Kirkkohallituksen kansliapäällikkö sekä EK:n ja SAK:n edustajat keskustelivat joulun alla radiossa. Aiheena oli työmarkkinajärjestöjen ehdotus keskustella kirkon kanssa loppiaisen ja helatorstain siirtämisestä viikonloppuun. Keskustelusta jäi hämmentynyt olo. Molempien osapuolten, niin kirkon kuin järjestöjen, puolelta esitetyt argumentit olivat hämmästyttävän kepoisia. EK:n edustaja viittasi toistuvasti kirkon velvollisuuteen osallistua taloustalkoisiin, SAK:n edustaja ei ollut oikein mitään mieltä ja kirkon edustaja viittasi kulttuurihistoriaan, ihmisten työn ja vapaa-ajan rytmityksen tarpeeseen ja erilaisten juhlapyhien arvoon kirkolle. Kaikki käytetyt argumentit on vastapuolen helppo jatkotyöskentelyn aikana osoittaa työmarkkinapoliittisesti ja kirkkohistoriallisesti hyvin aukollisiksi.
Kukaan tilannetta oikein lukeva ei varmastikaan vakavissaan luule, että loppiainen ja helatorstai nyt käynnistyneessä keskusteluprosessissa siirrettäisiin mihinkään. Mutta jos ja kun niin aikanaan tapahtuu, se tapahtuu jossakin muussa yhteydessä osana jotain muuta järjestelyä. Kirkon olisi viisasta varmistua, ettei se silloin ole kyyryssä altavastaajana poterossaan. On hyvä pitää mielessä, että se, joka ottaa aloitteen käsiinsä, pääsee myös kattamaan pöydän.
Työmarkkinajärjestelmän osapuolten kanssa toimiessa kuuluu perusosaamiseen se, että neuvottelutilannetta luetaan oikein ja vastapuolelle toisaalta varataan kunniallinen mahdollisuus peräytyä ja toisaalta varataan itselle mahdollisuus lisätä panoksia ja kannanottojen painoarvoa. Työmarkkinajärjestöt ovat näin nytkin osanneet menetellä nimeämällä edustajikseen työryhmään asiantuntijoita ns. ”kolmosketjusta”. Sen sijaan kirkon pääesikunta Satamakadun kakkoskerroksesta on liikkeellä neljän ja kolmen tähden kenraalien voimin. Kirkko ehkä haluaa viestittää, että se ottaa haasteen vakavasti. Mutta miksi, kun vastapuoli omilla toimillaan viestittää haluaan vain tehdä asiantuntijaselvitystä? Vai eikö Satamakadun asiantuntijataso nauti päällikköjensä luottamusta? Vai halutaanko edessä olevasta ilmiselvästä mutta mahdollisesti lyhytaikaisesta torjuntavoitosta vain saada sulka oikeaan hattuun?
Minä lähestyisin tätä ongelmaa mielestäni sangen pragmaattisesti. Olen sitä mieltä, että uskonnollisten juhlapäivien ajankohta on kunkin uskonnollisen yhteisön oma asia. En näe, että työmarkkinajärjestöillä mitään roolia uskonnonharjoittamisen aikatauluttamisessa.
Toisaalta kansallisista vapaapäivistä päättäminen on mielestäni lainsäätäjän asia. Tässä kohtaa ottaisin työmarkkinajärjestöt mukaan, koska ratkaistava kysymys on nimenomaan se, minä päivinä tehdään töitä, mitkä ovat vapaapäiviä ja miltä päiviltä saa normaalia suuremman korvauksen, jos silloin töihin joutuu.
Mielestäni uskonnolliset juhlapäivät ja kansalliset vapaapäivät voivat osua samoille päiville, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä eikä mielestäni edes itsetarkoitus. Käyttäisin vapaapäivien kohdalla ensisijaisena kriteerinä sitä, onko päivän viettäminen merkittävä osa nykyistä tapakulttuuriamme.
