Viihteen moniottelija Pertti Spede Pasanen lanseerasi ohjelman: Lomailemme puolestanne. Idea oli seuraava: Ohjelmatoimisto otti yhteyttä kiireisiin bisnesjohtajiin, joilla ei ollut aikaa viettää kesälomaa, kun työ vaati jatkuvaa läsnäoloa. Sovittiin keskustelu johtajan työpaikalle ja neuvottelu aloitettiin. Ensin päätettiin loman pituudesta. Pari viikkoa oli sellainen kohtuuloma. Paikka mielellään jossain ulkomailla hyvässä hotellissa ja rahaa kohtalaisesti käyttäen. Sopimus yleensä syntyi, jos tarjous oli johtajan kiireeseen ja varallisuuteen nähden balanssissa. Järjetöntäkö? Ei välttämättä, mutta äärimmäisen suuren mielikuvituksen tuote ja riemuvoitto.
Oletko törmännyt elävässä elämäsäsi tällaiseen ilmiöön? Et tietenkään? Minä olen! Useastikin. Sanankuulossa kuulen useasti ajatuksen, joka on samaa juurta. Jeesus on kärsinyt puolestasi jo tulevatkin syntisi. Kasteessa ne annettiin anteeksi kertakaikkisesti. Katumuksesta puhuminen on ihmisen kiusaamista ja synkretismiä! Eihän lahja saa maksaa mitään, edes lihalle? Voimmeko lukea Raamatusta tällaisen opin? Emme voi, jos luemme ilman spedemäistä mielikuvitusta.
Vanha puukantinen virsikirja tunsi asian oikean laidan. Sieltä pöllähti lehtien välistä välillä helvetin käryä, välillä Golgatan ja Getsemanen kamppailua, mutta myös sitä, että tämä kaikki rakkauden tähden. Rakkauden, joka rakastaa silloinkin, kun vastarakkautta ei ole! Yhden kysymyksen mielelläni asettaisin meidän vastattavaksemme, jota valaisen muutamin esimerkein. Joku henkilö myy autoaan. Halukas ostaja saapuu ja maksaa pyydetyn hinnan, mutta osa maksetusta rahasta osoittautuu puuttuvaksi monimutkaisen järjestelyn takia. Ajatteletko myyjän asemassa,että on se hyvä, että Jeesus oli ristillä tuonkin petoksen tähden. Jos joku lyö pesäpallomailalla niskaan, niin siinä tajunnan sammumisen kohdassa sanomme: Kiitos Jeesus, että maksoit tuonkin lyönnin lyöjän puolesta?
Kristuksella on elävä ruumis täällä maanpäällä. Se ruumis tuntee, kun sitä vahingoitetaan. Tuntee kipua reaaliajassa. Tuntee myös iloa, kun syntinen pääsee vapauteen. Nimittäin armahdus koskee vain tuomittua. Ja armo on samaa juurta armahduksen kanssa. Syntinsä tunnistaneet, tunnustaneet ja itsensä tuominneet saavat armahduksen Kristuksen tähden. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon!
Hoosea 7:1 perusteella sanoisin, että kukaan ei voi tehdä todellista parannusta jollei ensin ole saanut armahdusta. Pyhä Henki kykenee sydämessä osoittamaan syntisyytemme. Jollei Hänellä ole siellä sijaa, niin parannuksen teko on vain omaa hurskastelua. Armoon kykenee tarrautumaan vain jos uskoo sen riittävän. Jokapäiväinen parannus syntyy puhtaan sydämen pohjalle. Puhdas sydän on niin suuri aarre ettei sitä mistään hinnasta halua menettää.
Jotenkin halusin nostaa esille ajatuksen, että ihmisen ei tarvitse eikä saa tehdä mitään pelastuksensa suhteen, joka näyttää siellä ja täällä nostavan päätään. Ajattelen, että pelastustapahtuma tapahtuu jonkinasteisena jokaisen pelastuvan sisällä. Onhan ihminen kuitenkin se osa pelastuksessa, jota pelastetaan. Ensin on tietenkin pysähdys, että kuullaan kutsu sitten voi kysyä, mitä se on?
Lauri Lahtinen:”Ja armo on samaa juurta armahduksen kanssa. Syntinsä tunnistaneet, tunnustaneet ja itsensä tuominneet saavat armahduksen Kristuksen tähden. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon!”
Siis kuinka tämän liittää vauvaan joka kastetaan, saako jo armon vaikkei tunnustakkaan syntejään tai kadu? (tai ei olekkaan tehnytkään)
Älä ala tuolle linjalle. Se ei rakenna mitään. Tämä ei vaadi kastekeskustelua. Jokainen, joka tekee syntiä on saman asian edessä olipa kastettu ihan millä tavalla tahansa.
Lauri Lahtinen tuot asiaa esille nimikaimani mukaisesti, mitä linjaa sinä edustat?
Jos kerran teillä kaikilla on sama uskon perusta niin miksi se ei vie yhteen mieleen eli samaan mieleen kaikkien lapsikastettujen keskuudessa?
Minä olen vapaa ja haluaisin olla kaikkien Jeesukseen uskovien ystävä, mutta en minin hintaan hyvänsä. Siksi en myötäile sinua, mutta uskon, että samaan taivaaseen mahdumme saati sinne pääsemme.
