Olen viimeaikoina ollut mukana monessa tilanteessa, jossa koelauletaan lisävihkoon ehdolla olevia lauluja ja virsiä. Kiinnostusta hanketta kohtaan on selvästi ilmassa. Jotkut ovat tosin olleet siinä käsityksesssä, että nyt ollaan tekemässä kirkollemme kokonaan uutta virsikirjaa.
Eri-ikäiset seurakuntalaiset tarttuvat virsiehdotuksiin yllättävänkin ennakkoluulottomasti. Jotkut melodiat tuntuvat aluksi vaikeilta, mutta silti asenne on toiveikas: ”Tätä kun muutaman kerran laulaa, niin kyllä sen oppii.”
Ehdotukseen sisältyy useita kaanoneita. Niiden melodiat ovat yksinkertaisia, mutta kun kaikki laulavat yhdessä, syntyy yhteisöllinen kokemus, ”kuin laulaisi kuorossa”.
Jotkut laulut lähtevät lentoon ensilaulamalta. ”Tästä tulee hitti.” Toiset kaipaavat enemmän lämmittelyä tai jäävät etäämmiksi.
Laulut, joissa arkiset, sanat yhdistyvät pyhän kokemukseen, herättävät hämmästynyttä iloa: ”Yllättävää, että tällaisiakin sanoja voisi olla virsissä.”
Muutama päivä sitten olin mukana tilaisuudessa jossa Lohjan seurakunnan virolainen ystävyysseurakunta oli ensivierailulla. Tuntui sykähdyttävältä, kun ensimmäinen laulu, jonka he esittivät oli Mu süda ärka üles. Kaikesta näki, että virsi oli heidän kirkkonsa aarre. Juuri edellisessä kokouksessamme oli käsitelty tuota virttä ja sen käännöstä.
Viime viikonloppuna lauloimme virsiä ja virsiehdotuksia Sveitsin suomalaisten kanssa heidän kirkkopäivässään. Aluksi kävimme laulaen läpi suomalaisen virsikirjan historiaa. Se kertoo, että virsiuudistus kirkossamme on halki vuosisatojen noussut todellisesta tarpeesta. Lisävihkoehdotuksen laulut herättivät vilkasta keskustelua. Jotkut sävelmät tuntuivat liian vaikeita, jotkut laulut herättivät ensi kuulemalta ihastusta. Kansainvälisen aineiston vahvaa mukana oloa pidettiin myönteisenä asiana. Joihinkin Sveitsin kaupunkeihin alettiin jo suunnitella virsilauluiltoja ja -tapahtumia.
Virsi elää!
Anna-Mari Kaskinen
Anteeksi vain, mutta tuntuu aika tylyltä. Nimittäin tämä on toisen komitean jäsenen kirjoitus, jossa kehutaan, että ”kun me kokeiltiin näitä virsiehdotuksia ja vastaan otto oli niin kivaa”.
Tulee vähän kahden kerroksen väkeä fiillis. Koska me tavikset, edes kanttorit täällä kentällä päästään niihin virsiin tutustumaan? Itseäkin kiinnostaisi kovasti. Kuinka kauan tämä harvainvalta näitten osalta vielä jatkuu?
P.S. Mikä on niiden laulujen kohtalo, jotka ovat matkan varrella karsiutuneet / eivät enää jatkoon pääse? Niissäkin voisi olla arvokasta käyttömateriaalia vai kuorojen toimintaan. Varsinkin jos kyse on ulkomaisesta virsimateriaalista, johon löytyy maailmalta myös valmiita kuorosatseja, joihin olisi nyt tehty myös laulettava käännös. Se olisi varsinainen aarreaitta kuoroillekin. Toivottavasti sitä ei päästetä nyt hukkaan.
Olli, valmistelevan työryhmän työ jatkuu kuluvan syksyn ajan. Tänä aikana toteutetut kokeilutilanteet on tarkoitettu työryhmän työtä tukeviksi, ei kaikkia seurakuntia koskevaksi kokeiluvaiheeksi, joka puolestaan edellyttäisi lisävihkomateriaalin julkaisua. Varsinainen julkaiseminen tapahtuu vasta mahdollisen kirkolliskokouksen myönteisen päätöksen jälkeen. Aikaisintaan se on mahdollista vuoden 2016 loppupuolella.
Paljon on varmasti sellaista materiaalia, joka ei lisävihkoon pääse, mutta ansaitsisi nähdä päivänvalon. Toivotaan, että tähänkin materiaaliin kustantajien toimesta ajallaan tartutaan.
Samuli Koivuranta, lisävihkotyöryhmän sihteeri