Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Sanot että Raamatun tieteellinen tutkimus on ihan ok ja tarpeellista, vaikka se saattaa johtaa väärille jäljille. Jaaha, mutta minunhan olisi pitänyt se nielaista muitta mutkitta. Erikoista, vaikka se siis voi viedä väärille jäljille niin se pitää vain nielaista.
Ihan oikeasti en ymmärrä?
Ymmärrät minua jostain käsittämättömästä syystä koko ajan väärin. En tiedä miksi. Et ilmeisesti vain halua ymmärtää oikein.
Liberaaliteologiasta minulla oli pitkä sitaatti dos. Eskolalta. Sitä minä sillä tarkoitan, mistä blogini kertoo kun sen lukee.
Hyvää yötä!?
Sitä en ole vielä jaksanut lukea. Hyvää yötä.
Kari Roos kirjoitti: ”Uskon siis Jeesukseen ja tunnustan uskontunnustuksemme ihan rehellisesti ja vakavasti, joka myös Juhalle tiedoksi. Te ette ilmeisesti oikein usko sitä. En tiedä, mitä muuta vielä vaaditaan.”
Kari, toki minäkin uskon kaikki kirkkomme uskontunnustukset. Uskontunnuksissa on kolme uskonkohtaa (yksi Isästä, yksi Pojasta ja yksi Pyhästä Hengestä). Hienoa kun voin sinun ja kaikkien muidenkin kristittyjen kanssa iloita ja ylistää Kolmiyhteistä Jumalaa tänään Pyhän Kolminaisuuden päivänä yhteisestä uskostamme.
Ensimmäinen uskonkohta. Totisesti uskomme näin:
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan.
Toinen uskonkohta. Totisesti uskomme näin:
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu3, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Kolmas uskonkohta. Totisesti uskomme näin:
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
Vaikuttaa siltä Kari, että sinäkin olet konservatiivi, etkä ole mikään lipilaari. Uskot Isän Jumalan luoneen maailmankaikkeuden. Tieteen mukaan Jumalaa ei ole, eikä silloin Jumala ole voinut luodan maapalloa eikä elämää siiheen. He ovat luoneet evoluutiohömpän. Uskot Jumalan syntyneen ihmiseksi neitsyt Mariasta, tieteelle se on mahdotonta samoin ylösnousemus, johon uskot. Pyhä Henki on tieteelle mykkyä, koska Jumalaakaan ei tieteen mukaan ole olemassa.
Jos on pakko jotenkin tähän kons-lib janalle itsensä asemoida, niin varmaan huomattavasti enemmän konsupuolella mielestäni olen. Haluan vain usein sanoittaa asioita vähän eri tavalla, modernimmin ja maltillisemmin. En mielelläni ”saarnaa” vaan keskustelen ja pohdin uskonasioita.
Ymmärrätkö, Juha, sen, että tieteessä ei voida ottaa Jumalaa huomioon, koska tiede ei olisi silloin enää tiedettä vaan uskontoa? Tiede on siksi jo lähtökohtaisesti ”jumalatonta”. Silti ihan todesta otettavaa sellaisenaan, kun ymmärrämme tuon lähtökohdan. Tiede ei ”kilpaile” uskon kanssa.
Kari Roos: ”Jeesus on Herra. Se oli alkuperäinen uskontunnustus. Äärettömän yksinkertaista.”
Kuitenkin Jeesus sanoo myös etteivät kaikki, jotka sanovat Herra, Herra pääse Jumalan valtakuntaan. Se että sanoo ”Jeesus on Herra”, pitää sisällään mielestäni tämän:
”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että HÄN ON HERRA ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden”. 2. Kor. 4:3-5
Kari Roos: ”Olet luultavasti ymmärtänyt koko ajan minua väärin, kun et ehdi tai halua ajatella mitä oikeasti sanon, vaan sinulla on kiire saarnata.”
