Tällä palstalla on käsitelty niin paljon vanhoillislestadiolaisia, että puhun nyt omia tuntojani.
Alueellisessa työssä ollessani ja laajaa aluetta kiertäessäni tein töitä eri herätysliikkeisiin kuuluvien seurakuntien työntekijöitten kanssa. Kaikkien kanssa oli hyvä tehdä työtä. Yhä kohtaamme ystävinä. Minulla on edelleen ystäviä myös vanhoillislestadiolaisissa. Eräs heihin lukeutuva pappi sanoi talvella juhlasunnuntain päätöspuheessa messun saarnan kohtaa lainaten. ”Veisataan niin, että Kristuksen kasvot näkyvät.” Siinä on kaiken ydin, Kristus.
Alueelliseen työhön tullessani, kohtasimme toisemme yhteisen pöydän äärellä, me eri herätysliikkeitten alueelliset työntekijät. Kokoonnuimme siksi, ettemme taistelisi kentällä toisiamme vastaan, emmekä tuomitsisi toisiamme, sillä meillä oli yhteinen sanoma vietäväksi eteenpäin. Sanoma, jonka Jeesus aikoinaan opetuslapsilleen antoi ja joka on koko kirkon tehtävä.Se tehtävä on edelleen.
Eräs sukulaiseni täytti joitakin vuosia sitten täysiä kymmeniä. Siellä hänen kotonaan noita syntymäpäiviä vietettiin hänen perheensä ja sisarustensa kanssa. Ei sinne tullut ketään seurakunnan työntekijää onnittelukäynnille, ei pappia eikä lukkaria, ei diakoniatyöntekijää, mutta tuli eläkkeellä oleva vl-liikkeeseen kuuluva pappi. Tuli, vaikka varmasti tiesi/tunsi minkälaiseen paikkaan tuli. Lämmitti se mieltä, että tuli! Ei hän tuominnut, eikä yrittänyt meitä käännyttää. Veisattiin, pidettiin lyhyitä puheita ja aterioitiin yhdessä. Herännäisyydessä puhutaan paljon ystäväpapeista. Sen nimikkeen alla voin hyvällä syyllä panna myös muihin herätysliikkeisiin kuuluvia.
Joka herätysliikkeessä on monenlaisia ihmisiä ja varmasti on paljon kipeitä ja tuskallisia asioita, eikä kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toisia. Vanhoillislestadiolaisten johdon ja kirkkomme piispojen. tulisi selvittää opilliset asiat. Ei ole oikein, että meillä on aina kivi valmiina heittämiseen heti, kun vanhoillislestadiolainen tulee lähelle, sillä hekin ovat tuntevia ihmisiä. Jos me jokainen perustamme omia tuomioistuimia, niin kyllä siitä ei ainakaan tilanne parane.
Miltähän elämä tuntuisi, jos herätysliikkeitten sisälle ja yli niiden rajojen, löytyisi se yhteys ja rakkaus, jonka Jeesus toi.
Juuri tästä on kysymys: vanhoillislestadiolaisuutta on julkisuudessa käsitelty hyvin yksiulotteisesti, mustavalkoisesti ja stereotyyppisesti, mikä paitsi on valitettavaa, ei myöskään vastaa todellisuutta, kuten Eeva Eerola kauniisti ja viisaasti kirjoittaa.
Tuo mitä Eeva kirjoittaa:
”Eräs sukulaiseni täytti joitakin vuosia sitten täysiä kymmeniä. Siellä hänen kotonaan noita syntymäpäiviä vietettiin hänen perheensä ja sisarustensa kanssa. Ei sinne tullut ketään seurakunnan työntekijää onnittelukäynnille, ei pappia eikä lukkaria, ei diakoniatyöntekijää, mutta tuli eläkkeellä oleva vl-liikkeeseen kuuluva pappi.”
Tämä on varmaankin totta, sillä meidän eläkkeellä oleva kirkkoherra on juuri tuollainen – ystävällinen.
