Liberaaliteologia vie harhaan

Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa.  Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.

”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11

Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8

Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12

Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!

Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41

Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.

Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.

Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.

Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/

”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).

Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu.  Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”

…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.

Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille.  Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”

Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.

  1. Martti Lutherin Vähäkatekismus kohta 332. ”Mitä on ajateltava piispan virasta?

    ”Apostolisessa kirkossa ei ollut käytössä nykyisen kaltaista piispanvirkaa, vaan se on otettu käyttöön vasta myöhemmin. Se kuuluu vapaan harkintavallan asioihin.

    Muuten on muistettava, mitä Tunnustuskirjat lausuvat: ”Jos siis piispat joko muuttuvat vääräoppisiksi tai jos he kieltäytyvät suorittamasta virkaanvihkimystä, seurakunnat ovat jumalallisen oikeuden perusteella velvolliset omia paimeniaan apunaan käyttäen vihkimään virkaan paimenia ja seurakunnanpalvelijoita. Piispojen jumalattomuus ja hirmuvalta juuri aiheuttaa kirkollisen hajaannuksen ja erimielisyyden. Käskeehän Paavali (Gal. 1:7-9) pitämään kirottuina niitä piispoja, jotka opettavat ja puolustavat väärää oppia ja vääriä jumalanpalveluksia.”

    • Tämä on mielenkiintoinen kohta mitä siteeraat Riitta. Tästä esimerkkinä. Aikoinaan lähetyshiippakunnan papit vetosivat tuomiokapitulissa juuri tähän kohtaan, jolla he katsoivat oikeudekseen perustaa uusi piispan virka ja vihkiä pappeja ja synnyttää seurakuntia, uusia luterilaisia seurakuntia Suomen siioniin.

      Luterilainen tunnustus antaa periaatteessa kenelle tahansa mahdollisuuden perustaa uusia luterilaisia seurakuntia. Uskonpuhdistuksen aikaan luther itse antoi tukensa uudelle kirkolle ja pappisvihkimyksille, kun he irtautuivat katolisesta kirkosta. Vastaava ilmiö jatkuu nyt luterilaisen kirkon sisällä. Ja tähän tunnustuskirjat antavat luterilaisille mahdollisuuden.

    • Martti Pentti, kirjoittaa;

      ” Elävä kristillisyys lukee Raamattua avoimin silmin ja rukoillen takertumatta siihen, miten se on perinteisesti ymmärretty. Perinteetkin on hyvä nähdä jatkuvasti muuttuvina ja uusiin tilanteisiin joustavasti sopeutuvina.”

      Tämä on tälläinen protestanttinen näkemys. Tässä näkemyksessä traditiosta tulee adiafora, ja siksi perinteet voidaan muuttaa. Jos taas Pentti tarkoitti vanhojen kirkkojen traditiotulkintaa lause ei toimi siellä ikinä näin. Vanhoissa kirkoissa tulkinta linja määrääräytyy ylhäältä käsin jossa määritellään ekonomia.

    • On eri asia muuttaa perinteitä ja huomata perinteiden muuttuminen ja suostua siihen. Idän kirkossakin, joka korostaa tradition merkitystä, on nykyisin useita toisistaan poikkeavia kirkollisia perinteitä. Se onkin oikein ja arvollista.

    • Idän kirkossa ja katolisen kirkon aika on jo alusta asti ollut erilaisia perinteitä, kuten nykyäänkin. Tradition muuttaminen taas on aivan toinen asia, jota ohjaa ekumeeniset konsiilit ja paikalliskirkkojen kanonit, kanonien tulkinta ja ekonomia on siis aina ylhäältä käsin ohjautuvaa. Luterilaisuudessa taas tradition asema määräätyy muotoperiaateesta käsin, jolloin traditiosta tulee alisteinen.

    • Lutherin osalta asia on kuitenkin niin, että hänet kannattajinern erotettiin katolisessa kirkosta, koska hän ei suostunut peruuttamaan kirjoituksiaan. Mitkä olivat vaihtoehdot. Palata takaisin katolisen kirkon helmaan, vai järjestää jumalanpalvelus uudestaan. Sinänsä jumalanpalvelus ei paljon poikkea katolisen kirkon messusta, muuten kuin opillisesti. Vanhurskauttanisopin osalta kuin myös siitä, ettei ehtoollisen asetussanojen aikana kello kilahda. Eikä pyhimyksiä rukoilla.