Ari, sinäkö tahdot järkeilemällä taivaaseen päästä? Lapsia, jotka ei yhtään järkeile, heitä sinä et tahoisi päästää. Vain järkeilemällä voit näitä lapsikastetta vastustavia juttuja heittää. Raamatulla yksin et mitenkään niitä kykene perustelemaan.
Pekka Pesonen siinä olet oikeassa ettei järkeilyllä vaan LAOSENMIELISELLÄ uskolla päästään sisälle Jumalan valtakuntaan.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Jätän lapset Jumalan haltuun eli MINÄ en voi yhtään lasta ITSE pelastaa tai viedä pelastukseen teimpä heille mitä tahansa, Jumalan käsissä on kaikki.
Uudessa testamentissa on vain pari kohtaa josa puhutaan lapsista, siis Jeesuksen luo tuotiin lapsia ja Hän siunasi heitä, Paavali mainitsee puhuessaan tapauksista joissa vain toinen avioparista on uskossa kuinka kuitenkin heidän lapset ovat pyhiä kuitenkin, /ei muuten puhu kasteesta mitään).
Entä kuinka voisi ”järkeilemällä” ymmärtää edes selkeän harhan eli alkuseurakuntaa vainottiin, siis heitä tapettiin. Entä kun roomalais katolinen kirkko perustettiin niin kuinka oli mahdollista että tämä MIEKALLA levitti tätä ns ”kristinuskoa”?
Siis kummalla puolen on Jumala, vainottujen vai vainoojien?
Senhän sanoo järkikin vai sanooko sittenkään?
Minulla ainakin sanoo järki, ettei ensimmäisiltä vuosisadoilta voida vetää johtopäätöksiä tähän päivään.
Ympärileikkaus annettiin kahdeksantena päivänä niinkuin vanhurskaalle Aabrahamille. Pietari sanoi: Tämä koskee teitä ja teidän lapsianne. Tottakai silloin kastettiin aikuisia, kun ne tulivat aikuisina uskoon, mutta pitää huomata: Ne ihmiset eivät olleet uskossa sitä ennen! Tällä teologialla jää lapset huonoon asemaan niinkuin ne jäävät, jotka kastamatta kuolevat, lutrilaisittain. Nyt on niin paljon heikkoja kohtia näissä kummassakin ehdottomuudessa, että pitäisi panna käsi suulle puolin ja toisin.
Lauri Lahtinen, siis se että luterilaisuus perustuu ns ”vanhan kirkon” perustalle (roomalaiskatolilaisuus) ei ole mielestäsi tähän päivään mitään vaikutusta, ei uskontunnustukset, ei mitkään opilliset asiat? Ei lapsikaste?
Haastatko riitaa ihan tahallasi? En minä’ puolusta mitään suuntausta,m utta en kyllä sinulta ostaisi mitään. Tarkista hyvä mies metodisi ei tuolla tavalla levietetä Jumalan valtakuntaa.
Miksi Jeesus ristiinnaulittiin, ihmiset eivät kärsineet kuulla Häntä, siis miksi joku hermostuu evankeliumin julistajaan?
Olet siis sitä mieltä, että sinua ristiinnaulitaan? No, se on joskus tarpeen, mutta se rinnalle ristiinnaulittu sanoi: Me kärsimme omista synneistämme, mutta Hänei ole tehnyt mitään pahaa. Jos käsiäsi ja jalkojasi pakottaa, niin käy itsesi kanssa tämä rajankäynti!
Kuinka vaikeaa meidän onkaan ymmärtää sitä, että Jumala on hoitanut meidän syntimme, jo ennenkuin synnyimme, ennenkuin olimme tehneet mitään hyvää taikka pahaa. Jumalan sovitus Kristuksessa, ei ole meidän tekemistä ja tekemättä jättämisistä kiinni.
Niinkuin olen Armosta pelastettu tänään, samoin olen armosta pelastettu kuolinpäivänäkin. Ei minun tekoni ole minun pelastukseni lunnaat. Ei minulla ole mitää antaa sieluni lunnaiksi, ei ainuttakaan hyvää tekoa, ei yhden yhtä, sillä olen syntiä täynnä, ei se lähde minusta kuin kuolemassa. Kärsivällisesti odotan sitä päivää, iloiten Herrassa jokaikinen päivä.
Juuri siinä on ilmestynyt Jumalan vanhurskaus ja Armo, että Hän pelastaa minut Kristuksen kautta. Ei minun tarvitse epäillä ja pelätä Jumalan lupauksia. Herran Armo pysyy iankaikkisesti.
”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.8)
Tuossa ei puhuta tekemisestä mitään, vaan synnistä, jonka kautta kaikki vääryys tapahtuu, mikä maailmassa ja minussa on.
Kaikki on annettu anteeksi Kristuksen tähden loppuun asti. Herra ei lue enää minulle syntiä Kristuksen tähden. Olen autuas ja pyhä kaikessa tekemisessäni nyt ja aina, mikäli se Jumalasta riippuu. Olen Jumalan teko.
Minä en enää elä saavuttaakseni tekojeni kautta kelvollisuutta Jumalan edessä, vaan elän elämäni Jumalan Pojan uskossa, kunnes kerran saan nähdä Herran ja pelastajani.
”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta.”