Mitä helvettiä se Valtosen Olli nyt taas funtsii, kun meinaa kadotusosaston poistaa kristinuskosta konsanaan? Tuo osastohan on perustettu varta vasten ns. pimeyden valtojen loppusijoituspaikaksi. Tahtoo siis sanoa syntiä, saatanaa ja kuolemaa varten. Ajatus ikuisesta tulesta ja tulijärvestä on tietysti vain kielikuva, kun taas se helvetti, johon ihmiset tällä synnin, saatanan ja kuoleman hallitsemalla planeetalla joutuvat, on mitä totisinta totta, kaukana vertauskuvista.
Tietenkin pimeyden vallat kätyreineen tekevät kaikkensa pitääkseen ihmiset mahdollisimman etäällä Jumalan valtakunnasta, joka telluksen nykyisten hallitsijoitten kannalta katsottuna ikävä kyllä on jo päässyt Jeesuksessa murtautumaan tähän todellisuuteen.
Uudessa Askel-lehden kolumnissaan Valtonen kuulemma kyselee, että entä jos helvetti onkin vain ja ainoastaan täällä maan päällä. Hän toteaa kyllä uskovansa siihen, että ihminen pelastetaan joutumasta helvettiin. Jos helvetti on vain maan päällä, niin miten ihmisiä estetään joutumasta sinne? Jumala ei ainakaan saata ketään pahaan eikä kiusaa ketään, mutta mieluusti auttaa pääsemään pois pahasta.
Valtosen mukaan ”maanpäällisen helvetin ytimessä on ensinnäkin elämän arvaamattomuus. Sokeassa epäreiluudessaan elämä antaa jokaiselle erilaisen tuomion: jotkut pääsevät arvonnassa helpolla, toiset joutuvat kokemaan kaikki helvetin tuskat. Toiseksi helvetin ytimessä on ihmisen taipumus tuottaa pahaa itselleen ja toisille. [– –] Me teemme omat helvettimme, itsellemme ja lähimmäisillemme”.
Ruttopuiston rovasti kommentoi tätä. Ensiksikin: Ei meille kukaan ole luvannut ongelmatonta elämää ilman koko elämän hajoamisen vaaraa tai minänmenettämisen uhkaa. Mutta ei Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä, varmaankaan allekirjoita Ollin näkemystä elämän sokeasta epäreiluudesta. Mihin ajattelussasi unohtuvat ns. hyvyyden voimat, lähimmäisyys, pyyteetön halu auttaa ihmisiä lähellä ja kaukana? Ei ihmisen tarvitse olla ihmiselle susi vaan – Lutheria lainatakseni – ihmisen tulee olla ihmiselle Kristus.
Siksi toisekseen: Pahuus roikkuu meissä ihmisissä kiinni takiaispallojen tavoin. Lutherin oivallus Samalla kertaa vanhurskas ja syntinen kuvaa yhä edelleen hyvin ainakin meikäläisen yksisilmäisen putkinäköistä (ei vertauskuva vaan fakta) rämpimistä tässä ajan suossa. Lintuna koen olevani kiinni tervassa, usein nokkaani myöten. Kun saan nokan irti, on pyrstön vuoro tarttua töhnään. Ja sitten taas nokka. Ja pyrstö…
Varmasti me ihmiset teemme toisillemme mitä katalimpia kepposia, mutta kun Jumala on mennyt lupailemaan meille isoja, ihania asioita, vieläkin suurempia kuin tuore pääministeri Antti Rinne. Rinne ottaa johtaakseen demokraattisesti hallitun Suomen tasavallan, Kristus taas on jo vähän kauemmin johtanut Taivasten valtakunta-nimistä kuningaskuntaa, monarkiaa. Suurimmilta osin kyseiset hallitusmuodot eivät ole vertailukelpoisia.
En tiedä, miten Rinne suuret lupauksensa lunastaa vai lunastaako ollenkaan, mutta siitä olen varma, että minkä Jumala lupaa, sen hän myös pitää. Ja hän on luvannut oikaista kaikki vääryydet, joita olemme täällä maan päällä joutuneet kokemaan. Ja paha saa palkkansa (ei mitään tekemistä rahan kanssa). Tähän velvoittaa Jumalan oikeudenmukaisuus. Vaan missä ja miten tämä kaikki tapahtuu? Pitäisikö turvautua katoliseen oppiin kiirastulesta, vaikka protestantit ja ortodoksit sen ovatkin hylänneet?