Oho! Olen viikon istunut ja kirjoitellut kommentteja. Enkö ole ehtinyt ja enkä ajatellut. Eilen vastasin sinulle paloitellen kommenttisi ja aina kommenttisi alle kirjoitin oman kommenttinin asiaan. Nyt sitten syytät, että saarnaan sinulle ja että kyllä sinä nämä asiat tiedät. Hiljakseen alkaa näyttää siltä, että haluat vain provosoida minua. Jos kerran tiedät ne asiat mistä mielestäsi ”saarnasin”, niin miksi kirjoitat sellaisia ajatuksia, jotka osoittavat ettet oikein tiedä niitä?
Kari Roos: ”Ymmärrät minua jostain käsittämättömästä syystä koko ajan väärin. En tiedä miksi. Et ilmeisesti vain halua ymmärtää oikein.”
Sama vastaus kuin yllä. Miksi kirjoitat ikään kuin et ymmärtäisi mitä olen kirjoittanut. Ja sitten syytät minua etten ehdi tai edes viitsi yrittää ymmärtää.
En provosoi enkä syytä. Älä lue sanoihini muuta kuin mitä niissä on. Olen monta kertaa sanonut, että olemme monista asioista ihan samaa mieltä. En tiedä, oletko sitä huomannut.
Totta kai tiedän nämä asiat, koska olen yli 40 vuotta niiden ”sisällä” elänyt, niitä lukenut ja kuunnellut. En voi olla tietämättä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etten voisi kritisoida jonkun liikkeen tapaa tuoda asioita esille tai etten voisi sanoa niitä toisella tavalla ja pyrkiä koko ajan enemmän ymmärtämään Raamattua ja toisiamme.
Kari Roos: ”Sitä en ole vielä jaksanut lukea. Hyvää yötä.”
Et jaksanut lukea blogiani kokonaan. Varmaan sitten on parempi lopettaa koko keskustelu, koska juuri siinä esille tuoduista asioista oli tarkoitus keskustella.
En siis ole lukenut sitä 150-sivuista Eskolan ”opusta”, jonka linkkasit.
https://timoeskola.wordpress.com/2018/09/21/onko-liberaaliteologia-haukkumasana-terminologisia-tarkistuksia/
https://www.youtube.com/watch?v=VRXVYIDq3qc
https://www.youtube.com/watch?v=2i8NOv_tQCM
Luin juuri yllämaitun Eskolan jutun, joka on ihan hyvä. En tiedä, ovatko kaikki teologit samaa mieltä hänen kanssaan näistä asioista, eikä se nyt ole mitenkään olennaista. En ole koskaan jaksanut kiinnostua näistä ”suurista ulkomaisista filosofeista tai eksegeeteistä” sen kummemmin. Lähinnä suomalaisten kirjoituksia olen lukenut laidasta laitaan.
Olen huomannut, että esimerkiksi Eskola puhuu mielellään kaikenlaisista -ismeistä. Teologille se on ehkä ymmärrettävää, mutta ei kaikki tavalliset ihmiset ole kiinnittyneitä mihinkään -ismiin. En ymmärrä, miksi ihmisiä pitäisi jonkun yksittäisen mielipiteen takia lokeroida jonkun-ismin kannattajiksi ja sitä myöten tuomita joko oikea- tai harhaoppisiksi. Yksi ajatus voi olla sieltä ja toinen tuolta, eikä edustaa mitään -ismiä.
En tosiaan kannata tuollaisia liberaalisia ajatuksia, mitä Eskola tässä kuvaa. Ovat hyvin vieraita minulle.
Kari Roos, se linkki, jota tarkoitat käsitteli Raamatun historiallis-kriittistä tutkimusta.
Timo Eskola on minusta raskaasti asenteellinen tutkija, joka kirjoitta omille on-off kannattajilleen. Hän jättää tutkimuksissaan itselleen kiusalliset vaikuttajat huomioimatta.
