Lisää kunnianhimoa – vai mukavuuden himoa?

Lehdissä on näinä päivinä paljon ehdotuksia uudenvuoden lupauksiksi. Ilmastoteot tuntuvat olevan nyt listojen kärjessä. Lupausten pitämiseen vaikuttaa paljon kunnianhimo ja motivaatiotaso.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö mainitsi uudenvuoden puheensa lopuksi lapset, joiden tulevaisuudesta on kannettava huolta samalla kun liikakulutus ja ilmaston lämpeneminen uhkaavat elämän edellytyksiä.

”Väkemme vanhenee ja luonnon kantokyky on tulossa tiensä päähän. Enää ei voi olla varma siitä, että lapsilla on edessään parempaa kuin vanhemmillaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo meille kaikille eteen luopumisen vaadetta. Aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa. Hyvinvoinnin loppua sen ei tarvitse tarkoittaa. Tasavertaisten mahdollisuuksien loppua se ei saa tarkoittaa. Meidän on kyettävä uudestaan määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.” (Lisäys 1.1.)
_ _ _

Luulen, että Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n tyly raportti lokakuulta olisi vielä mielessä ja antaisi kaivattua pontta tuleville kulutusvalinnoille. Suomen neuvottelijoiden arvio Katowicen ilmastokokouksesta oli, että tarvitaan lisää kunnianhimoa. Turha toivo?

Mukavuuden himo vie meitä usein voimakkaammin kuin kunnianhimo. Tiesitkö, että juomista ilmastokuormaa on eniten kahvilla, teellä ja viinillä? Punainen liha ja juustot kasvattavat ruoka-aineista eniten hiilijalanjälkeä (ESS 27.12.). Uudenvuoden tarjoiluksi lehdet mainostavat naudanfileetä, juustoja ja kuohuviiniä.

Päivän lehdessä on artikkeli hiilidioksidipäästöjen pienentämisestä ja toisaalta F1-kisamatkoista otsikolla ”Formulaturismi on nosteessa” (ESS 30.12.). F1- sirkuksen mukana voi matkustaa esimerkiksi Melbourneen, Bahrainiin, Sanghaihin, Bakuun, Singaporeen, Sotshiin, Japanin Suzukaan, Mexico Cityyn, USA:n Austiniin, Brasilian Interlagosiin tai Abu Dhabiin. Poikani ihmetteli artikkelista puuttuvaa kriittisyyttä – onko lehden linjana tukea hiilidioksidipäästöjen kasvattamista vai leikkaamista?
_ _ _
Hesarin panos uuden vuoden ilmastolupaukseen on Michael Lettenmeierin haastattelu (29.12.). Hän toteaa: ”Elämme viimeisiä hetkiä, jolloin voimme vaikuttaa siihen, että ilmastonmuutos pysyy siedettävällä tasolla.” Hän listaa seuraavia vinkkejä ilmastokuorman keventämiseksi: kokeile vegaaniruokia, vähennä autolla ajamista 100 km viikossa, vaihda tuulisähköön, pudota kodin lämpötilaa 2 astetta, vaihda Thaimaan lomasi Espanjan lomaan, matkusta muutoinkin kuin lentämällä, asenna aurinkopaneelit, osta ikimetsää (100 eurolla vuodessa esimerkiksi Luonnonperintösäätiön kautta kompensoi vuoden hiilijalanjälkesi).

Kunnianhimon taso on mielestäni matkustamisen osalta aika matala. Metsän ostaminen omien kulutusvalintojen kompensaatioksi kuulostaa Martti Lutherin kritisoimalta anekaupalta: ”Kun raha arkkuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.”
_ _ _
Perusongelma on mielestäni se mukavuuden ja vaivattomuuden taso, jonka olemme saavuttaneet. Mielihyvä on napin painalluksen takana. Muusta ei tarvitse juuri välittää. ”Elämän mukavoittamisessa viimeisen sadan vuoden kehitys on ollut lähes käsittämätöntä. Teknologia ja laitteet ovat muovanneet meitä.” Pekka Vahvanen toteaa kirjassaan Kone kaikkivaltias – kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan: älypuhelin on antanut meille faustilaisen pirulliset napinpainallusnautinnot. Niihin on helppo upota ja unohtaa mielekkäämpi elämä, jossa asioiden eteen pitää nähdä vaivaa (Hesarin kirjallisuusarvio 30.12.).

Digitalisaation ja mukavoittamisen pehmentämältä nykyihmiseltä puuttuu pitkäjänteisyys, kyky nähdä vaivaa ja samalla kyky hahmottaa elämän eri muotojen – ihminen muiden mukana – perinpohjainen riippuvuus toisistaan. Heikentynyt kyky nähdä vaivaa heijastuu moneen asiaan, kuten esimerkiksi koulunkäyntiin, oppimiseen ja myöhempiin opintoihin, työelämään, urheiluun, avioliittojen kestävyyteen, lasten kasvatukseen – jopa kirkon mahdollisuuksiin kannustaa kristilliseen kilvoitteluun. Se koetaan suvaitsemattomaksi. Mieluummin pitäisi suvaita erilaisia nautintoja.
_ _ _
Siirryn vielä liikenteeseen, johon myös kohdistuu monenlaisia uudenvuoden lupauksia kun vaalitkin ovat tulossa:

Liikenne- ja viestintäministeriön toimenpideohjelma poistaisi kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2045 mennessä. Ohjelman mukaan vuonna 2030 Suomessa on noin 670 000 sähköautoa ja noin 130 000 kaasuautoa. Siitä 15 vuoden kuluttua 2045 sähköautoja olisi 2 miljoonaa ja kaasuautoja 250 000. Tavoitteen saavuttamiseen vaikutetaan polttoaineveron korotuksilla ja hankintatuilla.