Eeva kirjoittaa kauniisti ja sanoisin, että hän on myös kaikille ihmisille ystävällinen, ihan niin kuin meidän eläkkeellä oleva kirkkoherrakin. Kari-Matti Laaksonen pitää kait minun kirjoittelua yksipuoleisena, niin kuin Eevakin. Kari-Matti kirjoittaa:
”Juuri tästä on kysymys: vanhoillislestadiolaisuutta on julkisuudessa käsitelty hyvin yksiulotteisesti, mustavalkoisesti ja stereotyyppisesti, mikä paitsi on valitettavaa, ei myöskään vastaa todellisuutta, kuten Eeva Eerola kauniisti ja viisaasti kirjoittaa.”
Minä olen kirjoittanut, sitä mitä olen kokenut ja vakuutan, että olen yrittänyt olla vl uskoville ystävällinen! He myös ovat ystävällisesti sanoneet, että minulle ja vaimolleni ei anneta syntejä anteeksi, eli meidän synnit pidätetään. Tämän syntipidätyksen he ovat ystävällisesti pitäneet voimassa kohta 40 – vuotta. Näin tekee myös tuo ystävällinen eläkkeellä oleva kirkkoherra.
Kari-Matti sanot: ”mikä paitsi on valitettavaa, ei myöskään vastaa todellisuutta, kuten Eeva Eerola kauniisti ja viisaasti kirjoittaa.”
Minä olen samaa mieltä, sillä jos vain toinen osapuoli kertoo – yksipuoleinen asiasta tulee. Voisitko sinä saada jonkun vl papin vastaamaan minulle, minä voin kaikki kirjoittamani asiat todistaa, mutta vaikka näin on, niin yksipuoleisesta asiasta tulee, kun vl saarnamiehet/papit eivät vastaa minun kirjoituksiini. Eeva ja Kari-Matti, te kaipaatte todellisuutta! Sanon tähän, että todellisuus on melko karua.
Eeva kirjoittaa: ”Alueelliseen työhön tullessani, kohtasimme toisemme yhteisen pöydän äärellä, me eri herätysliikkeitten alueelliset työntekijät.”
Nyt minua kiinnostaa, että pidittekö te yhteisiä seuratilaisuuksia, eli tuliko vl papit puhumaan körttiseuroihin?
On totta, että ulkopuoliset saavat useimmiten vl-ihmisiltä juuri tuollaista kohtelua, mitä Eeva sanot. Myös puhutteluilta, painostamisilta ja käännytysyrityksiltä ulkopuoliset saavat olla nykyään rauhassa. Harva vl tohtii ”epäuskoisia” enää kovin suoraan puhutella.
Liike onkin nykyisellään ja ollut jo useamman vuosikymmenen lähes täysin sisäänpäin kääntynyt, suljettu. 70-luvulla eräs Hoitomies sanoi ponnekkaalla ja mahtavalla äänellään: ME OLLAAN JO 20 VUOTTA OOTETTU, ETTÄ PÄÄSTÄÄN SIIONIA HOITAMAAN. Tätä on vl-liike nykyään, omien jäsenten uskon kontrollointia, vahtimista ja hoitamista. Ja siitä kaikki pahoinvointi.
”Epäuskoisten” mahdollisista puhutteluista sanotaan nykysellään vl-saarnoissa näin: ”me puhuttelemme omalla elämällämme”. Eli ajatellaan, että alkoholiton ja kunnollinen elämä, kristilliset perhearvot ja ehkäisemättömyys ovat asioita, jotka laittavat epäuskoiset (tähän porukkaan kuuluvat myös ”kirkkouskovaiset”) ihmettelemään, että tuossa porukassa on jotain sellaista, mitä ei muualla ole eikä näe ja sitten he kiinnostuvat vl-uskosta ja saavat mahdollisesti parannuksen armon.
EVVK.