    • Kosti, luther itse asetti reunaehtot, ja eristi itsensä ulos, eli perusti oman kirkon. Mitä pitemmälle tätä narratiiviä luther harjoitti sitä selvemmäksi kävi irtiotto. Ja niin lopulta perustettiin luterilainen kirkko. Luterilaisissa messuissa on paljon samankaltaisuutta kuin katolisissa, toki erojakin on, jo vaikka alkaen messun toimittajan teologisista perusteista ( pappeus). Luther kumppaneineen oli tässä irtautumisprosessissa avainpelaaja. Katoliset eivät tietysti ole tässä sen parempia irtautuivat he jo 1054 omaksi ryhmäksi katolisesta kristikunnasta.

    • Totean vaan Sami, että tuskinpa Luther itse asetti itseään muuhun kuin lakiopintoihin. Mutta siihen tuli muutos silloin, kun hän meni ”salaman johdattamana” pyhää Annaa” avuksi huutaen luostariin. Muu onkin sitten historiaa.

    • Kosti, toteat sellaista mikä on totta. Yhtä totta kuin hänen irtautuminen katolisesta kirkosta. Kummatkin ovat totta.

    • Paavi Leo X:n Exurge Domine Lutherin osalta on edelleen voimassa, vaikka se ei taida sentään aivan taivaaseen asti ulottua. Luther erotettiin kirkon yhteydestä vuonna 1521. Itse hän ei sitä halunnut.

    • Katoliset auttoivat lutheria vain siihen suuntaan mihin hän itse halusi. Lutherin ajan katolisuudessa oli tietysti omat ongelmansa, mutta ei kukaan täysjärkinen olisi hyväksynyt lutherin monia harhaoppisia ajatuksia, vaikka samaan aikaan hänen kritiikissä oli perää.

    • Koska ns. ”täysjärki” on vanhurskattavan uskon alle taipunut. Mutta joo, väittelyt sikseen.

  2. Sami, olen luterilaisuuden heikkoudesta tässä suhteessa tietoinen. Olen ajatellut, että room.kat. kirkon vahvuus on tässä oppiasiassa paavi ja hänen erehtymättömyytensä. Paavin asemaa ja erehtymättömyyttä en hyväksy kuten en paljoa muutakaan siinä kirkossa. Tosin varmaan jotain hyvääkin löytyy. Ja varmaan tuo traditio pönkittää.

    Olen tosi monia kertoja käynyt Valamossa ja Lintulassa. Olen myös ortodoks. liturgiaan osallistunut samoin lukuisia kertoja room.kat. messuihin nuoruudessani Saksassa asuessani. Haluan kuitenkin pysyä luterilaisena, koska se oppi on minun mielestäni Raamatusta nouseva. Vanhurkauttamiskäsitys on luovuttamaton aarre minulle.

    • Läntinen siipi loi opin Paavin erehtymättömyydestä.

      Tähän liittyy eräs tarina; ” Katollinen piispa oli huolestunut siitä, että kuka on seuraava paavi. Hän ilmaisi huolensa ortodokseille, jolloin he rauhoittivat häntä sanoen; – ei mitään huolta, tuli kuka tuli, hän on kuitenkin erehtymätön”

      Oppi paavin erehtymättömyydestä on suurta harhaa jota ei tietenkään muualla kristikunnassa hyväksytä.

  3. Kuten huomaat, Riitta, mielipiteistä ja näkemyksistä ja erilaisista tulkinnoista tässä koko ajan puhutaan.
    Raamatussa on kirjoitettu asiat jollakin tavalla, mutta miten ne tekstit ymmärrettiin silloin ja miten ne ymmärretään tänään, on huomattavasti monimutkaisempi asia. Paavi tai Luther eivät ole kaikkitietäviä eikä edes Paavali. Jumala kun ei tiettävästi kirjoittanut Raamatun tekstejä vaan monet erilaiset ihmiset. Tuskin edes kirjoittajat ovat ymmärtäneet kaikkea mitä ovat kirjoittaneet.

    Ei olisi moninaisia kirkkokuntia, jos Raamatun tekstit olisivat selkeästi yhdellä ja samalla tavalla ymmärrettäviä. Jotenkin meidän vain pitää etsiä se oma ymmärryksemme teksteistä ja siinähän on työtä koko elämän ajaksi. Suurin osa meistä ovat ihan vilpittömiä uskovia ja totuuden etsijöitä, vaikka eri tavalla ymmärrämmekin asioita. En minäkään ole toisten ymmärrystä vastustamassa vaan haluan keskustella.

  4. Kari Roos, nyt alan ymmärtää, että olemme todella eri mieltä ihan perustavanlaatuisista asioista. Minä uskon, että Raamattu on syntynyt siten kuin Raamatussa se sanotaan. Vaikkakin ihmiset ovat ne tekstit saattaneet lopulta kirjalliseen asuun, silti ne ovat Pyhän Hengen inspiroimat. Juuri sen tähden niiden sanoma aukeaa vain sille, jolla on Pyhä Henki.