Voisin väittää, että suomalaisen juhlistavat merkittävässä määrin uutta vuotta, pääsiäistä, vappua, juhannus, itsenäisyyspäivää ja joulua. Nämä ovat mielestäni relevantteja juhlahetkiä nyky-yhteiskunnassa.
Sen sijaan mielestäni esimerkiksi loppiaisen, helatorstain tai Marian ilmestyspäivän viettämiseen ei liity sellaista aktiivista laajamuotoista traditiota, joka perustelisi sen, että päivän tulisi olla kansallinen vapaapäivä vaikka ne joidenkin uskonnollisten yhteisöjen keskuudessa merkille pantavia päiviä ovatkin.
Kiitos Jusu! Erittäin hyvin tiivistetty.
Lisään vielä, että mm. vaalilaki viittaa loppiaiseen; siksikin joku laki, joka määrää yleiset juhlapäivät, lienee paikallaan.
Juuri näin. Miksi tästä edes täytyy tehdä joku ongelma? Olen tosi pettynyt kirkkooni, jos se alkaa siirtelemään päiviä lauantaille. Arkipäivä ei millään lailla estä kristillisten muistopäivien viettämistä, mutta omista traditioista lipeäminen on noloa.
Loppiaisen vieton perusta on viettää ” itämään tietäjien” Beetlehemissä Jeesuslasta katsomassa käymisen muistoa!! Kuinkahan moni senkin asian tiedostaa? Siis tämän takia Suomessa noin 2000 vuotta tapahtuman jälkeen ns. ”lyödään haalarit nurkkaan ja työkalut pakkiin” ja vietetään silloin vapaapäivää, ns. ”tekopyhää.” Kuvaan kuuluu lisäksi, että Raamatun tekstien perusteella voidaan päätellä, että Jeesus ei ole voinut syntyä Joulukuun 25. päivä, joten ne ”itämään tietäjätkään” eivät ole voineet käydä Jeesuslasta katsomassa Tammikuun alun päivänä.
Siis täysin ”hatusta vedetty” pyhäpäivän viettämisen syy. Lisäksi tietenkään kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu ei kehoita tälläisen juhlan/pyhäpäivän viettämiseen. Ei myöskään helatorstain, jonka alkusyy on viettää Jeesuksen taivaaseen nousemisen muistopäivää. Raamattu kehoittaa viettämään vain Jeesuksen kuoleman muistoa sen merkityksen mielessä pitämiseksi = lunnaat/sovitus.
Maallinen valta päättäköön vapaapäivistä ja vuosilomista, ilman että kirkko sekaantuu asiaan keinotekoisesti keksimiensä pyhäpäivien vieton muodossa. Suomessahan lisäksi sanotaan olevan sen kilpailijamaita alempi vuotuinen työajan määrä. Kirkon ”hatusta vetämillä” juhlapyhän aiheilla ja viettämisilläon tähän varsin merkittävä osuus.
Turhahan näitä asioita on tietysti maallisen mammonan perässä juoksijoille selvittää, mutta kristillisessä perinteessä loppiainen on kasteen juhla, jolloin Pyhä Kolminaisuus tuli näkyväksi, kun Jeesus antoi kastaa itsensä kaikkien ihmisten puolesta. Kasteessa hän myös liittyy jokaiseen ihmiseen ja luterilaisessa kirkossa loppiainen on myös lähetyksen juhla, jota vietetään näiden sanojen muistoksi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”
Kasinotalouden työmarkkinajärjestöt eivät liene halukkaita luopumaan heille enemmän arvoja sisältävästä Vapun vapaapäivästä.
Mielestäni kristityt eivät ole mitenkään tilivelvollisia selittämään kenellekään, miksi he loppiaista viettävät. Toisekseen en näe tässä keskustelussa sellaisia piirteitä, että kristittyjä kiellettäisiin viettämästä loppiaista. Jos tällaisia mielipiteitä esiintyisi, vastustaisin jyrkästi toisten ihmisten vakaumukseen puuttumista.