Tunnen joitakin vl-liikkeeseen tulleita, jotka ovat tosissaan kiinnostuneet liikkeestä esim. tuon alkoholittomuuden takia. Eräskin kertoi, kuinka hänen silmiinsä pisti tilanne, jossa oli vl-uskovaisia nuoria, heillä oli tosi hauskaa ja vaikuttivat hirmusen onnellisilta, eivätkä EDES OLLEET HUMALASSA. Tämä oli ollut iso kokemus hänelle.
Toisen kiertäjän vanha kommentti:
Vuokko:”Tätä on vl-liike nykyään, omien jäsenten uskon kontrollointia, vahtimista ja hoitamista. Ja siitä kaikki pahoinvointi.”
Vuokko, olet muotoillut tuon virkkeen niin, että se mielestäni merkitsee käytännössä sadan prosentin veeällistä kokevan noin. Koska minä olen vl, minä mielestäsi kontrolloin muiden jäsenten uskoa, vahdin ja hoidan sekä elän vahdittuna, kontrolloituna ja hoidettuna. Sen lisäksi minä ilmeisesti voin pahoin ja saan muut jäsenet voimaan pahoin. Kuulostaa vieraalta.
Luulen, että informanttisi saattavat valikoitua siten, että on kovin rohkeaa katsoa heidän tuottamansa aineiston perusteella tehtyjen johtopäätösten edustavan koko perusjoukkoa.
Heikki Honkala:
”Koska minä olen vl, minä mielestäsi kontrolloin muiden jäsenten uskoa, vahdin ja hoidan sekä elän vahdittuna, kontrolloituna ja hoidettuna. Sen lisäksi minä ilmeisesti voin pahoin ja saan muut jäsenet voimaan pahoin. Kuulostaa vieraalta.”
Tämä Heikin viesti on suunnattu Vuokolle, mutta viesti on niin hyvin kuvaava monen vl – uskovan mielipidettä, että en voi olla sanomatta omaa mielipidettäni. Ensinnäkin eivät kaikki vl – uskovat voi pahoin, moni pieni uskova tuntee turvallisuutta kun saarnamiehet vakuuttavat paljon toistettua raamatun kohtaa:
Joh. 20:23 ” Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Eli he toteavat, meillä on Jeesuksen antama valta! Tämä lukee raamatussa ja kun saarnamies/pappi vielä saarnaa:
1 Piet. 2: 9 ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”
Opetetaan, että tulee kaikissa asioissa ja opetuksissa luottaa Saara-äitiin, seurakunta josta muodostuu tämä äiti, ei erehdy, koska Pyhä Henki ohjaa opetusta. Nyt kysyn; voiko pieni uskova, joka ei itse ole tutkinut raamattua, voiko hän epäillä tätä opetusta? Sanoisin, että eipä taida voida ja jos epäilys joskus iskee mieleen hän pyytää julkisesti epäilyksiään anteeksi.
Vl – uskovissa on monenlaisia ihmisiä, on kiusaajia ja kiusattuja, voisiko sanoa alistettuja. Mutta on myös sellaisia, jotka ovat saaneet korkean yhteiskunnallisen aseman ja tämä asema jonkin verran antaa suojaa. On ihmisiä, jotka ovat niin kuin politiikassa, oppineet väistelemää, eli luovivat karikkojen ohi.
Tunsin puhujan, joka oli tehnyt parannuksen vl – uskoon uusheräyksestä, hän luovi taitavasti. Kun hän tapasi uusheränneitä uskovia, hän tervehti jumalan terveellä, mutta jos lähellä oli vl – uskovia, hän sanoi vain terve, terve.
Hoitokokouksissa kaksi mummoa päätti tehdä parannuksen väärästä hengestä, kuuntelin kun he keskustelivat. Toinen mummoo totesi: ”Tehhään vaen parannus. Johon toinen mummo sanoi epäilevästi: ”Jos me ei osata oikein tehä, kun ei älytä mitä se väärä henki on.
