Mitä helvettiä se Valtosen Olli nyt taas funtsii, kun meinaa kadotusosaston poistaa kristinuskosta konsanaan? Tuo osastohan on perustettu varta vasten ns. pimeyden valtojen loppusijoituspaikaksi. Tahtoo siis sanoa syntiä, saatanaa ja kuolemaa varten. Ajatus ikuisesta tulesta ja tulijärvestä on tietysti vain kielikuva, kun taas se helvetti, johon ihmiset tällä synnin, saatanan ja kuoleman hallitsemalla planeetalla joutuvat, on mitä totisinta totta, kaukana vertauskuvista.
Tietenkin pimeyden vallat kätyreineen tekevät kaikkensa pitääkseen ihmiset mahdollisimman etäällä Jumalan valtakunnasta, joka telluksen nykyisten hallitsijoitten kannalta katsottuna ikävä kyllä on jo päässyt Jeesuksessa murtautumaan tähän todellisuuteen.
Uudessa Askel-lehden kolumnissaan Valtonen kuulemma kyselee, että entä jos helvetti onkin vain ja ainoastaan täällä maan päällä. Hän toteaa kyllä uskovansa siihen, että ihminen pelastetaan joutumasta helvettiin. Jos helvetti on vain maan päällä, niin miten ihmisiä estetään joutumasta sinne? Jumala ei ainakaan saata ketään pahaan eikä kiusaa ketään, mutta mieluusti auttaa pääsemään pois pahasta.
Valtosen mukaan ”maanpäällisen helvetin ytimessä on ensinnäkin elämän arvaamattomuus. Sokeassa epäreiluudessaan elämä antaa jokaiselle erilaisen tuomion: jotkut pääsevät arvonnassa helpolla, toiset joutuvat kokemaan kaikki helvetin tuskat. Toiseksi helvetin ytimessä on ihmisen taipumus tuottaa pahaa itselleen ja toisille. [– –] Me teemme omat helvettimme, itsellemme ja lähimmäisillemme”.
Ruttopuiston rovasti kommentoi tätä. Ensiksikin: Ei meille kukaan ole luvannut ongelmatonta elämää ilman koko elämän hajoamisen vaaraa tai minänmenettämisen uhkaa. Mutta ei Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä, varmaankaan allekirjoita Ollin näkemystä elämän sokeasta epäreiluudesta. Mihin ajattelussasi unohtuvat ns. hyvyyden voimat, lähimmäisyys, pyyteetön halu auttaa ihmisiä lähellä ja kaukana? Ei ihmisen tarvitse olla ihmiselle susi vaan – Lutheria lainatakseni – ihmisen tulee olla ihmiselle Kristus.
Siksi toisekseen: Pahuus roikkuu meissä ihmisissä kiinni takiaispallojen tavoin. Lutherin oivallus Samalla kertaa vanhurskas ja syntinen kuvaa yhä edelleen hyvin ainakin meikäläisen yksisilmäisen putkinäköistä (ei vertauskuva vaan fakta) rämpimistä tässä ajan suossa. Lintuna koen olevani kiinni tervassa, usein nokkaani myöten. Kun saan nokan irti, on pyrstön vuoro tarttua töhnään. Ja sitten taas nokka. Ja pyrstö…
Varmasti me ihmiset teemme toisillemme mitä katalimpia kepposia, mutta kun Jumala on mennyt lupailemaan meille isoja, ihania asioita, vieläkin suurempia kuin tuore pääministeri Antti Rinne. Rinne ottaa johtaakseen demokraattisesti hallitun Suomen tasavallan, Kristus taas on jo vähän kauemmin johtanut Taivasten valtakunta-nimistä kuningaskuntaa, monarkiaa. Suurimmilta osin kyseiset hallitusmuodot eivät ole vertailukelpoisia.
En tiedä, miten Rinne suuret lupauksensa lunastaa vai lunastaako ollenkaan, mutta siitä olen varma, että minkä Jumala lupaa, sen hän myös pitää. Ja hän on luvannut oikaista kaikki vääryydet, joita olemme täällä maan päällä joutuneet kokemaan. Ja paha saa palkkansa (ei mitään tekemistä rahan kanssa). Tähän velvoittaa Jumalan oikeudenmukaisuus. Vaan missä ja miten tämä kaikki tapahtuu? Pitäisikö turvautua katoliseen oppiin kiirastulesta, vaikka protestantit ja ortodoksit sen ovatkin hylänneet?