Mitä sitten tulee loppiaiseen ja vappuun, lienee itsestäänselvä tosiasia, että huomattavasti suurempi osa suomalaisista juhlii vappua kuin loppiaista. Täysin maalaisjärjellä ajatellen vapun asema vapaapäivänä on selkeästi loppiaista perustellumpi nykyisen tapakulttuurin näkökulmasta.
Näen viittaukset kasinotalouteen tarpeettomana provosointina. Jos oma asia on hyvä, sitä pystyy perustelemaan ilman loanheittoa.
Jusu Vihervaara :”Täysin maalaisjärjellä ajatellen vapun asema vapaapäivänä on selkeästi loppiaista perustellumpi nykyisen tapakulttuurin näkökulmasta.”
Täysin maalaisjärjellä ajatellen ”maan tapoja” ei ilmeisesti tässäkään tapauksessa voi ohittaa ja kunnioittaa sitä mitä olemme kunnioittamaan oppineet. Joten siitä vaan…
http://www.youtube.com/watch?v=D6JN0l7A_mE
Tuula Hölttä; ”Turhahan näitä asioita on tietysti maallisen mammonan perässä juoksijoille selvittää, mutta kristillisessä perinteessä loppiainen on kasteen juhla, jolloin Pyhä Kolminaisuus tuli näkyväksi, kun Jeesus antoi kastaa itsensä kaikkien ihmisten puolesta.”
Useimmat tieto- ja hakuteokset määrittelevät loppiaisen vieton alkuperäiseksi syyksi juuri sen ”itämaan tietäjien” Jeesuslapsen luona vierailun. Merkillinen syy viettää ylimääräistä viikkopyhää. Hyvähän se tietysti on jos kirkko on sille sittemmin löytänyt muitakin syitä, kun se ensimmäinen on niin kaukaa haetun erikoinen.
Ps. Sitä ns. ”pyhää kolminaisuutta”, ei-raamatullista opetusta, on kylläkin täysin mahdotonta järkiperustein yhdistää Jeesuksen kasteeseen. Mitä joidenkin mielessä tapahtuu on sitten taas jo aivan toinen juttu. Mitä tulee siihen ”mammonan perässä juoksemiseen”, en nyt jaksa uskoa, että kaikki täällä kommentoivat olisivat erityisesti juuri sitä, enempää kuin kirkolliset henkilötkään. Viimeksi mainituista näillä sivustoilla jotkut ovat olleet kovasti huolissaan kirkon alenevista verotuloista. Vaikuttavat siis kovasti huolestuneilta sen ”mammonan” suhteen.
Jusu Vihervaara: ”Mielestäni kristityt eivät ole mitenkään tilivelvollisia selittämään kenellekään, miksi he loppiaista viettävät. Toisekseen en näe tässä keskustelussa sellaisia piirteitä, että kristittyjä kiellettäisiin viettämästä loppiaista.”
Kukaanhan sitä ei halua keneltäkään kieltää, jos sen joku näkee tarpeelliseksi. Voisivat kuitenkin mielellään selittää, miksi sen täytyy olla ylimääräinen viikkopyhä, miksi myös niiden täytyisi sitä viettää, jotka eivät siihen tunne tarvetta. Miksi sitä ei voisi siirtää lauantaille, onhan esim. Jeesuksen syntymän vieton päivä määritelty mielivaltaisesti, ilman että se täsmäisi Jeesuksen todellisen syntymän ajankohdan kanssa.
Jos ei ylimääräisestä vapaapäivästä haluta luopua, niin siirrettäköön se ylimääräiseksi vuosilomapäiväksi ja kukin saa sen viettää haluamallaan tavoilla. Maan talous ja talouselämä vain lienee tarvitseman sen työpäiväksi. Sen verran niillä ”mammonaan” liittyvillä asioillakin on merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Kukaan ole esittänyt kristittyjen pakkoluopumista mistään. Loppiaista voi viettää kristillisenä juhlana vaikka se olisi viikkolopun vapaapäivänäkin. Kukan ei tiedä, mille viikonpäivälle juhlat muinoin ovat oikeasti osuneet.