Valtonen sanoo liittyvänsä kirkkoisä Origenesiin siinä, että kun aikamme maan päällä on ohi, jäävät helvetitkin lopullisesti taakse. Ja sittenkö vain kaikki taivaaseen, vai? Mielestäni kirkko ei voi tällaista varmuutta antaa, vaikka se kovin kliffaa olisikin: ”Hei, jatka vain puhtaalla omallatunnolla sikailemistasi, taivaassa sitten tavataan!”
Kaikki eivät edes tahdo taivaaseen, raahataanko heidät sinne siis väkisin? Olisipa epäreilu jumala (sic!) sellainen, joka antaisi valinnanvapauden toisinajatteluun, mutta loppupeleissä sitä oikeutta ei voisikaan käyttää! N. Machiavelli lausui viimeisinä sanoinaan näin: ”Minä haluan helvettiin enkä taivaaseen. Helvetissä voin nauttia paavien, kuninkaiden ja prinssien seurasta. Taivaassahan on vain kerjäläisiä, munkkeja ja apostoleja”.
Valtonen pistää mutkat suoriksi päästäessään kaikki taivaaseen: ”Jos pelastus tässä elämässä tulee ihmisen osaksi uskon kautta, iankaikkisen pelastuksen ja sen vastaanottamisen ainoa edellytys on Jumalan mittaamaton armo. Siirtyessämme tästä ajasta ikuisuuteen siirrymme samalla uskon ja epäuskon ajasta armon valtakuntaan, siihen todellisuuteen, missä mikään ei ole enää epätäydellistä ja jossa Jumala on kaikki kaikessa”.
Ruttopuiston rovasti: Viisaasti ja vastaansanomattomasti sanottu, noin niin kuin yleisesti ottaen. Erityisesti ottaen paha on teologin ohittaa näitä Herramme omia sanoja Matteuksen evankeliumista:
Mt 5:20. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
7:21. »Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
18:2. Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Eiköhän se, Olli, edelleenkin ole niin, että tietoisuus varmasta anteeksiantamuksesta ei tee synnintunnustustamme tarpeettomaksi vaan pikemminkin päinvastoin se tekee synnintunnustuksemme mahdolliseksi? Ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan me molemmat, niin Valtonen kuin Kiurukin, olisimme pelkkiä peccatoreja, emmekä lainkaan iustuksia.
Kuva: Tekijänoikeudet rajoittivat osittain kuvan käyttöä. Toivottavasti Olli on edes osittain tyytyväinen lopputulokseen.
Kotimaa24:n uutinen Olli Valtosen Askel-lehden kolumniin liittyen. Oheinen bloggaus perustuu K24:n juttuun, sillä en ole lukenut kyseistä kolumnia.
Sitä saa mitä tilaa Hannuserkku, kyllä
Sitä saa mitä tilaa Hannuserkku. Otsake ”Liikakansoitettu taivas ei ole uskottava idea” voi johtaa mihin vain. Eikö humanisti voi olla kristitty, mietiskelen suvi-iltani lopuksi. Ensimmäiset nopeat pionit availevat nuppujaan, kevätesikot, lemmikit, lehtosinilatvat ,puna-ailakit, sireenit, pihlaja, kaikki kukassa, kaikki erilaisia täydellisiä Luojan ihmeitä.
Edelman. ” Eikö humanisti voi olla kristitty, mietiskelen suvi-iltani lopuksi”.
Voi tietysti, mutta vain silloin kun hän on uskossa, Kristuksessa.
Vastaan tässä samalla Antin edelliseenkin minulle osoitettuun kysymykseen.
Lutherin sanotaan joskus tokaisseen: ”Taivaassa on meille kolme suurta yllätystä: Monet sellaiset, joiden oletimme olevan siellä, eivät siellä ole. Monet sellaiset, joiden emme olettaneet siellä olevan, ovat siellä. Ja lopuksi: me itsekin olemme siellä.”
Jos toisaalta ajatellaan, että taivaaseen pääsevät vain synnittömät (kuten olen keskustelusta ymmärtänyt), jotka eivät Jumalan armoa tarvitse, niin sittenhän siellä aika tyhjää on. Toki sentään Antti istuu etupenkissä ja joku muukin ’raamattu-uskovainen’.