Valtonen sanoo liittyvänsä kirkkoisä Origenesiin siinä, että kun aikamme maan päällä on ohi, jäävät helvetitkin lopullisesti taakse. Ja sittenkö vain kaikki taivaaseen, vai? Mielestäni kirkko ei voi tällaista varmuutta antaa, vaikka se kovin kliffaa olisikin: ”Hei, jatka vain puhtaalla omallatunnolla sikailemistasi, taivaassa sitten tavataan!”
Kaikki eivät edes tahdo taivaaseen, raahataanko heidät sinne siis väkisin? Olisipa epäreilu jumala (sic!) sellainen, joka antaisi valinnanvapauden toisinajatteluun, mutta loppupeleissä sitä oikeutta ei voisikaan käyttää! N. Machiavelli lausui viimeisinä sanoinaan näin: ”Minä haluan helvettiin enkä taivaaseen. Helvetissä voin nauttia paavien, kuninkaiden ja prinssien seurasta. Taivaassahan on vain kerjäläisiä, munkkeja ja apostoleja”.
Valtonen pistää mutkat suoriksi päästäessään kaikki taivaaseen: ”Jos pelastus tässä elämässä tulee ihmisen osaksi uskon kautta, iankaikkisen pelastuksen ja sen vastaanottamisen ainoa edellytys on Jumalan mittaamaton armo. Siirtyessämme tästä ajasta ikuisuuteen siirrymme samalla uskon ja epäuskon ajasta armon valtakuntaan, siihen todellisuuteen, missä mikään ei ole enää epätäydellistä ja jossa Jumala on kaikki kaikessa”.
Ruttopuiston rovasti: Viisaasti ja vastaansanomattomasti sanottu, noin niin kuin yleisesti ottaen. Erityisesti ottaen paha on teologin ohittaa näitä Herramme omia sanoja Matteuksen evankeliumista:
Mt 5:20. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
7:21. »Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
18:2. Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Eiköhän se, Olli, edelleenkin ole niin, että tietoisuus varmasta anteeksiantamuksesta ei tee synnintunnustustamme tarpeettomaksi vaan pikemminkin päinvastoin se tekee synnintunnustuksemme mahdolliseksi? Ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan me molemmat, niin Valtonen kuin Kiurukin, olisimme pelkkiä peccatoreja, emmekä lainkaan iustuksia.
Kuva: Tekijänoikeudet rajoittivat osittain kuvan käyttöä. Toivottavasti Olli on edes osittain tyytyväinen lopputulokseen.
Kotimaa24:n uutinen Olli Valtosen Askel-lehden kolumniin liittyen. Oheinen bloggaus perustuu K24:n juttuun, sillä en ole lukenut kyseistä kolumnia.
Martti Pentti kuinkas luet Jeesuksen Sanat, tuleeko vihollisia rakastaa vai tappaa?
Voiko Isän maata puolustaa asein, kuinka Jeesus Sanoo?
Onko Jeesuksen seuraajan elämä omassa kädessä vai Jumalan, kuinka turvaa Jumalaan jos tekee toisin kuin Hänen tahtonsa on?
Kyllä evankeliumissa selkeästi Sanotaan lähimmäiselle saa tehdä mitään pahaa, siis ei mitään vaikka toinen tekisi mitä tahansa.
Suomen kieliopissa taas sanotaan selkeästi, ettei teonsanaan tule isoa alkukirjainta. Silti kirjoitat niin. Tästä huomaat, että säännöt ja käytäntö ovat eri asioita.
Esimerkkini on toki aivan eri kokoluokan asia kuin kysymys elämästä ja kuolemasta. Ajattelen kuitenkin, että vuorisaarnan ihanteista on joissakin tilanteissa mahdoton olla lipeämättä. Silloin voimme turvautua Jumalan äärettömään armeliaisuuteen ja Jeesuksen pelastustyöhön.
Martti Pentti kuinka voit turvautua ””Jumalan äärettömään armeliaisuuteen ja Jeesuksen pelastustyöhön”” kun teet/tekisit vastoin Jumalan tahtoa jonka Jeesuksen Sanoista voi selkeästi ymmärtää?