Kuitenkin mummot menivät seurakunnan eteen parannuksen tekoon, mutta sielläpä saarnamies
kuulustelikin heitä, että ymmärrättekö te mitä Kososlainen henki on? Toinen mummo hädissään selittämään, että oiskohan se sitä, että minun on niin vaikea antaa toiselle anteeksi, jos on pahasti loukannut minua. Selitys kelpasi ja mummot saivat anteeksi Kososlaisen hengen. Mummot palasivat tyytyväisinä seurapenkkiin – tämä vaaranpaikka oli ohi.
Kenen puolella lienee ollut nettiyhteys, kun en saanut kommenteja lähtemään, joita illalla kirjoittelin ja yritin lähettää.
Nyt kuitenkin vastaan Heinon ensimmäiseen kommentiin ja vastailen kysymyksiiin. Körttiseuroissa on ollut pappeja varmaankin jokaisesta herätysliikkeestä. On ollut myös vl pappeja. On ollut meillä kotonakin. Oletko sinä muuten ollut koskaan? Jokainen on lämpimästi tervetullut seuroihin.Monet vuodet aluetta kiertäneenä elän kyllä todellisuudessa, en utumaailmassa. Herännäisyys on siitäkin hyvää ja hoitavaa, että se on maan pinnalla kulkemista ja taivaaseen tähyämistä. Onneksi yhteistä matkaa mahtuvat tekemään sellaisetkin, joita suppea ajatuksemme ei hyväksyisi.
Kirkossa elän todeksi yhteistä jumalanpalvelusta. En tutki pappeja mihin herätysliikkeeseen he kuuluvat. He ovat pappistutkinnon jo suorittaneet. Eikä synninpäästöä kukaan meiltä kiellä, ei sinulta eikä minulta. Joka sunnuntai on kirkossa niin synnintunnustus kuin synninpäästökin.
Kiitos Eeva! Vastasit: ”Körttiseuroissa on ollut pappeja varmaankin jokaisesta herätysliikkeestä. On ollut myös vl pappeja.” Kysyin, että ovatko vl – papit olleet teidän seurapuhujina. Kyllä minä tiedän, että kirkon pappeja on viran puolesta osallistuttava monenlaisten herätysliikkeitten tilaisuuksiin. Siis kysyin vähän toista asiaa, kuin mihin sinä vastasit.
Voi, voi Eeva, minä olen jo lapsena käynyt körttiseuroissa. Naapurissamme Kankaalla kävi puhumassa Haapajärven kirkkoherra Heikinheimo. Ennen meillä vl – seuroissa kävivät myös monen eri herätysliikkeitten uskovat, myös körttiherätysliikkeiseen kuuluvia uskovia. En muista miten heitä tervehdettiin, mutta kaikki istuivat vierekkäin samassa penkissä ja joivat äidin keittämää kahvia sulassa sovussa. Sovussa olivat, vaikka ei ollutkaan samanlainen opinkäsitys. Olen minä kuunnellut seurakuntatalolla ja kirkossa myös sinun saarnaa. Minä tunnen teidän herätysliikkeenne, olen jopa tarkoin lukenut Paavo Ruotsalaisen saarnoja ja hänen toimintaansa.
Kirjoitat:
”Eikä synninpäästöä kukaan meiltä kiellä, ei sinulta eikä minulta. Joka sunnuntai on kirkossa niin synnintunnustus kuin synninpäästökin.”
Kyllä tiedän, että kirkossa on yleinen rippi, mutta kyllä se Eeva on sillä lailla, että kukaan ei saa syntejään anteeksi julistamalla, vaan uskomalla. On niin kuin Paavali kirjoittaa:
Ef. 2:8 ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”
Kun Jumala kerran on tämmöisen lahjan sydämeen antanut, niin tätä lahjaa ei voi kukaan ottaa pois. Miten Paavali kirjoittikaan:
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”