    • Miten se Raamatussa sanotaan?

      Mitä mielestäsi tarkoittaa Pyhän Hengen inspiroima?

      Kenellä on Pyhä Henki ja kenellä ei?

      Nämä on näitä pietismin perusväitteitä, joita ei kukaan ole vielä osannut selittää riittävän hyvin.
      Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta asiat jäävät hyvin epäselviksi. Kaipaan tarkennuksia.
      Raamatusta kun ei vain tahdo löytyä kovin tarkkoja selityksiä ja siksi ne jäävät tulkintojen varaan.

    • Olisiko täällä joku niin viisas teologi, että osaisi selittää, mitä nuo kysymäni asiat oikeasti tarkoittavat? Ne jäävät vain aina hyvin tulkinnanvaraisiksi.

    • En väitä olevani viisas enkä teologi, mutta Pyhän Hengen inspiraatio kuvataan esim. (1.Mo3:15) Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tämän me tiedämme kaikki, keitä tämä tarkoittaa ja miksi. Teksti on ihmisten kirjoittama, mutta Pyhän Hengen (siis Jumalan kolmannen peroonan) inspiroima, joka on käynyt toteen Jeesuksen ristinkuolemassa. Jos teksti olisi pelkästään ihmisten kirjoittama ilman Pyhää Henkeä, niin tuo ennustus ei olisi käynyt toteen. Apostolien tekojen luvussa 1:16, jossa sanotaan: ”…sen raamatunsanan, piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut…”. (kts. myös Matt2:15 ja Apt4:25) jne.

  5. Noista Raamatun tekstien ymmärtämisestä ja siitä , että kuinka ne ovat eritavalla ymmärrettävissä keskeinen on tuo käsite uskonvanhurskaus. Paavali ihan selkeästi sanoo, että vanhurskas on elävä uskosta eikä teoista, niin pian etsitään Jaakobin kirje (jota Luther kutsuu olkiepistolaksi) käsiin ja ruvetaan väittämään, että ei usko yksin pelasta ilman tekoja. Tästä saa äkkiä 20000 viestiä lisää. Otin vaan esimerkin tästä keskeisestä asiasta, josta on väännetty peistä VT:sta lähtien jatkuen Ut:iin ja Paavalin kautta tähän päivään ja tästä edelleen hamaan tulevaisuuteen.

    • Niinpä. Haluaisin vain saada tuohon inspiraatiokysymykseen joskus selkeän vastauksen, mutta tuskin sellaista löytyy. Itse ajattelen, että on aivan selvä asia, että Pyhä Henki on vaikuttanut sen, että Raamattu on ylipäätään kirjoitettu, mutta sanasta sanaan-inspiraatio kuulostaa liioitellulta. Jos Jumala/Jumalan Henki olisi kirjoittanut, odottaisin tekstien olevan huomattavasti selkeämpiä ja yksiselitteisempiä. Luterilainen.net esimerkiksi tätä yrittää selittää, mutta hyvin vajaaksi sekin selitys jää. Selitykset vaikuttavat hyvin keksityiltä. Sanainspiraatiolle ei vain ole riittävän selkeitä perusteita.

    • Niin sanasta sanaan. No en tiedä. Luther kyllä asettaa Paavalin selityksen ja Jaakobin kirjeen eriarvoisiksi, koska Jaakob teroittaa lakia, joka ei vanhurskauta, kun Paavali korostaa armoa ja sanoo vanhurskauttamisen tulevan yksin uskosta ilman tekoja. Kun helluntai on vielä niinkin lähellä, niin Pietarin saarnan (jonka Pyhä Henki avasi) vaikutuksesta, jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Toisin sanoen he tulivat uskoon.

      Ei sana kenellekään aukene, ellei Pyhä Henki sitä avaa. Se vaatii myös tekstiin paneutumista, jossa Pyhä Henki kirkastaa uskoa Kristukseen. Mutta voihan Jumala käyttää millaisia keinoja tahansa, mikäli Raamattu ei ole saatavilla. Kuten niiden keskuudessa, jotka joutuivat aikoinaan ”Stalin tarhoihin. Syvimmin sana aukenee ristin alla, kun meidät kukin sinne tavalla tai toisella viedään. Jumala jää kuitenkin salatuksi, ilmoittaen tosin itsensä tavalla tai toisella silloin kun me sitä eniten tarvitsemme ja silloin, kun Hän sen parhaaksi näkee.

  6. Kari Roos, ehkä tämä vastaukseni ei sinusta selitä mitään tästä sanainspiraatiosta. Yritän kuitenkin näillä kohdilla:

    1. Piet. 1 :10-12
    ”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.
    Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.”

