Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Kari: ”Tämä perisyntikysymys on mielenkiintoinen. En haluaisi kuitenkaan tässä kovin syvälle siihen mennä. Saattaa olla, että Luther on mennyt vähän liian pitkälle siinä, että kukaan ihminen ei pystyisi mihinkään hyvään. Ei Paavalikaan mielestäni näin ole sanonut.”
Mielestäni Luther ei mennyt liian pitkälle, vaan ymmärsi asian juuri oikein ja siten kuin Paavali esim. Roomalaiskirjeessä 3:9-18 seltittää. ”Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”
Niin kuin aiemmin kirjoitin, tämä liittyy vapaan tahdon kysymykseen, jota Luther on oivallisesti käsitellyt teoksissaan.
Ihmisellä on toki omatunto, jonka Jumala on luomisessa hänelle antanut. Jumalan kuva ihmisessä on särkynyt syntiinlankemmuksen tähden. Ihan ”luonnon tilassa” elävät ihmiset käsittävät, että esim. toisen tappaminen ei ole oikein.
Kari Roos: ” Kyse on siitä, että mikään hyvän tekeminen ei riitä ilman Jeesusta. ”
Ajattelen juuri näin kuin sinäkin Kari!
Kari: ”En oikein ymmärrä sitä, että jokainen ihminen olisi teoistaan riippumatta jotenkin tasavertaisen, kauhean suuri syntinen. Siinä ymmärretään sekä Jeesusta että Paavalia hiukan väärin.
Väärin ymmärtäminen toki on ihmiselle enemmän kuin tyypillistä. Tosin sillä ei kuitenkaan taida olla Jumalan edessä merkitystä, kuinka suuri tai pieni syntinen on. Sillä on merkitys, turvaudummeko Jeesukseen vai emme.”
Olen myös painiskellut tämän kysymyksen kanssa. Ajattelen, että se on asia, jonka Jumala ratkaisee. Raamatun perusteella ymmärrän, että kaikki synti on kadottavaa. Joka on rikkonut yhdessä kohdassa, on rikkonut kaikissa. Juuri siksi, että emme rakasta Jumalaa yli kaiken, teemme syntiä.
Ihan samoin ajattelet Kari niin kuin minä, että vain sillä on merkitys turvaudummeko Jeesukseen. Ja haluan korostaa SYNTIEN ANTEEKSI ANTAJANA JA SOVITTAJANA. Siis ei mikä tahansa ihmismielen rakentama kuvaJeesuksesta.
Kari: ”Eikö lopputulema ole kuitenkin sama, ajattelemme sitten perisynnistä niin tai näin?”
Ymmärän niin, että ei ole sama. Kyseessä on juuri se että, onko ihmisellä kyky tehdä ilman Jumalaa ja uskoa Kristukseen sellaista hyvää, joka kelpaa Jumalalle. Jos olisi niin silloinhan ihminen voidaan kokonaan tai ainakin osittain kasvattaa hyväksi, jolloin Kristus syntien sovittajana on turhennettu.
”Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”
Eiköhän tämä Paavalin ajatus liity juuri siihen, ettei niillä hyvillä teoilla ansaita mitään? Jos väitämme, että kukaan ihminen ei pysty mihinkään hyvän tekemiseen, niin kai ihmiskunta olisi tuhoutunut lopullisesti jo kauan ennen Kristuksen tuloa.
Toisaalta taas on aika outoa se, että Jeesus itse kuvaa viimeisellä tuomiolla jakavansa ihmiset juuri tekojen mukaan… Jos ei kukaan niihin hyviin tekoihin pysty, niin eipä ole paljon jakamista.
Sami: ”ihminen on pohjimmiltan hyvä, ei kuten uskonpuhdistus tulkitsi Paavalia.”
Luther tulkitsi Paavalia aivan oikein. Ihminen on syntiin langenneena kykenemätön tekemään mitään Jumalalle kelpaavaa ilman uskoa Kristukseen.
