Uusi aamu. Herään kuulostellen, tunnustellen…elossa ollaan vielä. Mikä ilon päivä!
Miehenikin vieressä kuuluu kevyesti kuorsaavan. Uusi armon päivä täynnä mahdollisuuksia!
Varsinkin pitää hyvänä tuota omaa rakasta puolisoa.
Miten minä joskus huokailinkaan yksinäisyyden pitkinä vuosina : rakas Taivaan Isä, anna minulle kiltti ja luotettava mies, jonka kanssa voisin turvallisesti viettää vanhuuteni. En haluaisi olla yksin.
Vaikka lapsia ja lastenlapsia olisi kuinka monta, he eivät korvaa sielunkumppanin ja rakastetun osaa.
Taivaan Isä vastasi, tosin pitkän ajan kuluttua, kun jo lähes kaikki toivoni kumppanista oli hiipumaisillaan.
Ensin kirjoittelimme auki koko menneisyytemme, kaikki salat paljastimme.
Sitten ensi tapaaminen :
ensi tapaamisen huumassa
malttamattomana kurkin
junan ikkunasta
kuin nuori tyttö
valkotukkainen herrasmies
sateenvarjoineen asemalaiturilla
hänkö se on
loppuelämän raidekaveri
Hän se oli.
treffipalstan kautta
tipahdin kaksioosi
mukana vain matkalaukku
tuliaiseksi toin
itseni
Kun emme kukaan elonpäivistämme tiedä etukäteen, niin jokainen aamu on ainakin tälle mummille suuri riemun paikka. Vielä saamme yhdessä nauttia ja herkistyä monista pienistä arkisista asioista. Vielä saamme tehdä toiselle niitä tekoja, joista tietää toisen pitävän. Riitelyyn tai mököttelyyn ei kannata aikaa tuhlata. Päinvastoin nyt juuri on oikea aika sanoa toiselle ääneen, mistä pitää ja mistä ei.
ennen vanhainkodin sänkyyn sitomista
toisistamme erotettuina
iloitkaamme
juuri nyt
askelista toistemme luo
sanojen virrassa
koko hellyytemme määrä
Näin siis uusi elämänjakso alkoi meidän molempien ”vanhusten” kohdalla. Kaksi erilaista ihmistä, joiden entinen elämäkin oli kulkenut ihan eri polkuja, oli nyt valmiina uusiin haasteisiin.
Perusajatuksena vanha viisaus : hyväksy toinen juuri sellaisena kuin hän on.
huomenta rakas
anna suukko
purista lujaa
illasta emme tiedä
tuleeko se
Marja Vilkama :”Perusajatuksena vanha viisaus : hyväksy toinen juuri sellaisena kuin hän on.”
Kiitos hyvästä ajatuksesta. Niin olemme koettaneet puolisoni kanssa elämämme aikana toimia, että olisimme perhe, että lapsillamme ja heidän ystävillään olisi koti, jossa heillä olisi oikeus kasvaa kasvamisen rauhassa sellaisina kuin he ovat.
Olemme tunteneet toisemme jo 7-vuotiaísta alkaen, ja kun vähitellen ”kasvoimme yhteen”, kirjoitin puolisolleni runon : ”Alati muuttuvassa luonnon virtailussa, hallitun epätasapainon keskellä, ikuisesti muuttumaton sanoo: Minä olen se, mikä Minä olen – ja olen aina oleva, ja pienin yhteinen nimittäjä suurten muuttujien joukossa on Minä – sinä.”
Marja
Kauniisti kirjoitettu
Voi miten iloinen olen onnestanne. Tämän palstan blogeissa ja erityisesti kannanotoissa on monesti niin paljon latautunutta kärhämöintiä, että tuntuipa hyvältä lukea jotain onnellisuudesta, hyvistä ihmissuhteista, rakkaudesta. Kiitos, ja kaikkea hyvää elämäänne.
Siunausta matkallenne raidekavereina.