Katselin kättelyjonoa. Jokainen kutsun saanut hallintoalamainen kävelee mattoa, pysähtyy , kättelee ja samalla ikäänkuin esittää minkälaiseen pakettiin on itsensä käärinyt. Päämies kättelee, kumartaa hieman ja ikäänkuin hyväksyy osaksi kiehuvaa kattilaa. Ilmeisesti vain miehillä on pukukoodi, jota sitäkin voi rikkoa, jos haluaa ja tekee sen hyvällä maulla. Yhden asian havaitsin. Hauiksiakin kommentoitiin ja yllättäen ne olivat naisen kädet eli hiihtäjätär tarvitsee duunissaan vahvoja käsiä, mutta gaalakädet ne eivät taida olla. Näkyvä hauikset ja pinnalla näkyvät laskimot on totuttu näkemään miehillä. Näin neutraalina aikana on kai sopivaa, että jokaisella on hyvät hauikset, jotta siittä naiset reenaamaan.
Itselläni on ollut myös hauikset, tosin vaatimattomat, mutta kumminkin. Kun tiedämme, että ihmisen mieli ei vanhene samassa tahdissa niin se illuusio jäntevästä ja sileäihoisesta vartalosta säilyy, kunnes toisin todistetaan. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun eräänä aamuna kylppärissä katselin itseäni peilistä ja jostain syystä nostelin käsiäni, huomasin lihasteni liehuvan siellä olkavarren alapuolella. Se oli niin epäuskottava näky, että jouduin toistamaan saman systeemin ja sain varmistuksen. Olen veltostumassa fyysisesti, joka on alkanut eikä enää voida pysäyttää. Ikävä ilmiö kuin muovilautta valtamerellä.
Miten sitten mahtaa olla henkisen ja hengellisen elämän laita? Onko jäntevyys ja taistelumieli säilynyt? Olenko kuin santsopantsa ja luulen kantaneeni Herrani aseita ja osallistunut taisteluihin, jotka on säännöllisesti hävitty? Olenko kuin Pietari karsimassa korvia? Mitä Jeesus sanoi? Sanoiko Hän: Nyt on miekka oikeassa käytössä ja kahvassa oikenlainen käsi! Ei, Hänm sanoi: Laita miekkasi tuppeen, joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu! Mutta Herra, Sinun puolestahan minä riehuin! Ei väellä ja voimalla, vaan Minun Hengelläni, sanoo Hän! Eivät nämä liehuvat lihakset enää jaksa heiluttaa taisteluun tarkoitettua miekkaa, mutta Hengen miekan, kiiltävän ja puhdistetun, vielä haluaisin nostaa korkealle. Tänään olen syntinen. En voi sanoa Herralleni: Katso mitä olen sinulle voittanut! Mutta en halua sanoa sitäkään: Minä tiesin sinut kovaksi mieheksi, joka kerään minne et hajottanut ja leikkaat minne et kylvänyt. Kyllä sinä Herrani olet kylvänyt, mutta kaikki ei minusa itänyt armahda minua. Tämän päivän sanoman saan ottaa vastaan: Kyllä minä sinut tunsin ja mahdollisuutesi tiesin! Sinä tiesit ja tiedät nytkin, etten kaiken yli sanonut Halleluja, mitä sait aikaan, mutta tänään sanon sinulle: Minun armossani on sinulle kylliksi.
Saatan rypeä kaamosmasennuksen pohjamudassa, kun itsenäisyyttäkin ajattelin sen hinnan näkökulmasta. En pysty niinkään ajattelemaan mitä kaikkea hauskaa se on meille antanut. Joku on kärsinyt, että jollain toisella on hyvä olla!