    2. Timoteus 3:16
    ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa”.

    Kosti Vasumäki selitti hienosti! Kiitos!

    Ja vielä tuosta ajan hengen mukaan menosta. Eikös Raamattu sano päinvastoin:
    Tulee uudistua mieleltään. Ei Raamatun sanaa tule muuttaa meidän mielitekojen mukaan, vaan meidän tulee antaa Raamatun sanan muuttaa meitä.

    Room. 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

  7. Kari Roos, Pyhä Henki on sillä, jolla on usko Jeesukseen. Hän on vanhurskautettu ja pyhä kun on Kristuksessa. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ja hänen ristinsovituksensa, evankeliumin. Pyhä Henki on myös Puolustaja.
    Jos Raamattu sana ei ole Pyhän Hengen inspiroimaa, niin eiköhän meidän uskommekin ole silloin aivan turha. Turhaa on kaste ja ehtoollinenkin. Ne olisivat pelkkiä uskonnollisia rituaaleja vailla Jumalan Henkeä. Turhaa olisi lukea Raamattuakaan, koska sen sanassa ei siis puhuisi Jumala.

    • Minä jotenkin ymmärrän Kari Roosin ajatuksia, nämä nousevat protenstanttisesta maaperästä käsin. Vanhoissa kirkoissa ei nouse näitä kysymyksiä, vaikka akateemista tutkimusta siellä harjoitetaan. Raamatun tulkinta on siellä lukittu se on kirja jota kirkko nimenomaan tulkitsee ei yksilö tai ryhmä. Tämä taas estää tulkintojen kirjavuuden. Protestantit joutuvat juuri näihin tulkinta ongelmiin, joka on loputon suo.

    • ”Pyhä Henki on sillä, jolla on usko Jeesukseen.”

      Näin minäkin olen luullut, mutta ehkä se sitten olekaan niin, koska me tyhmät Jeesukseen uskovat emme mitään ymmärrä. En jaksa enää vääntää tästä enempää.

    • ”Raamatun tulkinta on siellä lukittu se on kirja jota kirkko nimenomaan tulkitsee ei yksilö tai ryhmä.”

      Ehkä sitten olisi parempi palata niihin aikoihin, jolloin kirkoissa saarnattiin latinaksi ja kansa ei ymmärtänyt sanaakaan.

    • Onkohan tuo asia aivan niinkuin Sami annat ymmärtää, että Raamatun tulkinta on lukittu. Minulla sattuu olemaan Merja Merraksen kirja – Raamattu itämaisin silmin. Tuon kirjan esittelyssä todetaan mm. ”Raamatun tutkimuksessa on viime aikoina hyltätty käsitys Raamatusta Israelin kansan historiankirjana, ja sitä on alettu lähestyä myyttien tasolta.” Kovin muistuttaa maailmanlaajuista ”modernia” Raamatun eksegeettistä tutkimusta.

    • Kosti, tuohan on ihan normaalia, idän kirkossa on ajatuksen ja julkaisu vapaus, mutta eri asia on kirkon tulkinta joka on suojattu monella lukolla.

    • Niin olen niin ymmärtänytkin, että idän kirkossa on ajatuksen- ja julkaisunvapaus mutta ei sananvapautta.

    • Kosti, kyllä siellä on sananvapauskin, mutta siellä ei hyväksytä harhaoppeja, niitä halutaan torjua menestyksekkäästi.

  8. Ajattelen, että joko Raamattu on Jumalan sanaa tai se ei sitä ole. Ei ole mitään välimaastoa.
    Raamattu avautuu eri aikoina eri tavoin. Sama jae voi avautua uudesta näkökulmasta. Jumalalle kaikki on mahdollista. Itse olen saanut myös paljon siitä, jos joku selittää sanojen merkitystä alkukielellä (heprea, kreikka). Myös messiaanisten selitystä olen kuunnellut mielenkiinnolla. Se on siis täydentävää, uusia näköaloja avaavaa. Mutta selitykset eivät voi koskaan olla ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen tai samasta asiasta puhuvien muiden kohtien kanssa.

  9. Onhan meillä luterilaisilla paljon Lutherin Raamatun selitysteoksia ja monia muitakin selitysteoksia. Eipä ole ollut Lutherille Raamattu mitenkään lukittu kirja. Minusta tuollainen ”lukittu kirja” on täysin järjetön ajatus. Miten Jumala ilmoittaa itsensä muka lukitussa kirjassa. Tuollaisen ajatuksen viljely on jotenkin hengellistä väkivaltaa.

Riitta Sistonen
Riitta Sistonen
Luterilainen kristitty