Riitta,
Luterilaisuuden mukaan ihminen voi tehdä paljon hyvää, tämä mainitaan ihan tunnustuskirjoissa.
Sami: ”Riitta, olihan tuo Vähäsarja hiukan masentava. Tuossa paistoi tuollainen perisynnin raadollisuus ja vankeus,josta sitten tehdään parannusta, mutta paremmaksi ei tulla. Tätä rata tämä elämä sitten jatkuu, jatkuvaa tarvetta tämmöisessä suppeassa kehässä. Jotkut tarvitsevat tätä, troppi jatkuvasti koska he uskovat perisynnin turmeluksen itsessään, kuten julistajatkin. Julistajat pitävät sitten tätä yllä ja seurakunta tarvitsee näitä julistajia. Kierre on valmis.”
Eihän sitä julistajien tarvitse mitenkään yllä pitää. Jokainen näkee perisynnin turmeluksen itsessään, jos on vain nöyrtyy näkemään sen. Täytyy olla tosi sokea, jos ei näe maailman pahuutta. Pahuuden näkeminen itsessään vaatii nöyryyttä ja rehellisyyttä Jumalan edesäs.
Riitta,
Jokainen näkee pahuuden maailmassa ja sen rakenteissa. Ihminen itse myös valittaa pahuutta. Luomakunta odottaa vapautusta. Näistä olemme varmasti samaa mieltä. Pointti ei kuitenkaan ole tässä. vaan perisynnin määritelmässä, tässä tiemme eivät kohtaa. Tätä perisynnin Augustinolaista perintö ja jalostusta luterilaisuus pitää yllä. Näin tapahtui myös tuossa linkissä.
Totesit Sami tuolla aikaisemmin Kari Roosille, että ”ihminen on pohjimmiltan hyvä, ei kuten uskonpuhdistus tulkitsi Paavalia.” Ei kaiketi Paavali todista itseään vastaan, kun hän sanoo: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan.”(Ro3:10) Minä en kerta kaikkiaan käsitä, että sanot ihmistä pohjimmiltaan hyväksi. Johan me täällä eläisimme kommunistisessa paratiisissa. Sekin on nähty, kun sitä on yritetty.
Kosti, varmaan ymmärrät nämä teologiset erot perisynnin suhteen. Jos Kosti sinä olet pohjimmiltaan paha kerro se meille tässä.
Itsessäni syntiinlangenneena vanhurskautta vailla yhtä paha kuten Paavali. Toisin sanoen helvettiin tuomittu ilman Kristusta. Kerro Sami, kuinka hyvä sinä olet?
Kosti, tässä puhut nyt eri asiasta kuin mistä oli puhe. Vertaat itseäsi Paavaliin, epäilen että et ole vainonnut kristittyjä, kuten Paavali. Tässä suhteen et ole yhtä paha ja valinnut pahuutta.
Kysymys oli siis siitä onko ihminen pohjimmiltaan paha, ei siitä mitä hän on tehnyt. Alkuvanhuskauden menetys ei tehnyt ihmisestä pahaa.
Olet kyllä taitava kääntämään asian toiseksi mistä oli kyse. Kysehän oli minun pahuudestani ja sinun hyvyydestäsi. Sitä paitsi kysymys ei ollut siitä mitä Paavali teki, vaan mitä hän oli itsessään kuten minäkin. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, vaan kaikki ovat poikenneet pois”(Ro3:10) Helvetistä siinnyt olen minä! Minä en käsitä, miten Idän kirkko lukee tämän kohdan (10) UT:sta. Kerrohan nyt, kuinka hyvä sinä olet?
Kosti, puhumme pahuudesta yleisellä tasolla, onko ihminen pohjimmiltaan paha. Minun väite oli ettei ole, vaan pohjimmiltaan hyvä. Sinä taas ymmärrät asian niin, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Olenko ymmärtänyt sinut nyt oikein.
