lue se heti. Jumala tuomitsee katuvan syntisen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, kalliin veren tähden, häneen turvaavan, iankaikkiseen elämään. Tässä lepää ja riemuitsee apostolisen seurakunnan usko, toivo ja kiitos!
Tässä lepää ja riemuitsee apostolisen seurakunnan usko, toivo ja kiitos!
Amen. Juuri näin.
Kari Roos, et näe missä ajatuksesi poikkeavat minun ajatuksista. Vaikka olen oikeasti ”rautalangasta” edellä yrittänyt vääntää, niin et näe eroja, vaan nyt alat syyttää minua. Kysymyksistäsi ja mielipiteistäsi tulee niin selvästi esille, että et ymmärrä.
Me emme sanoita mitään eri tavalla, vaan me ymmärrämme Raamatun keskeiset asiat eri tavalla.
Nyt en enää jaksa yrittää selittää.
Mitähän minä olen ymmärtänyt väärin tai en ymmärtänyt? Näen minä eron oikein hyvin, kuten olen alusta asti yrittänyt selittää sinulle. Sinä saarnaat ja minä keskustelen. Se ero tässä ainakin on. Ei sinun tarvitse minulle saarnata.
Niinpä; on sanonta että ”kun argumentit loppuvat niin saarna alkaa”…
Riitta ja Kari. Kristus yhdistää, opilliset erot erottavat. En ole itse millään tavoin innostunut liberaaliteologiasta. Ymmärrän, että Riitta, et voi mitenkään kallistua siihen suuntaan. Kari, sinun pitää olla tarkkana, ettet hyväksy sitä, mitä ei apostoliseen uskoon sisälly. No, tässä sitä taas ollaan, eroja löytyy.
Raamatun mukaan, jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Raamattu on minulle Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle, ilmoitus, jota ”räävitään” suuntaan jos toiseen. Se, mihin on uskottu apostolisen seurakunnan alussa, kestää. Se, mitä on alettu ”säätää” ja tulkita, on pirstaloitunut ja pirstaloituu aina Jeesuksen Kristuksen, Herramme tuloon asti.
Raamatun mukaan, jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
No ei ainakaanJeesuksen mukaan noin, sillä ”ei jokainen joka huutaa Herra Herra näe Taivasten kuningaskuntaa vaan hän joka TEKEE minun taivaallisen isäni tahdon…”
Kiitos Kari Paukkunen!?
Eroja löytyi. Minusta ne erot ovat kyllä aika tavalla erottavia. Kari Roos ei näe liberaaliteologiassa mitään väärää. Sain käsityksen että kaikki on hänen mielestään siinä ok.
Kertoisitko, Riitta, vielä, että mitä ne liberaalit kirjat olivat, mistä blogissasi mainitsit? Tai kenen kirjoittamia?
En ole sanonut noin liberaaliteologiasta, mitä väität.
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat liberaaliteologialla. Jos tarkoitat esim Räisäsen juttuja, se on tiedettä eikä hengellisyyttä. Jos tarkoitat jotain muuta, niin kerro mitä. Olen paljon enemmän tutustunut konservatiivien kirjoituksiin kuin liberaaliteologiaan.
Kari P,
”Se, mihin on uskottu apostolisen seurakunnan alussa, kestää?” Olen tasan samaa mieltä.
Olet luultavasti ymmärtänyt koko ajan minua väärin, kun et ehdi tai halua ajatella mitä oikeasti sanon, vaan sinulla on kiire saarnata. En ole mitenkään innostunut liberaaliteologiasta, mutta Raamatun tieteellinen tutkimus on ihan ok ja tarpeellista, vaikka sekin saattaa usein johtaa väärille jäljille.
Kari Roos, mikä on sinun käsityksesi mukaan apostolisen alkuseurakunnan usko?
Jeesus on Herra. Se oli alkuperäinen uskontunnustus. Äärettömän yksinkertaista.