Työryhmän esittämiä tavoitteita on kritisoitu ankarasti liian tiukoiksi. En ymmärrä tätä kunnianhimon puutetta. Kaikille pitäisi olla selvää, että kasvihuonekaasupäästöjen lopettamisella on kiire. Työryhmän aikajänne 26 vuotta kuulostaa sitä paitsi omissa korvissani kovin pitkältä.
_ _ _
Nyt henkilöautoja on rekisterissä noin 3,5 miljoonaa ja kaikkiaan moottoriajoneuvoja noin 5 miljoonaa. Moottoriajoneuvojen määrä siis noin puolittuisi. Vaikka uudet sähköautot lisäisivätkin myyntiä, olisi tulevaisuudessa luvassa vähemmän autokauppaa. On ymmärrettävää, että autoala älähti. Nykyistä pienempi autojen määrä korvataan julkisella liikenteellä, pyöräilyllä, kävelyllä ja autojen yhteiskäytöllä.

Työryhmän suunnitelma kieltää bensiini- ja dieselautot vuoteen 2045 veti monen ilmeet vakaviksi: – Ihanko tässä on pakko ostaa kallis sähköauto ja ryhtyä latailemaan autoa letkun päässä?
_ _ _
Uutissuomalaisen haastattelemista kansanedustajista vain vihreät ja vasemmistoliitto haluavat kiirehtiä henkilöautoliikenteen sähköistämistä. Vihreiden Jyrki Kasvin mukaan nyt on pakko olla kunnianhimoinen: ”Nyt puhutaan siitä, säilyykö yhteiskunta kasassa 2050-luvulla. Jos jonkinlainen yksityisautoilu halutaan säilyttää, sähköautot ovat ainoa sopiva teknologia”.

Vasemmistoliiton Kari Uotila painottaa, että radikaalit ehdotukset olivat odotettavissa vähennystavoitteisiin pääsemiseksi (ESS 20.12.).

Keskustan Markku Pakkanen pitää henkilöautojen sähköistämistavoitetta epärealistisena. Se tarkoittaa 60 000 uuden sähköauton ostamista vuodessa.

Samoin kokoomuksen Jukka Kopra toteaa, ettei raportteja pidä ottaa kirjaimellisesti. ”Jos sähköautoteknologia ei tule tavallisten ihmisten ulottuville, se on jatkossakin varakkaamman väen kulkuväline”

SDP:n Harry Wallin muistuttaa, että päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä toteutuu puoliksi polttoaineiden sekoitevelvoitteen nostamisella 30 prosenttiin (biopolttoainetta).

Toinen puolikas vaatii monia toimenpiteitä, kuten joukkoliikenteen sähköistäminen ja polttomoottoriautojen muuttaminen kaasuautoiksi. Wallinin mukaan henkilöautoliikenteen muuttaminen sähköiseksi ei ole realistista ja perustelee tätä autojen korkealla hinnalla, akkujen lyhyellä kestolla ja latauspisteiden vaatimattomalla määrällä. (ESS 20.12.).
_ _ _
Itse painotan välivaiheen ratkaisuna polttomoottoriautojen muuttamista biokaasulla käyviksi, johon viittaa edellä Harry Wallin. Siihen viittaa myös työryhmän yksi toimenpiteistä, ”autojen konvergointi”.

Itselläni on puolentoista vuoden kokemus bensiiniauton muuntamisesta käyttämään myös biokaasua polttoaineena. Kilometrit ovat halvempia kuin bensalla (noin 0,9 e/litra) ja ilman fossiilisia päästöjä. Ihmettelen, ettei tätä tuoda laajemmin esille, kun painopiste julkisuudessa näyttää olevan sähköautoissa.

Valtion kannattaisi tukea auton muuntamista biokaasulla käyväksi esimerkiksi 1000:lla eurolla, jolloin auton omistajalle jäisi noin 2000 euron osuus maksettavaksi.

Bensiinin hinnan nostaminen esimerkiksi 1,8 euroon ja biokaasun hinnan tukeminen bensiiniveron tuotosta 10 sentillä, niin että se asettuisi 0,8 euroon, kannustaisi varmasti siirtymään biokaasuun.

Euron hintaero litralta biokaasun hyväksi auttaisi autoilijaa kuolettamaan 2000 euron investoinnin jo noin 30 000 km ajolla. Tämän jälkeen hän saisi biokaasulla ajamisesta säästöä.

Valtiolle puolestaan esimerkiksi 20 000 auton muuntamistuki (1000 e/ auto) maksaisi vuodessa 20 milj. euroa. Tällä tavoin vanhan autokannan fossiilisia päästöjä saadaan leikattua nopeasti ja vuoteen 2030 mennessä bensiini/dieselautoja olisi muunnettu 200 000 biokaasulla kulkeviksi. Tämän lisäksi tulevat alun pitäen kaasulla kulkeva autot, joiden hankintaan voidaan kannustaa edullisella polttoaineen hinnalla.