Rantanen. ”Jos toisaalta ajatellaan, että taivaaseen pääsevät vain synnittömät (kuten olen keskustelusta ymmärtänyt), jotka eivät Jumalan armoa tarvitse, niin sittenhän siellä aika tyhjää on. ”
Minusta sinulla on taas kummalliset jutut. Koko tämä blogikirjoitushan syntyi antinomismin takia ja vastineeksi tällaiselle harhaopille . Nimenomaan siitä keskustellaan, että herra Valtonen tahtoisi päästää taivaaseen myös ne, jotka eivät kadu syntejään ja pyydä niitä anteeksi. Perinteisestihän ajatellaan että juuri tällaiset syntiset sinne taivaaseen pääsevät, koska Jeesuksen sovintoveri on pessyt heidät puhtaaksi synneistä.
Rouva Rantanen loputtomiin jaksaa mollata raamattu-uskovia. Se on melkein surkuhupaisaa, kun meillä Suomessa perinteisesti nimenomaan on sanan kirkko.
Pasanen. ”Mielenkiintoista kun Antti Hämäläinen erittelee humanismin osan ulkopuolelle ja osan sisälle, siis mitä on humanismi, eikö ihmisestä lähtöisin olevaa?”
Tietysti jokainen uskova on täysin ihminen ja siten humanisti, mutta jokainen humanisti, joka ei ole Kristuksessa, ei ole kristitty. Ei hummaanius ja kristittynä olo ole vastakkaisia, mutta Hengen ja lihan välillä on ristiriita. Humanisti joka on lihallinen ja vailla Henkeä, ei voi olla kristitty. kristillisyys alkaa Hengen kosketuksesta, uudesti syntymisestä ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Kun tämä tapahtuu, emme menetä inhimillisiä ominaisuuksiammme.
Antti: Me emme tiedä, kuka katuu syntejään kuolon hetkellä. Jeesus näki, että vieruskaveri ristinpuulla niin teki. En asetu Mestariani mestaroimaan.
Antti Hämäläinen:””Eikö humanisti voi olla kristitty, mietiskelen suvi-iltani lopuksi”. Voi tietysti, mutta vain silloin kun hän on uskossa, Kristuksessa.””
Mielenkiintoista kun Antti Hämäläinen erittelee humanismin osan ulkopuolelle ja osan sisälle, siis mitä on humanismi, eikö ihmisestä lähtöisin olevaa?
Siis otetaampa nyt esimerkki johon Hämäläinen voisi vastata, siis kun ihminen ”näkee” ettei oma uskonnollinen yhteisö ole ”oikeassa uskossa”, esim Luther, niin mitä humanismi tekee, pitää täydellisen varmana että ITSE on oikeassa uskossa, vaikka on täydellisen sama perusta kuin muilla ”väärässä uskossa” olevilla, siis humanismi vaihtaa vaan sanoja ja/tai tapaa suorittaa uskoa.
Siis Luther hiffasi ettei ”paavilainen” usko ole ”oikeaa uskoa”, niin hän muutteli sanoja ja ”heureka” oltiinkin ”oikeassa uskossa”, vai oltiinko? Oliko tämä humanismia vai ei?
En aivan päässyt perille ajatuksistasi. Lutherin ja humanismin rajankäynnistä pääsee selville lukemalla Erasmus Rotterdamilaisen kirjasen Vapaasta ratkaisuvallasta ja Lutherin järkäleen Sidotusta ratkaisuvallasta.
Martti Pentti en yhtään ihmettele ettet ymmärrä, hengelliset asiat on tutkittava Jumalan hengellä ja sitä ei voi humanistit tehdä.
Yksinkertaistan asiaa tuomalla vai Jeesuksen vertauksesta osan ”eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä”, eikö olekkin lapsellekin täysin selkeää?
Martti Pentti milloin aloit ymmärtämään hyvän ja pahan eli erottamaan valheen Totuudesta?
Kuinka tämä tapahtui?
Taas olet vaikeaselkoinen käyttämällä isoa alkukirjainta. Hyvä, paha ja valhe ovat ymmärrettäviä. Tarkoitatko Totuudella Kristusta, joka sanoi olevansa tie, totuus ja elämä? Jos tarkoitat, en ymmärrä rinnastusta, jota ’eli’ merkitsee.