Ja mitä väliä tällä astronomialla asiassa on?
Vapaita vuodessa riittää kyllä vähennettävikskin, sillä Ay-liikehän on hankkinut niitä yli Raamatun vähimmäisvaateen vaikka miten paljon!
Mites suu pantaisiin,jos ehdotettaisiin palaamista raamatulliseen 6 päiväiseen 12 tuntiseen/päivä työviikkoon ilman vuosilomia vastaan: saatte pitää arkipyhät……
Kolme kommenttia
1. Olen blogistin kanssa samaa mieltä, että aika heppoisesti mennään. Työmarkkinajärjestöjäkään ei pitäisi päästää asiassa yksinään sohimaan, vaan esiin pitäisi marssittaa sekä työelämän asiantuntijoita (lue: tutkijoita) että talouselämän asiantuntijoita (lue: tutkijoita) ja sen jälkeen miettiä, mikä on sopiva työn ja vapaan rytmi ottaen mukaan myös juhlat joita halutaan viettää. (Mikä merkitys on esimerkiksi ”ylimääräisillä” vapailla koululaisten hyvinvointiin ja oppimistuloksiin?)
Molemmin puolin mennään nyt mutu-tuntumalla. Kun faktat on selvillä, voidaan miettiä, miten niitä sovelletaan.
2. Hämmennys on suuri siitä, että nyt puhutaan yhden yhteiskunnan yhden uskonnon yhden suuntauksen kanssa siitä, mitä juhlapäiviä tulisi viettää. Se, että Suomessa enemmistö on luterilaisia ja siihen päälle vielä muut kristilliset kirkot (ml. omani) – ja vaikka laki on näin kirjoitettu – ei tee käydystä keskustelusta ongelmatonta. Enemmistön mielipide on tietysti aina voimakas, mutta uskontojen suhteen neutraalin valtion tulisi kohdella uskontoja tasapuolisesti niiden koosta riippumatta, jos tehdyt päätökset koskevat koko väestöä.
Tästä puhui myös YK:n uskonnonvapauskysymysten erityisraportoija, professori Heiner Bielefeldt taannoisella vierailullaan Suomessa. On nimittäin paha puhua uskonnonvapaudesta muille jos oma esimerkki viestittää, että Suomessa on kaikkien järjestettävä arkirytminsä yhden uskonnollisen yhteisön mukaan, ja tätä perustellaan joko suuruudella tai laissa säädetyllä erityisasemalla.
3 myös uskonnollisten yhdyskuntien on siis alettava miettiä tilannetta laajemmin, ottaen huomioon eri uskonnot mutta myös uskonnottomat. Omaan napaan tuijottelu ei ole viisasta kansallisesti eikä kansainvälisesti: ja en nyt puhu kilpailukyvystä.
”Voisin väittää, että suomalaisen juhlistavat merkittävässä määrin uutta vuotta, pääsiäistä, vappua, juhannus, itsenäisyyspäivää ja joulua. Nämä ovat mielestäni relevantteja juhlahetkiä nyky-yhteiskunnassa.”
Eiköhän asia aika lailla näin ole. Loppiainen ja helatorstai eivät merkitse suurimmalle osalle suomalaisia yhtään mitään. Minä tiedän niiden kristillisen merkityksen, mutta silti ne eivät ole minullekaan mitenkään tärkeät pyhät viettää. Muistan vielä, kun ne olivat lauantaina.
Mutta ei minulla mitään sitä vastaan ole, että ne ovat omilla paikoillaan keskellä viikkoa. Ei tosin lauantaille siirtämistäkään vastaan.
Mikäs tuosta uudenvuodenpäivästä sitten tekee niin merkittävän? Sitä vietetään Jeesuksen ympärileikkauksen muistoksi. Jeesus ympärileikattiin aivan kuten muutkin juutalaiset poikavauvat. Harva vauva sen sijaan saa vieraakseen tietäjiä itämailta.
