Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Ja minussa itsessäni löytyy kyllä tuota samaa syntistä oikeassa olemisen pyrkimystä. Sen myönnän. Itselleen jonkin itsessään havaitseman kielteisen asian myöntäminen voisi olla ensi askel ihmiselle sävyisyyteen ja itsehillintään.
Oikea oppi on tietysti tärkeä, sillä väärä oppi voi viedä pois armon alta. Kuitenkin siellä missä ei tunneta lainkaan kristillistä oppia Jeesuksen sovitustyöstä ja tehdään lähetystyötä, niin yllättäen saamme havaita että Luterilaiset ja Helluntailaiset voivat tehdä ihan saumatonta yhteistyötä sielujen voittamiseksi. Vain täällä maallistuneen kristillisyyden keskellä on tilaa keskinäiselle nokittelulle.
Katselen tätä keskustelua evankelistana ja minusta on harmillista, jos uskovat alkavat mitätöidä toistensa tapaa uskoa. Sellainen väittely vieroittaa pois niitä, jotka eivät evankeliumin salaisuutta vielä tunne. Heille uskovien väittely kertoo siitä , ettei oikeaa oppia ole olemassa.
On vain erilaisia käsityksiä siitä.
Mikä on mielestäsi se ”oikea oppi”?
Eikö se ole Jeesus Kristus ja Hänen opettamansa rakkaus Jumalaa ja toisiamme kohtaan?
Monissa opeissa tähän perustaan kuitenkin lisäillään yhtä ja toista…
Kysymyksellä on puolensa. On tärkeää tulla tietoiseksi Jumalan armotyöstä kohtaamme ja millä tavoin Jumala ne meille lahjoittaa. Sanan saarnassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Mitäpä ihmistä hyödyttää, jos sieltä maailman poluilta astuu toiseen laitaan harhaan, kyllä sille oikeille Tielle meitä kuuluu opastaa.
Asia on juuri näin Pekka Veli!
Oikea oppi on se, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa ja hän sovitti sinun ja minun synnit ja kun omistamme uskolla tämän asian omalle kohdalle, niin olemme Kristittyjä. Oikea oppi on hyvin yksinkertainen asia ja se liittää yhteen kaikki kristityt. Tähän oppiin ei tarvita teologian perusteellista tuntemusta eikä tietoa kaikista muista kristillisistä opeista. Tämä on se oppi, joka on tullut alas taivaasta. Siksi se on ihmisen käsityskyvyn yläpuolella ja sen voi uskoa kuka tahansa. Suurta ymmärrystä siihen ei tarvita, eikä sitä vaadita. Jumala on tehnyt pelastuksen tien niin helpoksi, että kuka tahansa voi sen helposti ottaa vastaan. Vain se joka yrittää ymmärtää tämän opin ensin, ennekuin voi sen vastaanottaa jää ulkopuolelle. Ei edes kukaan kristitty kykene täysin käsittämään miten suuresta asiasta tässä on kyse. Muutamaan sanaan on ladattu liian paljon, jotta voisimme sen oikein ymmärtää. Uskolla sen sijaan voimme omistaa ja myös ymmärtää tuon opin sisällön ja sen suuret hengelliset aarteet. Jumala on kyennyt salaamaan Evankeliumin salaisuuden merkillisellä tavalla. Se on ikään kuin tarjottimella ja kaikkien saatavilla, mutta samalla kuitenkin valtava salaisuus.
Juuri näin. Ne kaikki eri kirkkokuntien opinkappaleet, jotka tähän perustaan on lisätty, ovat helposti juuri sitä, että yritetään ymmärtää tuota salattua. Kiistely kohdistuukin yleensä juuri tuohon erilaiseen ”ymmärrykseemme” eikä siihen perustaan.
Niin Jumala katsoi parhaaksi saarnauttamansa ”hulluuden” avulla pelastaa maailman. Se on se ristin pahennus, johon loukkaannutaan. Näin Korintilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa,
Jotkin opit ovat kuitenkin ristiriidassa tuon Jumalan taivaasta antaman pelastustien kanssa.
Vaikkapa vaatimalla ihmiseltä jotain mihin tämä ei oikeasti koskaan kykene. Jeesus sanoi: ”te jotka olette pahoja, osaatte kuitenkin antaa lapsillenne hyviä lahjoja”. Suostumme tähän ja silloin tarvitsemme toisen puolustajan Jumalan sanan suuria vaatimuksia vastaan. Jeesus on sovittanut syntini ja koko syntisen olemukseni. Kaiken pahuuteni josta en kykene irrottautumaan, vaikka miten pyristelen. Siksi jatkuvasti tarvitsen Vapahtajani sovitustyötä ja siihen turvautumista.