Pasanen. “Mielenkiintoista kun Antti Hämäläinen erittelee humanismin osan ulkopuolelle ja osan sisälle, siis mitä on humanismi, eikö ihmisestä lähtöisin olevaa?” Tietysti jokainen uskova on täysin ihminen ja siten humanisti, mutta jokainen humanisti, joka ei ole Kristuksessa, ei ole kristitty. Ei hummaanius ja kristittynä olo ole vastakkaisia, mutta Hengen ja lihan välillä on ristiriita. Humanisti joka on lihallinen ja vailla Henkeä, ei voi olla kristitty. kristillisyys alkaa Hengen kosketuksesta, uudesti syntymisestä ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Kun tämä tapahtuu, emme menetä inhimillisiä ominaisuuksiammme.
Humanismi ei ole samaa kuin inhimillisyys (humaanius). Humanismi on inhimillisyyttä korostava oppisuunta ja ajattelutapa. Tieteet jaetaan luonnontieteisiin (kemia, fysiikka ym) ja humanistisiin tieteisiin (historia, kielitiede, psykologia ym). Henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen on luterilaisesta näkökulmasta humanismia. Juuri siitä Erasmus ja Luther väittelivät. Humanisti Erasmus katsoi, että ihmisellä on vapaus ratkaista uskoako vai ei, ja Luther katsoi, että uskonratkaisu on ihmiselle mahdoton ja näin aina Jumalan teko.
Pentti. ”Henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen on luterilaisesta näkökulmasta humanismia”.
Kukaa täällä on korostanut jotain henkilökohtaista uskon ratkaisua?
Missä ’täällä’? Keskustelu on päätynyt käsittelemään kristinuskon ja humanismin välistä jännitettä. Käsittääkseni se keskittyy luterilaisesta näkökulmasta kysymykseen ihmisen ratkaisuvallasta, onko se vapaa vai sidottu. En siis viittaa kehenkään keskustelijoista vaan Erasmuksen ja Lutherin teoksiin.
Martti Pentti kun julistetaan Totuutta eli Jeesusta niin milloin aloit ymmärtämään että tuossakin julistuksessa voi olla valhetta eli Jeesusta voidaan julistaa valheellisesti?
Millaista vastausta odotat? Kaipaatko kertomusta jostakin taivaallisesta ilmoituksesta? Sellaista en voi sinulle antaa. En haluaisi vaikka voisinkin.
Voisitko, Ari Pasanen, ajatella joskus ymmärtäväsi, että vajavainenkin – käytät itse sanaa ’valheellinen’ – julistus Jeesuksesta vie evankeliumin sanomaa eteenpäin? Onko täysin kirkasta ja virheetöntä totuutta julistavaa kirkkokuntaa tai saarnaajaa olemassakaan? Jeesus on Totuus, mutta hänestä kertovat ovat raadollisia ihmisiä.
” Millaista vastausta odotat?” Saksalaisen uuden teologian mukaan tuo kysymys on väärin aseteltu. Ei noin voi kysyä silloin, kun kysyjä ei odota kysymykseensä mitään mielekästä vastausta. Vastaa silloin mitä tahansa, niin vastaus on aina väärä.
Tuolla ’väärin asetetulla’ kysymyksellä toivoo ensimmäisen kysyjän muotoilevan lauseensa uudestaan niin, että siihen voi vastata mielekkäästi.
Aiemmin keskusteltiin näköjään siitäkin miten on mahdollista, ettei tasoeroja huomioida pahuudessa. Kaikki vaan , joko toiseen , tai toiseen paikkaan. Vastaus on yllättävän yksinkertainen. J:n mukaan ne, jotka eivät usko, tuomitaan kadotukseen.
Ihmisen pahuuden aste, siis ei ole siinä ratkaiseva tekijä lainkaan.
Pekka siis jokaisella on mahdollisuus päästä taivaaseen, siis vaikka teot olisivat kuinka ”veriruskeat” tahansa, mutta kenenkään teot eivät ole niin hyviä etteikö tarvitsisi tehdä parannusta ja uskoa evankeliumia.
Siis Jumalan armo on nöyrille, niille jotka tunnustavat syntinsä eli eronsa Jumalasta, näin kun Jumala antaa voiman elää tahdossaan niin silloin onkin eri asia mitä tekee, on syntiä joka on kuolemaksi eli joka erottaa jälleen Jumalasta, nimi pyyhitään elämänkirjasta.