Ihmisillä on elämää myös kristinuskon ulkopuolella. Veikkaan, että aika harva juhlii uudenvuodenpäivää Jeesuksen pippelin muistolle.
Minulle oli aivan uusi asia, että uudenvuodenpäivää vietetään Jeesuksen ympärileikkauksen muistoksi. Aina sitä uutta kuulee ja oppii. Hyvää tulevaa vuotta kuitenkin kaikille.
Edelleenkään en tiedä, miksi loppiaista vietetään, vaikka olen hetken uskontoakin opettanut. Koko joulukuun loppu on sekoitettu jonninjoutavilla pyhäpäivillä, jotka haittaavat etenkin vuokratyöläisiä, joilla ei ole tietoakaan palkallisista vapaista. Sitten tammikuulla on vielä tällaisia vapaapäiviä, joiden merkitystä ei juuri kukaan tiedä.
Nythän kaikki pyhäpäivät on hyvä syy vetää viinaa edeltävänä päivänä. Ei mikään muuttuisi paljoa, jos kirkkpyhät siirrettäisiin aina lauantaihin. Ihmiset joisivat ehkä jopa vähemmän.
Samuel Suihko voij jo nyt vetää viinaa niin paljon kuin huvittaa joka viikonloppuna. Miksi haluat pilata erinomaisen pyhäpäivän meiltä Kristukseen uskovilta?
Osmo Kauppinen: ”Miksi haluat pilata erinomaisen pyhäpäivän meiltä Kristukseen uskovilta?”
Itse olen myöskin ”Kristukseen uskova”, mutta en sitä ”pyhäpäivää” katso tarvitsevani. Sen ”pyhän” viettämisen aihehan on täysin ns. ”hatusta vedetty”, eikä kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu kehoita millään tavoin sellaista viettämään.
Osmo Kauppinen: ”Samuel Suihko voij jo nyt vetää viinaa niin paljon kuin huvittaa joka viikonloppuna.”
Hupsis! Olipa ilkeästi sanottu toisesta kommentoijasta. Muistaakseni jollakin sivuilla Osmo Kauppinen on maininnut olevansa kirkon työntekijä. Tunnetko mahdollisesti tämän kyseisen kommentoija Samuel Suihkon?
Höpö höpö. Joulunpyhät ovat meille työpäiviä. Papeille meinaan. Samoin loppiainen. Ei kai Ahlforsin tarvitse selllaisia viettää. Töihin vaan siitä hop hop.
”….kirkon edustaja viittasi kulttuurihistoriaan, ihmisten työn ja vapaa-ajan rytmityksen tarpeeseen ja erilaisten juhlapyhien arvoon kirkolle…”
En kuullut keskusteua joten tyydyn lainaamaan tekstiänne.
Ihmettelen suuresti jos kirkon edustja vetoaa ”kulttuurihistoriaan, ihmisten työn ja vapaa-ajan rytmityksen tarpeeseeen”. Eihän kirkollisislla juhlapyhillä ole mitään niiden kanssa tekemistä, eikä noilla argimenteilla kirkko voi pitää kiinni käytännöstään. Nuo argumentit kuuluvat SAK.lle.
Kirkkon edustajan tulee pitäytyä argementeissaan siihen mikä on kyseisten juhlapyhien kirkollinen traditio ja egumeniikka, vain sillä pohjalla voi argumentoida pitävästi.
Täytyy kysyä onko neuvotteluissa Kirkon edustajan oikea henkilö?
Risto Voipiolta hyvä avaus. Minäkään en olisi valmis luovuttamaan loppiaista tai muita kirkollisia pyhiä minkään työmarkkinapelin nappuloiksi.
Itse asiasta ajattelen hyvin samalla tavalla kuin Jusu Vihervaara. On lainsäätäjän asia päättää, minkä pyhien kohdalla koneet seisautetaan ja työväki marssitetaan levolle tai jolloin sille maksetaan korkeampaa palkkaa korvauksena menetystä vapaa-ajasta.