Aina kun julistamme armoa ja tätä oppia , joka on vapaa kaikesta tekemisestä, niin moni hermostuu ja väittää, ettei se noin helppoa voi mitenkään olla. Heti joku on vetoamassa Jaakobin kirjeeseen tai mihin tahansa. Kunhan vain saisi kumotuksi sen, että olemme oikeasti pahoja tarvitsemme kokonaisvaltaisen armon osaksemme. Sen Jeesus on meille hankkinut ja saamme sen omistaa uskolla. Nyt kun pahana saan olla vapaa syyllisyydestä ja kaikesta siitä mitä olen tehnyt, niin rakkaus Jumalan tahtoon syttyy sisimmässä ja nyt se mikä oli ennen mahdotonta onkin jo aivan helppoa. Mitättömänä ja huonona kristittynä olen silti koko Jumalan suuren rakkauden kohteena jatkuvasti. Siksi pienetkin ponnisteluni uskon tiellä ovat Jumalalle oikein tervetulleita ja otollisia
Luin äskettäin jotakin jota on hyvä mietiskellä, nimittäin :
”Miksi Jumala lähetti itsensä maan päälle tullakseen omaksi pojakseen ja uhratakseen itsensä uhrina itselleen voidakseen antaa meille anteeksi?”
Raamatun henki ja sanoma on, ettei mitään ole salattua. Kaikki on rehellistä avointa, palajasta, läpinäkyvää, mutta hengellinen, eli Jumalan Sana ei sulaudu yhdy ymmärrykseemme muuten kuin uskossa, vt. Hebr. 4:2.
Kyllä kaikenlaista avustavaa jumaluusoppia, jossa on filosofiaa, psykologiaa ja Platonin ’innoittamaa’ teologiaa opetetaan opiskellaan, mutta se opetus löytyy ulkopuolelta Kirjoitusten.
Kun ihminen tulee uskoon, niin hänelle kaikki Kirjoitukset tulevat selkeiksi sitä mukaa kun on tarvetta. Ei siis ole kysymys tietokilpailusta vaan Sanan, eli Jeesus-tiellä kulkemisesta.
Sami Paajanen: ”Riitta, tuo oli minulta ihan turha sana, anna anteeksi. Yritän kyllä keskustella asiallisesti ja antaa henkistä tilaa myös niille jotka ovat erimieltä. Myös sinulle. Aina ei tosin onnistu pitämään tunteita kurissa, siksi joutuu katumaan huonoja ja loukkaavia sanomisiaan. Hyvää viikkoa sinulle.”
Kiitos Sami! Tietysti saat anteeksi! Hyvää viikkoa sinullekin! 🙂
https://sti.fi/images/Eskola-Historiall-tutk.pdf
Toivottavasti linkki avautuu. Olen ollut dos. Timo Eskolan aihetta käsittelevällä luennolla. Käsittääkseni tämä on se sylttytehdas, josta liberaaliteologia kumpuaa.
Avautui, kiitos.
Sen verran pitkä juttu, että ehkä luen sitä myöhemmin. Eskolan tekstit ovat kyllä usein ihan mielenkiintoisia, mutta hän tahtoo katsoa asioita turhan ”viidesläisestä” vinkkelistä ja pyrkii helposti mitätöimään muut näkökannat. Vähän avarampaa katsetta toivoisin hänelle(kin).
Kari, olisiko Eskola toimiessaan dosenttina Helsingin yliopistossa ohjannut opiskelijoitaan ajattelemaan jotenkin ahtaasti. Hänen kirjansa ”Kielen vallankumous” kuvaa varsin hyvin tätä aikaa, mitä me elämme.
Liberaaliteologia mitätöi Jeesuksen Jumaluuden ja tekee hänestä tavallisen ihmisen. Sitten tämä ”teologia alkaa tarkastella Raamatun tapahtumia pelkästään tätä pohjalta, jolloin ei tietenkään ole enää kyse edes kristillisestä opista. Blogin otsikko on siten aika lievä näkemys siitä mistä liberaaliteologiassa on kyse.
Pekka Veli, Kirjoitin kyllä tekstissäni, että kyseessä on mielestäni täysin eri uskonto ja kirkonkin olisi hyvä tämä tunnustaa. Eikö tämä ole kuitenkin ihan selkeästi tuotu esiin, että kyse ei ole kristinuskosta?
Kuten olen jo monesti sanonut, mielestäni ”liberaaliteologia” pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin, eikä sitä siksi ehkä voikaan suoranaisesti ”uskonnoksi” kutsua, vaikka se omalla tavallaan myös Raamattua tulkitsee.