Martti Pentti ja Pekka siis tarkennusta kysymykseen, ajatellaampa että on kahta ”lajia” ihmisiä, toisilla on paatunut sydän ja toisilla Jeesuksen parantama, siis kuinka nämä kohtaavat toisenasa?
Paatuneella sydämellä julistaessa Jeesusta on kokoajan loukkaantumisen vaara, siis jos joku uskaltaa/kehtaa arvioida julistusta niin on puolustuskannalla, jopa tappamiseen asti, esimerkkinä vaikka katolilaisuus Lutheria kohtaan tai Lutherin hyväksymät vainot. Omaan loukkaantumiseen on syy aina toisessa, ei itsessä ja toisen tulisi myöntyä samaan julistukseen ja hyväksyä ”veljeksi”.
Entä Jeesuksen parantamalla sydämellä, rukous on että Jumala antaa anteeksi toisille vaikka nämä tekisivät mitä tahansa sillä he eivät tiedä mitä tekevät, Jumalan rauha varjelee ettei loukkaannu tai tee mitään pahaa lähimmäiselle.
Meitä ihmisiä on vain yhtä lajia. Joukkoon mahtuu toki monenlaisia. Olemme erilaisia myös tuolla parannettu vai paatunut -akselilla. Ääripäiden välissä on monia välimuotoja. Esimerkiksi poimimasi osoittavat sen. Kaikki Rooman kirkon (katolisuus on huono sana tässä yhteydessä) tahot eivät torjuneet Lutheria eikä Lutherin kanta vainoihin ollut aina salliva.
Martti Pentti siis voiko olla jokin välimuoto sille että on paatunut sydän tai Jeesuksen parantama sydän?
Voiko olla välimuotoa sille kuuleeko Jeesuksen äänen vai ei?
Voiko olla välimuotoa sille onko Pyhä Henki vai ei?
Voi.
”Niin minä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan kaikkea tätä selville, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkauskaan eikä viha ole ihmisen tiedettävissä; kaikkea voi hänellä olla edessä.
Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.” Saarn.9:1-2
Kaikkea voi tapahtua kaikille. Jumalan Pyhät miehet ja naiset ovat langenneet, heissä on murhaajia ja tappajia, on avionrikkojia ja kaiken pahan tekijöitä.
Luettiinhan Jeesuksin pahantekijöiden joukkoon, että voisi auttaa meitä ihmisiä, jotka olemme luonnostaan mielistyneet vääryyteen. Hän tuli meidän kaltaiseksi, jotta voisi meitä auttaa. Syvyyteen saakka.
”Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.”
Niin Simon sanoi hänelle: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan”.
Mutta hän sanoi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.”
Ja hän sanoi heille: ”Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: ”Ei mitään”.
Niin hän sanoi heille: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: ’Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon’. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt.” Luuk.22:28-37
On suurta Jumalan Armoa, että Jeesus rukoilee meidän puolestamme, ettei uskomme raukea tyhjiin. Tekojemme tähden emme Pelastu, emme myöskään tekemättä jättämisten tähden. Armoa voi saada vain Armon päälle.
Kiitos Jumalan, saamme luottaa Hänen tekoihinsa Kristuksessa, sillä olemme Hänen tekonsa.
Ismo Malinen:””Kaikkea voi tapahtua kaikille. Jumalan Pyhät miehet ja naiset ovat langenneet, heissä on murhaajia ja tappajia, on avionrikkojia ja kaiken pahan tekijöitä.””
Siis miten tämä liittyy Jeesuksen seuraamiseen?
Kuvaako tuo lainaus Jeesuksen seuraajia?
Sikäli tuo kuvaa, että nuo mainitut pahantekijätkin voivat kompastella Jeesuksen askelissa. Mikään yleiskuva Jeesuksen seuraajista se ei liene. Jeesuksen vanhurskauteen pukeutuminen meidät pelastaa, ei oma parannuksentekomme.
Martti Pentti väitätkö siis että Jeesuksen seuraaja voisi murhata/tappaa ja silti seurata Jeesusta ja pelastua?
Väitätkö itse, että ei voi? En viittaa niinkään murhaajiin vaan esimerkiksi sodassa vihollisia surmanneisiin tai itseään ja lähimpiään puolustaessaan tappaneisiin.