Kirkollisten juhlapyhien osaltahan tämä ei koske meitä pappeja eikä kanttoreita. Meille ne ovat yleensä vuoden kiireisimpia aikoja – jos nyt ei lasketa juuri loppiaista ja helatorstaita mukaan (Marian ilmestyspäviä on jo vietetty pitkään pääsiäisviikon aloittavaa palmusunnuntaita edeltävänä sunnuntaina).
Kirkko viettäköön juhliaan ajallaan – olivatpa ne lainsäätäjän ja työmarkkinoiden mielestä palkallisia vapaapäiviä tai sitten jotain muuta.
Nykyinen markkinavoimien ehdoilla pelaaminen on mielestäni viivytystaistelua, josta kirkko ei selviä voittajana – ainakaan jos sitä mitataan jäsenkunnan sitoutumisena kirkkoon tai edes kirkon perustehtävän hoitamisen kannalta.
Kyllä kirkollisen juhlapäivän messun voi järjestää illallakin tieto- tai kaivinkoneen sammuttamisen jälkeen klo 18 tai 19 aivan yhtä hyvin kuin aamulla lypsykoneen jäähtymisen jälkeen klo 10.
Ja voimmehan me kristityt varata omiin juhlapyhiimme aivan luvallisesti säästyneitä pekkas- ja muita lomavapaitamme. Näinhän käsittääkseni jo nyt ortodoksit / katolilaiset tekevät omien juhlapyhiensä viettämisessä (sikäli kun eivät osu meidän luterilaisten kristittyjen kanssa yksiin), muslimeista nyt puhumattakaan.
”Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu (raha) ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu (ihminen)”.
Jouni Turtiainen: ”Itse asiasta ajattelen hyvin samalla tavalla kuin Jusu Vihervaara. On lainsäätäjän asia päättää, minkä pyhien kohdalla koneet seisautetaan ja työväki marssitetaan levolle tai jolloin sille maksetaan korkeampaa palkkaa korvauksena menetystä vapaa-ajasta.”
Miksi sitten loppiaisen ja helatorstain lauantaille siirtämiseen tarvittaisiin kirkon suostumus? Väittävät, että maan vaikeuksissa oleva talous ja talouselämä mielellään tarvitsisivat myös sellaista toimenpidettä.
Tavallisena kansalaisena tekee mieli pyytää, että Herra päästä meidät näistä järjettömän tuntuisista lakien ja asetusten ja järjestysten ja tunnustusten ja säädösten ym ym loputtomasta viidakosta. Eihän näissä kiemuroissa voida ikinä minkäänlaista yksimielisyyttä edes lähestyä, kun kaiken päälle vielä jokainen tulkitsee näitä kaikkia omalla tavallaan. Lopulta sitten vielä kaikki uudistusten yritykset yhteiskunnassa törmäävät perustuslakiin.
Herra armahda!
Perustuslaki on meidän turvanamme, ettei yhteiskuntaa kiepsauteta ympäri yhdessä vaalikaudessa. Kirkon perustuslaki on puolestaan Raamattu
Ensimmäisen lauseesi allekirjoitan. Toista en.
VT:ssä on sen aikainen juutalaisen uskonnon laki.
UT ei ole minkäänlainen laki.
Raamatusta ilmenee sekä laki että evankeliumi. Toisiinsa sekoittamatta ja toisistaan erottamatta.
Kyllä kai kirkon perustuslaiksi pitää nimittää Raamatun sijasta kirkon tunnustus – joka tosin kyllä sanotaan perustuvan Raamattuun. Ja joka parhaillaan on vähän kiistelyn kohteena mitä tulee sen paikkaan kirkon säädöskokonaisuudessa.
Vaikka tämä tarkennus hyväksyttäisiinkin, se ei juuri helpota Kari Roosin ahdistusta.