Paavali ei itsessään ollut paha, hänestä tuli pahantekijä omien valintojen kautta. Se ei tosin vielä tehnyt hänestä pahaa. Ei Paavali ajattele niin, että kun Aadam ja Eeva lankesi hänestä tuli paha. Ei Paavali menettänyt vapaata tahtoaan Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena, kuten eivät hekään. Ihminen on edelleen Jumalan kuva ja pohjimmiltaan hyvä, ei paha.
Älä nyt yritä kääntää asiaa toiseksi mitä se on. Me emme puhu nyt yleisellä tasolla vaan henkilökohtaisella tasolla. Kysymyksesi tässä oli hyvin henkilökohtainen; ”jos Kosti sinä olet pohjimmiltaan paha kerro se meille tässä.” No minä olen sen kertonut ja kerron sen vielä kerran: Helvetistä olen siinnyt minä yhdessä Daavidin kanssa (Ps51:7). Sitä paitsi sanoihan Jeesus itse, että ”te olette isästä perkeleestä”(Joh8:44). Jos yksi heistä oli isästä perkeleestä, niin silloin se tarkoittaa sitä, että lankeemuksen syvyys koskee meitä kaikkia apostoli Paavalia myöten. Joten, kerrohan nyt, kuinka hyvä sinä olet? Kerro se meille tässä.
Jäin tässä hyvä-paha-keskustelussa nyt miettimään, että onko sillä lopulta merkitystä, että onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vaiko paha. Mihin se vaikuttaa? Mitä tarkoittaa, kun Jeesus sanoo, että en minä tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä?
Totta kai Jumala alun perin loi ihmisen hyväksi, siitä ei kai ole epäselvyyttä. Mutta miten syntiinlankeemus sitten vaikutti, siitä kai kiistellään. Tuliko ihmisestä/ihmiskunnasta sen myötä peruspaha vai säilyimmekö perushyvinä silti? Jos tuo perushyvyys olisi riittänyt seuraavaan elämään asti, olisiko Jeesuksen tarvinnut tulla tänne opettamaan ja kuolemaan? Onko kuitenkin olemassa vanhurskaita ilman Jeesusta, jos Hän ei tullut heitä kutsumaan? Entä keitä silloin ovat ne syntiset?
Julkisyntisiäkö vain? Tuliko Hän sittenkin vain näitä julkisyntisiä varten ja loput pääsevät Hänen luokseen hyvyydellään? Vai onko vanhurskaus ja hyvyys sama asia? Onko syntisyys ja pahuus sama asia?
Kosti,
Siis millä tavalla yritän kääntää? En nyt ymmärrä mitä tarkoitat. Ei yleinen taso tee turhaksi henkilökohtaisia asioita, miksi tekisi. Erikoinen tulkinta Ps 51:7, ja Jh 8:44. tässähän Jeesus puhuu fariseuksille johtuuko juutalaisten uppiniskaisuus heidän asenteestaan vai heidän rakenteestaan. Tuskin substanssista fariseuksia tuli varmasti myös uskoon, kuten Paavali.
Sami,
Kun kerran viittasit minuun henkilötasolla, vastasin myös henkilötasolla. Ei se sinänsä minua haittaa. Yleisellä tasolla kaikki ovat perisynnin vallassa, kuten Daavid toteaa. Totta, ryyditin tuota syntiä helvetillä, jotta kävisi paremmin ilmi se minkä vallassa me olemme ilman Kristusta. Fariseusten asenne ja rakenne, kuten meidän kaikkien, ei ole mitään mutta kuin perisynti, jonka isä on perkele. Tässä ei ole kysymys uskoontulosta yhtä vähän fariseusten kuin Paavalinkaan kohdalla. Paavali oli perkeleen vallassa ja kanssamurhaaja, kun hän hyväksyi Stefanuksen kivittämisen ja olisi joutunut helvettiin ilman Kristuksen väliintuloa. Se oli Paavalin ansio. Miksi et saa sanotuksi itseäsi hyväksi, kun kerran et ole perisynnistä imenyt maitoa syntyessäsi?