Seppo,
Näinkin voi sanoa, tosin se tahtoo olla jokaisen teologin ja muidenkin asiantuntijoiden ongelma.
Jos ”vastapuolelta” esitetään joku hyvä mielipide, sitä ei yksinkertaisesti huomioida.
Timo Eskola on minusta raskaasti asenteellinen tutkija, joka kirjoitta omille on-off kannattajilleen. Hän jättää tutkimuksissaan itselleen kiusalliset vaikuttajat huomioimatta.
Kommenttisi Seppo Heinola on vahvasti asenteellinen. Itse asiaanhan sinulla ei mitään sanottavaa näy olevan. Joten käyt käsiksi kirjoittajan asenteellisuuteen.
Oletko miettinyt milloinkaan kuinka asenteellinen itse olet? Vahvasti asenteellinen on sinulle tietysti ihminen, joka on eri mieltä kuin itse olet.
Olen lukenut Eskolan monta kirjaa en minä tähän ruvennut esseetä asiasta kirjoittamaan.
Minä katson historiaa ja faktoja, en ihmisiä.
Heinola, sano sitten pari esimerkkiä noista ”kiusallisista vaikuttajista”, jotka Eskola on jättänyt huomiotta. Ihan mielenkiinnosta kysyn?
Ei minulla ole Kosti aikaa alkaa lukea uudelleen kaikkia Eskolan kirjoja, olen teatterityössä ja se vie lähes 80 vuotiaalta kaiken energian. Mutta totean, että Eskola kirjassan Qumran väheksyy ja pois selittää selvästi Qumranin ja Jeesus-liikkeen ilmiselviä samuuksia, ei esim. anna merkitystä sille, miksi Qumran ja Jeesus siteeraavat paljon ja samoin juurikin Jesajan kirjaa, selittää tämän jäävän vain ’epävarmaksi’ vaikka se selvästi kertoo Jeesuksen mahdollisesta essealaisuudesta. Edelleen Eskola ohittaa Heenokin kirjat aivan liian kevyesti huomioiden niiden painoarvon Qumranissa ja Jeesus-liikkeessä.
Ja 4Q246:n todistusvoiman hän yrittää vesittää väittäen fragmentin edustavan aivan tavanomaista juutalaista messiasodotusta, vaikka sanamuodot ovat aivan yhteneväiset Luukkaan kanssa.
Yhteisomistukselle molemmissa liikkeissä Eskola ei myöskään anna painoarvoa, mutta ei perustele miksi ei.
Eskola luettele suuren määrän Qumranin ja Ut:n(eritoten Paavalin) ajatusten ja opetusten samuuksia, mutta huitaisee kevyesti niiden merkityksen pois syyllistyen anakronismiin siinä mielessä, että Jeesus liike toimii jo olettamassaan lopunajassa ja maanjäristysten vuoksi luostarista poistuneena.
Kari Roos, en ole väittänyt että kannatat jotain -ismejä. Olisi vain hyvä nähdä kuinka nämä aatteet ovat tunkeutuneet kirkkoon.
En väittänytkään, että olisit väittänyt. Älä ota kaikkea henkilökohtaisesti, kun se ei ole tarkoitus.
Puhuin Eskolasta ja hänen kirjoituksestaan.
Totta kai on hyvä nähdä kaikenlaisten aatteiden ja -ismien vaikutuksia. Mutta kuten sanoin, kaikki ajatukset ja tulkinnat eivät ole mitään -ismejä ja ideologioita. Niistä tulee sellaisia, jos niistä sellaisia tehdään.
Seppo Heinola, keitä ovat nämä kiusalliset vaikuttajat?
Vaikuttaja eli ei ole ko kontekstissa ihminen vaan johtopäätökseen/iin vaikuttava tekijä. (tähtititeessä attraktori)
Heinola, mikä on tuo ihmiselle luontainen käyttäytymismalli, joka vetää Eskolaa puoleensa.