Luuletko todella että pääset perille kulkemalla omaa tietäsi eli vähät välittämättä Jeesuksen Sanoista?
Puhut ihanteesta mutta ei Jeesuksen Sanat ole ihanteita vaan Jumalan tahto ja ne näyttävät Tien jolla pelastutaan.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Kuinkas tuon luet?
En kirjoita itsestäni, Ari Pasanen.
”Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.”
Joh. 14:28 liittyy kärsimyshistoriaan. Näin Jeesuksen tarkoittamat sanat taitavat myös viitata siihen, että voimme turvautua hänen ansaitsemaansa vapahdukseen.
Martti Pentti mitä tuo Joh.14:28 tarkoittaa, minä puhuin Joh.12:48?
Jeesuksen Sanojen vastaan ottaminen, mitä se on? Kun Jeesus käskee julistaa parannusta niin kun sitä julistetaan ja ihminen ”kuulee” sen niin mitä on sen Sanan vastaanottaminen, eikö juuri parannuksen tekemistä? Entä mitä on Jeesuksen ylen katsominen eli olla ottamatta vastaan Jeesuksen puhumia Sanoja, eikö sitä että ei tee parannusta vaan vetoaa jo olevansa Jumalan lapsi eikä tarvitse enää parannusta?
Parannus on näkökulman muutos. Ei enää kiinnitetä huomiota itseen ja omaan elämään vaan Jumalaan ja lähimmäisten elämään.
Martti Pentti oletko uskoon tullessasi huutanut avuksi Herran nimeä?
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jeesuksen Sanan kautta, siis minkä Jeesuksen Sanan kuulit kun tulit uskoon? Eikö Jeesus käske julistaa parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään? Siis mitä kuulit kun tulit uskoon?
Mitä on sitten usko joka tulee opettamisesta, siis kun lapselle opetetaan uskoa? Onko se sydämen uskoa vai pään tietoa?
Tarvitsen Jeesuksen armoa päivittäin. Hänen nimeensä turvaaminen ei kuulu vain johonkin kääntymiskokemukseen.
Martti Pentti mitä on usko jota opetetaan, onko se sydämen uskoa?
Opetus omaksutaan ja niin siitä tulee sydämen asia.
Martti Pentti :””Opetus omaksutaan ja niin siitä tulee sydämen asia.””
Entä kun on paatunut sydän ja vielä Jumala salaa niin kuinka vaikka miten opettaisi niin tuleeko sydämen asiaksi?
Jos lapselle opetetaan kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin eikö jos tämän saa sydämeensä niin eikö silloin elä sen mukaan?
Ainakin minun evankeliumin mukaan kaikki lähtee sydämestä, siis kun se on paatunut niin ei hyvää, mutta kun sydämen on Jeesus parantanut niin hyvää, selkeää eikö totta ja tämän ”näkee” hedelmästä, niin lapsen kuin aikuisenkin.
Mielenkiintoista kun et ota Jeesuksen Sanoja vastaan vaan kuvittelet omalla voimalla ja ymmärryksellä löytäväsi ”oikean tien”, voisi ajatella että aikuisena osaisit neuvoa lapsia että heidän kannattaa kuunella vanhempiaan ja totella näiden käskyjä sillä vanhemmat tietävät mikä on vaarallista ja mistä voi menettää hengenkin, eikö näin olekkin?
Mitä ajattelet lapsista jotka uhmaavat vanhempien käskyjä ja tekevät niitä vastaan, esim leikkivät ajotiellä, menevät heikoille jäille,… entä kun on kyse Jumalan lapsista ja aikuisista niin eikö ole sama asia kun aikuiset vähät välittävät Jumalan tahdosta ja tekevät sitä vastoin?
Tottelemattomat lapsetkin ovat lapsia. Tämä pätee Jumalan lapsiinkin. Vertaus tuhlaajapojasta kertoo tästä.
Englannin kielessä ’when you…’ tarkoittaa ketä tahansa. Suomessa ’kun sinä…’ viittaa puhuteltuun henkilöön. Niinpä nuo käyttämäsi ilmaisut on helppo kokea kiusallisiksi ja loukkaaviksikin.