Kosti, siitä olemme samaa mieltä, että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. Tosin tämä usko ei pelkästään rajoitu tähän aikaan. Me emme tiedä, se on, Jumalan kädessä pelastuuko joku vielä rajan takana. Daavid ei puhu perisynnistä siinä mielessä mitään kuten sinä ymmärrät. Tässä tiemme eroavat.
Kari Roos,
Jos kerran on niin, että me pelastumme yksin armosta Kristuksen tähden, niin onhan sillä merkitystä, millaisia me pohjimmiltamme olemme. Emme kaiketi lunastusta tarvitsisi, jos me itse jotenkin voisimme ansaita Jumalan armon. Viitaten tuohon lain kautta tulevaan vanhurskauteen, Jeesus totesi etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
Mitäpä Jeesus niitä olisi tullut kutsumaan, jotka omasta mielestään jo olivat vanhurskaita, eivätkä pitäneet itseään syntisinä. Perisynnin lähtökohta oli Aadamin epäusko Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan, eikä se ole ajan saatossa miksikään muuttunut. Jumala ja hänen sanansa on asetettu aikojen saatossa aina kyseenalaiseksi. Himon voidaan sanoa olevan se, josta kumpusi alkulankeemus ollen siten kaiken pahuuden alku ja juuri.
Ihminen pelastuu armosta, mutta ei ilman tekoja. Kristus on kaiken tehnyt valmiiksi huolimatta siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Omavanhurskaat, jotka luottavat juutalaisiin lain tekoihin sulkevat Kristuksen pois, se ei ollut lain tarkoitus. Näin ollen ei pitäisi puhua liiton vaatimista teoista, tässä merkityksessä. Se joka näin puhuu ei ole ymmärtänyt lain merkitystä ollenkaan. Teoista varoittaminen uskon vanhurskauden kohdalla ei ole Paavalin intentio, vaan juutalainen väärä lain käytäntö.
Sami, en ole kieltänytkään sitä, ettei ihminen tekisi meidän ihmisten mielestä hyvää. Kyse on nyt siitä kelpaako se Jumalalle.
Miksi ei kelpaisi
Ajattelemme liian usein Jumalasuhteesta kovin mustavalkoisesti? Eikö täydellisen kelpaavan ja kokonaan kelvottoman välillä olisi mitään sävyjä? Tätä miettiessä tulee mieleen Jeesuksen vertaus työntekijöistä, jotka saivat saman päiväpalkan riippumatta siitä, olivatko aloittaneet uurastuksen aamuvarhaisella vai aivan illansuussa.
Martti Pentti, tuo on ihan totta mitä kirjoitat
Sami, onko sinusta siis niin että ihminen kasvattaa hyvillä töillä jonkinlaista pankkitiliä Jumalan edessä, jonka perusteella Jumala pelastaa ihmisen?
Onneksi vapauduin Raamatun, Paavalin ja Lutherin avulla tuollaisesta vedätyksestä.
Pankkitiliä? aika outo vertaus, ei kaikki ajattele tätä kysymystä katolisen ansioajattelun mukaan, kuten Luther kritiikissään.
Kari, tuo Jumalalle kaikki on mahdollista….jne oli minun kommenttini, ei todellakaan Kuulan tekstiä.
Olen täysin eri mieltä Kuulan kanssa.
Niin olikin sinun kommenttisi, kyllä sen huomasin ja siksi sen lainasinkin.
Kyllä Kuulan kanssa voi olla samaakin mieltä, jos tarpeeksi syvälle asiaan menee. Hänellä on todella hyviä ajatuksia.
Joskus tuntuu siltä, että me arvotamme ja arvostelemme sen mukaan, kuka sanoo eikä sen, mitä sanotaan. Eli katsotaan ensin, kuka on allekirjoittaja ja sen mukaan päätetään, ollaanko samaa vai eri mieltä. En nyt väitä, että juuri tässä kohtaa, mutta joskus vain vaikuttaa siltä. Jos joku on ”hyvä tyyppi”, niin sen on pakko olla kaikessa oikeassa ja päinvastoin. Minä pyrin katsomaan asioita asioina, enkä henkilön mukaan. Kukaan ei ole kaikessa oikeassa eikä kaikessa väärässä.
Mikä Kuulan ajatuksissa on mielestäsi pielessä?
En arvioi henkilön, vaan sanoman mukaan. Minulle Kuulan sanomat ovat periaatteessa ihan samantekeviä. Siteerasin vain tuon kohdan, kun huomasin sen osoituksena Raamatun sanoman vastaisesta ajattelusta. Ja teema oli juuri tuo Jumalan rakastaminen. Näinkin metsään voi ihminen pohdinnoissaan mennä.
Tämä kyllä vähän vaikuttaa siltä, että arvioit nimenomaan henkilön mukaan, joka on juuri sitä, että jos kerran luet tai kuulet jonkun henkilön sanovan jotain, joka ei sovi sinun ajatteluusi, sen jälkeen tuo henkilö on yhdentekevä. Ihan sama, mitä hän höpäjää…
Asia kun ei mielestäni ole näin. Vaikka ihminen olisi jossain asiassa mielestäsi ihan ”metsässä”, voi moni muu asia olla ihan kuuntelemisen/lukemisen arvoista ja jopa ihan rakentavaa. Tiedän, että kaima Kuulalla on aika radikaalejakin ajatuksia, niissä on kuitenkin usein ihan tärkeä pointti.
Hänen kirjansa ”Kotona kristinuskossa” takakannessa on kolme sitaattia: ”Syntyikö Jeesus neitseestä? – Ihan mahdollista, Onko Raamattu paras kirja ikinä? – Ei välttämättä, Pääsevätkö kaikki taivaaseen? – Toivottavasti.” Kirja on tarkoitettu nähdäkseni nimenomaan niille, jotka eivät pysty uskomaan ylösnousemukseen ja muihin ”ihmejuttuihin”. Pistää kuitenkin ajattelemaan.
Sitä voi silti lukea, vaikka uskookin näihin ”ihmejuttuihin”. Kaikkea voi lukea, mutta kaikkea ei tarvitse uskoa. Ottaa sen mikä on hyvää ja jättää huonot pois.
Olen kerran kuullut 2000 luvun alussa Kuulan aamuhartauden room.kirjeen kohdasta, jossa Paavali puhuu faaraosta. Kuulan mukaan ihminen kuollessaan raukenee tyhjiin. Ei siis ole mitään kuoleman jälkeistä elämää. Joten se siitä.
Ja vielä Kari, kirjoitin jo aiemmin, että sanoma ja henkilö on erotettava. Huomasin sinulla sitä. Nyt kirjoitit taas jos joku on ”hyvä tyyppi”….
Minua ei todellakaan kiinnosta onko joku hyvä tyyppi vai ei, vaan se mitä hän sanoo. Olen Kari Kuulan sanomisia kuullut ja lukenut sen verran, että tiedän millaista jumalakuvaa ja maailmankuvaa hän edustaa.
En lähde niitä tässä ruotimaan.
Minua kiinnostaa lukea sellaista, mikä rakentaa minun uskoani, josta saan todellista hengellistä ravintoa, mihin Pyhä Henki minussa yhtyy ja missä on iankaikkisuusnäkökulma. Kaikki muu on turhaa ajanhukkaa.
Sami, tuo ajatus pankkitilistä oli todella yhdessä hengellisessä kirjassa. Ja muistaakseni vielä ajatus siitä, että siltä tililtä voi sitten aina ottaa tarvittaessa esiin tekoja ja vedota niihin Jumalan edessä. Miltä kuulostaa?
Riitta, uskon tuon mitä kirjoitat, mikä kirja se mahtaakaan olla. Siinä näyttäisi toistuvan tuo ansioajattelu. Raamatun mukaan ihminen pelastuu armosta, Jumalan armosta.